Mitkä on teille yksinäisille sellaisia paikkoja/tapahtumia jonne ette mene missään tapauksessa yksin,onko teillä masentavia kokemuksia kun erehdyitte menemään jonnekkin yksin ja huomasitte että olette suurinpiirtein ainoa joka on liikenteessä yksin.
Onkos tullut positiivisia yllätyksiä kun olette ylittänyt itsenne ja pakottaneet itsenne jonnekkin jonne lähtemistä olette epäröineet.Lopuksi kiinnostaa vastaajien ikä ja sukupuoli.
Itsellä on yksi paikka ylitse muiden jonne en ikinä menisi ilman nais seuraa ja se on kylpylät.
Teatterissa käynti on myöskin kokematta ja elokuvissa käydessä olen huomannut että ei siellä näy yksin liikenteessä olevia naisia.
Tukalimmat paikat koin yksinäisyyteni takia kun olin Kanarian saarilla ja illalla oli matkaan sisältyvä illallinen ja huomasin että kaikilla muilla on joku kumppani mukana mutta minä napotin ypöyksin,onneksi tässä tilanteessa asiaan kuului ottaa alkoholia jonka voimalla illasta ei tullut aivan sysimusta niin kuin alussa näytti.
Positiivisen yllärin koin kun kävin kuntosalilla ja siellä ei kiinnitetä erikoista huomiota yksin olijaan ja plussana siellä oli yksin sinne ilmestyviä upeita naisia.
Mies 38v.
Onkos tullut positiivisia yllätyksiä kun olette ylittänyt itsenne ja pakottaneet itsenne jonnekkin jonne lähtemistä olette epäröineet.Lopuksi kiinnostaa vastaajien ikä ja sukupuoli.
Itsellä on yksi paikka ylitse muiden jonne en ikinä menisi ilman nais seuraa ja se on kylpylät.
Teatterissa käynti on myöskin kokematta ja elokuvissa käydessä olen huomannut että ei siellä näy yksin liikenteessä olevia naisia.
Tukalimmat paikat koin yksinäisyyteni takia kun olin Kanarian saarilla ja illalla oli matkaan sisältyvä illallinen ja huomasin että kaikilla muilla on joku kumppani mukana mutta minä napotin ypöyksin,onneksi tässä tilanteessa asiaan kuului ottaa alkoholia jonka voimalla illasta ei tullut aivan sysimusta niin kuin alussa näytti.
Positiivisen yllärin koin kun kävin kuntosalilla ja siellä ei kiinnitetä erikoista huomiota yksin olijaan ja plussana siellä oli yksin sinne ilmestyviä upeita naisia.
Mies 38v.
Vastaukset 47
Vanhimmat
No et oo sitte samaan teatteriin kyllä mun kanssa törmänny. Mä meinaan käyn useastikkin yksin elokuvissa ja naispuolinen olen.
Festareille ja kuntosalille voi mennä yksin masentumatta. Minä olen ainakin sellainen persoona, että mulle tulee festareilla tuntemattomat juttelemaan mukavia.
Matkaillakin voi yksin, mutta kaikkia matkanjärjestäjän ryhmäillanviettoja kannattaa välttää, niissä tulee orpo olo tai hirveä humalatila.
Itse pääsen yksinäisyyden tunteesta helpoimmin eroon, kun menen metsään katselemaan lintuja tai käyn hautausmaalla oravia katselemassa. Meren rannalla on kiva istua yksinkin, vaikka tietysti kivempi olisi jos olisi nainen siinä vierellä.
Mielenkiintoista että miehen yksinäisyyden poistaisi vain nainen. Ei siis voisi mennä kylpylään miesseurassa?
Siellä osa naisista istuu hiljaa porealtaassa, toiset ovat samanlaisia vesipetoja kuin miehet. Eivät siis ole samanlaista massaa, vaan yksilöitä.
Omia menemisiäni rajoittaa se että vaimo ei enää halua osallistua sellaiseen mitä minä haluaisin tehdä - eli käymme kiertämässä lähinnä vaatekauppoja. Autokauppakäynti on myönnytys, eli vastaa lahjan antamista.
Mies 40
No en todellakaan voisi kuvitella meneväni mies seurassa kylpylään,sehän olisi heti leima otsaan että en olekkaan hetero.
Vaikka en olekkaan tippaakaan mikään vähemmistöjen vihaaja niin jo pelkkä iki sinkkuus on aiheuttanut ikäviä vihjailuja kiinnostaako minua naiset.
Tämä syy estää myöskin sen että lähtisin jonnekkin ulkomaille mies kaverin kanssa .
Älä nyt tuollaisista vihjailuista välitä. Lapsellisia ovat sellaiset, joilla on tarpeen heittää tuollaista läppää. Sinä itse tiedät, kuka ja mitä olet. Olisihan se tyhmää kieltäytyä esim. mukavasta matkasta sillä verukkeella, mitä toiset siitä ajattelevat.
=>heti leima otsaan että en olekkaan
En ole tullut koskaan ajatelleeksi että jos menee jonnekin kaverinsa kanssa voi joku toinen luulla että asiaan liittyisi jotakin pervoa. Toisaalta jos sinne menee naisystävän kanssa voi joku luulla ettei ole sinkku?
Tiijätkö mitä; minä reissaan naisystävän kanssa kahdestaan ja iltamenopaikoissa me käyttäydymme joskus pahuuttamme niin, että joku varmasti luulee meitä lepakoiksi. Mitä h-ä se haittaa, kun emme ole - ja mitä sitten, vaikka olisimmekin. Kenelle se kuuluu?
Eipä ole ihme, että masentuu, jos mieli on noin ahtaalla. Relaa ja löysytä nyt herranjestas sentään pipoasi. Etsi jostain positiivisen ajattelun kurssi tai jotain sellaista, mutta hae apua, ongelma sinulla ilmiselvästi on.
Miksi sinä et mene ja tee yksin tai kaverien kaa sitä, mihin vaimo ei halua / tahdo osallistua? Onko avioliittosi vankila?
" Onko avioliittosi vankila? "
Ei naisen kanssa tekeminen ole samanlaista kuin miesten kanssa tekeminen. Tai sitten pitää olla kiinnostunut mm. meikeistä ja shoppailusta.
Siksi ihmettelenkin minkä vuoksi yksinäiset miehet etsivät vain naisseuraa. Puolet avioliitoista päättyvät eroon, eli ihmiset jotka sopivat jakavansa omaisuutensa erotilanteessa joutuvat jopa muuttamaan pois kodeistaan eivätkä edes halua olla ystäviä enää.
" Miksi sinä et mene ja tee yksin tai kaverien kaa sitä"
Kesti liian kauan tajuta että ystävistä pitää itse pitää huolta, muuten heidät menettää. Eivät he olekaan lojaaleja.
Yksin voi toki tehdä asioita, mutta sitten siitä seuraa riitelyä.
Jep, avioliittosi on vankila, jos yksin menemisestä seuraa "riitelyä". Niin seurasi täälläkin, mutta menin vaan niin kauan, että kävi selväksi, että mulla on siihen oikeus enkä lupaa tarvitse, olen jo aikuinen.
Jos vanhat ystävät ovat menneet, uusia voi saada, mutta yksinkin on ihan hyvä kuljeskella, tutkia ja ihmetellä.
Baariin en mene enään koskaan yksin. Salille voin mennä yksin ja olen ollutkin monesti viikossa.
Voin mennä yksin minne tahansa, ellei seuraa ole. Elämä on ihan liian lyhyt tuhlattavaksi sen miettimiseen, mitä muut ajattelevat. Oikeasti. Minulla ei ainakaan olisi päivääkään hukattavaksi, koska yhtäkään niistä ei saa koskaan takaisin. Ei ole olemassa jotain "seuraavaa elämää", jossa voi sitten toteuttaa kaiken sen mitä nyt jää harmittelemaan.
En ole toistaiseksi saanut aikaiseksi mennä yksin ravintolaan syömään. Siis voin kuvitella meneväni yksin pizzalle ja oluelle tai muuhun pikaruokapaikkaan, mutta jotenkin tuntuu ankealta ajatella ruokailua yksin jossain paremmassa ravintolassa. Ruokaseura ja pöytäkeskustelu kun on ollut mielestäni olennainen osa sitä kokemusta ja luulen, että tuntisin oloni orvoksi. Mutta haluaisin kyllä joskus kokeilla.
Elokuviin, teatteriin, matkoille, kylpylään yms voin mainiosti mennä yksin, samoin liikuntaharrastuksiin.
Olen 36-vuotias nainen.
Onpa erikoista että joku kokee kylpylässä käynnin ilman naisseuraa epämukavaksi. Itse pidän kylpylöistä, porealtaista, höyrysaunoista ja hyvästä ruuasta.
Jossain vaiheessa (kun olin töissä) kävin viikoittain kylpylässä rentoutumassa, yleensä yksin. Joskus kysyin joitain kavereita mukaan ja käytiin miesporukalla tai sekalaisella porukalla jos mukaan tuli naimisissa oleva kavarini puolisoineen. En ole missään vaiheessa ajatellut että kylpylä olisi jonkinlainen seurustelevien parien tai pariskuntien "paikka" vaan ihan vain yleinen virkistäytymispaikka.
Käyn usein ravintoloissa syömässä, yleensä yksin. Kävin yksinäni ruotsinristeilylläkin jonkin kerran.
En ymmärrä että kuka yleisissä ajanviettopaikoissa "kiinnittää erikoista huomiota" yksin oleviin? Minua ei ainakaan pätkääkään kiinnosta onko joku toinen asiakas yksin tai jonkinlaisessa ryhmässä. Tosin jossain vaiheessa taisin kokea vähän tämänkaltaisia "ihmiset tuijottaa, ne pitää mua outona" ajattelua silloin kun yksinäisyyteni/masennuskauteni oli pahempi.
Mies 29v.
Tässä mainitut ravintolassa syömässä käynti sekä Ruotsin risteilyt yksin ovat minulla kokeilematta ja kynnys lähteä on kyllä melko korkea.
Varmaan on niin että sosiaalisia ihmisiä ei vaivaa liikkua yksin missä vain mutta minun kaltaista sulkeutunutta miestä jonka kynnys mennä juttelemaan vieraille on korkeampi.
Toisaalta jos olen yksin ja muut ovat ryhmissä tai parin kanssa niin kuinka sieltä voisikaan löytää juttu seuraa.
Tallinnan risteilyillä olen kuitenkin käynyt tosin yöpyminen on aina ollut Virossa eikä näin lyhyellä laiva matkalla ole tullut inhottavia tuntemuksia yksinäisyyden takia,tietenkin sitä kateellisina tulee katsottua kuinka suurimmalla osalla on joku jonka kanssa liikkua.
"Toisaalta jos olen yksin ja muut ovat ryhmissä tai parin kanssa niin kuinka sieltä voisikaan löytää juttu seuraa." Näinpä ja kun tämä asetelma on läsnä, joka paikassa ja tilanteessa.
Harvoin mitkään ryhmät niin tiiviitä ja 'hajoamattomia' ovat, ettei niistä(kin) irtoa juttuseuraa. Ja ihmiset ovat yksilöitä, eivät ne asetu tiiviisti minkäänlaiseen joukkoon, irtoilijoita on aina - muitakin kuin mie.
Elokuvissa käyminen on hieman masentavaa/ahdistavaa, jonka takia elokuvissa ei tulekkaan käytyä kauhean usein, eli tulee sitten katsottua kotona 1-3 elokuvaa päivässä.
M 17
Netistä näkee kaikki elokuvat ilmaiseksi. Mitä siis turhaan maksaa menemällä elokuviin ja yksin se on säälittävää kun kaikilla muilla on siellä joku.
Niin eikä tarvitse sietää sitä että joku kuspo vastaa kännykkäänsä kesken leffan, tai kakarat potkii oman penkin selkänojaa, tai joku jurpo rapistelee karkkipussia.
