Maniajarrut

Viitisen maanista psykoosia muutaman vuoden välein kokeneena sanoisin, että mania on siitä lohdullinen sairaus, että siihen löytyy riittävän vahvat lääkkeet joko (mieluiten aluksi) sairaalasta tai sitten myöhemmin apteekista. Ongelma on sen sijaan se, että miten paljon tulee hölmöiltyä ennen kuin saa tarpeeksi maniajarruja, riittävän väsyttävät lääkkeet, jotka taittavat manian.

Viimeksi kun sain sairaalassa litiumkarbonaatin (1200 mg) ja Leponexin (400 mg) päälle promatsiinihydrokloridia, sairaus vain paheni niin että pystyin näyttelemään tervettä suljetulla osastolla ja pääsin aivan liian aikaisin pois. Sitten menikin muutama viikko tosi lujaa, ennen kuin sukulaiset sai vietyä minut takaisin suljetulle.

Olin liian miedolla lääkityksellä vielä parisen viikkoa suljetulla, mutta sitten sattui onnenpotku, että laittoivat toiseen sairaalaan, jossa aloin pian saada lääkettä joka alkoi auttamaan. Vanha tuttu Levozin (levomepromatsiini ad 300 mg litiumin, ja Leponexin päälle) taittoi maniani ja aloin nopeaan tahtiin tulla kuntoon.

Harmi vaan kun antoivat liian mietoa lääkettä (promatsiinihydrokloridia). Olisi jäänyt monet verbaaliset hölmöilyt tekemättä, jos olisin saanut tukevasti Levozinia heti alkuun. Liian mieto lääkitys pidensi sairaalahoito- ja toipumisaikaa monilla kuukausilla.
0146
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei viela vastauksia.

Kommentoi aloitusta


LithiumHead kirjoitti:

Viitisen maanista psykoosia muutaman vuoden välein kokeneena sanoisin, että mania on siitä lohdullinen sairaus, että siihen löytyy riittävän vahvat lääkkeet joko (mieluiten aluksi) sairaalasta tai sitten myöhemmin apteekista. Ongelma on sen sijaan se, että miten paljon tulee hölmöiltyä ennen kuin saa tarpeeksi maniajarruja, riittävän väsyttävät lääkkeet, jotka taittavat manian.

Viimeksi kun sain sairaalassa litiumkarbonaatin (1200 mg) ja Leponexin (400 mg) päälle promatsiinihydrokloridia, sairaus vain paheni niin että pystyin näyttelemään tervettä suljetulla osastolla ja pääsin aivan liian aikaisin pois. Sitten menikin muutama viikko tosi lujaa, ennen kuin sukulaiset sai vietyä minut takaisin suljetulle.

Olin liian miedolla lääkityksellä vielä parisen viikkoa suljetulla, mutta sitten sattui onnenpotku, että laittoivat toiseen sairaalaan, jossa aloin pian saada lääkettä joka alkoi auttamaan. Vanha tuttu Levozin (levomepromatsiini ad 300 mg litiumin, ja Leponexin päälle) taittoi maniani ja aloin nopeaan tahtiin tulla kuntoon.

Harmi vaan kun antoivat liian mietoa lääkettä (promatsiinihydrokloridia). Olisi jäänyt monet verbaaliset hölmöilyt tekemättä, jos olisin saanut tukevasti Levozinia heti alkuun. Liian mieto lääkitys pidensi sairaalahoito- ja toipumisaikaa monilla kuukausilla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu