Yli puolitoista vuotta tein eroa narsistista, viimeisen kerran kävelin ulos hänen luotaan viime tammikuussa. Ja nyt, kaiken mahdollisen ponnistelun ja terapioiden jälkeen olen valmis laskemaan hänestä irti. En kaipaa, en rakasta, en tunne muuta kuin itseäni suojelevaa kiukkua jos hän yrittää lähestyä edes tekstiviestillä. Numerot on poistettu puhelimesta, en tarvitse niitä enää -en edes varmuuden vuoksi, jos vaikka joskus... Sitä ajatusta ei enää ole.
Narsistista eroon pääseminen on helvetillisen vaikeaa, aivan kuin huumevieroituksessa olisi. Tietää, ettei se ole terveellistä, mutta on vaan pakko saada sitä. Mutta varmaa on, että eroon pääsee kun vaan jaksaa yrittää ja samalla opettelee tuntemaan itseään, omia tunteitaan, vaikuttimiaan, pelkojaan ja toiveitaan.
Narsistista pääsee eroon, mutta ainakin omalla kohdallani se on vaatinut suuria ponnisteluja. Katsoa silmiin ja sanoa, etten enää jatka tätä, vaikka samanaikaisesti sydän sanoo muuta ja haluaa hänen syliinsä. Olen käynyt läpi lapsuuteni asioita ja löytänyt sieltä narsistisen läheisen, jonka aiheuttamia vääristymiä olen joutunut oikomaan itsestäni. Olen ihan hyvä tällaisenä, olen riittävä, kaunis, fiksu ja valloittava. En surkea heittopussi, joka ei tunne ansaitsenvansa edes elää.
Elämä -minä tulen täältä, entistä ehompana. Tai oikeastaan: Elämä -minä elän sinua jo. Olo on kuin maratonin juosseella, olen päässyt perille, pois ikävältä matkalta, vaikka luulin jääväni sinne enkä koskaan pääsisi tasapainoiseen ja onnelliseen elämään. Tein sen. En enää koskaan anna elämääni liattavaksi ja riepoteltavaksi. Se on kalleinta ja parasta, mitä minulla on.
Vihdoinkin lopullisesti eroon
9
276
Vastaukset
- vielämatkalla
Minä olen vasta matkalla ja itselläni on varmaan vielä yli vuoden terapiat jäljellä.
Se kaipaus narsistin syliin on todella pelottava ja siinä on minulle edelleen todella paljon työsarkaa.
Suhteessa opin, että en ole minkään arvoinen ilman häntä, mitään en osaa, elämäntehtäväni on nostaa häntä jalustalle.
On ollut todella vaikeaa vakuuttaa itselle, että kyllä sinä osaat ja että sinä olet sen arvoinen, että voit itsellekin tehdä jotakin.
Kaipaus on joskus ollut todella suurta (kaikesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä hulimatta)se harha siitä helppoudesta kun ei tarvinnut päättää asioista, riitti kun totteli. Oli huumaavaa uppoutua sen "vahvan" ihmisen imuun,ihmisen joka sai aina tahtonsa läpi, joka osasi käyttää kyynerpäitään...
Olkoonkin, että oma itse hukkui sinne jonnekkin matkalle. Tämä on miellyttävä aloitus!
Selviytymistarinoita tarvitaan.- lottamari<3
Tai sitten kyynikkö sanoisi, että nämä on niitä ihmisiä, jotka aina ovat ja tulevat olemaan vaikeuksissa ihmissuhteissaan. Seuraava vaikeampi elämää keikauttava kokemus voi viedä pohjan tuolta jälleensyntymiskokemukselta, jos elämä on ollut kovin suppeaa ja ei olla vielä koettu mitään järisyttävämpää kuin tunnekoukku narsistiin tmv. Mitä vähemmän elämää nähnyt ja kokenut kuvittelee monasti, että nyt olen vahva, nyt alan elämään, nyt tiedän ja tunnen itseni, mutta onkohan monenkaan uhrin kohdalla asia noin ja moniko on päässyt eteenpäin niin suurin ja mahtipontisin elein ja sanoin kuin maailmalle kuuluttavat.
niin.- 13+6=19
"jos elämä on ollut kovin suppeaa ja ei olla vielä koettu mitään järisyttävämpää kuin tunnekoukku narsistiin tmv. Mitä vähemmän elämää nähnyt ja kokenut kuvittelee monasti, että nyt olen vahva, nyt alan elämään..."
Noh,,, minä ounastelen kyllä , että monenkin uhrin menneisyydessä on ollut jo niitä järisyttäviä kokemuksia...jotka ovat tehneet heistä uhreja...
Allaolevista aloittajan lainauksistanikin voi päätellä... että aloittajakin oli olemassa, tietynlainen ihminen...ennen narsistiakin, jolla oli omat tunteensa, toiveensa ja pelkonsa...
"Olen käynyt läpi lapsuuteni asioita ja löytänyt sieltä narsistisen läheisen, jonka aiheuttamia vääristymiä olen joutunut oikomaan itsestäni."
"eroon pääsee kun vaan jaksaa yrittää ja samalla opettelee tuntemaan itseään, omia tunteitaan, vaikuttimiaan, pelkojaan ja toiveitaan."
Nämä kaksi lainausta taas kertovat erityisestä muutoksesta...pääpaino ei ole väärinkohtelijassa/narsistissa vaan itsessä, omassa elämässä...
"Olen ihan hyvä tällaisenä, olen riittävä, kaunis, fiksu ja valloittava. En surkea heittopussi, joka ei tunne ansaitsenvansa edes elää."
"En enää koskaan anna elämääni liattavaksi ja riepoteltavaksi. Se on kalleinta ja parasta, mitä minulla on."
Niin aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat meitä kaikkia..."Seuraava vaikeampi elämää keikauttava kokemus voi viedä pohjan tuolta jälleensyntymiskokemukselta"...emme tiedä etukäteen mitä elämä tullessaan tuo...
Minäkin kerran jo mietin elämäni aikana, että tämäkö se on se viimeinen korsi joka katkaisee kamelin selän...eikä tuo liittynyt mitenkään ihmissuhteisiin vaan ihan taloudelliseen ahdinkoon...
Emme myös tiedä toisen elämästä niin paljon, että voisimme vähätellä hänen kokemuksiaan...koska emme elä hänen nahoissaan, koe/tunne samalla tavalla...
Meillä kaikilla on ristimme...jonka koemme itsellemme raskaaksi...ja luulemme kauempaa katsoen että toisten on kevyemmät...heidän elämänsä helpompaa...
vaikea tietää kuinka moni ihminen on toipunut uhriudestaan...loppupeleissä meillä on valtaa muuttaa vain itseämme ja omaa elämäämme...voimme puhua vain ja ainoastaan itsestämme...miten itsemme ja oman elämämme koemme..
Kuten aloittajakin teki...kun taas sinä puhuit ikäänkuin tietävinäsi paremmin, heidän asiansa
"nämä on niitä ihmisiä, jotka aina ovat ja tulevat olemaan vaikeuksissa ihmissuhteissaan"...
ettei ehkä heidän elämänsä mene siten kun he itse ajattelevat...syystä, että sinun kristallipallosi kertoo toisin...
maagista ajatteluako?
. - 5+1=6
13+6=19 kirjoitti:
"jos elämä on ollut kovin suppeaa ja ei olla vielä koettu mitään järisyttävämpää kuin tunnekoukku narsistiin tmv. Mitä vähemmän elämää nähnyt ja kokenut kuvittelee monasti, että nyt olen vahva, nyt alan elämään..."
Noh,,, minä ounastelen kyllä , että monenkin uhrin menneisyydessä on ollut jo niitä järisyttäviä kokemuksia...jotka ovat tehneet heistä uhreja...
Allaolevista aloittajan lainauksistanikin voi päätellä... että aloittajakin oli olemassa, tietynlainen ihminen...ennen narsistiakin, jolla oli omat tunteensa, toiveensa ja pelkonsa...
"Olen käynyt läpi lapsuuteni asioita ja löytänyt sieltä narsistisen läheisen, jonka aiheuttamia vääristymiä olen joutunut oikomaan itsestäni."
"eroon pääsee kun vaan jaksaa yrittää ja samalla opettelee tuntemaan itseään, omia tunteitaan, vaikuttimiaan, pelkojaan ja toiveitaan."
Nämä kaksi lainausta taas kertovat erityisestä muutoksesta...pääpaino ei ole väärinkohtelijassa/narsistissa vaan itsessä, omassa elämässä...
"Olen ihan hyvä tällaisenä, olen riittävä, kaunis, fiksu ja valloittava. En surkea heittopussi, joka ei tunne ansaitsenvansa edes elää."
"En enää koskaan anna elämääni liattavaksi ja riepoteltavaksi. Se on kalleinta ja parasta, mitä minulla on."
