ympäristössä, missä ei sellaista tunnetta luulisi kokevan - kirkossa? Käyn melko harvoin ja pidän hengellisestä musiikista lapsuuskodin perintönä. Pyhäinpäivänä kävin erityisestä syystä. Kävin heti läpi laulettavat virret ja vain yksi oli minulle tuttu. Useimmissa oli maininta "virsikirjaan 1986". Nykyään käy näin melkein aina, vaikka kirkossa näkee enimmäkseen iäkkäämpiä henkilöitä. " Kauneimmat joululaulut" olen useimmiten käynyt laulamassa ja niissä on vielä minullekin vanhastaan tuttuja.
Vanhaksi tunsin itseni
1943
50251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Seurakuntamme lehdessä oli äsköttäin tuosta kirjoitus. Samasta oli puhe, kirkkokansa jotka harvakseltaan käy sanaa kuulemassa napisivat kun virret lauletaan niin " väärin " .
Siihen vastasi srk et yli 20v sitten uudistettiin virsikirja, ja suositeltiin useimmin käymään kirkossa tai tilaisuuksissa missä niitä lauletaan.
Kiinnitin huomiota srk-edustajan vastaukseen, minusta se oli näsäilevä... en olisi tyytynyt snobiin vastailuun jos asia olisi ollut minulle tärkeä.
Voisihan sitä kulkea kultaista keskitietä eli tarjota jokaiselle jotakin. Tuo asenne kyllä karkoittaa, ei kutsu mukaan.
?
Jotenkin kuvittelen, että tuntisin itseni aivan tervetulleeksi jos nyt sattuisin kirkkoon menemään?
Yhtäkään virttä en osaa, en uutta, en vanhaa. Noinkohan virsikirja on läpikotaisin uudistettu? Ymmärrän vallan hyvin, jos kovin vanhahtavia virsiä on joko jätetty kokonaan pois tai muutettu paremmin nykyiseen aikaan ja kieleen sopiviksi.
Aivan mahdotonta olisi minun osallistua sellaisiin menoihin, joissa pitäisi pystyä aivan pokkana veisaamaan virttä jonka sanat herättävät kaikenlaisia tilanteeseen sopimattomia tunteita.
Aivan asiallinen minusta on tuo Meeriamandan seurakunnan antama vastaus?
Samansuuntainen mieli vallitsi käydessäni kirkossa. Ne kirkasotsaiset
uskovaiset ryhtäsivät etupenkkiin istumaan ja me tavikset istuimme takaosassa.
Virsilaulujen sävelet ja sanoitus on varsin uusi muotoisia, joten kirkkotunnelmaa on turha etsiä, sitä ei löydy. Jos olisin nuori ilman muuta liittyisin katoliseen kirkkoon.
Voitko olla varma siitä, että asenteesi olisi hartaampi ja vastaanottavaisempi, suvaitsevaisempikin, katoliseen kirkkoon mennessäsi?
Selvennyksenä tarkoitin, että olen samaa mieltä meeriamandan kanssa. Tarkoitin seurakunnan asennetta.
Evlut kirkko on kohdentanut toimintansa keskipisteeksi lapsi-, ja nuorisotyö ja se on selvästi havaittavissa. Jos ei muuten niin seuraamalla ev lut seurakuntien kirkollisia uutisia.
Varsinkin keski-ikäiset ja ikäihmiset ovat jääneet varjoon toimintasuunnitelmissa. Kirkossa käydessä on selvästi havaittavissa ketkä täyttävät osaksi sunnuntai palvelukset. Ne ovat juuri edellämainitut ikäryhmät.
Olen tällainen keskitien kulkija jolla on myös oma tahto myös mahdollisuus elää omien mahdollisuuksien mukaan. Jos tarvitsee henkisiä tai fyysisiä voimavaroja, kun itsellä virta on vähissä, olen aivan hukassa mistä saada lisää virtaa.
Vuosittain seurakunnista eroaa kymmeniä tuhansia ihmisiä, Lorena.
Maissa ja kiinteistöissä kiinni oleva varallisuus ei tuo käyttövaroja vaan vaatii osansa niistä. Ehkä joissakin seurakunnissakin on jossain määrin jouduttu karsimaan menoja joissakin kohdin, mutta kirkkoon ovat kaikki varmasti yhtä tervetulleita, niin uskon. Jos siellä jo keski-ikäiset ja ikäihmiset ovat hyvin edustettuina, niin "strategiahan" on silloin aivan oikea, yritetään saada nuorempiakin mukaan.
Vaikka olen ateisti, kuulun seurakuntaan ja kotiini tulee seurakunnan lehti. Yleensä silmäilen siitä juuri nuo erilaiset toiminnat ja tapahtumat. Jokaiselle näyttäisi olevan jotain. Kysynnän, tarpeen ja resurssien mukaanhan kai seurakunnissakin toimitaan.
Kiitti, tiesinhän minä sen sanomattasi, ja kerroinhan vain osan lehtiartikkelissa olevista kirkoned. vastauksista, nekin siistittyinä.
Ainahan noita " viisaita " eksyy elvistelemään ja vallan kun eivät tiedä asiasta hölhäsen pöläytystä ;)
( vastaus = 1943 )
Viittaatko minuun, Meeriamanda?
Siltä varalta että viittaat, niin tiedoksesi: Olen minä sen verran "viisas" etten tänne EKSY ELVISTELEMÄÄN. Ihan tieten tahtoen, askel askelelta, tänne tulen (ei ole kotisivuna tai suosikeissa), en sattumalta ja eksyneenä.
Sitten, ihan omalla oikeudellani vastaan, KESKUSTELU- enkä suinkaan elvistelymielessä.
Sitä en todellakaan olisi uskonut, että joku seurakunta antaisi tiedotuksen NÄSÄILEVÄÄ ja SNOBIA VASTAILUA harrastajan henkilön käsiin! En yleensäkään, saati näiden massoittain tapahtuvien kirkosta eroamisien aikana!
Siitä olisin mielelläni keskustellut enemmänkin.
Kyse ei yhdessä tapauksessa ole tiedotuksesta, mutta seurakuntienkin palveluksessa on näitä kaikkitietäviä ja valtaa haluavia Miesystäväni tyttären piti kanttorille sanoa jämäkästi, että muistotilaisuuden ohjelmista vastaamme me. Tilaisuus ei ollut seurakunnan tiloissa. Mieheni hautajaisissa pappi oli muualta, koska paikkakunnan pappi halusi viedä tilaisuuden läpi mahdollisimman nopeasti. Kumpikin tilaisuus oli sellainen kuin halusimme.
Yksittäisten työntekijöiden erilaisuuden voin helposti ymmärtää ja hyväksyä. Se menee yli ymmärryksen, että painoon asti päästetään kirkon edustajalle sopimattomalla tavalla ilmaistua tiedottamista.
Saattaisin pitää palveluna sitä, jos "ammattilainen" kertoo minulle miten on tapana toimia. Ja sitten kertoisin, miten me haluamme toimittavan.
Oman äitini siunaustilaisuudessa ei veisattu tai laulettu mitään ja papin sallimme tehdä vain "pakolliset" kuviot lyhyimmän mahdollisen kaavan mukaan. Emme noudattaneet mitään kirkon "etikettiä" vaan parveilimme niin kuin meistä luontevimmalta ja helpoimmalta tuntui.
Oli meille esim. kerrottu, että tapana on että omaiset istuvat vasemmalla (eli vainajan sydämen!) puolella ja mistä suunnasta ja missä järjestyksessä kukat arkulle lasketaan, ym..
Emmehän me tuollaisia koreografioita halunneet emmekä noudattaneetkaan, sattumoisin keskikäytävän oikea puoli oli jotenkin paljon viihtyisämpi puoli ja sisäänkäyntiin nähden luontevampi jne..
Siunaustilaisuudesta siirryimme äitini kotiin muistotilaisuutta viettämään. Papille sanoimme, että hän on lämpimästi tervetullut, mutta emme myöskään pahoita mieltämme vaikka hän ei tulisikaan. Tuli ja oli vain yksi porukasta, ei muuta.
Lapsenlapsien kastetilaisuudessa oli molemmissa sama pappi, hän teki juuri niin kuin oli toivottukin, ja oikeastaan paljon enemmänkin, viittasi mm. (ei kristittyjen) ruhtinattarien nimiin ja lauloi mukana "nousee päivä laskee päivä", hakeutui ja oli läsnä juuri "oikeiden" ihmisten seurassa, hyvin lämpimän ja "tietävän" oloinen ihminen.
Toisten mahdollista halua valtaan en noteeraa mitenkään. jos kaikkitietävyys tarkoittaa hyvää yleissivistystä ja perusteellisempaa tietoa joistakin aloista niin sellaista kyllä arvostan kovasti.
En ole koskaan kuullutkaan, että vasemmalla puolella pitäisi omaisten olla. Kaikissa hautajaisissa, missä minä olen ollut, omaiset ovat olleet oikealla puolella ovesta katsoen. Tietenkin asiantuntijana pappi opastaa, mutta ei liiaksi puutu esim. musiikkivalintohin.
On sieltä jätetty aivan ajankohtaisiakin pois. Olikohan jonkun vanhan virsikirjan virsi numero 440 joka alkaa: "Nyt vääryys vallan saapi..."
Ajankohtainen jos mikä.
Minulla on vain ehkä 1920 -luvun virsikirja (leikattu pala pois sivusta, ei näy painovuosi mutta käsin on kirjoitettu 1920-luvun asioita) ja siinä sitä ei ole kuitenkaan.
Et varmaan olekaan, enkä ole totta puhuen minäkään. Huolimattomasti taas kerran kirjoitin. Meitä ei siis opastettu että VASEMMALLA puolella olisi pitänyt istua vaan opastettiin, että omaiset yleensä istuvat vainajan sydämen puolella.
Me menimme lähimpänä arkkua oleville tuoliriveille. Jos vainajan (oletuksena että on selällään) sydämen puoleiselle tuoliriville olisimme menneet, edessämme olisi ollut urkuharmooni vai mikä lie.
Ikivanhaa musiikkia.
Sun tunteeseen voi olla yks syy se, että kun käy kuuntelemassa perinteistä ja satoja vuosia vanhoja piisejä, tulee tunne, että aika pysähtynyt. Samoja piisejä koko ikänsä kuunnellut, vähemmän uutta musaa. Piisit samomat vauvasta hautaan. Piisit pysyy samoina, sä vanhenet, kuolet pois ja samat piisit soi senkin jälkeen.
En tiedä, onhan niihin aina uusia sovituksia ja just virsikirjan sanoja vähän nykyaikaistettu, koska tekstit oli niin iänikuisia, että nykyihminen enää edes ymmärtänyt sitä aataminsikuista kieltä.
No, mä nyt en enää käy kirkossa, koska siellä se meininki nyt on mitä on. Tämä harmittaa, pidän urkumusiikista. Eikä isoja urkuja oikein siis pääse kuuntelemaan ikinä livenä. Nekun älyttömän kalliita, eikä oikein muilla ole varaa sellaisiin kuin kirkolla, joka imppaa rahansa yhteiskunnalta ja ihmisiltä. Jos haluaa kuunnella urkuja, pitää ostaa levyjä. Se totta, että isojen urkujen ääni saatu loistavasti kyllä elektronisiin soittimiin, ikinä en ole rock-bändillä suuria pilliurkuja lavalla. Mutta kyseessä akustiikka, ei äänentoisto. Onhan ne sitä yrittäneet stereoihin, ei se vaan toimi, kirkkourkuihin sävelletty musa ei kuullosta samalta tsadilaisessa rivarin olkkarissa kuin suuressa hallissa, jonne se alunperin on sävelletty.
Kirkoissa on juu konsertteja, vikana se, että musa on aina sitä samaa, ikivanhaa ja jotain uskiskamaa. Uskikset estää uuden musan luomisen, ymmärrettävistäkin syistään.
