Hermo menee, päässä "napsahti".. Tyttö heittää kilarit keskellä tietä ja on jalaton. Huutaa ja ei suostu kulkemaan, sataa vettä tihkutellen.. On pimeää. Komennan ensin jämäkästi, ei auta. Otan. Lasta haalari rinnuksista ja nostan ylös. Heittäytyy uudelleen. Haluaa kotiin potalle.. olemme menossa kauppaan. ei pottaa ei yleisövessaa. Pissaa housuun. Kaupassa menee ok. Takaisin samat raivarit. Kilahdan itse. Alan huutamalla komentamaan ja käsken kävellä. Haluaa syliin. Olen itsepäinen kauppakassien kantaja. En kohtaa lasta vaan tarvon eteenpäin. Tyttö huutaa selällään. Komennan nousemaan, ei tottele. Otan kainalosta kiinni ja nostan. Tippuu maahan. Pää kolahtaa tien syrjään. Taistelu jatkuu. Ei kävele.. Sataa enemmän. Nostan haalarin niskasta ja talutan eteenpäin. Huuto jatkuu. Tunnen kuinka oma pinnani naksahtaa ja samalla suuri syyllisyys tästä episodista valtaa mieleni. Kotona jutellaan ja halitaan. Pyydän monta kertaa lapseltani anteeksi retuuttamista. Hän tulee syliini katsomaan pikkukakkosta. Ollaan lähekkäin. Olen huono, mutta koitan parantaa ja hillitä käytöstäni ko. Tilanteissa, jotten antaisi lapselleni huonoa esimerkkiä. En kestä tätä syyllisyyttä..sain tästä unettoman yön ja toista en ota omalletunnolleni. Halusin vain jakaa tämän, koska tiedän näiden tilanteiden olevan hankalia vanhemmille. Otin opikseni.
Uhmaikäisen kohtaaminen
Tuuli
10170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuuli taitaa olla melko nuori tai muuten sitten kehitys jäänyt kesken. Väkivallalla ja raastamisella ei päästä eteenpäin. Tulet muistamaan tyhmyytesi melko pitkään. Onneksi sentään kolahti ja tajuat typerän käytöksesi.
Seuraavalla kerralla sanot tytölle selkeästi - ei huutamalla - että jää siihen sitten, minä käyn kaupassa/kotona ja haen sinut palatessani. Tyttö tulee kyllä perässä. Et laittanut tähä tytön ikää mutta oletan että puhutaan 1,5-3 vuotiaasta, koska näyttäisi tajuavan telkkarit yms.
Jos joskus tulee pissat haalariin niin sitten vaan haalari pesukoneeseen muiden vaatteiden lisäksi ilman hirveätä ohjelmanumeroa.Mitä sillä on väliä! Ei tartte alkaa nyrkkipyykille luultyavasti. JOs olet viitseliäs niin pysähdyt vaikka sateessa tienpieleen ja teet itse potan käsistäsi ja annat pissata. Harjoittele himassa. Sade ei tapa vaikka on epämiellyttävää. Lähde lapsesta liikkeelle aina etkä siitä mihin itse tähtäät.
Toivon, että rauhoitut ja saat paljon voimia itsellesi käytökseen tyttösi kanssa. Tytöt ovat pienenä tosi helppoja, mutta teini-iästä en puhu nyt mitään ...
Kyllä otin opikseni.. En ole nuori vaan ihan tavis 30 hyvin koulutettu älti. En todellakaan hyväksy tällaista itseltäni. En ottanut pulttiapissasta, vaan sanoin ettei se haittaa kun ei ole vessaa. Tiedän kyllä miten toimia kiukku lapsen kanssa mutta ne opit lensi päästä ulos tässä tilanteessa. Katsoin itseäni ulkopuolelta siinä tilanteessa. Tänään teimme saman kävelyn uudestaan ilman mitään tilanteita. Halusin korjata edes vähän tilannetta, ettei siitä jäisi mitään traumaa. Tyttö ei kyllä reagoinut samassa paikassa mitenkään uhmakkaasti eikä peloissaan. Se siitä. Myönnän virheeni ja en toista samaa käytösä enää.