Niin aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat meitä kaikkia..."Seuraava vaikeampi elämää keikauttava kokemus voi viedä pohjan tuolta jälleensyntymiskokemukselta"...emme tiedä etukäteen mitä elämä tullessaan tuo...
Minäkin kerran jo mietin elämäni aikana, että tämäkö se on se viimeinen korsi joka katkaisee kamelin selän...eikä tuo liittynyt mitenkään ihmissuhteisiin vaan ihan taloudelliseen ahdinkoon...
Emme myös tiedä toisen elämästä niin paljon, että voisimme vähätellä hänen kokemuksiaan...koska emme elä hänen nahoissaan, koe/tunne samalla tavalla...
Meillä kaikilla on ristimme...jonka koemme itsellemme raskaaksi...ja luulemme kauempaa katsoen että toisten on kevyemmät...heidän elämänsä helpompaa...
vaikea tietää kuinka moni ihminen on toipunut uhriudestaan...loppupeleissä meillä on valtaa muuttaa vain itseämme ja omaa elämäämme...voimme puhua vain ja ainoastaan itsestämme...miten itsemme ja oman elämämme koemme..
Kuten aloittajakin teki...kun taas sinä puhuit ikäänkuin tietävinäsi paremmin, heidän asiansa
"nämä on niitä ihmisiä, jotka aina ovat ja tulevat olemaan vaikeuksissa ihmissuhteissaan"...
ettei ehkä heidän elämänsä mene siten kun he itse ajattelevat...syystä, että sinun kristallipallosi kertoo toisin...
maagista ajatteluako?
."voimme puhua vain ja ainoastaan itsestämme...miten itsemme ja oman elämämme koemme.."
Edelliseen lisäten..."jos elämä on ollut kovin suppeaa ja ei olla vielä koettu mitään järisyttävämpää kuin tunnekoukku narsistiin tmv .Mitä vähemmän elämää nähnyt ja kokenut kuvittelee monasti, että nyt olen vahva, nyt alan elämään, nyt tiedän ja tunnen itseni, "
Tuon mielipiteen takana lie sinun oma kokemuksesi itsestäsi ja omasta elämästäsi...jonka pohjalta teet päätelmiä toisten elämästä... - 5+13=18
5+1=6 kirjoitti:
"voimme puhua vain ja ainoastaan itsestämme...miten itsemme ja oman elämämme koemme.."
Edelliseen lisäten..."jos elämä on ollut kovin suppeaa ja ei olla vielä koettu mitään järisyttävämpää kuin tunnekoukku narsistiin tmv .Mitä vähemmän elämää nähnyt ja kokenut kuvittelee monasti, että nyt olen vahva, nyt alan elämään, nyt tiedän ja tunnen itseni, "
Tuon mielipiteen takana lie sinun oma kokemuksesi itsestäsi ja omasta elämästäsi...jonka pohjalta teet päätelmiä toisten elämästä..."Tuon mielipiteen takana lie sinun oma kokemuksesi itsestäsi ja omasta elämästäsi...jonka pohjalta teet päätelmiä toisten elämästä.."
Niin itseään ja omaa elämäänsä voi tarkastella hyvin monellakin tapaa...minäkin tässä hikihatussa vääntänyt CV.tä työpaikkahakemusta varten...
Vuodet ja tutkinnot/työpaikat tuovat muistoja mieleen silloisesta elämäntilanteesta...
harrastukset/kurssit/vapaa ajan toiminnot samoin...
Joskus vaikeaakin miettiä niitä asioita joilla on eniten merkitystä nykyiseen elämän tilanteeseen...ammattiin/työpaikkaan liittyen...ja karsia pois vähemmän tärkeitä.
Samoin kai on ihmissuhteiden laita...on ihmisiä/suhteita jotka muistamme, jotka ovat vaikuttaneet meihin...niin hyvässä kuin pahassakin...kuin myös sukulaisia, kavereita/tuttavia/naapureita, joiden merkitys omaan elämäämme ja itseemme liittyen on jäänyt vähäisemmäksi...
ihmissuhteisiin liittyen ajattelisin, että eniten siihen millainen olen tällä hetkellä ihmisenä on vaikuttanut äitini, aviopuolisoni, oma äidin roolini/lapset ja kyllä tuo ÄNNÄ suhde...
syystä, että se tarjosi ikäänkuin koetikiven siinä suhteessa, että olenko minä oikeasti muuttunut sillä tavoin etten anna enää loputtomiin kohdella itseäni huonosti...vai oliko vuosien "työ" itseni kanssa ollut turhaa...
noh, en siltikään kulje rinta rottingilla pelkästään siitä syystä...että olen muuttunut...mielummin nöyrin mielin katselen itseäni...vahvuuksiani ja heikkouksinani, ja pidän/iloitsen itsestäni sellaisena kuin olen...tavallisena ihmisenä...se riitää minulle...
