Tämä oli kaiken huippu!
Poistaja tai hän, joka vaati tuon avunhuudon poistettavaksi, ei tajua yhtään, miten yksin huostaanotettu nuori voi sijaishuollossa olla! Eikä tuon ikäisellä ole välttämättä tietoa, miten auttaa itse itseään tuossa tilanteessa. Eivät kaikki tiedä, kenen puoleen kääntyä, jos sijaispaikassa ei vastata mitenkään hänen tarpeisiinsa, heillä ei ole tarkemmin tietoa oikeuksistaan ja aina ei sosiaalityöntekijäänkään saa yhteyttä, VAIKKA lapsen puhelinta ei olisikaan takavarikoitu.
Ja kun kyse on lisäksi vielä laitoksesta, jossa todistetusti tapahtuu lasten pahoinpitelyjä ja kaikenlaista kaltoinkohtelua, laittomia tapaamisrajoituksia, hyvin arveluttavaa eristämistä, sosiaalitoimea painostetaan tekemään huostaanottoja, vaikka lastensuojelutyöntekijät eivät näe tilanteessa huostaanottoon perusteita jne.
Tuo laitos pitää itseään niin mahtavana, että yrittää usein kävellä jopa lastensuojelutyöntekijöiden yli mennen tullen.
Nuori on voitu ottaa sinne muka psykiatrista hoitoa saamaan, eikä osastolla ole yhden ainoaa psykiatrian alan koulutuksen saanutta henkilöä. Lapset eivät saa tavata lääkäriä ollenkaan kahden kesken kuukausi kaupalla.
Tämä palsta on ollut AINUT henkireikä vuosien ajan monelle vanhemmallekin siitä huolimatta, että täällä liikkuu erittäin epävakaa henkilö, joka tuntee raivoisaa vihaa huostaanottovanhempia kohtaan. Mutta silti tämän palstan kautta on ollut mahdollisuus saada edes jotain kontaktia henkilöihin, joilla on kokemusta samanlaisista kauhukokemuksista. Siitä haluan kiittää ylläpitoa!
Siis internetin yleistyminen on auttanut monia vanhempia, mutta nuorille ei samaa tukea netin kautta sallita.
Onneksi tuo nuori ehti saada yhden rakastavasti kirjoitetun asiallisen vastauksen, ennen kuin se poistettiin, toivottavasti lapsi ehti lukea sen, koska ihmeenä täytyy pitää, että hän yleensä pääsi nimenomaan siitä laitoksesta edes kirjoittamaan nettiin.
Tilannetta kuvasi hyvin lapsen kertoma, että "kotona ei ole vikaa ja 5 muuta sisarusta on kotona." Mutta oli huostan syy mikä tahansa, niin hänen kertomansa kuvasi hyvin sitä pohjatonta yksinäisyyttä ja suurta ahdistusta, mitä lapsi voi pahimmillaan sijaishuollossa tuntea.
Sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa pitää heihin mitään yhteyttä, laitos estää hyvienkin vanhempien tapaamiset, lapsi ei tapaa edes laitoksen lääkäriä. Tämä on karua lastensuojelun todellisuutta ja jos poiston syy oli lapsen mainitsema laitoksen nimi, niin poistossa on kyse sijaishuollon suojelusta, eikä lasten.
Ja vaikka Perhehoitoliitto muuta mainostaa, niin vanhemmilta on viety tuossa tilanteessa kaikki, korostan siis kaikki oikeudet puolustaa lastaan. Sosiaalitoimi uskoo yleensä vain mainos- ja markkinointitoimiston laatimat valhemainokset hoidon autuutuudesta, heihin ei paljoa pysty vaikuttamaan, vaikka yhteyden heihin saisikin. Ja tuo laitos mitätöi vanhemat täysin, vaikka sosiaalityöntekijä todistaisi vieressä, että kotiolot eivät olleet syy huostaanotolle, se tehtiin vain laitoksen vaatimuksesta, koska he haluavat rahastettavakseen olematonta hoitoa vastaan vain huostaanotettuja lapsia.
Jos vanhemmat arvostelevat laitosta liian kitkerästi laittomasta huostaanottovaatimuksesta, heille annetaan laiton tapaamisrajoitus tai joka tapaamiseen kutsuaan paikalle ulkopuolisen vartiointiliikkeen vartija. Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, laitoksen henkilökunta tulee väärin valoin todistamaan laitoksen puolesta, perheet häviävät oikeustoimet ja heidän maksettavakseen jää myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Ja valitusviranomaiset ovat TÄYSIN tehottomia näissä tilanteissa.
Jos vanhemmat onnistuvat valituksessaan, niin parhainta, mitä voi saada on, että laitos saa parin vuoden kuluttua eduskunnan oikeusasiamieheltä huomautuksen, että "näin ja näin tässä ja tässä kohden ei olisi pitänyt toimia." Mitä se lasta auttaa hänen tämän hetkisessä ahdistuksessaan?
Poistaja tai hän, joka vaati tuon avunhuudon poistettavaksi, ei tajua yhtään, miten yksin huostaanotettu nuori voi sijaishuollossa olla! Eikä tuon ikäisellä ole välttämättä tietoa, miten auttaa itse itseään tuossa tilanteessa. Eivät kaikki tiedä, kenen puoleen kääntyä, jos sijaispaikassa ei vastata mitenkään hänen tarpeisiinsa, heillä ei ole tarkemmin tietoa oikeuksistaan ja aina ei sosiaalityöntekijäänkään saa yhteyttä, VAIKKA lapsen puhelinta ei olisikaan takavarikoitu.
Ja kun kyse on lisäksi vielä laitoksesta, jossa todistetusti tapahtuu lasten pahoinpitelyjä ja kaikenlaista kaltoinkohtelua, laittomia tapaamisrajoituksia, hyvin arveluttavaa eristämistä, sosiaalitoimea painostetaan tekemään huostaanottoja, vaikka lastensuojelutyöntekijät eivät näe tilanteessa huostaanottoon perusteita jne.
Tuo laitos pitää itseään niin mahtavana, että yrittää usein kävellä jopa lastensuojelutyöntekijöiden yli mennen tullen.
Nuori on voitu ottaa sinne muka psykiatrista hoitoa saamaan, eikä osastolla ole yhden ainoaa psykiatrian alan koulutuksen saanutta henkilöä. Lapset eivät saa tavata lääkäriä ollenkaan kahden kesken kuukausi kaupalla.
Tämä palsta on ollut AINUT henkireikä vuosien ajan monelle vanhemmallekin siitä huolimatta, että täällä liikkuu erittäin epävakaa henkilö, joka tuntee raivoisaa vihaa huostaanottovanhempia kohtaan. Mutta silti tämän palstan kautta on ollut mahdollisuus saada edes jotain kontaktia henkilöihin, joilla on kokemusta samanlaisista kauhukokemuksista. Siitä haluan kiittää ylläpitoa!
Siis internetin yleistyminen on auttanut monia vanhempia, mutta nuorille ei samaa tukea netin kautta sallita.
Onneksi tuo nuori ehti saada yhden rakastavasti kirjoitetun asiallisen vastauksen, ennen kuin se poistettiin, toivottavasti lapsi ehti lukea sen, koska ihmeenä täytyy pitää, että hän yleensä pääsi nimenomaan siitä laitoksesta edes kirjoittamaan nettiin.
Tilannetta kuvasi hyvin lapsen kertoma, että "kotona ei ole vikaa ja 5 muuta sisarusta on kotona." Mutta oli huostan syy mikä tahansa, niin hänen kertomansa kuvasi hyvin sitä pohjatonta yksinäisyyttä ja suurta ahdistusta, mitä lapsi voi pahimmillaan sijaishuollossa tuntea.
Sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa pitää heihin mitään yhteyttä, laitos estää hyvienkin vanhempien tapaamiset, lapsi ei tapaa edes laitoksen lääkäriä. Tämä on karua lastensuojelun todellisuutta ja jos poiston syy oli lapsen mainitsema laitoksen nimi, niin poistossa on kyse sijaishuollon suojelusta, eikä lasten.
Ja vaikka Perhehoitoliitto muuta mainostaa, niin vanhemmilta on viety tuossa tilanteessa kaikki, korostan siis kaikki oikeudet puolustaa lastaan. Sosiaalitoimi uskoo yleensä vain mainos- ja markkinointitoimiston laatimat valhemainokset hoidon autuutuudesta, heihin ei paljoa pysty vaikuttamaan, vaikka yhteyden heihin saisikin. Ja tuo laitos mitätöi vanhemat täysin, vaikka sosiaalityöntekijä todistaisi vieressä, että kotiolot eivät olleet syy huostaanotolle, se tehtiin vain laitoksen vaatimuksesta, koska he haluavat rahastettavakseen olematonta hoitoa vastaan vain huostaanotettuja lapsia.
Jos vanhemmat arvostelevat laitosta liian kitkerästi laittomasta huostaanottovaatimuksesta, heille annetaan laiton tapaamisrajoitus tai joka tapaamiseen kutsuaan paikalle ulkopuolisen vartiointiliikkeen vartija. Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, laitoksen henkilökunta tulee väärin valoin todistamaan laitoksen puolesta, perheet häviävät oikeustoimet ja heidän maksettavakseen jää myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Ja valitusviranomaiset ovat TÄYSIN tehottomia näissä tilanteissa.
Jos vanhemmat onnistuvat valituksessaan, niin parhainta, mitä voi saada on, että laitos saa parin vuoden kuluttua eduskunnan oikeusasiamieheltä huomautuksen, että "näin ja näin tässä ja tässä kohden ei olisi pitänyt toimia." Mitä se lasta auttaa hänen tämän hetkisessä ahdistuksessaan?
Vastaukset 36
Vanhimmat
"Sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa pitää heihin mitään yhteyttä, laitos estää hyvienkin vanhempien tapaamiset, lapsi ei tapaa edes laitoksen lääkäriä. Tämä on karua lastensuojelun todellisuutta ja jos poiston syy oli lapsen mainitsema laitoksen nimi, niin poistossa on kyse sijaishuollon suojelusta, eikä lasten.
Ja vaikka Perhehoitoliitto muuta mainostaa, niin vanhemmilta on viety tuossa tilanteessa kaikki, korostan siis kaikki oikeudet puolustaa lastaan. Sosiaalitoimi uskoo yleensä vain mainos- ja markkinointitoimiston laatimat valhemainokset hoidon autuutuudesta, heihin ei paljoa pysty vaikuttamaan, vaikka yhteyden heihin saisikin. Ja tuo laitos mitätöi vanhemat täysin, vaikka sosiaalityöntekijä todistaisi vieressä, että kotiolot eivät olleet syy huostaanotolle, se tehtiin vain laitoksen vaatimuksesta, koska he haluavat rahastettavakseen olematonta hoitoa vastaan vain huostaanotettuja lapsia"
Olen ihmettelyt miten monta tahoa lapsen ympärillä oikeastaan on kun lähdetään huostaanoton karuun maisemiin Ei ne lapsen läheiset vaan viranomaiset ja yksityisten laitoksien johtajat. Onko kentällä toimivat sosiaalityöntekijät vastaavia kuin sairaalatyöntekijät, eli ei tarpeeksi koulutusta vaan ovatkin harjoittelijoita tai vähän sinne päin työttömiä ja sijaisuus kelpaa kaupunkien laihalle ja köyhälle kukkarolle. Huostoonottopäätöksen/ siihen johtavan arvioinnin tekee johtava sosiaalityöntekijä joka ei kentällä kulje vaan yhdessä kenttätyöntekijän kanssa papereiden ja muistiinpanojen perusteella toteaa onko huostaanotto aloitettava. Joku inhimillinen ja oikeudellinen puolueeton instanssi voisi vähän raapaista ehdotonta linjaa, kun kerran sosiaalitoimella on vankka asiantunteva joukko takanaan tekemässä johtopäätöksiä perheistä ilman näkemättä,tutustumatta.
Onko johtava sosiaaliväki valjastettu jo koulutuksen ohella tekemään yhteistyötä ammatillisten ja yksityisten tahojen kanssa. No jos ei niin ainakin seminaareissa voidaan tavata.
Mitä olen pitkään miettinyt niin voiko olla mahdollista, että laitosten ja sijoituspaikkojen suhteen tehdään hiljaisia sopimuksia määräaikaisista lapsista?
Paljolti on noin kuten kerroit.
Kun kerran julkaistun tutkimuksen mukaan on paljon kuntia, joissa ei ole yhtään pätevää sosiaalityöntekijää, niin olen ajatellut ihan samaa, että tuon epäpätevän päätelmien varaan jää koko tapauksen tulkinta.
Ja niin johtava sosiaalityöntekijä vahvistaa tuon epäpätevän päätelmiin ja mielikuviin perustuvan huostaanottohakemuksen.
Silloin se on valmis ja virallinen ja jatkokäsittely on hallinto-oikeudessa aikanaan, jos vanhemmat vastustavat huostaanottoa.
Ja hallinto-oikeuden tärkein tehtävä on varmistaa, että sosiaalitoimen hakemuksen muotoseikat ovat lain mukaiset eli hakemus perustellaan lapsen edulla. Syyn kohdalle saa olla kirjattu miten epämääräistä ja sekavaa tekstiä tahansa. Todisteita sossujen hakemukselle oikeus ei kysele.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaiseman tutkimuksen mukaan lapsella kannattaisi EHDOTTOMASTI olla oma asianajaja.
Tietysti vanhemmilla on oltava myös asianajaja, muuten heillä ei ole mitään mahdollisuutta tulla todistajineen kuulluksi hallinto-oikeuskäsittelyssä. Heitä vastaanhan sossun syytteet yleensä esitetään, mutta heidän on varattava lain määräämän ajan sisällä etukäteen suullinen käsittely asialleen, muuten heillä ei ole oikeudessa edes puheoikeutta.
Rikosoikeuden puolella ja yleensä länsimaisessa oikeuskäytännössä henkilö on syytön, kunnes toisin todistetaan.
Hallinto-oikeudessa vanhemmat ovat syyllisiä, elleivät pysty itselleen ja lapselle hankkimansa asianajajan, sekä todistajien avulla todistamaan itseään syyttömiksi.
Tämä ns. käänteinen todistustaakka on täysin vieras käsite länsimaiselle oikeudenmukaisuusajattelulle ja se on paljon saanut arvostelua eduskunnassakin.
"Joku inhimillinen ja oikeudellinen puolueeton instanssi voisi vähän raapaista ehdotonta linjaa, kun kerran sosiaalitoimella on vankka asiantunteva joukko takanaan tekemässä johtopäätöksiä perheistä ilman näkemättä,tutustumatta."
Olen ehdottomasti samaa mieltä.
Lastensuojeluväki saa todennäköisesti paljonkin hiljaista käytäväohjeistusta sekä kuntapoliitikoilta että lakimiehiltään.
Intensiivihoito on aika kaksivuotinen sopimus. Laitokselle se on sulaa mannaa eli kahteen vuoteen ei tarvitse olla huolissaan, mistä seuraava rahastettava saadaan.
Ja vaikka huostaanotto olisi tehty vain laitoksen vaatimuksesta, niin mitä huonompi laitos on kyseessä, sitä varmemmin he koettavat etsiä vanhemmista "syitä" huostaanoton jatkamiselle vielä kahdesta vuodestakin eteenpäin.
Lapselleni tehtiin myös hoitosuunnitelma intensiivihoito-osastolle tuohon samaan, nuoren alkuperäisessä viestissään mainitsemaan laitokseen. Hoidon piti kestää 2 v, mutta lapsi kotiutettiin muutamassa kuukaudessa.
Myös sossu oli järkyttynyt laitoksen tapahtumista ja asenteista, koko touhu oli aivan järkyttävää. Mikään laitoksen ennakkomainoksista ei pitänyt paikkaansa.
Vaikka lapsi ei siellä ollutkaan kuin kolme ja puoli kuukautta, niin hänen vointinsa oli paljon huonompi kotiin tullessa kuin laitokseen mennessä. Tuosta painajaisesta on aikaa jo vuosia ja lapsen tilanne on jo aikoja sitten ollut paljon parempi kuin kotiutumisvaiheessa. Mutta sen laitoksen tyyli on nyt sama kuin ennenkin.
Lukiessani pojan hätähuudon muistin kertomasi tuosta laitoksesta ja jäin miettimään välittäisinkö tiedon pojan olosuhteista Helsingin sosiaalivirastolle tai AVI:in. Jätin kuitenkin tekemättä pelätessäni aiheuttavani pojalle lisää raippoja.
Pojan huoli on huomattu täältä ja kirjoituksensa poistettu. Meidän seriffimme saattaa olla sijaishuollon soluttautuja.
Palsta on olemassa-olonsa aikana ollut linkki ulkomaailmaan ja tästä johtuen myös sijaishuollon pysyvä vihan kohde. Ennen seriffiä täällä oli asiatonta heittoa, mutta siitä sai poimituksi yleisen näkemyksen kanssakulkijoiden asennoitumisesta huostaan ottoihin sekä asenteiden vähitellen muuttuessa ihmisten tullessa tietoisiksi juurikin tätä kautta sijaishuollon epäkohdista. Täältä saa tietoa kammottavista sijaishuollon ihmisarvon vastaisista käytänteistä, joista veronmaksajat ovat saattaneet kuulla, muttei kuulemaansa uskoneet tai olettaneet kurituskäytänteiden jääneen menneisyyteen.
Pojan kirjoitus poistettiin, vaikka ei missään vissiinkään mitään lakia ole etteikö poikkeuksellisesti lastensuojelu-ilmoitusta voisi julkisestikin esittää, huoli-ilmaisuaan jonkin tiedetyn julkisen laitoksen epä-inhimillisistä käytänteistä.
Poika kokee turvattomuutta ja huolta hänestä huolehtivan laitoksen aikuisista. Lastensuojelu-ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä, kuten tehty on.
Yleensä julkinenkin huolen ilmaisu tiedetystä julkista rahoitusta nauttivasta laitoksesta johtaa selvittelyihin. Olettaisi sellaisen nytkin käynnistyvän, koska pojan tekemä lastensuojelu-ilmoitus on täältä löytynyt. Joskin sittemmin tuhottu.
Kun tänne kerran eivät saa kirjoittaa ne nuoret, jotka kertovat epäonnistuneesta sijoituksestaan, niin sitten ei tarvitse kirjoittaa muidenkaan huostaan otto taustaisten.
Onko tämä ylläpidolta oikeudenmukaisuuden nimissä liikaa pyydetty?
Lapsen kuuleminen 9.9.2012 08:28
Piritta Huttunen lastensuojelu, kuuleminen.
Uusi Suomi blogikirjoitus.
Teen itse pääasiassa lastensuojelutarpeen selvityksiä ja niihin kuuluu aina lasten kuuleminen (ilman, että vanhemmat ovat paikalla), jos vaan lapsi on sen ikäinen, että häntä voidaan kuulla. Pieniäkin lapsia jututetaan, heidän kanssaan leikitään tai vähintään seurataan lapsen ja vanhempien välistä vuorovaikutusta, jos lapsi on sen ikäinen, ettei itse vielä osaa tilanteestaan jutella. Yleensä kuitenkin selvittelyvaiheessa lapsia ehditään tavata ainoastaan kerran ja jokainen voi arvata, miten herkästi varsinkin pienet lapset juttelevat asioistaan, erityisesti niistä vaikeista asioista, täysin vieraalle aikuiselle. Olemme töissä paljon keskustelleet siitä, miten tärkeää olisi ehtiä tavata lapsia useammin, mutta käytännössä työmäärien ollessa sellaisia kuin ne tällä hetkellä ovat, se on ollut mahdotonta.
Oma tilanteensa ovat sitten hyväksikäyttö- ja väkivaltaepäilyt, joissa lapsen kuuleminen ei ole niin yksiselitteistä kuin toivoa voisi. Meille on annettu ohjeistus, että lasta ei saisi jututtaa hyväksikäytöstä tai väkivallasta, koska poliisi toivoo pääsevänsä keskustelemaan lasten kanssa näistä asioista "puhtaalta pöydältä". Ilman siis, että kukaan toinen aikuinen on ehtinyt keskustella lapsen kanssa tilanteesta, koska keskustelu saattaa poliisin arvion mukaan vaikuttaa siihen, miten lapsi jatkossa tilanteestaan puhuu. Asia ei olisi ongelmallinen, jos poliisilla riittäisi resursseja tutkia pahoinpitely- tai hyväksikäyttöepäilyt nopeasti, mutta ongelma syntyy siitä, että poliisin tutkinnat venyvät usein pitkälle, jopa puolenkin vuoden päähän. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalityöntekijän pitäisi pystyä arvioimaan lapsen kotona asumisen turvallisuutta ilman, että varsinaisesta aiheesta keskustellaan. Lienee sanomattakin selvää, ettei tällaiseen puhumattomuuteen ole mahdollisuutta, eikä järkeäkään ryhtyä.