En ole käynyt elokuvissa vuosiin, enkä taida käydä enää koskaan.
Onpa kummallinen kymysys. Ihan joka paikkaan, minne voi mennä kaverin tai isomman joukon kanssa, voi mennä myös yksin. Elokuvat ja teatteri ovat ihan parhaat paikat käydä yksikseen, saa keskittyä aiheeseen ilman kenenkään muun höplötystä.
Itse ainakin menen ihan minne vaan, kaverin kanssa on kiva, yksin on hyvä. Ehkä mulle yksin meno ja olo on helppoa, kun en siitä vaivaannu ja kaikissa paikoissa on ihmisiä, eikä mulla ole vaikeuksia 'ottaa yhteyttä' kehenkään. Matkustelu on ehkä ainoa asia, jota pitäisi vielä opetella - yksikseen.
Tuo on ihan totta, että elokuvissa pystyy yksin keskittymään siihen leffaan ja siellä olo on muutenkin niin passiivista ja äänet on lujalla, ei siellä edes voi (eikä pidä) jutella kaverin kanssa kesken leffaa.
Yksin matkustaminen on ihan avartavaa, on helpompi saada kontaktia paikallisiin, kun ei ole sitä tuttua kaveria vieressä, jonka kanssa jutella suomeksi. Ja saa mennä oman mielen mukaan, ei tarvitse tehdä kompromisseja. Toisaalta miinuspuoli on, kun niitä kokemuksia ei voi jakaa kenenkään kanssa, ei ole ketään, kenen kanssa muistella reissua.
Se, mitä kauemmin olen yksinäinen, sitä enemmän tajuan ettei mikään kahlitse minua. Voin mennä minne haluan milloin haluan. Ei täydy ottaa ketään muuta huomioon. Se on oikeastaan ihan hyväkin juttu. Mulla on vapaus lähteä ovesta ulos ja mennä minne haluan.
Olen nainen ja mielestäni voin kyllä mennä yskin ihan minne vain mikäli siitä ei ole vaarassa tulla fyysistä vaaraa. Mminä en häpeä jos ole jossakin, vaikka teatterissa tai konsertissa yskin. En ole kapakkalintu joten siitä puolesta en tiedä, muta matkallekin voisn lähteä sykin. Juuri yksin liikkuessa saa hyviä ja uusia ihmissuhteita ja jopa voi saada pitkäaikaisia ystäviä.
Ensin haluan sanoa että olen ikisinkku enkä ole mikään masennus potilas kyseessä oli vaan sana joka mielestäni sopi otsikkoon/nimimerkkiin.
Olen aivan varma että sosiaalisille ihmisille yksin meneminen minne vaan on paljon helpompaa kuin minunlaiselleni ei sosiaaliselle miehelle.
Uskon myös että yksin liikkuvaa naista ihmiset eivät mielessään ajattele "vialliseksi" ihmiseksi kuin vastaavassa tilanteessa olevaa yksinäistä miestä.
Miten on naiset,kyseleekö teiltä tuntemattomat ihmiset miksi olette yksin liikkeellä.
Minulta on kyselty tänäkin vuonna ravintolassa useita kertoja miksi minä olen yksin,joskus on ihmetelty eikö sinulla ole ketään kaveria mukana.
(Naiset myös muistavat kysellä suoraan onko minulla lapsia,kerron tämän vaikka ei kuulukkaan otsikon käsittelemän jutun alle)
Siis kuka muka tulee kyselemään jossain ravintolassa (ei baari/yökerho) että oletko yksin? Yhtäkkiä joku viereisestä pöydästä huikkaa, kun olet syömässä? Onko kyselijät itse yksin vai kaksin vai laumassa?
Anteeksi kun kirjoitin huolimattomasti,tarkoitin nimenomaan baareja/yökerhoja joissa minulta on kysytty miksi olen yksin liikkeellä.
Kyselijöinä on yleensä kaksin liikenteessä olevat naiset.Mahtaako ajatuksena olla että kysymällä näin saadaan miehestä monenlaista tausta tietoa.
