Kaikille teille. Mitä muistatte?

Hyviä muistoja vielä 15 vuodenkin jälkeen...
"Nuoruuden" kuumaa huumaa...
Ikuinen, ainoa, oikea...
sielunkumppani...
muistan vielä keinutuolissakin
rakkaudella...

Täydellinen läheisyys....muistan aina, ei toista.

Muistan varmaan, mutta en osaa sanoa, mitä jää mieleen päällimmäisenä. Ehkä tempoilen pakkopaitaa irti käsivarsiltani, kun häntä muistelen pyöreässä pehmeässä huoneessa ;-)

siniset ihanat silmät,joihin hukuin,varma tuijotus suoraan sielun läpi!
ja se korppu mitä se mussuttaa aina!

Se katse. Ilkikurinen.. ihaileva katse..

ja tunne? perhoset vatsanpohjassa.. odottava jännitys..
mielenrauha.

muistan hänet nyt ja aina, ainutlaatuinen.

toivon vain että hän heräisi ajatuksistaan ja todella katsoisi ympärilleen.. olisi aidostityytyväinen tähän hiljaiseenkin eloon.. kuunneltuani häntä minulle jäi päällimmäiseksi ajatukseksi että hän on ehkäpä hieman hukassa.. aivan kuten minäkin. silloin ei kannata säntäillä vaan rauhoittua. antaa itselleen aikaa..

Koskaan en unohda sitä puhelua...muistan sen varmasti vielä kiikkutuolissa vanhana :)))))))))))))

Tunne jonka hän herättää minussa.

Kaipaus, ahdistus, suuttumus, SEINÄ!

Muistan, en tiedä.

Hänen (mies) silmänsä on tällä hetkellä voimakkaimmin mielessä.

Päällimmäinen tunne tällä hetkellä on villtävä kipu, ei vaan sydämessä
vaan se tuntuu koko kropassa. Toivottavasti tunne vielä joskus muuttuu.

Uskon muistavani hänet aina, hän ei unohdu.

Suudelma pehmeässä lumisateessa. Takkatuli pimeässä. Sauna kynttilänvalossa. Lumikylpy. Hiihtoretki jäällä. Tähdenlennot. Kaikki mennyttä elämää. Oma vikansa, mun oma vika. Ei halua ajatella.

Miehen silmät ja hymy on jäänyt päällimmäisenä mieleen. Ne ei unohdu mielestä, mutta kaikki muu kyllä kunhan aikaa kuluu.

Se helmikuinen katse.. se oli niin pitkä mutta kuitenkin lyhyt. Se katse pyysi muttei vaatinut. Sitä hetkeä kadun.. se oli elämäni tilaisuus.

Takaraivooni asti porautuva mutta hyvin lämmin katse.

Pari uutta vuotta takaperin oltiin yhel kaverin luon ottamas "parit" ja loppujen lopuks mä siin sit olin jo pienes sieväs. saati yhtäkkii idea et otetaa kortti pakka esii ja aletaa pelaa korttii, samal ku pelatti ni heitettii yhes läppää ja tarinoit, yhtäkkii kello oliki jo 5-6 aamul ja oli jo aika mennä nukkumaa, ite en saanu nukuttuu kun sen tunnin ja menin keittiön pöydän äären istumaa ja ihmettelemää, suunnilleen tunnin pääst tää tyttö (kenen kans pelasin korttia) tulee siihe ja sanoo ettei häkään saa oikee unta ja jatketaa juttelemist. tilanteest ei syntynyt mitää vuosisadan rakkaustarinaa valitettavast, kuukaudet tän tapauksen jälkeen kulu ja mä vitkuttelin ja loppujen lopuks tää tyttö löys sen oman rakkaan. vaikka harmittaa et jänistin ja en saanut mitää aikaseksi niin muistelen vieläkin tätä uudenvuoden aattoa lämpimin mielin, yksi parhammista muistoista minkä omistan. ja katumus on se tunne mikä taistelee esiin kun tapaan tai ajattelen häntä

Hmm... se mies on jotain niin voimakkaan ainutlaatuista, mutta sanotaan nyt sitten: sama aaltopituus;)
Edelleenkin hän aiheuttaa rauhaisan, lämpimän olotilan ja saa hymyilemään, kuten silloin 5 vuotta sitten:)
Eikä hän unohdu ikinä; jotkut vaan tekevät unohtumattoman vaikutuksen!

Nopeasti ajatellen kyllä ekana tulee mieleen jonkun kerran näkemäni intensiivinen katse. Hitaammin ajatellen aivan ihana halaus :).

Päällimmäinen tunne: hyvä ja lämmin olo.

Ehdottomasti muistan ja hyvillä mielin. En nyt oikein jaksa uskoa, että me tästä vihamiehiksikään muututtaisiin.

Hänen intensiivinen, porautuva katseensa. Hänen kiihkeä läsnäolonsa, tunne että meitä oli vain kaksi maailmassa. Pohjaton kiinnostuksensa tietää ajatuksiani.

Nyt kun ajattelen häntä, päällimmäinen tunne on, yhä edelleen, hämmennys.

Ei häntä yksinkertaisesti voi unohtaa, muistan hänet viidenkymmen vuodenkin kuluttua, jos järkeni on vähänkään tallella.

Jää varmasti mieleen, intensiivisyys ja huumorintaju, ehkä joku intohimon tapainen myös. Toivon, että tiedän vähän enemmän viiden vuoden kuluttua.

Hei likat, Ootteko te kaikki vielä neitsyitä ?