Tuuli:
Ymmärrän täysin... Minulla 2,5v tytär.. Olen 32v.. Satoi räntää,oli pimeää, huonosi nukuttu yö takana. Matkalla kauppaan tyttö alkoi vaatimaan mitä kaikkea haluaa sieltä. Keroin ettei nyt osteta kuin maito ja leipä,olimme jo kotona jutelleet ennen lähtöä asiasta.
Tyttö näki vesilammikon, meni makaamaan siihen huusi kuin palosireeni. Nostin tytön ylös ja sanoin että menemme kotiin ja kauppareissu unohtu nyt. Tyttö jatkoi raivoamista ja kiljumista.
Menetin hermon. Nostin tytön, raahasin kotiin ja menetin itsehillinnän. Aloin siis huutamaan, riisun lähes repien tytön vaatteet..
Sitten tajusin oman typerän käytöksen. Juttelimme ja halasimme...
Muta siis me äiditkin olemme vain ihmisiä ja joskus menee hermo.
Vaikkakin tälläkin palstalla kaikki superäidit pätevät..
Ja anteeksi kirjoitusvirheet. Vaikea kirjoittaa kun tyttö sylissä :)
Ymmärrän minna sua, kiitos, että jaoit tarinasi ( kirjoitan puhelimella., virheitä tulee helposti)
Tuuli ja Minna..
Täällä kanssa yksi hermonsa menettänyt.
Lapsi 10kk ja todella vaativa.. Kiljuu,roikkuu lahkeessa ja ei yhtään helpota että olen yh..
Lapsi jälleen valvoi yön ja aamulla (5.30) alkoi jälleen kiljuminen.
Huusin kurkku suorana että vit..u nyt turpa kiinni saa..nan pentu..
Sen jälkeen aloin itse itkemään,koska tietenkin lapsi ei sitä tahalleen tehnyt.. Olin vain niin väsynyt.
Sen episodin jälkeen olen mennyt itseeni ja säilyttänyt hermoni.
Voisin vaikka vannoa,että ei löydy yhtäkään äitiä jolta ei joskus olisi pinna palanut. Seon vain vaikea myöntää.
Muta kyllä me pärjätään ja huutoa/kiukkua maailmaan mahtuu :)
Itse olen 30v.
Sanoin omalle umaikäiselleni, kun hän heitti kassalla selälleen ja parkuin jotain kivaa lelua, että "hieno esitys, mutta väärä paikka".
Parkui siinä koko kassatapahtuma ajan. Keräsin ostokseni, otin lapsen kainaloon ja kannoin ulos kaupasta.
En hermostunut, en huutanut, en antanut huomiota. Jossain vaiheessa kotimatkaa lapsi löysi jalkansa ja käveli itsekseen rauhallisesti vierssäni käsi kädessä kotiin.
Ja tulit vielä tännekin kertomaan, jotta täälläkin ymmärrettäisiin, kuinka ylivertainen äiti olet.
Enpä tiedä ylivertaisuudesta, mutta rauhallinen ja huumorintajuinen kylläkin. Tosikoilla on aina vähän vaikeampaa myös lasten vanhempina.
Hyvä tytöt! Alivertaista lukuun ottamatta, joka kiertää palstoja ja haluaa kommentoida mahd. happamasti ja mielestään kai näppärästi.
Mulla ikää jo aika paljon ja lapsiakin takana. Muistan yhden tapauksen taipaleelta minäkin ja muistan sen loppuikäni varmasti. Siksi olen hyvilläni, että huomasit homman nimen.
Penskojen kanssa menee hermot. Pitää yrittää ajatella zeniläisittäin, jos pystyy. Itse tosiaan tilanteissa joko lauloin mielessäni itseni tyyneksi tai hoin ajatusta: kuin lastu laineilla.
Tuuli, ei se tyttö tule muistamaan koko tapausta. Sä olet pyytänyt anteeksi ja sen pitää nyt riittää sekä sulle että tytölle. Ei kannata tuomita itseään yhden tapauksen pohjalta. Kunhan menee pari päivää niin huomaat että kaikki on kunnossa.
Siksi pyykkäämisestä kommentoin, että jotkut ovat niin kireitä että housuihin ei saa tulla koskaan. Siis jotkut elelevät jossain 50-luvulla.
Unohda vähäksi aikaa tapaus, mutta tarkastele tilannetta hiukan myöhemmin. Olen varma että opit.