Otetaanpa esille tällainen, arkaluontoinen, asia. Lääkkeet lasten ulottuvilla.
Provoksi huuteleminen alkaa aina, kun joku kirjoittaa keskustelupalstoille jotain sellaista, jota joidenkin muiden on vaikea uskoa todeksi. Niin se varmaan alkaa nytkin. On helppoa torjua mahdottomana pidetty ja omaa, opittua maailmankuvaa järkyttävä asia mielestä sanomalla, että tämä on vain provo. Se takaa itselle mielenrauhan. Silti tämä ei ole provo.
Olen perheenisä, jolla on 11-vuotias poika. Meidän perheessämme on koko pojan elämän ajan ollut sellainen käytäntö, että päivittäin käytetyt lääkkeet pidetään keittiön tiskipöydän päällä, aina yhdessä samassa nurkassa. Ja näsäviisaille tiedoksi, että kyse ei ole psyykenlääkkeistä. Kyse on bisoprololista, amlodipiinista, parasetamolista, ibuprofeenista ja insuliinista. Ajoittain siellä on ollut myös glukosamidia. Meillä tabut eivät ole tabu.
Miksi näin? Siksi, että jos lääkkeet piilotetaan vessan lääkekaappiin, ja niitä otetaan sieltä salaa päivittäin, lapsi alkaa kuvitella, että isällä ja äidillä on jotain salattavaa. "Mikähän toi kaappi on? Onko siellä karkkia? Mitä ne ottavat sieltä salassa multa? Mistähän mä löytäisin sen kaapin avaimen?"
Jos lääkkeet sen sijaan ovat avoimesti näkyvillä ja niitä otetaan avoimesti, ja jos lapselle perinpohjaisesti, lapsen ymmärtämällä tavalla, pienestä pitäen selitetään, mitä nämä aineet ovat ja miksi isän ja äidin pitää niitä ottaa, mutta lapsen ei, hänelle ne menettävät mystisen kiehtovuutensa. "Ai jaa, tää on jotain aikuisten juttuja, ei mitään kivaa".
Voin vakuuttaa, että meillä tämä on toiminut. Poika ei ole koskenut lääkkeisiimme kertaakaan. Ei vain ole kiinnostunut. Selitimme hänelle asian selkokielellä siinä vaiheessa, kun hän alkoi ylettyä tiskipöydälle. Selitimme sen uudestaan silloin, kun hän myöhemmin joutui itse ottamaan ensimmäistä kertaa lääkettä, parasetamolia korkeaan kuumeeseensa. Nyt hän on 11 ja tajuaa asian kristallinkirkkaasti. Yhä, kuten aiemminkin.
Ymmärrän, että kaikissa perheissä tämä käytäntö ei toimi, ja siksi on tärkeää, että ne perheet, joissa se ei toimi, säilyttävät lääkkeensä lukitussa lääkekaapissa. Me valitsimme avoimuuden politiikan, ja meillä se on toiminut, mutta en suosittele tätä mille tahansa perheelle.
Provoksi huuteleminen alkaa aina, kun joku kirjoittaa keskustelupalstoille jotain sellaista, jota joidenkin muiden on vaikea uskoa todeksi. Niin se varmaan alkaa nytkin. On helppoa torjua mahdottomana pidetty ja omaa, opittua maailmankuvaa järkyttävä asia mielestä sanomalla, että tämä on vain provo. Se takaa itselle mielenrauhan. Silti tämä ei ole provo.
Olen perheenisä, jolla on 11-vuotias poika. Meidän perheessämme on koko pojan elämän ajan ollut sellainen käytäntö, että päivittäin käytetyt lääkkeet pidetään keittiön tiskipöydän päällä, aina yhdessä samassa nurkassa. Ja näsäviisaille tiedoksi, että kyse ei ole psyykenlääkkeistä. Kyse on bisoprololista, amlodipiinista, parasetamolista, ibuprofeenista ja insuliinista. Ajoittain siellä on ollut myös glukosamidia. Meillä tabut eivät ole tabu.