Lapsen kuuleminen tuntuu jäävän usein vähemmälle myös pidempiaikaisissa asiakkuuksissa ja siihen on ainakin Vantaalla yritetty kiinnittää huomiota. Ei ole kovinkaan tavatonta, että asiakkuuden jatkuessa neuvottelut ja tapaamiset järjestetään vanhempien ja yhteistyötahojen kanssa, mutta lasta itseään kuullaan hyvin harvoin. Joskus lapsi ei edes osallistu häntä koskeviin neuvotteluihin. Lapsen oman näkemyksen ja omien ajatusten kuulemista ei voi väheksyä ja jos jossain on lastensuojelussa kehittämisen varaa, se on juuri tässä.
---------------
.
Näin on tässäkin asiassa päästy vihdoin tähän, että lapsen kuulemisen tärkeys ja nykyinen kuulematta jättäminen ei olekaan enää vain "tämän palstan juttuja", vaan siitä kirjoittaa jo sossukin :)
Toivottavasti tämän asian ymmärtäminen nyt leviää sitten koko maahan, ettei se jää vain puhumisen asteelle. Ls on jo ennestään täynnä hienoja suunnitelmia, joita ei toteuteta käytännössä, mutta julkisuudessa puhutaan, niin kuin ne olisivat käytännön arkipäivää.
Näin on tässä asiassa nimenomaan olen täysin samaa mieltä, kuten tuolla aikaisemmin jo mainitsinkin tuosta asiasta näin,
"On suuri vääryys jos ei nuorta haluttaisi kuunnella,ymmärtää ja olla nuoren tukenaan. Johan lastensuojelu lakikin jo vaatii kuuntelemaan lasta ja nuorta jos tältä nuorelta evätään poistattamalla hänen kirjoitustaan, niin mielestäni siinä vaiheessa jo poistattaja rikkoo lastensuojelu lakia, koska ei anna nuorelle mahdollisuutta tulla kuulluksi ja ymmärretyksi."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11040235#comment-58220513-view
Joten toivon että tämä asia kuin lapsen kuunteleminen ja ymmärtäminen tulisi olemaan se ehdoton ykkös asia ja mitä suuremmalla syyllä olisi lastensuojelun ja sijaishuollon alueilla ensisijaisesti lähdettävä tästä, että se todellakin tapahtuu eikä niin että siitä vain puhutaan lämpimikseen.
Samaa toivoisin myös täällä palstalla olijoiden kuuntelevan ja ymmärtävän lasta tai nuorta joka tänne hätä huutoaan tulee ilmaisemaan! Eikä heti ensimmäisenä tyrmätä poistolla.
Virve Maria Godzinsky.
Painakaa nimi mieleenne, nimihaulla löydätte hänen tiedoitteita ja kannaottoja.
Oikeuspoliittiinen tutkimuslaitos Huostaanotot hallinto-oikeuteen.
Tiedote 28.2.2012.
Lue lisää.
http://www.optula.om.fi/Etusivu/Tiedotus/1324022383738
-------------
Osalainaus Virve Maria Godzinskyn pitkästä tiedoitteesta. OSA1.
28.2.2012 Huostaanottoasioiden siirto hallinto-oikeuksiin oli perusteltua – menettelyssä on kuitenkin kehitettävää (OPTL:n tutkimuksia 260) Tekstiversio
28.02.2012
Helsinki 28.2.2012
Huostaanottoasiat hallinto-oikeuksissa
Tutkimus tahdonvastaisten huostaanottojen päätöksentekomenettelystä
Huostaanottoasioiden siirto hallinto-oikeuksiin oli perusteltua – menettelyssä on kuitenkin kehitettävää
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksessa selvitettiin, miten uusi päätöksentekomenettely toimii hallinto-oikeuksissa erityisesti asianosaisten oikeusturvan parantamisen ja lapsen edun huomioimisen näkökulmasta. Tutkimuksen mukaan hallinto-oikeudet huolehtivat varsin hyvin menettelyllisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta, kuten siitä, etteivät laissa säädetyt määräajat ylity ja että asianosaiset tulevat asiamukaisesti kuulluiksi. Myös prosessin kesto hallinto-oikeudessa on kohtuullinen.
Sen sijaan kysymys siitä, tulevatko asianosaiset aidosti kuulluiksi ja huomioon otetuiksi, jää vaille vastausta. Näyttää myös siltä, ettei huostaanottoprosessissa hyvistä pyrkimyksistä huolimatta edelleenkään ole tahoa joka keskittyisi lapseen. Eri hallinto-oikeuksien toiminnoissa oli myös paikoin selkeitä eroja, mikä voi olla ongelma asianosaisten tasavertaisen kohtelun kannalta. Lisäksi prosessinjohdossa ja päätösten perusteluissa oli puutteita. Onkin selvää, ettei menettelyn lainmukaisuus yksin riitä laadun takeeksi, ja erityisesti tässä suhteessa hallinto-oikeuksien toiminnassa on parantamisen varaa.
Tutkimusaineistoina olivat hallinto-oikeuksien huostaanottoasioissa keväällä 2010 antamat ratkaisut kolmen kuukauden ajalta. Lisäksi tutkimuksessa haastateltiin yli 40 hallinto-oikeustuomaria, sosiaalityöntekijää ja avustajaa sekä neljää huostaanottoprosessin läpikäynyttä perhettä. Tutkimuksessa myös havainnoitiin hallinto-oikeuden suullisia käsittelyjä huostaanottoasioissa.