Itse käyn yksin kuntosalilla, kirjastossa, leffassa, konsertissa. Tykkään myös matkustaa yksin; monenlaiset yleisöluennot, liikuntaryhmät jne. ovat myös mukavia.
Kyllä mä voin tunnustaa, että yksinolo rajoittaa jonkin verran mun tekemisiä. Ravintolaan en tykkää mennä yksin, paitsi lounasaikaan, jolloin monet ovat työn takia yksin ruokailemassa. Kun olen liikkeellä, en myöskään yleensä puhu kenenkään kanssa tai tutustu kehenkään; ainakin pääkaupunkiseudulla ajatellaan hulluksi tuntematonta ihmistä, joka ottaa kontaktia. Ja miksipä pariskunnat haluaisivatkaan tutustua yksinäiseen 40 naiseen.
Vuosien varrella olen tottunut olemaan yksin, mutta ei se aina helppoa ole. Ystäviinikin päin olen aina se aktiivinen osapuoli, sillä heillä on perheet eivätkä he tarvitse minua niin kuin minä heitä.
Jopa on ongelma! Ketä kiinnostaa, oletko yksin vai kaksin?
Minulle sellaista paikkaa tai tilannetta ei ole, ei ole ollut eikä toivottavasti tulekaan, etten voisi mennä ja osallistua yhtä hyvin yksin kuin kaksinkin tai isommallakin joukolla.
"Ja miksipä pariskunnat haluaisivatkaan tutustua yksinäiseen 40 naiseen. "
Tai ylipäätänsä kehenkään? Mutta jos haluavat tutustua johonkuhun niin mikä tuossa olisi haittana?
Meidän perheellämme on 42 vuotias sinkkumies "kummisetänä".
Jos kirjoitan täällä miten asian koen, ei ole sinun asiasi lähteä minua haukkumaan. Ainakin sinusta nyt ymmärrän, miksi olet yksin. Aggressiivinen ihminen harvoin viehättää ketään. Tosiasiat voi toki kieltää ja kuvitella, että yksin on yhtä helppoa käydä eri paikoissa kuin kaksin, mutta se ei ollenkaan pidä paikkaansa. Jos näin kokee, ei ymmärrä mitään ihmissuhteista ja se taas on yksi syy yksinäisyyteen.
=>ei ole sinun asiasi lähteä minua haukkumaan.
Juu ei ole... Ilmiselvästi emme ole lähimainkaan samalla aaltopituudella, joten "kummitädin" paikkaa ei ole tarjolla. Pahoittelen että kommentoin kirjoitustasi, vaan ei näitä reaktioita voi etukäteen tietää.
Sosiaalinen media ja verkostoituminen ovat saaneet aikaiseksi sen,(kuka on kenekin kaveri esim. facebook) että kontaktien ottaminen tavallisessa elämässä koetaan eriskummallisena.
Kävelemäänkin kun menee yksin tulee surulliseksi kun näkee reippaita nuoria pariskuntia tai äitejä lastenvaunuineen. Kävin tänään ja melkein törmäsin pariskuntiin mutta väistin kadun toiselle puolelle. Mieluiten sitä liikkuu pimeällä niin ettei muita näy. Raskasta se on muutenkin elämä masennuksen kanssa kun pitäisi ihmisten ilmoilla olla ja jaksaa käydä töissä.
Yhtään minnekään ei voi mennä eikä mitään voi tehdä jos elämä on teennäisten tekosyiden temmellyskenttä. Että joku viittii piehtaroida sellaisten seassa sujuvasti koko elämänsä ja jättää elämänsä elämättä.