Miksi näin? Siksi, että jos lääkkeet piilotetaan vessan lääkekaappiin, ja niitä otetaan sieltä salaa päivittäin, lapsi alkaa kuvitella, että isällä ja äidillä on jotain salattavaa. "Mikähän toi kaappi on? Onko siellä karkkia? Mitä ne ottavat sieltä salassa multa? Mistähän mä löytäisin sen kaapin avaimen?"
Jos lääkkeet sen sijaan ovat avoimesti näkyvillä ja niitä otetaan avoimesti, ja jos lapselle perinpohjaisesti, lapsen ymmärtämällä tavalla, pienestä pitäen selitetään, mitä nämä aineet ovat ja miksi isän ja äidin pitää niitä ottaa, mutta lapsen ei, hänelle ne menettävät mystisen kiehtovuutensa. "Ai jaa, tää on jotain aikuisten juttuja, ei mitään kivaa".
Voin vakuuttaa, että meillä tämä on toiminut. Poika ei ole koskenut lääkkeisiimme kertaakaan. Ei vain ole kiinnostunut. Selitimme hänelle asian selkokielellä siinä vaiheessa, kun hän alkoi ylettyä tiskipöydälle. Selitimme sen uudestaan silloin, kun hän myöhemmin joutui itse ottamaan ensimmäistä kertaa lääkettä, parasetamolia korkeaan kuumeeseensa. Nyt hän on 11 ja tajuaa asian kristallinkirkkaasti. Yhä, kuten aiemminkin.
Ymmärrän, että kaikissa perheissä tämä käytäntö ei toimi, ja siksi on tärkeää, että ne perheet, joissa se ei toimi, säilyttävät lääkkeensä lukitussa lääkekaapissa. Me valitsimme avoimuuden politiikan, ja meillä se on toiminut, mutta en suosittele tätä mille tahansa perheelle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuskinpa niitä lääkkeitä pidetään pois lapsen ulottuvilta sen takia, että halutaan pitää ne salassa lapselta. Ihan tosi hei. Kyllä ite aion pitää lääkkeet edelleenkin lääkekaapissa sitten kun lapsi on syntynyt, niin kuin tähänkin mennessä.
Sitten kun lapsi alkaa olla sen ikäinen, että yltää tasoille yms, niin onhan se turvallisempaa pitää ne lapsen ulottumattomissa. Lasta tässä ajatellaan, ettei mene vahingossa vetelemään kitusiinsa lääkkeitä. Vaikka sitä miten selittäisi ja koittaisi kadottaa sitä "hohdokkuutta", niin lapsi saattaa silti joskus saada päähänsä napata jonkun pillerin, mikä ei sitten hyväksi lapselle olekkaan.
Meillä ne ovat keittiössä olevassa lääkekaapissa ihan siksi, että pienet eivät namuina yritä käydä salaa purkeilla. Heille on kyllä ankarasti kielto lääkekaapille, eivätkä onneksi vielä yletäkään.
Entä sitten poikanne kaverit, kun heitä alkaa käymään teillä kotona teidän poissaollessanne?
Parasetamol on erittäin maksatoksinen, joten lääkekaappiin moinen lääke, kuten kaikki muutkin lääkkeet!!
Ei meilläkään ole lääkkeitä piiloteltu sen jälkeen kun nuorin meni kouluun. Jokainen ottaa itse omansa ja jättää muiden rauhaan. Sääntö on selvä ja tämä on pitännyt, jopa nyt kun kaikki ovat jo aikuisia. Yhtään vahinkoa ei ole sattunut, eikä lääkkeitä lähtenyt kavereiden mukaan. Kerran oli yksi kaveri yrittänyt, mutta sen jälkeen kielsimme lastemme seurustelun ko tytön kanssa, muutoin kuin pakollisissa koulujutuissa, meille hän ei saannut tulla ja se piti.