Hallinto-oikeuksien päätösten perusteluissa vaihtelua
Edellytys hyvin perustelulle huostaanottopäätökselle on, että asia on olennaisilta osiltaan riittävästi selvitetty. Viimesijainen selvitysvastuu huostaanottoasioissa on hallinto-oikeudella. Tätä vastuuta korostettiin uuden lastensuojelulain esitöissä. Hallinto-oikeuden rooli huostaanottoasioiden selvittämisessä ei kuitenkaan ole toteutunut niin kuin lakia laadittaessa oli tarkoitettu. Suullisia valmisteluistuntoja ei juurikaan järjestetä, mistä seuraa, että myös varsinainen suullinen käsittely saattaa hajota asian käsittelyn kannalta epäolennaisten yksityiskohtien selvittelyyn, ja huostaanoton tosiasialliset perusteet jäävät selvittämättä. Tällä on vaikutusta mm. päätösten perusteluihin. Osassa hallinto-oikeuden päätöksiä näyttöä oli arvioitu varsin kattavasti ja selkeästi. Heikoimmillaan perustelut oli kopioitu suoraan sosiaalitoimen huostaanottohakemuksesta, joiden laadussa on myös usein puutteita. Keskeinen ratkaisuperuste eli lapsen etu näytti useimmiten jäävän arvioimatta. Samoin eri toimenpidevaihtoehtojen vertailu puuttui perusteluista usein kokonaan. Tämä koskee mm. sen arvioimista, millä tavoin ja miksi kodin ulkopuolelle sijoittaminen turvaa lapsen kehityksen paremmin kuin kotiinjääminen.
Oikeusavustajan käytöllä vaikutusta asian käsittelyyn
Yleisesti ottaen hallinto-oikeuksissa avustajan käyttö ei ole ollut yhtä tavanomaista kuin yleisissä tuomioistuimissa. Huostaanottoasioiden käsittelyssä avustajan käyttö on kuitenkin lisääntynyt viime vuosina. Erityisesti avustajaa käyttävät lasten huoltajat. Tässä tutkimuksessa avustaja oli mukana 43 prosentissa tapauksia.
Tutkimuksen perusteella avustajan käytöllä vaikuttaisi olevan selvä yhteys niin suullisten käsittelyjen järjestämiseen kuin päätöksestä valittamiseen. Molempien osuus oli huomattavasti korkeampi niissä jutuissa, joissa avustaja oli ollut mukana asian käsittelyssä. Myös hallinto-oikeuksien päätösten perustelut olivat yleisesti ottaen perusteellisempia silloin, kun jutussa oli ollut mukana avustaja ja kun jutussa oli järjestetty suullinen käsittely
---------------
Lainaus Virve Maria Godzinskyn pitkästä tiedoitteesta OSA 2.
Hallinto-oikeuksien päätösten perusteluissa vaihtelua
Edellytys hyvin perustelulle huostaanottopäätökselle on, että asia on olennaisilta osiltaan riittävästi selvitetty. Viimesijainen selvitysvastuu huostaanottoasioissa on hallinto-oikeudella. Tätä vastuuta korostettiin uuden lastensuojelulain esitöissä. Hallinto-oikeuden rooli huostaanottoasioiden selvittämisessä ei kuitenkaan ole toteutunut niin kuin lakia laadittaessa oli tarkoitettu. Suullisia valmisteluistuntoja ei juurikaan järjestetä, mistä seuraa, että myös varsinainen suullinen käsittely saattaa hajota asian käsittelyn kannalta epäolennaisten yksityiskohtien selvittelyyn, ja huostaanoton tosiasialliset perusteet jäävät selvittämättä. Tällä on vaikutusta mm. päätösten perusteluihin. Osassa hallinto-oikeuden päätöksiä näyttöä oli arvioitu varsin kattavasti ja selkeästi. Heikoimmillaan perustelut oli kopioitu suoraan sosiaalitoimen huostaanottohakemuksesta, joiden laadussa on myös usein puutteita. Keskeinen ratkaisuperuste eli lapsen etu näytti useimmiten jäävän arvioimatta. Samoin eri toimenpidevaihtoehtojen vertailu puuttui perusteluista usein kokonaan. Tämä koskee mm. sen arvioimista, millä tavoin ja miksi kodin ulkopuolelle sijoittaminen turvaa lapsen kehityksen paremmin kuin kotiinjääminen.
Oikeusavustajan käytöllä vaikutusta asian käsittelyyn
Yleisesti ottaen hallinto-oikeuksissa avustajan käyttö ei ole ollut yhtä tavanomaista kuin yleisissä tuomioistuimissa. Huostaanottoasioiden käsittelyssä avustajan käyttö on kuitenkin lisääntynyt viime vuosina. Erityisesti avustajaa käyttävät lasten huoltajat. Tässä tutkimuksessa avustaja oli mukana 43 prosentissa tapauksia.
Tutkimuksen perusteella avustajan käytöllä vaikuttaisi olevan selvä yhteys niin suullisten käsittelyjen järjestämiseen kuin päätöksestä valittamiseen. Molempien osuus oli huomattavasti korkeampi niissä jutuissa, joissa avustaja oli ollut mukana asian käsittelyssä. Myös hallinto-oikeuksien päätösten perustelut olivat yleisesti ottaen perusteellisempia silloin, kun jutussa oli ollut mukana avustaja ja kun jutussa oli järjestetty suullinen käsittely
---------------
Tuon avunpyyntötilanteen voi ajatella niinkin, että lapsi pyytää apua kadulla ohikulkijoilta.
Sehän ei yleensä laitokseen suljetun kohdalla ole mahdollista, koska pahimmillaan lapselta on jopa mielivaltaisesti katkaistu yhteys muuhun ulkomaailmaan. Mutta osalla lapsia on osittainen liikkumisoikeus esim. koulumatkoilla.
Mutta jos ajatellaan jonkun lapsen pyytävän apua kadulla ohi kulkevilta aikuisilta, niin tässä tapauksessahan tilanne on se, että ohikulkijoita kielletään auttamasta lasta.
Ja laitoksessa lasta rangaistaan siitä, että hän tahraa sijaishuollon maineen avunpyynnöllään ulkopuolisilta!
Nimenomaan tuo laitos rankaisi kaikkia lapsia siitä, jos he puhuivat ulkopuolisille mitään kohtelustaan. Rangaistus oli aina jotain lapsen satuttamista, tavalla tai toisella.
Omahoitaja karjui alle 10-vuotiaalle myös minun läsnäollessani, että: "Etkö sinä usko kun monta kertaa on sanottu, että sinä et saa kertoa täältä mitään ulkopuolisille, et edes äidille!"
Jo aivan olemattomaksi osoittautuneen "hoidon" alkuvaiheessa minusta oli outoa ja kummallista, kun samainen hoitaja toisteli minulle moneen kertaan: "Älä sitten usko kaikkea, mitä se kertoo täältä."
Olin varmaan ensin aika kysymysmerkkinä, että "Niin?" Tähän hoitaja selitti, että: "Ne ovat niin kummallisia, että helposti valehtelevat kaikenlaista kun yrittävät päästä pois täältä."
Siinä olikin yhdelle äidille paljon tietoa jo yhdessä lauseessa. Eli lastani pidettiin valehtelijana täysin tuntematta häntä. Ja lisätietona tuli se, että lapset eivät ilmeisesti viihdy siellä, koska yleisesti ottaen toivovat pääsevänsä sieltä pois, ainakin jotkut. Ja vanhempaa yritettiin manipuloida jo etukäteen pitämään lapsen puheita laitoksesta valheina.
Yleensä en vastannut hoitajan noihin puheisiin mitään, hetken pohdiskelun jälkeen siirryin puhumaan jostain muusta sillä hetkellä konkreettisemmasta aiheesta. Hoitaja toisteli sitä kuitenkin monta kertaa useilla alkutapaamisilla ja yhden kerran sanoin hänelle, että tämä lapsi ei kyllä ikinä ole jäänyt kiinni minulle valehtelusta, vaikka joskus mielenkiinnosta olen vähän testannutkin hänen rehellisyyttään.
Hän kertoi minulle sellaisiakin asioita, joita kavereiden kanssa pihalla oli sovittu olla puhumatta aikuisille. Kertoi, koska omien sanojensa mukaan luotti, että en kerro niitä eteen päin. Lapsen luottamus on valtavan tärkeää aikuisen katsoen pienissäkin asioissa, joten en tietysti kertonut, koska hänelle ne olivat tärkeitä ja minulle lapsen luottamus oli tärkein. Hän kyseli minulta eri tilanteista, mitä mieltä olin siitä kun joku kaveri oli sanonut toiselle niin ja niin, oliko se oikein tai väärin, oliko se kohteliasta vai ei ja jos oli vähänkään väärin, niin miksi jne. Yleisesti ottaen tuntui, että tuon ikäisenä lapsi oli tottunut puhumaan minulle kaiken, mitä hänen elämässään tapahtui, puhuimme valtavan paljon keskenämme.
Ja sitten äkkiä laitoksessa minulle tultiin väittämään lapsen puheita jo etukäteen valheiksi, jos ne olivat laitokselle kielteisiä. Minun korvilleni se oli suurten hälytyskellojen paikka, mutta en näyttänyt epäluottamustani henkilökunnalle ja lapselta pidin sen piilossa visusti.
Edellä kertomani tilanne, kun hoitaja huusi lapselle sattui siinä vaiheessa, kun en vielä ihan oikeasti uskonut, että lasta satutetaan laitoksessa fyysisestikin. Ja tein sen virheen, että kummastelin hoitajalle jotain lapsen kertomaa tilannetta, jossa hoitaja oli menetellyt tosi väärin. Silloin mieshoitaja suuttui niin, että huusi lapselle tuo edellä kertomani sanat.
Tilanne huononi kaikella tapaa nopeasti ja viime lopussahan hoitaja ei kyennyt hillitsemään itseään, vaan satutti lasta jopa minun silmieni edessä. Se oli viimeinen kerta kun tapasin ko. hoitajan niin, että olimme paikalla kolmistain, sen jälkeen viimeiset tapaamiset olivat kriisipalaverissa, kun en vienyt lasta enää kotilomalta laitokseen ja viimeisen kerran "hoidon" päättöpalaverissa.