Mitään muita rajoituksia eikä rajoitteita ole kuin että ei saa tehdä muille, toisille ihmisille pahaa eikä tuottaa vahinkoa eikä mielipahaa.
miksi yksinäisyydestä tehdä ongelma,kun palvelee 39v joitakin ihmisiä ja sitten joutuu ,sysätään yksinäiseksi ,nauttii kyllä elämästään ,kylpylät ovat oikeita perheen särkemis paikkoja joihin en menisi ollenkaan ulkomailla ei ole mitään nähtävää ,muuta kuin örveltäviä suomalaisia ,suomi on kaunis maa voi kulkea omalla autolla ja pysähdellä mielenkiintoisissa paikoissa ja tavata ystäviä
Kaikki eivät ole yksin/yksinäisiä sen takia, että ovat eläkkeellä. Eikä eläkkeellä oleva välttämättä ole yksinäinen, ei välttämättä yksinkään. Eivät kaikki yksinolevat koe olevansa yksinäisiä. Yksinäisyys on ennen kaikkea mielentila. Ihminen kokee silloin kaipuuta yhteyteen toisten ihmisten kanssa. En tiedä, miten kylpylöissä särjetään perheitä, mutta niihin voi mennä yksinkin. Vaikka vesiliukumäkeen. Ulkomailla on mahdollista nauttia olostaan, eikä tarvitse törmätä örveltäviin suomalaisiin jos ei halua. Mutta toki kotimaassakin on paljon nähtävää, eikä ulkomaille ole pakko kenenkään matkustaa (tosin edelleen yksinäisellä ei välttämättä ole niitä ystäviä, joita tavata kotimaassakaan mielenkiintoisissa paikoissa...).
Tällä yksinäisellä on kokeilematta millaista olisi käydä jossain laskettelu keskuksessa Ruka,tahko,ylläs ym mestat aivan ypöyksin ja olla vielä yötäkin siellä.
Luulisin että siellä sitä myöskin tuntee oman huonoutensa kun siellä ei mahda olla muita yksinäisiä.
Onko kellään kokemusta näistä paikoista yksinäisen näkökulmasta ja toinen paikka joita olen miettinyt että käyttekö yksinäiset naiset milloinkaan katsomassa urheilua paikan päällä yksin.
Kävin kuuntelemassa erästä yhtyettä konserttisali kiertueella yksin ja itse siellä esityksen keskellä meni hyvin mutta kun tuli väli tauko ja ihmiset hajaantuivat juomaan viiniä ja ruokailemaan niin kylläpä tuli Tooodella yksinäinen olo,tunsin että olen sadoista ihmisistä ainut jolla ei ole juttu seuraa.
Olin ensimmäinen joka palasi takaisin tyhjään konsertti saliin.
Ravintola keikat ovat hiukan helpompia yksinäiselle ainakin minun mielestäni,siellä ollaan kuin sillit suolassa ja on suurempi mahdollisuus että pääsee jonkun kanssa jutuille,ja sitä sulautuu helpommin massaan.
Kaupunkini verkkosivuilta näkee kivasti päivän tapahtumia ja joka päivä olisi jotain ilmaista ohjelmaa, jossa kiinnostaisi käydä. En kuitenkaan uskalla lähteä, kun pelkään, että niissä tapahtumissa on liian vähän ihmisiä. Ei voi sulautua massaan ja seurata ihmisiä ja meininkiä sivusta, vaan joutuisi ehkäpä jonkun tyypin puhuteltavaksikin. Tästä syystä haluaisin asua Helsingissä, koska siellä on varmasti paljon erilaista ilmaista tapahtumaa ja tarpeeksi ihmisiä niissä, jotta joukkoon sulautuu ja säilyttää anonymiteettinsä.
Mitä / ketä sinä pelkäät? Vaiko vain itseäsi?
Hengelliset tilaisuudet on tilaisuuksia joissa on aivan yhtä tervetullut yksin kuin yhdessä, ja sitte aattelinH että voisit ryhtyy tekemään jotain vapaaehtoistyötä, katso
myös netistä tv7 ohjelmat ja ryhdy sseuraamaan kanavaa...katso esi. polvijärven pastori, Elinan eväät...Paavo järvinen...Armon Kalliolla jne....siunausta....