Hei äly hoi hyvä aloittaja-faija! melko typerää pitää lääkkeitä lasten ulottuvilla. itseppäs sitten mietit mielessäsi kun onkin lääkkeitä napsittu miten sattuu. kyllä aikuisellekin on vaarallista ottaa liikaa lääkkeitä ja sairaalakeikka sitten napsahtaa. omatpahan ovat lapsesi ja itseäs saat syyttää jos lastesi kaverit niitä innostuvat, syysta tai toisesta, napsimaan.
noin älyttömiä vanhempiakin valitettavasti löytyy.... harmi lasten kannalta...
Hyvä juttu, noin sen pitäisikin mennä. (menee meilläkin)
Myöhemmin huomaat että sama pätee alkoholin ja tupakoidenkin suhteen.
Kiva kun kirjoitit, mutta ota huomioon että palstan käyttäjäkunta on teinejä. Palautteen suhteen meinaan.
Onneksi meillä ei ole koskaan ollut päivittäin käytettyjä lääkkeitä. Lapsetkin ehtivät aikuisiksi, joten jos päivittäinen lääkitys joskus alkaa, ei enää tarvitse pohtia moista dilemmaa.
Meillä molemmat aikuiset sairastavat useita kroonisia, lääkehoitoa vaativia sairauksia. Lapselle (terve) lääkkeet, pistokset ja inhalaattorit ovat tulleet tutuiksi jo pienestä, niillä pidetään vanhemmat kunnossa ja sairaalahoidossa heitä korjaillaan. Näin ajattelee nykyinen murrosikäinen. Minä en myöskään ole koskaan uskonut lääkkeiden piilottamiseen lapselta, onneksi. Se tuntuisi jotenkin tekopyhältä perheessä, jossa toinen tarvitsee satunnaisesti apuvälineitä ja toinen oirehtii muuten vaan näkyvästi. Raskaansarjan kipulääkkeet tekevät tässä poikkeuksen jo sekaantumisriskin vuoksi. Jonkun aspiriinin jemmaaminen lääkekaappeihin (2 kpl) lukkojen taakse ei vaikuta kovin mielekkäältä tilanteessa, jossa pöydällä on tälläkin hetkellä muovikassillinen vanhentuneita ja vaihtuneita lääkkeitä odottamassa apteekkipalautusta ja molempien aikuisten dosetit nätisti vierekkäin.
Harvemmin pikkulasten vanhemmilla on päivittäistä lääkitystä.
Meillä ainoa vaaratilanne lapsen ja lääkkeiden kanssa on syntynyt, kun vaari oli hukannut pienen pillerinsä kirjavalle keittiön pöytäliinalle, josta 1-vuotiaamme noukki sen melkein suuhunsa. Onneksi ehdin huomata tilanteen.
Kolmiolääkkeet,tupakat ja alkoholi ja muut aikuisten k-18v "tavarat" lukkojen taakse ja avain mukaan! Mun nuoruudessa lukiossa eräänä talvilomana kuoli 14v poika kolmiolääkkeisiin,oli diapamia ja jotain kaljaa.Ei siinä paljoa tarvita.
Koska tuo avaaja kertoili omia suosituksiaan, kerronpa minäkin omani. Jos tarvitsette päivittäistä lääkitystä, niin olisiko suositeltavaa unohtaa lastenteko kokonaan?
Unohdetaanko myös jo olemassa olevat lapset jos sairastuu vasta lastenteon jälkeen? Ei jeesus mikä logiikka.
Jos ajattelet noin, niin toimippa sinä sitten niin. Minä en.
Tässä lainaus avauksesta:
"Olen perheenisä, jolla on 11-vuotias poika. Meidän perheessämme on koko pojan elämän ajan ollut sellainen käytäntö, että päivittäin käytetyt lääkkeet pidetään keittiön tiskipöydän päällä, aina yhdessä samassa nurkassa. "