Tampereen suunnalla muuten ollut ongelmia yhden konserttisalin kanssa. Sen jotenkin kai omistaa joku ihmeen uskisjengi, toimari on ainakin uskis. Ne vuokraa kyllä mielellään tilaa konserttikäyttöön ja muistaakseni siellä keskarioikeudetkin. Mutta kun asiantuntemusta ei ole, sieltä on jouduttu perumaan maailmantähtienkin keikkoja, Alice Cooper paras vaihtoehto. Miljoonia myynyt tähti, sali myyty täyteen ja sitten joku valopää "hokaa", että tuhmaa musaa. No onhan se heavu rockia, eikä siinä huudeta hallelujaa. Mutta kun se on kuulemma "syntiä". Niinno, Alice on kristitty ihminen, sen musiikki on teatraalista ja satiirista yhteiskunta kriittistä jne Mutta ei jumalaa pilkkaavaa. Lavalla giljotiinit sun arkutkin :D Kirkon "omat" heavykonsertit tietenkin eri asia Niissä lauletaan vaan jumalan ylistämistä omien "kirkkoheavypändien" toimesta. Koitetaan kosiskella nuorisoa jessejengiin.
Hmm, eksyin aiheesta.
Iloisesti hammondilla, se ainoa tapa kuulla urkuja livenä keikalla. Laitetaan vähän uudempaa urkumusaa, joka sävelletty rock-pändille ja normaaliin esitysympäristöön, halleihin jne.
Jon Lord - Bach On To This:
http://www.youtube.com/watch?v=l9OFZ9Mh7GA&feature=list_other&playnext=1&list=AL94UKMTqg-9D0YMKJt29XwmnrS9I4vMNK
Eikä tämäkään ole uusinta uutta, Jonkin kuoli jo tuossa vuoden sisään, mutta ei muistunut äkkiä mieleen parempaakaan vertailukohtaa. Siis soundi on hyvä ja piisi mainio, mutta kun kuuntelee sitä läppärillä :DDDD
=DW=
"1943"
Tuolla maarinan boksissa, mikä lie linja, on montakin nykyaikaistettua versioita vanhoista klassikoista.
Musta vähän tuntuu, että jos nykynuoret kuulisivat ne alkuperäiset, sanoisivat he: Ällöö! Onks tää joku mummojuttu?
Mitä kirkkoon tulee, niin se ja sen perusta on niin kaukaa ja senlaatuinen että sen ei pitäisi nykyaikaistua.
Periaatteessa usko ja sen liitännäiset, kuten aikansa laulut, eivät voi muuttua koskaan.
En ole aiheeseen perehtynyt, vaikka kuoro-laulaja olenkin ollut, mitä laulettiin kun joku ristillä virui, liekö se olisi Suomalaiselle helppoa laulettavaakin?
Suhu-äänteet ja erilaiset ällä-lällyt ovat Suomenkielessä vieraita.
Koitahan lausua luontevasti Ruotsinkielen ällä tai uu.
Sjö (järvi) sju (seitsemän) ovat kansssa hyvä kielikoe.
Insh allah ja ähläm sähläm ovat myös kivoja kokeilla.
Eli, mitä lauloivat isämme kun Ruotsi aikanaan hyökkäsi, kun ryssä hyökkäsi...
Jumala ompi linnamme....
Tuskin.
Minä olen temppelissäni, kun istun kannon-nokassa metsässä. Loikoilen puron-rannassa, vuosi vuodelta tunnen vanhentuneeni, koska jalka ei aina nouse niin notkeasti kun ennen.
H.
jassoo...
äzhläm ja ryzssä...
Poistakaa zetat.
H.
Esimerkiksi pyhäinpäivänä kirkossa käy paljon myös iäkkäämpää väkeä. Voisi olla vanhempia ja uudempia virsiä. Hautajaisissa omaiset voivat päättää virret. Meillä oli kanttorin kanssa arvovaltataistelu, kun hän ei ensin hyväksynyt ehdotustamme. Me pidimme päämme, moni osallistunut tykkäsi, kun oli tuttuja virsiä.
Näyttää eräällä olevan pienoinen ikäkriisi. Se kuuluu iän mukana tuomiin muutoksiin. Totesit jalka ei nouse enää yhtä kepeästi kun nuorempana. Kunhan täytät 70v alkaa kuulema henkinen kapasiteetti vähentyä, siihen auttaa musiikki, ristisana tehtävät, sudoku ja liikunta sekä sosiaalisien suhteiden ylläpito. Jokainen vuosikymmen tuo muutoksia elämään.
