Jalanjäljet hiekassa
Eräänä yönä mies näki unen. Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa, kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään. Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa; toiset hänen omansa ja toiset Luojan jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa. Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella oli vain yhdet jäljet hiekassa. Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta.
Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi sitä Luojalta. "Luoja, kun päätin seurata sinua, sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella. Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpien aikojen hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin, kun sinua eniten tarvitsin."
Luoja vastasi, "Rakas lapseni, rakastan sinua, enkä milloinkaan hylkäisi sinua. Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa, minä kannoin sinua."
Eräänä yönä mies näki unen. Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa, kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään. Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa; toiset hänen omansa ja toiset Luojan jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa. Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella oli vain yhdet jäljet hiekassa. Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta.
Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi sitä Luojalta. "Luoja, kun päätin seurata sinua, sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella. Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpien aikojen hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin, kun sinua eniten tarvitsin."
Luoja vastasi, "Rakas lapseni, rakastan sinua, enkä milloinkaan hylkäisi sinua. Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa, minä kannoin sinua."
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ole lukenut tämän ennenkin vaan aina puhuttaa ja koskettaa yhtä paljon. Kauniisti on asia ilmaistu.
SAMOIN
Niin. Kuuluu sitten kirkkoon tai ei, Jumalan kämmenellä on aina turvallista kulkea. Se on pohja elämälle, voimavara vaikeille teille....etkä ole koskaan yksin.
Ollaan vain Jumalan kämmenellä, mutta ei kirkossa. On sen luokan ihmisiä siellä, että HYI OLKOON!
Juuri näin kuin edellä. Ei ihmisarvoa eikä oikeudellisuutta.
Minä taas liityin uudelleen, tunsin kaipaavani jotain sisältöä elämääni kun kerran hankin sen takaisin.
Kyllä eläm todella kantaa
No en mä saa tästä utopia tarinasta mitään kiksejä!Karu kylmä elämä jatkuu ja haaveisiin ei saa jäädä makamaan.Kuka kantais mua ja näitä mun kaljoja;).Haloo....
Koeta saada se kaveri joka tulee niitä kuitenkin juomaan,yhdessä kaikki on paljon mukavampaa..
Valinta on sinun, kuten kaljatkin.