Tällä palstalla on näköjään innostuttu huutelemaan omien sukulaisten perään, esim. Nissiset. Mikäs siinä, sallittuahan se on.
Sukututkimusharrastuksessa on minulle kuitenkin valjennut, että ennen tuo sukunimi ei -varsinkaan länsisuomessa- tarkoittanut lainkaan sukulaisuutta, vaan vain taloa, jossa kyseinen henkilö sillä hetkellä asui. Näin sekä miehillä, että naisilla "sukunimi" saattoi muuttua montakin kertaa elämän varrella vakituisen asuintalon vaihtuessa. Myös isomman talon maille perustettujen torppien väki sai välillä talon nimen itselleen, vaikka mitään sukulaisuutta talonväkeen ei ollutkaan.
Eikä tilanne sukututkijan kannalta ole juuri sen helpompi alueilla, joilla sukunimi on seurannut henkilön mukana kehdosta hautaan. Saman nimisiä henkilöitä kun usein löytyy silti todella monta.
Jotta saisit oikeasti tietää elossa olevia kaukaisia sukulaisia, olisi pakko nimetä joku yhteinen esi-isä tai -äiti syntymäaikoineen. Ja sitten tietenkin vastauksia huutelisi vain ne, jotka ovat juuriaan riittävän tarkasti tutkineet. Ja eikös ne samalla tavalla ole sukulaisia, jotka polveutuvat samoista esivanhemmista, mutta joilla on eri sukunimi? Ise olen huomannut, että jo 2. serkut tuottavat riittävästi hankaluuksia, tiedätkö itse isovanhempasi kaikki sisarukset nimeltä?
Ehkä tohdin kuitenkin sukunsa perään täällä huutelijoilta kysyä: Kenet ajattelit täällä palstalla löytää?
Sukututkimusharrastuksessa on minulle kuitenkin valjennut, että ennen tuo sukunimi ei -varsinkaan länsisuomessa- tarkoittanut lainkaan sukulaisuutta, vaan vain taloa, jossa kyseinen henkilö sillä hetkellä asui. Näin sekä miehillä, että naisilla "sukunimi" saattoi muuttua montakin kertaa elämän varrella vakituisen asuintalon vaihtuessa. Myös isomman talon maille perustettujen torppien väki sai välillä talon nimen itselleen, vaikka mitään sukulaisuutta talonväkeen ei ollutkaan.
Eikä tilanne sukututkijan kannalta ole juuri sen helpompi alueilla, joilla sukunimi on seurannut henkilön mukana kehdosta hautaan. Saman nimisiä henkilöitä kun usein löytyy silti todella monta.
Jotta saisit oikeasti tietää elossa olevia kaukaisia sukulaisia, olisi pakko nimetä joku yhteinen esi-isä tai -äiti syntymäaikoineen. Ja sitten tietenkin vastauksia huutelisi vain ne, jotka ovat juuriaan riittävän tarkasti tutkineet. Ja eikös ne samalla tavalla ole sukulaisia, jotka polveutuvat samoista esivanhemmista, mutta joilla on eri sukunimi? Ise olen huomannut, että jo 2. serkut tuottavat riittävästi hankaluuksia, tiedätkö itse isovanhempasi kaikki sisarukset nimeltä?
Ehkä tohdin kuitenkin sukunsa perään täällä huutelijoilta kysyä: Kenet ajattelit täällä palstalla löytää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niiiinpä.
Ennen kaikkea, Suomessa taitaa olla aika vähän sukunimiä, joiden kaikki kantajat olisivat todistettavasti, olemassa olevien lähteiden perusteella toisilleen sukua.
Heikkilät ja Mattilat ovat sattuneesta syystä tämän kohtuullisen hyvin ymmärtäneet, mutta juuri tuolla itäsuomalaisen sukunimiperinteen puolella on enemmän ongelmia. Samoin kuin sotilas- ja käsityöläisnimissä, jotka asiaa tuntemattoman korvaan kuulostavat hienolta ja harvinaiselta.
Sukulaisillani on paljon näitä suht harvinaisia, harvinaisia ja erittäin harvinaisia sukunimiä, joidenkin nimien kantajia on alle 5 ja ne ovat kyllä samaa perhettä. Harvinaisia sukunimiä ei tosiaan kannata mennä yhdistelemään pelkällä
kun niitä on niin vähän'-periaatteella, esim. oman sukunimeni (ruotsinkielinen) kantajia on n.150kpl (elossa olevat) ja niistä alle kymmenen on minulle sukua. Nimen on ottanut 1700-luvulla eräs esi-isäni joka siirtyi talonpojasta ammattiin. Lähes kaikki tätä sukunimeä kantaneet sukulaiseni vaihtoivat nimensä viimeistään 1906, isoisoisäni sisarukset valitsivat kaikki saman sukunimen (33:lla nyt elossa olevalla) mutta serkkujen sukunimistä on vielä pari variaatiota lisää (käytössä 86:lla ja 43:lla henkilöllä). Nuo suomennetut nimethän eivät tuolloin olleet suojeltuja jolloin monet toisilleen vieraat ihmiset ottivat käyttöönsä saman nimen. Sukunimeni kantajissa on joitain tunnettuja henkilöitä, usein ihmiset yhdistävät nimeni juuri näihin henkilöihin vaikka mitään sukuyhteyttä ei ole, kuuluu toki minunkin sukuuni tunnettuja henkilöitä mutta ei tällä alkuperäisellä nimellä.
Äitini sukunimeä (vanha suomenkielinen) kantaa tällähetkellä 130 henkilöä, aimo osalla näistä on samat juuret, mutta toisaalta osan tiedetään melko varmasti olevan eri sukua.
