Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kun sydän ei usko

    En helpolla antaudu tuneiden vietäväksi.Teit paljon töitä päästäksesi muurieni läpi, se vei aikaa, mutta jotenkin onnistuit. Sait minut vahvasti järki-ihmisen hullaantumaan, heittäytymään tunteiden valtaan. Saimme molemmat huumamme. Se ilmeisesti riitti sinulle. Minä jäin ikävöimään. Nyt sydän ei suostu uskomaan että se kaikki oli turhaa, hetken huumaa. Ei se usko vaikka järki kuinka huutaa. Teit lähtemättömän vaikutuksen, samalla rikoit jotain jota en tiennyt olevan olemassa. Sinä satutit minua, onko siis ihme että katkeroidun? Kuinka voit vain ihmetellä miksi en enää kätso sinua silmin? Kuinka voit olla kuin mitään ei olisikaan, kuinka voit uskoa että olisin unohtanut? Kuinka saatoit tehdä minulle niin? Ja kaikesta siitä aiheuttamastasi kivusta huolimatta minä edelleen välitän sinusta, minä edeleen kaipaan sinua viereeni. Odotan sinun tukevan minua, odotan sinun tekevän minusta jälleen ehjän.
    6346
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 6

    Vanhimmat

    Mitään pahaa en halunnut enkä tarkoittanut.

    Äänestä

    Erittäin hyvä kirjoitus.

    Äänestä

    murjota vaan,tykkään susta silti.

    Äänestä

    kyllä mä sua rakastin, en halunnut elämää ilman sua.

    Äänestä

    No ei se usko järjen ääntä. Mutta tiedätkö.. joskus hiljaa hyvää tulee. Ehkä sen hyvän/parhaimman eteen voisi tehdäkin enemmän töitä? Antaa sen odottaa oileaa aikaansa? Kyllä mä sun vierees tulen.. kyllä mä sulle hymyn suon.. :) en minä sinua ole unohtanut, enkä unohdakaan. Koskaan.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    järjen ääntä kirjoitti:

    En helpolla antaudu tuneiden vietäväksi.Teit paljon töitä päästäksesi muurieni läpi, se vei aikaa, mutta jotenkin onnistuit. Sait minut vahvasti järki-ihmisen hullaantumaan, heittäytymään tunteiden valtaan. Saimme molemmat huumamme. Se ilmeisesti riitti sinulle. Minä jäin ikävöimään. Nyt sydän ei suostu uskomaan että se kaikki oli turhaa, hetken huumaa. Ei se usko vaikka järki kuinka huutaa. Teit lähtemättömän vaikutuksen, samalla rikoit jotain jota en tiennyt olevan olemassa. Sinä satutit minua, onko siis ihme että katkeroidun? Kuinka voit vain ihmetellä miksi en enää kätso sinua silmin? Kuinka voit olla kuin mitään ei olisikaan, kuinka voit uskoa että olisin unohtanut? Kuinka saatoit tehdä minulle niin? Ja kaikesta siitä aiheuttamastasi kivusta huolimatta minä edelleen välitän sinusta, minä edeleen kaipaan sinua viereeni. Odotan sinun tukevan minua, odotan sinun tekevän minusta jälleen ehjän.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu