Jontun ainoa ja samalla paras ystävä on Pöksö. Pöksöllä on kyky muuttaa muotoaan haluamallaan tavalla, ja hän vaihtaakin hahmoaan usein, vaihtelunhaluinen persoona kun on.
Eräänä kuulaankärveänä kesäpäivänä kun Jonttu samoili luonnossa vihellellen tuttua sävelmää, hänen katseensa kiinnittyi erääseen haapapuun lehteen. Se värisi eloisasti tuulessa, ja jostain syystä Jonttu halusi mennä tutkimaan sitä lähempää. Jontun tullessa lähietäisyydelle lehti alkoi puhua: "Etkö tunnista minua?
Pöksö tässä, moi!"
Yllättynyt Jonttu kysyi Pöksöltä, miksi tämä oli muuttanut itsensä haavanlehdeksi.
"Tahdon keinua, heilua ja tuulessa temmeltää!" huudahti Pöksö riemuissaan.
Jonttu ei juuri silloin ollut juttutuulella, joten hän jatkoi matkaansa toivotettuaan ystävälleen ensin hyvää päivänjatkoa.
Kerran talvella hämäränharmaana iltapäivänä Jonttu palasi töistä kotiinsa ja sytytti valot huoneeseen. Valon syttyessä hän pelästyi kovasti nähdessään vastapäisellä seinällä ihmisen muotoisen varjon.
"Kuka sinä olet, mene pois!" Jonttu parkaisi.
"Älähän pelästy, minä se vaan olen, Pöksö." rauhoitteli varjo lempeällä äänellä.
Jontun pelko haihtui samantien, ja hän tervehti iloisesti Pöksöä.
Sinä iltana he keskustelivat pitkään maailman konfliktitilanteista ja pohtivat niihin rauhanomaista ratkaisua.
Pöksö keksi miten maailmanrauha on saavutettavissa: kun kaikki ihmiset haluavat olla ystäviä keskenään, ei enää ole tarvetta sotiin ja terroritekoihin.
Jonttu mykistyi kuultuaan tämän viisauden. Hän riemuitsi, että ihan pian, ehkä jo ensi viikolla kaikki sodat loppuisivat.
Mennessään myöhemmin illalla nukkumaan Jonttu tunsi olevansa onnellinen, olihan hänellä paras ystävä mitä toivoa saattoi, ja vielä niin viisaskin.
Eräänä kuulaankärveänä kesäpäivänä kun Jonttu samoili luonnossa vihellellen tuttua sävelmää, hänen katseensa kiinnittyi erääseen haapapuun lehteen. Se värisi eloisasti tuulessa, ja jostain syystä Jonttu halusi mennä tutkimaan sitä lähempää. Jontun tullessa lähietäisyydelle lehti alkoi puhua: "Etkö tunnista minua?
Pöksö tässä, moi!"
Yllättynyt Jonttu kysyi Pöksöltä, miksi tämä oli muuttanut itsensä haavanlehdeksi.
"Tahdon keinua, heilua ja tuulessa temmeltää!" huudahti Pöksö riemuissaan.
Jonttu ei juuri silloin ollut juttutuulella, joten hän jatkoi matkaansa toivotettuaan ystävälleen ensin hyvää päivänjatkoa.
Kerran talvella hämäränharmaana iltapäivänä Jonttu palasi töistä kotiinsa ja sytytti valot huoneeseen. Valon syttyessä hän pelästyi kovasti nähdessään vastapäisellä seinällä ihmisen muotoisen varjon.
"Kuka sinä olet, mene pois!" Jonttu parkaisi.
"Älähän pelästy, minä se vaan olen, Pöksö." rauhoitteli varjo lempeällä äänellä.
Jontun pelko haihtui samantien, ja hän tervehti iloisesti Pöksöä.
Sinä iltana he keskustelivat pitkään maailman konfliktitilanteista ja pohtivat niihin rauhanomaista ratkaisua.
Pöksö keksi miten maailmanrauha on saavutettavissa: kun kaikki ihmiset haluavat olla ystäviä keskenään, ei enää ole tarvetta sotiin ja terroritekoihin.
Jonttu mykistyi kuultuaan tämän viisauden. Hän riemuitsi, että ihan pian, ehkä jo ensi viikolla kaikki sodat loppuisivat.
Mennessään myöhemmin illalla nukkumaan Jonttu tunsi olevansa onnellinen, olihan hänellä paras ystävä mitä toivoa saattoi, ja vielä niin viisaskin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.