Parasta kuulema on myöntää oma ikä, mutta periksi ei pidä kovin vähällä antaa. Näillä mennään!
Olen hunksin kanssa samoilla linjoilla, "metsä kirkkoni olla saa", missä näit ikäkriisiä? Taidat olla jo reippaasti yli 70 v.
Virsi 547 on kai niitä uudempia, mutta tykkään laulaa sitä
aina joskus, esimerkiksi aamulenkillä mökkijärven rannalla.
(Laulan aina muiden nimien tilalle Luoja tai Herra, sillä tavalla tuntuu rehelliseltä ne sanatkin.)
Varsinkin mieheni kuoleman jälkeen usein lauloin tätä :
http://www.youtube.com/watch?v=0HoWlA55dzU&list=PL8E3B70A36A3F48C9&index=6&feature=plpp_video
Sävel pianolla:http://www.virret.net/liitteet/547.mid
Joka aamu on armo uus,
miksi huolta siis kantaa!
Varjot väistyy ja vajavuus,
Luoja voimansa antaa.
Kiitos Herran, hän auttaa tiellä,
meidän kanssamme nyt ja aina on,
täällä suo Isän suosion,
rauhan luonansa siellä.
Joka aamu on armo uus,
huolet voimme siis heittää.
Rangaistuksenkaan ankaruus
ei voi armoa peittää.
Herran hoidosta kiittäkäämme,
kun hän taivasta varten kasvattaa,
murheen allakin armahtaa,
hänen turviinsa jäämme.
Kaikki entinen katoaa,
itkun, riemunkin aiheet,
moni arvoitus ratkeaa,
uudet alkavat vaiheet.
Kohta koittaa jo päivä Herran,
se on hänellä yksin tiedossaan.
Siksi kiitosta veisaamaan,
hänen voitto on kerran!
Äitini lauloi usein Siionin virttä, joka alkoi samoin, mutta jatkui "pois siis pelko....". Onkohan sama virsi modernisoituna? Voi hyvin ollakin, sillä lauloin tämän tutulla sävelellä ja hyvin sujui.
Just tollaset piisit vie mielenkiinnon käydä kirkossa. Kamalaa paatosta. Mieti Kiinan, p-korean, neuvostoliiton, natsisaksan johtajaa ylistäviin piiseihin. Niissä oli sentään hyvä puoli, että niissä ylistettiin jotain olemassa olevaa, ei mitään mielikuvitusasioita.
Sivumennen, rock, perustuu bluesiin ja souliin. Kaikki erittäin uskonnollista musiikkia sinällään, erona maanläheisyys, vaikka lauletaan jumalastakin, kyseessä aina kunnon sanoitus, jossa kertomus, oma tilitys, siis jotain todellista. Siinä suuri ero.
http://www.youtube.com/watch?v=SZVhzVTBDvA
=DW=
Onpahan hyvä, että olen pysynyt poissa.
Tuossako on nuorekkaan tuntemukseni salaisuus?
Hehheh, älä ota liian raskaasti! Ei tuo virsi ole vanhentava,
päinvastoin, lohdutti, ja hyvää äänenavausta ennen kuoroon menoa.
Enkä nyt tarkoita enkelikuoroa.
Vieläkö on virsi, jota lapsena koulussa ja myöhemminkin laulettiin "ystävä sä lapsien"?
Onhan se olemassa. Sen valitsimme mieheni hautajaisiin, kun tiesimme, että lapsiakin tulee. Esikoiseni lauloi sen muuten viisivuotiaana Porvoon tuomiokirkossa ex tempore, kun pappi sanoi, että voi kuka vaan tulla esittämään jotain. Oli hänellä tyylitajua, olisi yhtä hyvin voinut laulaa jonkin iskelmän. Sinne hän paineli, ei ujostellut yhtään.
Järjestelmällisesti joku jakelee noita miinuksia, vain minulle tässä ketjussa! Pahintahan on välinpitämättömyys, joten pitää olla pollea.
Niinpä, olen itsekin huomannut, itselle ja muille niitä jaellaan ilman mitään näennäistä syytä.