Törmäsin palstalle, ja ajattelin kirjoittaa, koska liikun paljon yksin, vaikka en koe olevani ollenkaan yksinäinen. Mutta erosin 11 vuotta sitten, ja kaikilla ystäviläni on lapsia tai uudet kumppanit. Jos haluaa liikkua kodin ulkopuolella, ei voi asettaa menojaan sen mukaan saako kaveria vai ei. Jos saa niin kiva, jos ei niin sitten menen yksin. Lapseni ovat jo täysi-ikäisiä, joskin asuvat vielä kotona.
Käyn joka päivä lenkillä yksin. Käyn kuntosalilla ryhmäliikuntatunneilla yksin (valtaosa on yksin liikeellä). Käyn shoppailureissuilla yksin, joskus toki ystävätären kanssa. Kylpylään voisin mennä yksin, muuta en viihdy niissä
Seurassakan, en uimahallissakaan.
Elokuvissa käyn paljon yksin, samoin teatterissa. Alan aina jutteleman vieruskaverilla, jos hän on yksin liikkeellä. Väliaikahville saa kyllä juttuseuraa. Illan jälkeen käyn baarissa yhdellä tai teen kieroksen. Aina saa juttuseuraa, kun on positivinen ja helposti lähestyttävän oloinen. Kannattaa aloittaa jutun vääntäminen itse, kylä aiheita on maailma täynnä. Molemmille sukpuolille.
Tabnsiravintoloissa käyn nykyään aina yksin, ja silloin tekee parhaiten tuttavuutta miehiin. Nainenkin voi hakea tanssimaan! Kukaan ei katso pitkään yksin tanssiravintolaan menevää, rohkeasti liikkeelle! Miehet ovat liikkuneget yksin maailman sivu, miksei siis naisetkin?
Aina en ole onnistunut saamaan ystävärtä pohjoisen reissuille, siis yksin matkaan! Olen ollut viim keväänä ja syksyn ruska-aikaan Levillä yksistään, mutta yksin e ole tarvinnut lomaa viettää. Kyllä ihmisiin tutustuu, ja baareissa tanssimassa saa mukavaa seuraa. Moni on yksin liikkeellä. Kevääksi olen varannut sekä mökin että htellihuoneet, riippuen lähteekö ystävättäreni. Hiihtoladuilla ja taukopaikoilla ihmiset juttelevat kaikile!
Välilä kaipaan uudistaa tuulia ja varaan hotellihuoneen vierasta kaupungsta, jos siellä on hyvä esiintyjä. Hyppään autoon ja lähden keikalle ja yöelämään. Kesällä olen liikkunut samalla periaatteella festareille.
Laivalla olin syksyä kerran, mutta laivamatkt ovat tylsiä. Ulkomailla olen ollut yksin kerran rantalomalle, ihan ok reissu. Siellä tuo iltaruokailu yksin on se tylsä juttu, mitä taas kotimaassa ei tapahtuisi. Miesseuraan et voi änkeytä, jottei luulla maksulliseksi, ja naisseuraan tuppautuessai sinua voidaan luulla lepakoksi. Siis parasta syödä yksin..
Ihan näin äkkiä ajatellen, minä en ole tainnut jättää yhtään menoa menemättä siitä syystä että liikun yksin!
Lähtkää ihmeessä muutkin liikenteeseen, sillä laill ihmisiin tutustuu!
Sorry sekava kirjoitus, tämä iPad muuntaa sana miten tykkää...
Hyvä sosiaalinen nainen 48,juuri siksi sinun on helppo lähteä yksin minne vain kun sinä olet niin sosiaalinen ja puhelias,reippaampi mitä keski verto mies ja siksi se tuntuu niin helpolta.
Minunkaan ei tarvitsisi ikinä olla yksinäinen jos vain osaisin lähestyä ja puhua vieraille ihmisille,näin pienestä se on kiinni,puhetaidoista.
No jos et ole autisti, niin opettele. Kukaan ei tule taitavaksi missään aiheessa opettelematta ja harjoittelematta.
Ei ole paikkoja jonne sinkkuna ei voisi mennä. Jos on tilaisuus tarkoitettu vain pariskunnille niin silloin sinkku saattaa kokee olonsa ulkopuoliseksi.