Olin koko ala-asteen kiusattu painoni vuoksi ja olinkin oikeasti aina aika tukeva ja pienesti ylipainoinen. Kutosluokan ja seiskan välisenä kesänä aloin laihduttaa ja paino tippuikin n 15kg ja pääsin normaalin mittoihin. Laihduin, koska aloitin hölkkäämisen ja koska jossain vaiheessa aloin myös oksentamaan. Sairastuin bulimiaan. Kiusaaminen loppui yläasteelle siirtyessä, kun uudelle luokalle tuli vanhalta luokalta vain kaksi tyyppiä, joista toinen kaverini. Nyt olen ysillä ja olen noista laihtumistani kiloista saanut takaisin 2-7kg..painoni heitteli tosi paljon (mutta on kuulemma normaalin rajoissa)oksentelun ja syömisen ja liikkumisen mukaan ja kävin puntarilla useasti päivässä. Nyt en ole pariin kuukauteen puntariin koskenur ja olen paljon iloisempi ja myös oksentelusta olen melkein päässyt eroon.
Ongelma kuitenkin on että oon silti ihan kusessa itsetuntoni kanssa enkä tiedä miten ongelman sais korjattua. Eniten se haittaa tätä seurusteluelämää. Vuosi takaperin minulla oli säätöä ystäväpojan kanssa, mutta siihen se jäikn kun en uskaltanut vastata hänen aloitteisiinsa jutun muuttamisessa vakavammaksi. Johtuen tietysti siitä, että uskon ettei hän oikeasti olisi voinut pitää minusta painoni takia ja että ei hän minusta voisi pitää koska pari hänen eksäänsä olivat paljon kauniimpia kuin minä.
Nyt oleb taas samankaltaisessa tilanteessa toisen läheisen ystäväpojan kanssa. Aina kun nähdään meillä on hauskaa, heitetään läppää ja ollaan rennosti yhdessä. Hän on kehunut minua mukavaksi, nätiksi ym. Mutta en vain usko häntä, sillä vaikka meillä jonkinsortin säätöä onkin jutuistamme päätellen, en vaib voi uskoa että hän oikeasti minusta pitäisi.
Haluaisinkin siis rohkeutta kerto tunteistani tälle pojalle, sillä pidän hänestä todella. En vain tiedä miten sen uskaltautuisib tekemään. Olen muuten kyllä rohkea ja äänekäs persoona ja uskallan asiat suoraan sanoa, mutta tässä tilanteessa jotenkin en.
Apu olisi tervetullutta!(:
Ongelma kuitenkin on että oon silti ihan kusessa itsetuntoni kanssa enkä tiedä miten ongelman sais korjattua. Eniten se haittaa tätä seurusteluelämää. Vuosi takaperin minulla oli säätöä ystäväpojan kanssa, mutta siihen se jäikn kun en uskaltanut vastata hänen aloitteisiinsa jutun muuttamisessa vakavammaksi. Johtuen tietysti siitä, että uskon ettei hän oikeasti olisi voinut pitää minusta painoni takia ja että ei hän minusta voisi pitää koska pari hänen eksäänsä olivat paljon kauniimpia kuin minä.
Nyt oleb taas samankaltaisessa tilanteessa toisen läheisen ystäväpojan kanssa. Aina kun nähdään meillä on hauskaa, heitetään läppää ja ollaan rennosti yhdessä. Hän on kehunut minua mukavaksi, nätiksi ym. Mutta en vain usko häntä, sillä vaikka meillä jonkinsortin säätöä onkin jutuistamme päätellen, en vaib voi uskoa että hän oikeasti minusta pitäisi.
Haluaisinkin siis rohkeutta kerto tunteistani tälle pojalle, sillä pidän hänestä todella. En vain tiedä miten sen uskaltautuisib tekemään. Olen muuten kyllä rohkea ja äänekäs persoona ja uskallan asiat suoraan sanoa, mutta tässä tilanteessa jotenkin en.
Apu olisi tervetullutta!(:
Vastaukset 1
Vanhimmat
No eikös nää pojat tykkää susta ystävänä? Ja taitaa olla kiinnostunut muutenkin, kun sitä säätöö on... että eiku vaan eteenpäin =)