Mutta, antaa tulla lunta tupaan ja jäitä porstuvaan.
Ihan ihmeellinen toiminto, sinänsä, aikuisille ihmisille.
Vanhan virsikirjan Hagvin Spegelin virsi n:o 440 oli lempivirteni. En muista kuulleeni sitä koskaan kirkossa, mutta aina ajankohtainen se silti on, ehkä nyt entistäkin ajakohtaisempi. Miksikähän se piti poistaa? 2. säkeistössä lauletaan:
Nyt viekas vilppi täällä
on noussut kunniaan,
on valhe vallan päällä
ja vääryys voimissaan.
Ei kuulla kurjan ääntä,
ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää
vääryyttä puoltamaan.
1943,
Jatka vaan edelleen tälle palstalle kirjoittamistasi. Minusta on aina mukavaa lukea juttujasi. Huomioit aina niin kivasti ympärillämme olevaa elämää ja luontoakin eri kantilta.
Kiitos sanoistasi. Ovat nuo kirjekumppanit live-elämässä passivoituneet ja tämä palsta on jonkinlainen korvike. Elämä on vaihtelevaa. Eilenkin tapasin monta mielenkiintoista ihmistä, kun yhdistyksen asioissa olin liikkeellä. Mieheni suvulla oli myös pienimuotoiset kekkerit. Tänään on koulutusta. Olen myös tyytyväinen, kun tein jumppaohjelmani ennen netin aukaisemista. Täytyy pitää itsensä kurissa, kun ei ole ketään muuta kurissa pidettävää.
Ai miksiköhän se piti poistaa, Jocus?
Ei kai tuota oikein voisi (tavallisessa) kirkossa laulaa. Vähän epäilen olisiko koskaan laulettukaan, mitä nyt ehkä joku tosi jääräpää jalkapuissa kirkonmäellä.
Seuraavakin virsi, 441, on aina ajankohtainen. Onkohan poistettu, minulla on vain vanha virsikirja? 2. säkeistössä lauletaan:
Nyt täynnä huoruutta on maa
ja saastaisuutta kauheaa,
se nuoret vanhat täyttää.
He himoissansa kulkevat,
myös muita houkuttelevat
ja vilppiänsä käyttää.
Niin iloita saa Saatana,
joukkonsa kanssa riemuita,
kun synti vallan saapi
ja totuus katoaapi.
hauskaa.
Vanhan kirjan miehiä minäkin. Onpa tosiaankin hyvä virsi, mutta ei enää ajankohtainen. Kun naisministerit ovat nyt saaneet huoruuden karkoitetuksi Suomesta, on tietenkin aika poistaa tuo vanha kaunis virsi ajastaan jääneenä.
Sus siunakkoon, Jocus!
Onko meillä naisministerikin?! Tuota en tiennyt, mutta enhän minä nyt yleensäkään pinnistelemättä pysty nimeämään kuin pää-, ulko- ja puolustusministerin.
Olisin kyllä pitänyt tarpeellisempana miesministeriä, tai oikeastaan kaikkein tarpeellisimpana lapsiministeriä. Toivottavasti sellaisetkin saamme. Bäckman voisi olla hyvä lapsiministeri? Miesministeriksi ehken Kanerva? Ai niin; en muuten usko että huoruus on saatu karkoitettua Suomesta.
reita tuon rivienvälihuumorinne kanssa!
Huolimattomastihan minä kirjoitin; tarkoitin tietenkin feministiministereitä. Sovinistiministeriä minäkin kannatan, ja Kanerva voisi hyvinkin olla sopiva ja alaa tunteva.
Hieman keskessä huoruuden maastakarkoitus vielä on, mutta nyt "oikeusministeri" Anna-Maja Henrikson tarjoaa meille huoripukeille sellaista majaa, missä ripa on ulkopuolella. Kyllä sillä lailla luulisi huoruuden maasta lähtevän.
Eipäs nyt heittäydytä marttyyriksi siellä.