Vain tutkimalla tarkkaan kaikki sukuhaarat voi saada selville moniko nimenkantajista on samaa sukua, tämä senkin vuoksi että myös aviolapset ovat joskus saaneet äidin sukunimen.
Suvussani olevia yleisiä nimiä on sitten nämä Leskiset, Ikoset, Vataset, Häkkiset ja Martikaiset, näiden kohdalla täytyy todellakin olla tarkat alkutiedot eikä aina edes paikkakunnat, patronyymit ja kylännimetkään auta.
Keskisuomalainen sukunimihässäkkä on varmaan tyrehdyttänyt monen sukututkimusinnon, ne nimet ei muuttuneet ainoastaan talon tai torpan mukaan vaan myös muodin mukaan. Onneksi keskisuomalaisella esi-isälläni oli myös periytyvä savolainen sukunimi joka vuorotteli talojen ja torppien nimien kanssa, tosin kuollessaan "sukunimensä" oli Mattila, itse rakentamansa torpan mukaan eli Matti Mattila.
Esimerkiksi näin on tutkittu:
http://www.menevalaiset.net/joomla/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=65
(Etusivun kohdasta: Tiedotteet ja uutiset > Muuta ajankohtaista asiaa
Sivun alaosassa: Sukunimestä Riippumatta.)
Tästä on kyse:
http://www.menevalaiset.net/joomla/index.php?option=com_content&task=view&id=34
(Etusivu > Suvun historiaa > sukututkimus)
Ketkä ovat, ja ketkä eivät ole, keitä:
http://www.familytreedna.com/public/nevalainen/default.aspx
(Etusivu >Suvun historiaa > DNA projektistamme > Y-DNA Results)
Samaa taulukkoa täydellisempänä, "Sukunimien kehityksestä"
Alasivulta 3 alkavat tavallisimmat suomalaiset.
Järjestys on sukulaisuuden, eikä nimen mukaan.
http://www.familytreedna.com/public/Finland/default.aspx?section=ycolorized
En ole Nevalaisia lähelläkään, vaan laitoin esimerkiksi.
Suomen suurimmat suvut ovat naisten linjoissa. Miehet eivät pysty samaan.
Yhdellä naisella on kymmeniä tuhansia nykyisiä jälkeläisiä.
Sukunimen keksiminen esiäidin suursuvulle onkin eri juttu.
Missä #%¤&#¤%:n naisten linjoissa? Katkeaako suku, jos ketjussa on eri sukupuolta olevia?
Mitokondrio- ja Y-dna-tutkimukset ovat tainneet totaalisesti sekoittaa ihmisten päästä käsitykset siitä, onko joku sukua vai ei.
Harhaanjohtavaa on myös puhua yhdestä yksittäisestä esivanhemmasta, jonka jälkeläistöä joku "suku" on. Tietääkseni myös menneinä vuosisatoina lapsen tekemiseen on tarvittu kaksi eri sukupuolta olevaa henkilöä.
No mikähän hinku sitä joillain on kuulua vain yhteen sukuun. Jokaisella on, melkoisella varmuudella kaksi vanhempaa, 4 isovanhempaa jne. Pelkästään rippikirjoista olen löytänyt jokaiselle isovanhemmalleni 6-8 sukupolvea vanhempia lisää. Näin laskien saan selville jopa 1024 ihmistä 1600-1700-luvuilta, jotka kaikki yhtälailla ovat juuri se tärkeä esivanhempi. Jos jokaiselle vain perustettaisiin sukuseura kuten esimerkeissäsi, vaikkapa 1000 henkilöä /seura, löytäisin näin laskennallisesti 1 024 000 kaukaista sukulaistani :)
Ja kaikki vielä ilman dna:n tutkimista.
Juu, minäkin aina ihmettelen, mikä se "minun sukuni" oikein on, jota termiä useimmat tuntuvat käyttävän. Lasteni kaikkien isovanhempien juuret olen selvittänyt monta sukupolvea taaksepäin, ja sukuahan - esivanhempia - he kaikki ovat. Miksi pitäisi valita pelkästään yksi heistä olemaan se "minun sukuni" ??
Esivanhemmat ovat 2n potensseja, ihan samoin kuin esimerkiksi binary -tekniikassa eli;
2 (isä ja äiti) 4 (isovanhemmat) 8,16,32,64,128,256,512,1024,2048jne....
Eli aikalailla mahdoton selvittää kovin "kauas" taaksepäin!
Hal-ibn, kirkonkirjoja on säilynyt Suomessa ihan yleisesti 1700-luvun alkupuolelta, joillakin paikkakunnilla on jopa hiukan 1600-luvun puolelta. Niiden lisäksi monin paikoin löytyy aikansa verotietoja ja perunkirjoja, joista saattaa saada vielä lisää tietoa joistakin taloista ja niiden asukkaista. Jos satutaan lisääntymään keskimäärin 30-vuotiaina, uusia sukupolvia ehtii syntyä 7 kpl 210 vuodessa. Tuurilla juuri vanhimmissa tiedoissa löytyy vielä nuorimman polven vanhemmat ja isovanhemmatkin. Näin omat juuret on mahdollista selvittää mielestäni kohtuullisen kauas historiassa. Itsestäni 11 polvea taaksepäin on muistaakseni oma "ennätykseni".
Onneksi olkoon! Sinnikkyyttäsi voi vain ihailla......Toivotaan että tulevaisuudessa yhä enemmän asiakirjoja "scannataan" digitaaliseen muotoon, niin "jäljitys" nopeutuu ja säästyy; aikaa ja "tupakkia".