En halua pilkata tai haastaa riitaa, mutta haluan esittää hieman provosoivan kysymyksen. Toivottavasti saan vastauksia ja että tämä herättää keskustelua.
En usko Jumalan olemassaoloon. En ole koskaan päättänyt olla uskomatta, niin kuin sinäään tuskin olet missään vaiheessa päättänyt olla uskomatta esimerkiksi hinduismin jumaliin. Voisin helposti sanoa että uskon, tai leikkiä että uskon. Mutta sisimmissäni en usko Jumalan olemassaoloon.
En halua nyt väitellä Jumalan olemassaolosta, mutta halusin kertoa mitkä lähtökohtani ovat.
Te vanhoillislestadiolaiset uskotte. Tai tässä esimerkissä oletamme ainakin että te sisimmissään uskotte.
Te saatte ikuisen elämän ja teillä on hyvät oltavat kuoleman jälkeen. Teidän uskonne mukaan minulla on vähemmän mukavat oltavat kuoleman jälkeen. Jos ******** on olemassa ja joudun sinne. Joudun mielestäni syyttömänä sinne. Tämä sen takia koska en ole saanut sitä uskoa mitä te olette saaneet.
Raamattu sano että pitää rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Oletan että "lähimmäinen" ei tarkoita ainoastaan uskovia, vaan kaikkia kanssaihmisiä. Jos minä näen hädässä olevan ihmisen, pyrin auttamaan häntä huolimatta siitä mihin hän uskoo tai uskooko mihinkään.
Jos menemme tällä oletuksella eteenpäin, että myös ateisti on lähimmäinen niin miltä seuraava ehdotus kuulostaa.
Minulle iskee sairaus joka on tappava. Ainoa asia joka saisi minut selviämään hengissä, olisi nopea elinsiirto. Sinä, uskova vl olet ainoa paikan päällä oleva, joka voisi tarpeksi nopeasti luovuttaa elimesi. Tämä kuitenkin tarkoittaisi sitä että itse menehtyisit.
Tässä esimerkissä toinen meistä kuolee. Toista odottaa ikuinen elämä mukavissa olosuhteissa, toista odottaa ikuinen kärsimys. Raamattu sanoo että rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Olisitko valmis luovuttamaan elimesi ateistille, koska sinua odottaa joka tapauksessa ikuinen elämä.
olisitko valmis vähentämään kokonaiskärsimystä tällä teolla? Jos et, niin miksi et?
Sinä et tavallaan menetä tässä mitään, mutta minä voitan tässä. Kokonaiskärsimys siis vähenee jos olet valmis luopumaan elimistäsi jotta minä saan jatkaa elämääni maan päällä.
En usko Jumalan olemassaoloon. En ole koskaan päättänyt olla uskomatta, niin kuin sinäään tuskin olet missään vaiheessa päättänyt olla uskomatta esimerkiksi hinduismin jumaliin. Voisin helposti sanoa että uskon, tai leikkiä että uskon. Mutta sisimmissäni en usko Jumalan olemassaoloon.
En halua nyt väitellä Jumalan olemassaolosta, mutta halusin kertoa mitkä lähtökohtani ovat.
Te vanhoillislestadiolaiset uskotte. Tai tässä esimerkissä oletamme ainakin että te sisimmissään uskotte.
Te saatte ikuisen elämän ja teillä on hyvät oltavat kuoleman jälkeen. Teidän uskonne mukaan minulla on vähemmän mukavat oltavat kuoleman jälkeen. Jos ******** on olemassa ja joudun sinne. Joudun mielestäni syyttömänä sinne. Tämä sen takia koska en ole saanut sitä uskoa mitä te olette saaneet.
Raamattu sano että pitää rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Oletan että "lähimmäinen" ei tarkoita ainoastaan uskovia, vaan kaikkia kanssaihmisiä. Jos minä näen hädässä olevan ihmisen, pyrin auttamaan häntä huolimatta siitä mihin hän uskoo tai uskooko mihinkään.
Jos menemme tällä oletuksella eteenpäin, että myös ateisti on lähimmäinen niin miltä seuraava ehdotus kuulostaa.
Minulle iskee sairaus joka on tappava. Ainoa asia joka saisi minut selviämään hengissä, olisi nopea elinsiirto. Sinä, uskova vl olet ainoa paikan päällä oleva, joka voisi tarpeksi nopeasti luovuttaa elimesi. Tämä kuitenkin tarkoittaisi sitä että itse menehtyisit.
Tässä esimerkissä toinen meistä kuolee. Toista odottaa ikuinen elämä mukavissa olosuhteissa, toista odottaa ikuinen kärsimys. Raamattu sanoo että rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Olisitko valmis luovuttamaan elimesi ateistille, koska sinua odottaa joka tapauksessa ikuinen elämä.
olisitko valmis vähentämään kokonaiskärsimystä tällä teolla? Jos et, niin miksi et?
Sinä et tavallaan menetä tässä mitään, mutta minä voitan tässä. Kokonaiskärsimys siis vähenee jos olet valmis luopumaan elimistäsi jotta minä saan jatkaa elämääni maan päällä.
Vastaukset 38
Vanhimmat
"Olisitko valmis luovuttamaan elimesi ateistille, koska sinua odottaa joka tapauksessa ikuinen elämä."
Kuka elävä nyt kuolevalle elimen lahjottais, että ite joutuis kuolee. Jos toinen on kuolemassa, eikä sille saada annettua elimen luovuttaneelta vainajalta elintä, ajattelemme, että hänen aika on lähtee tästä maailmasta. On kaiken etiikan vastaista ruveta itteä tappamaan, että toinen, joka on kuolemaisillaan, saisi jatkaa elävänä.
Ja haluan vielä jatkaa. Kaikki vanhoillislestadiolaiset eivät usko Jumalaan. Valtaosa vanhoillislestadiolaisista syntyy tämän uskonnon piiriin. On paljon ihmisiä, joilla ei riitä rohkeutta erota liikkestä, joten jatkavat mukana, vaikkei uskoiskaan.
Itse tunnustan olevani agnostinen vl. Eli en erityisemmin usko, mutta joissain asioissa saatan olla hivenen hengellinen.
Kirjoitin: "Tai tässä esimerkissä oletamme ainakin että te sisimmissään uskotte."
Kiitos tiedosta. Tuliko hyvä mieli?
Olisitko itse valmis luovuttamaan samassa tilanteessa elinsiirron uskovalle? Mietippä sitä!
En olisi koska minä uskon että tämä elämä on ainutkertainen ja kun tämä elämä loppuu, on kaikki ohi. Jos uskoisin ikuiseen elämään kuoleman jälkeen, voisin ilman muuta luovuttaa tämä häviävän pieni aika jollekin joka sen tarvitsee.
No ei taivaassa elinsiirroilla tehdä enää yhtään mitään, siellä on sielu ja uusi luomus. Ei tämänmaailman keho. Eli sama moraalinen kysymys tuo on molemmille sekä uskoville että ateisteille.
On täysin turhaa lähteä tämän tyyppiseen jossitteluun.
Voisin jatkaa ajatusleikkiäsi seuraavasti.
Mitenkä itse ajattelisit, jos tämän uskovaisen kautta joku toinen henkilö saisi parannuksen armon ja pääsisi kuolleessaan taivaaseen?
Mikäli siis tämä uskovainen "uhraisi itsensä" (joka ei edes ole oikein) ja tämän takia tämä toinen ihminen jäisi pelastumatta ja jos jos jos....
Jokatapauksessa meillä kaikilla on elämämme päivät Jumalan tiedossa.
Ps. 139:16
"Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut."
Lisäksi tähän asiaan, että et usko, etkä voi sille mitään. Se on ihan totta, ei kukaan voi alkaa uskomaan psyykkaamalla itseänsä. Se saadaan Jumalalta, Hänen valtakunnastaan.
Mietippä tarkkaan tätä mitä kirjoitan. Sinä et nyt usko ja saatat ajatella, että et milloinkaan kykenekkään uskomaan. Kuitenkin asia jollakin tavalla koskettaa sinua, koska muuten et olisi täälä kirjoittamassa.
Kuitenkin niin järjettömältä kuin se tuntuukin, niin usko saadaan, kun se vain halutaan ottaa vastaan.
Joh. 1:12
"Mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle"
Lisäksi vielä yksi asia.
Mietippä asiaa myös siten, että voiko ihminen väittää olevansa "syytön", jos Jumala selvällä Sanalla "vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen" (Ap. t. 17:30) ja lupaa vielä, että ei tarvitse muuta kuin ottaa hänen armonsa vastaan, kun se julistetaan Hänen valtakunnastaan?
Lisäksi Jumala puhuu uskovaisten ihmisten kautta ihmisille ja kehoittaa heitä parannukseen. Silti harva ihmisistä ottaa Hänen armonsa vastaan, pitäen sitä täysin arvottomana.
Mitä se armo on? Sitäkö että että jumala ei loppusijoita sinua itse keksimäänsä kidutuskammioon? Tätä sitten kristityt kutsuu armoksi ja rakkaudeksi...perverssiä kaikinpuolin.
Itse olen aivan liian kiltti että voisin tuollaisia tuomioita jaella saatikka vielä vaikkapa lapsille tuollaista opettaa.
Tähän asti koskaan tällä palstalla lukemistani kommenteista ehdottomasti paras.
Kiitos 10 8
Ps. Itse kuitenkin uskon Jumalaan ja voisinpa lukea vaikka seuraavaksi Jeesuksen opettaman Isä Meidän rukouksen tässä itekseni.
Siinä on kaikki! Mutta ei tuota kuvaamasi p..aa.
Armo ja rakkaus on totta. Kidutuskammio ei.
"Armo ja rakkaus on totta. Kidutuskammio ei."
Eli mitä se armo ja rakkaus on, jos vaihtoehtona on taivaaseen pääsyn sijasta tuonela? Rakastatko omia lapsiasi niin paljon, että olisit valmis lukitsemaan heidät kellariin, mikäli he eivät rakasta sinua takaisin tai eivät hyväksy opetustasi. Eihän sellainen ole rakkautta vaan sadistista narsismia.
Isän rakkaus kyllä lämmittää kaikkia. Kaikki pääsee siitä osalliseksi.
Ei tarvi "rakastaa takaisin", vaan Isän rakkaus pääsee joskus vapaasti kulkemaan meissä ja meistä kaikista. Saamme sen joskus lahjaksi kaikki.
Mitään muita opetuksia ei ole mihin TÄYTYY USKOA. Minä ainakin olen tämän näin käsittänyt.
En tiedä, koska ja miten se tapahtuu itsekullekkin. Ehkäpä ateistikin voi löytää sitä ihan yhtäkkiä. Synnymmekö uudelleen vai pääsemmekö lähemmäs Isää, kun tämän elämän kahleet helpottavat?.
Mikä on se tie, ehkä se löytyy Jeesuksen jälkiä kulkemalla. Sille tielle voimme lähteä jos ja kun tuntuu, että sielu sitä kaipaa ja siitä tulee tärkeä asia meille.
Se on kuitenkin Jumalan lahja joka on varattu meille ihan kaikille, myös ateisteille! Ja jokainen paketti löytää myös perille!
Mihin Raamatunkohtaan tämä perustuu?
Ei tarvi "rakastaa takaisin"
"Jumalan rakkaus" on kuitenkin sellaista "jos-rakkautta". Sen rakkauden tuntee vain JOS uskoo.
Meillä on kolme lasta ja emme aio opettaa lapsillemme samaa höpö-pelottelumössöä joka meille kotona opetettiin. Irtauduin itse murrosiässä liikkeestä eikä ole takaisin ikävä.
""Jumalan rakkaus" on kuitenkin sellaista "jos-rakkautta". Sen rakkauden tuntee vain JOS uskoo."
No ei välttämättä ihan noinkaan.
noin se vain on. Tosi rakkaus ei tunne ehtoja.
" Isän rakkaus kyllä lämmittää kaikkia. "
Ettet vaan puhu läpiä päähäs?
Missä on Jumaln rakkaus, ei semmoista olekkaan. Raamatusta kerrotan monia julmia tekoja joihin Jumala syyllistyi.
"Ei tarvi "rakastaa takaisin"
"Jumalan rakkaus" on kuitenkin sellaista "jos-rakkautta". Sen rakkauden tuntee vain JOS uskoo.
Pitääkö uskoa kovin konkreettisesti Jumalaan ja minkälaiseen kun Jumala on käsittämätön.
Vastaus ei pidä. Jumala on ihmiselle käsittämätön, siksi ei voi olla määrittelyjä miten Jumalaan pitäisi uskoa.
Mutta jos tuo rakkaus alkaa vaikuttamaan sinussa, voit kai uskoa siihen, se tulee todeksi ja tärkeäksi sinulle.
Siinä on Jumalaan uskomista tarpeeksi kun siihen sitten uskot.
Huomaat että oletkin jonkinlaisessa "Jumalan suojeluksessa" kun otat sen rakkauden todesta. Se on ehkä hyvinkin epämääräistä uskomista mihinkään konkreettiseen Jumalaan, mutta siitä syntyy vapaus, rauha ja ilo ihmisenä olemiseen. Ja kiitollisuus.
Siinä sitä Jumalan kuvaa on ihan riittävästi sitten.
Ehkäpä ne on vaan ihmisten juttuja?
Jumala kylläkin asettaa ehtoja. Esim. Aabrahamilta Jumala vaati tappamaan oman lapsensa.
Ihan Raamatusta löytyy. Jumala vaati esim. Aabrahamin murhaaman lapsen. Enkeli sitten just viime tipalla tuli väliin, mies oli jo viiltämässä veitsellä pojaltaan kaulan auki.
Jumala itse tappoi oman poikansa, säälimättä.
Katso kuvat.
http://freepathways.wordpress.com/2012/11/10/isan-paiva/
Tälläistä keskustelua lisää. Saavutte elämän oikeisiin vaiheisiin ja totuuksiin.
Voin vastata Vl-änä, että en todellakaan luovuttaisi.
(sellaista elinsiirtoa ei kukaan itseään kunnioittava lääkäri edes tekisi. jossa terve kuolisi ja sairas saisi hetken lisäaikaa. siis kuvitelmaa.)
Raamatun sanat: ..."rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." On kuitenkin perusta jonka pohjalta kieltäytyisin.
Ensin pitää rakastaa itseään ja vasta sitten lähimmäistä niin kuin itseään. Jos luovuttaisin elinsiirrossa Sinulle vaikka sydämeni, ja sitten kuolisin, niin silloinhan en noudattaisi tätä rakkauden käskyä, en siis rakastaisi itseäni.
Hauska provosointi, mutta mietippä sitä syytä, miksi et usko ja kuitenkin olet Kristinuskon ydin sivuilla kyselemässä?
Entä jos rakastaisi itseään niin paljon, että olisi valmis kuolemaan muiden syntien puolestä. Tai kuolemaan luovuttaessa sydämen toiselle.
Mielestäsi Jeesus ei siis rakastanut itseään tarpeeksi, koska luovutti oman henkensä muiden ikuisen elämän toivossa. Onpa kristillinen logiikka.
No Sinullapa vasta ihmeellinen logiikka on!
>>> Entä jos rakastaisi itseään niin paljon, että olisi valmis kuolemaan muiden syntien puolestä. Tai kuolemaan luovuttaessa sydämen toiselle. > Tai kuolemaan luovuttaessa sydämen toiselle.
"Jumala rakasti MAAILMAA, niin paljon että antoi ainoan poikansa."
Entä jos sinun Jumalan määrittämä "tehtävä" tässä maailmassa onkin, että kuolet luovuttaessa sydämesi tms - koska Jumala rakastaa sinua niin paljon. Kuinka voi kieltäytyä tästä Jumalan tarkoituksesta?
Miksi tuo antamasi logiikka ei aina päde, jos se kerta on niin hyvä logiikka.
" Ihminen ei ole Jumala."
Ei ole. Mikä ikänä Jumala sitten onkin.
"Kristuksen kuolema oli taas Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan. "
Sinun kuolemasi voisi olla Jumalan rakkautta avullasi selviytyvää ihmistä kohtaan. Eli nykyaikainen "ihmeteko".
Miksi? hyväksyn kuitenkin kyvyttömyytesi asiallisiin ja asiasisältöisiin mielipitäisiin, joissa perustelut.
Vanha runo kertoo Äidin rakkaudesta.
Kun paha, pojan morsian, käski pojan hakea oman äitinsä rinnasta sykkivän sydämen ja tuoda sen morsiamelle, niin poika toimi niin. Otti oman äitinsä rinnasta sydämen ja lähti juosten viemään sitä morsiamelleen. Sydän sykki ja veri valui pojan sormien väleistä.
Poika juostessaan kompastui.
Sydän kysyi: "Ethän loukannut poikani?"
Runon opetus on?
Kaiketi se on se että elinsiirto luovuttavalta osapuolelta ei vaadi mitään, mutta saaja, ahne ja paha, ei ole milloinkaan kylläinen!
Se muuten päteen näiden kysymystenkin esittämisessä! Sorry! :)
ongelma on enemmänkin uskovaisissa, joille opetetaan, että kysymyksiä ei saa esittää eikä kyseenalaistaa. Skeptisyys ja itsenäinen ajattelu on syntiä.
Ja tuo ahneus, pahuus ja kyltymättömyys on selviä Raamatun Jumalan luonteenpiirteitä.
Oletko ymmärtänyt asian oikein? Ja kuka on vahvistanut sen päätelmän johon em. kysymykseen vastatessasi päädyit?
Kysyy yksi ihan tavallinen vl.
>> Raamatun sanat: ..."rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." On kuitenkin perusta jonka pohjalta kieltäytyisin.
Ensin pitää rakastaa itseään ja vasta sitten lähimmäistä niin kuin itseään. Jos luovuttaisin elinsiirrossa Sinulle vaikka sydämeni, ja sitten kuolisin, niin silloinhan en noudattaisi tätä rakkauden käskyä, en siis rakastaisi itseäni.
>> "Jumala rakasti MAAILMAA, niin paljon että antoi ainoan poikansa."
Entä jos sinun Jumalan määrittämä "tehtävä" tässä maailmassa onkin, että kuolet luovuttaessa sydämesi tms - koska Jumala rakastaa sinua niin paljon. Kuinka voi kieltäytyä tästä Jumalan tarkoituksesta?
Miksi tuo antamasi logiikka ei aina päde, jos se kerta on niin hyvä logiikka.
Suurin ongelma avaajalla on mun mielestäni se että hän sittenkin uskoo! Tai ainakin epäilee?
.."Jos minä näen hädässä olevan ihmisen, pyrin auttamaan häntä huolimatta siitä mihin hän uskoo tai uskooko mihinkään"...
Vl tunnustaa vain yhden "hädän" - synnin hädän. Viisaus, varmuus ja rauha tunnustavat vain yhden lain; täydelllisen tasapainon ja harmonian lain.
OU! :)
Täydellistä tasapainoa ei ole olemassakaan.
Voi, putos pohja viisaudelta , varmuudelta ja rauhalta.
Jos löydät yhdenkin Vanhoillislestadiolaisen joka tunnustaa vain yhden hädän, niin esittele se meille!
Perusteet pitää löytyä näille väittämillesi!