Aloittajan sanoin...elämä, oma elämä on kalleinta ja parasta mitä ihmisellä on...eihän ihmisellä muuta elämää olekkaan...ja paljolta elämämme on sitä mitä itse siitä teemme, omilla valinnoillamme...
- Lopultakin maalissa
Löysin tämän vanhan viestini ja ajattelin päivittää kuulumisia.
Pääsin todellakin narsistista lopullisesti eroon ja elämäni on parantunut monin tavoin ja itsearvostukseni kasvanut kovasti. Elämä on mukavaa kaikkine haasteineen, varsinkin kun kukaan ei ole mitätöimässä ja syyllistämässä.
Narsistitutkani on kohtuullisen herkkä ja pyrin välttämään henkilöitä, jotka kohtelevat muita/minua huonosti tai mielistelevät omaa etuansa ajaen. Suosittelen.
Taustaa narsistin (oik. narsistien) kanssa suhteeseen hakeutumiselle löytyy lapsuuden perheestäni, äidistäni ja narsistiksi kasvaneesta isoveljestäni. Olin oppinut epänormaalin kohtelun normaaliksi ja huonommuuden tunteen äitini jatkuvista jutuista, kuinka muut ovat hyviä, lahjakkaita, kauniita ja onnistuneita. Ei, minua kannustettu, kehuttu tai palkittu kaikesta yliyrittämisestäni huolimatta, ei lohdutettu vastoinkäymisissä tai suruissa. Meni vuosikymmeniä ennen kuin ymmärsin tai uskoin, että olin suoriutunut hyvin (vaikka todisteita olisi ollut kuinka) tai että minä olin oikeutettu tuntemaan surua ja kiukkua epäoikeudenmukaisuudesta syyllisyyden ja häpeän sijaan.
Vieläkin tässä opetellaan ja kasvetaan ihmisenä hamaan loppuun asti. Mutta nyt tapahtuu jo kasvua korjaamisen lisäksi.
lottamari- lottamari<3
Hienoa että olet selvinnyt ja elämäsi on mallillaan. En ole kyyninen, mutta näitäkin on tosiaan tullut nähdyksi, jotka uskovat kaikki elämänsä vaikeudet johtuvan narsistista, eivätkä osaa tulkita ollenkaan omaa käyttäytymistään ja omaa osuutta asiaan. Sitten mennäänkin ojasta allikkoon, kun elämä ei siitä muuksi muuttunutkaan vaikka erottiinkin narsistista.
Ongelman ydin voi monella piillä juuri siinä, että läheisriippuvana tarvitsee sen ns. vahvan narsistin ohjaamaan sitä omaa elämäänsä. Ja ellei todella tiedosta sitä, että yksinkin on joskus tehtävä päätöksiä ja tultava toimeen, kun sitä asioista päättäjää ei ole, niin se mahtipontinen minä selviän kaikesta voi jäädä vain yritykseksi ja puheeksi ja ihminen masentua, kun ei rahkeet riittänytkään elämään ja hoitelemaan asioita yksin.
Läheisriippuvuus ja ohutnahkainen narsismi ovat yleensä narsistien uhrien ongelma, jotka hiertävät kuin kivi kengässä, mutta joiden kanssa voi tulla hyvin toimeen, kun tiedostaa itsessään nämä ja tunnustaa, että ei ole kovin voimakas yksilö ottamaan vastuuta omasta elämästään. Mutta askel askeleelta sekin onnistuu, kun uskoo itseensä ja onnistumisista saa palkitsevaa vahvuutta, jota läheisriippuvat juuri tarvitsevat.
On hienoa kuulla, että sinä olet yksi pärjänneistä selviytyjistä. Kaikilla ei käy yhtä hyvin, syvät haavat ja traumat joidenkin sisällä eivät parane koskaan, eikä millään vaikka ero narsistiin olisi totaalinen. lottamari<3 kirjoitti:
Hienoa että olet selvinnyt ja elämäsi on mallillaan. En ole kyyninen, mutta näitäkin on tosiaan tullut nähdyksi, jotka uskovat kaikki elämänsä vaikeudet johtuvan narsistista, eivätkä osaa tulkita ollenkaan omaa käyttäytymistään ja omaa osuutta asiaan. Sitten mennäänkin ojasta allikkoon, kun elämä ei siitä muuksi muuttunutkaan vaikka erottiinkin narsistista.