Huoripukkien asema ei Oikeusministerin toimista heikkene ollenkaan, eikä itsellisten huorienkaan, (melkein) vanhaan malliin voi ostaa ja myydä. Kiinni joutumisen pelkoa ei käytännössä ole, mutta kannattaahan tuosta ostokiellostakin tietysti ottaa kaikki irti. Kielletyt leikit ja siihen tyyliin.
http://www.virret.net/cgi-bin/linnea.pl?document=hakutulos&search=Kosketa minua Henki&Hae.x=9&Hae.y=7&Hae=Hae
Kosketa minua, Henki,
kosketa, kirkkaus!
Anna elämälle
suunta ja tarkoitus.
Kosketa, Jumalan Henki,
syvälle sydämeen.
Sinne paina hiljaa
luottamus elämään.
Rohkaise minua, Henki,
murenna pelkoni.
Tässä maailmassa
osoita paikkani.
Valaise, Jumalan Henki,
silmäni aukaise,
että voisin olla
ystävä toisille.
Kosketa minua, Henki!
Herätä kiittämään,
sinun lähelläsi
armosta elämään.
Pia Perkiö. Uud. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986.
Kaunis virsi..kiitos.
Samat sanat. Lasteni kautta osaan näitä uudempiakin virsiä ja tuo on tuttu.
Äitini lauloi tätä laulua usein.
http://www.youtube.com/watch?v=PwtBKYPuoDw
Äitini lauloi paljon. Tätäkin kuulin lapsena.
Laitan vielä soimaan yhden uusista virsistä, joista pidän.
http://www.virret.net/cgi-bin/linnea.pl?document=hakutulos&search=135&Hae.x=5&Hae.y=6&Hae=Hae
Jumala loi auringon, kuun
ja järvet ja puut, ihmiset myös.
Jumalan on taivas ja maa.
Herraa me tahdomme kiittää.
Herralle riemulla
laulamme kiitosta.
Herra, me kiitämme nimeäsi.
Jumalallelle virtemme soi,
hän Hengellänsä elämän toi.
Luonamme hän täällä nyt on.
Herraa me tahdomme kiittää.
Herralle riemulla
laulamme kiitosta.
Herra, me kiitämme nimeäsi.
Henkensä hän heikoille suo
ja keskellemme lämpöä luo.
Taivas jo on luonamme näin.
Herraa me tahdomme kiittää.
Herralle riemulla
laulamme kiitosta.
Herra, me kiitämme nimeäsi.
....................................................
Vielä tuohon viimeiseen säkeistöön liittyen oma mietelmäni:
Kun on kiitollisella mielellä, niin jotain uuttakin hyvää tapahtuu.
Iloista ISIEN päivän jatkoa! t. Satu*.
.
iloinen 3/8 -rytmi.
Tätäkin lapseni lauloivat kouluaikoinaan, on kaunis. Voi olla, että minäkin kohta istuskelen keinutuolissani ja laulan kuten äitini. Luultavasti muutakin kuin hengellistä musiikkia. Tuo lapsuuskodin hengellinen perintö kulkee mukana siten, että joka ilta kiitän kuluneesta päivästä.
Tunne iski vastaan täysin erilaisessa ympäristössä.
Paikallissairaalan toimenpidehuoneessa viime torstaina.
Suolen tähystyksessä oli mukana hyvin nuori, naispuolinen lääketieteen opiskelija.
Tiirailun päätteeksi kyseltiin vointiani yleisesti.
Kerrottuani raadellun vatsan haitanneen kuntoutumista ja kuntoilua minulat kysyttiin tarkemmin haitan laatua.
Kuvattuani harrastustani pintapuolisesti loihe nuori opiskelijatyttö spontaanisti lausumaan hämmästyksen ja ihastuksen sekainen ilme kasvoillaan: "Voi jumpe! On se hienoo että tollannen vanhakin viitsii harrastaa".
Otin tuon kehuna.
Missään muualla, missään tilanteessa, en ole kokenut itseäni poikkeavan vanhaksi tai saavani minkään sävyistä huomiota osakseni ikäni vuoksi.
En minäkään yleensä tunne itseäni vanhaksi. Ehkä tuolla kirkon penkissä yksin istuessani olosuhteet olivat otolliset. Sinänsä ei tunnu pahalta, jos joku vanhana pitää, lienee totuus.