Ongelman ydin voi monella piillä juuri siinä, että läheisriippuvana tarvitsee sen ns. vahvan narsistin ohjaamaan sitä omaa elämäänsä. Ja ellei todella tiedosta sitä, että yksinkin on joskus tehtävä päätöksiä ja tultava toimeen, kun sitä asioista päättäjää ei ole, niin se mahtipontinen minä selviän kaikesta voi jäädä vain yritykseksi ja puheeksi ja ihminen masentua, kun ei rahkeet riittänytkään elämään ja hoitelemaan asioita yksin.
Läheisriippuvuus ja ohutnahkainen narsismi ovat yleensä narsistien uhrien ongelma, jotka hiertävät kuin kivi kengässä, mutta joiden kanssa voi tulla hyvin toimeen, kun tiedostaa itsessään nämä ja tunnustaa, että ei ole kovin voimakas yksilö ottamaan vastuuta omasta elämästään. Mutta askel askeleelta sekin onnistuu, kun uskoo itseensä ja onnistumisista saa palkitsevaa vahvuutta, jota läheisriippuvat juuri tarvitsevat.
On hienoa kuulla, että sinä olet yksi pärjänneistä selviytyjistä. Kaikilla ei käy yhtä hyvin, syvät haavat ja traumat joidenkin sisällä eivät parane koskaan, eikä millään vaikka ero narsistiin olisi totaalinen."Läheisriippuvuus ja ohutnahkainen narsismi ovat yleensä narsistien uhrien ongelma, jotka hiertävät kuin kivi kengässä, mutta joiden kanssa voi tulla hyvin toimeen, kun tiedostaa itsessään nämä ja tunnustaa, että ei ole kovin voimakas yksilö ottamaan vastuuta omasta elämästään."
Niin taas tekee mieli laittaa läheisriippuvaisen/ohutnahkaisen teemaan liittyen...ettei kuva heistäkään jäisi kovin yksipuoliseksi...
"Tai vahvuuteen sairastunut läheisriip-puvainen, joka on usein vakava, hallitseva, kontrolloiva, muista vastuun kantava ja huolehtiva, jär-kevä, muille elämänsä uhraava ja omat tarpeensa hylkäävä. Läheisriippuvuuden piirteet ovat hyvin yksilöllisiä ja saattavat vaihdella laidasta laitaan. "
http://www.laheisriippuvaiset.com/dokumentit/LAHEISRIIPPUVUUS.pdf
" Ohutnahkaisella narsistilla on yleensä ollut myös hyviä kokemuksia varhaisessa vuorovaikutuksessa. Hänellä on ollut todennäköisesti joku hyvin kärsivällinen henkilö läheisyydessään ja hän on sisäistänyt tämän ominaisuuden itseensä. Ohutnahkainen sietääkin poikkeuksellisen hyvin huonoa kohtelua, vaikka se tuottaa hänelle kärsimystä. Hän ei välttämättä suutu ihmissuhteissaan, vaan elää siinä toivossa, että ne muuttuisivat jonain päivänä paremmiksi. Hän haluaa elämän voimien voittavan ja pyrkii itse omalta osaltaan korjaamaan olosuhteita ja muuttamaan itseään ristiriitaisten tilanteiden raukeamiseksi. "
http://narsismia.wordpress.com/
"Kaikilla ei käy yhtä hyvin, syvät haavat ja traumat joidenkin sisällä eivät parane koskaan, eikä millään vaikka ero narsistiin olisi totaalinen."
Niin kannattaa myös muistaa ettei kaikki itse liittyvä problematiikka johdu esim. siitä narsistista jonka vuoksi tänne on tultu keskustelemaan...
Vaan tavallaan suhde narsistiin voi viimeistään läväyttää henkilölle itselleen ne silmille...jos hetkeksi malttaa hiljentyä sen asian äärelle, että miksi antaa/antoi kohdella itseään huonosti...
ja nimenomaan tuohon ei se narsisti ole yksin syyllinen...
okei hän tekee väärin kun kohtelee ihmisiä huonosti...
mutta siltikin myös uhreilla on oma vastuunsa siitä, että miksi he antavat sen tapahtua/sietävät sitä...ja sanovat vielä rakastavansa kaltoinkohtelijaansa...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 165313
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2212751- 352163
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella392045Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon332006Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731717Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme91358- 1641282
- 381270
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o651257