Mutta sitä ennen hoitaja raivostui minullekin kerran. Tilanne oli jo niin huono, että voinut rauhallisella äänellä ja asiallisesti olla ihmettelemättä hoitajalle, mitä aihetta hänellä on raivostua lapselle siitäkin, jos tämä edes jostain turvaa saadakseen menee hoitajaa piiloon huoneensa vaatekaappiin tai sängyn alle. Niin hoitaja alkoi karjua minullekin, sisällön pääsanoma oli tämä: "Minulla on oikeus komentaa lapsi kasvokkain kanssani, kun puhuttelen häntä!"
Siis voitte kuvitella, mille vanhemmasta tuntuu tällaisten tapaamisten jälkeen lähteä laitoksesta ja jättää lapsi tuollaisen raivoajan armoille. Normaalia vanhemmalta olisi ollut suuttua, alkaa palkata lapsen tavaroita, siepata lapsi kainaloon ja ilmoittaa, että me lähdemme nyt. Mutta huostaanoton takia minut olisi varmaan laitettu pakkopaitaan ja kutsuttu poliisit paikalle.
Ei, ei, ei, ei sellaista saa tehdä. Se on yhteistyökyvyttömyyttä laitoksen kanssa. Silloin vanhempi ei ymmärrä hoidon merkittävyyttä ja estää lapsen kiinnittymisen laitokseen. Siksi en näyttänyt suuttumistani hoitajalle missään tilanteessa. Kuten intensiivihoidon johtaja kirjoitti minulle sähköpostissaan, että: "Hoitomme on tehty hyvin läpinäkyväksi ja silti vanhempien on usein vaikea ymmärtää sitä."
Ihan totta, minä en lopulta ymmärtänyt sitä enää ollenkaan, koska siihen kuului henkistä ja fyysistä väkivaltaa, lääkärien antamien hoitosuositusten laiminlyöntiä, pelottelua, uhkailua, painostamista, kiristystä, vanhempien mitätöintiä, lapselle huutamista ja raivoamista, tehtyjen suullisten sopimusten kumoamista väittämällä niitä väärinkäsityksiksi jne, lista on loputon ja että kaikki tulisi kerrottua, mitä siellä ehti tapahtua muutamassa kuukaudessa, sen kirjoittamiseen menisi muutama vuorokausi.
Kun 8-12 -vuotiaiden osastolla oli tuollaista, niin voin vain kuvitella, mitä voi tapahtua nuorten osastolla. Tällä palstallakin nähtiin aikaisemmin, miten hyvin väkivaltaisen oloiset mieshoitajat tulivat uhoamaan, että "meillä pistetään kova kovaa vastaan". He yrittivät uskotella väkivallan nuoria kohtaan olevan oikeutettua lasten hankalalla käytöksellä. Sitten he ilmeisesti tajusivat, että he itse kertovat laitoksesta enemmän kuin nuoret, joiden kirjoituksia tänne tulivat ivaamaan ja pilkkaamaan ja väittämään valheiksi. Viime aikoina raivokkaita hoitajien kirjoituksia ei ehkä siksi ole näkynyt täälläkään.
Mutta jos tuollaisesta laitoksesta 14-vuotiaan tällä palstalla esittämä hätähuuto poistetaan siksi, että se pilaa laitoksen mainetta, niin hyvinpä poisto sinällään kuvaa nyky-yhteiskunnan asennetta näihin vaiettuihin nuoriin, joilla ei ole mitään oikeuksia muuta kuin paperilla ja juhlapuheissa omassa kotimaassaan.
Talentia lehden pääkirjoitus.2.11.2012
Lapset tarvitsevat suojelua
Keskustelu lastensuojelusta on siirtynyt yksittäisestä tapauksesta rakenteisiin, toimintakäytäntöihin, yhteistyön esteisiin, resurssivajeisiin ja koulutukseen. Tällä kertaa keskustelu on moniäänistä ja enimmäkseen rakentavaa. Oma lukunsa tosin on venäläistaustaisten lasten huostaanotoista nostettu kohu, joka ilmeisimmin palvelee muita kuin lastensuojelun päämääriä.
Moni on painottanut sitä, että tarvitaan muutosta lapsia suojelevaan yhteiskunta- ja kuntapolitiikkaan. Runsaatkaan lastensuojelun voimat, saati nykyiset riittämättömät resurssit, eivät riitä korjaavaan työhön, jos perusrakenteet vuotavat ja tuottavat jatkuvasti uusia asiakkuuksia. Neuvolat, varhaiskasvatus, koulu, nuorisotoimi, päihde- ja mielenterveyspalvelut, asuntotoimi, työvoimapalvelut – kaikissa näissä tulee huolehtia siitä, että kukaan ei jää vaille tukea silloin, kun sitä tarvitsee.
Vastuun rakenteiden korjaamisesta kantavat poliittiset päättäjät, mutta sosiaalialan ammattilaisten tehtävänä on tuoda heidän tietoonsa nykytilan ongelmat ja omat korjausehdotuksensa.
Lastensuojelun tutkimusta arvioivan LasTut-hankkeen piirissä olevat ovat esittäneet, että Suomeen tulisi perustaa Lastensuojelun akatemia, joka keräisi tietoa, koordinoisi ja edistäisi tutkimus- ja kehittämistyötä. Akatemialle on nyt selkeä tilaus. Tarvitaan rahoitus.
Lastensuojelun ydinammattilaisten kuten sosiaalityöntekijöiden ja perhetyötä tekevien ohjaajien velvollisuudeksi lankeaa oman työn jatkuva kehittäminen ja uusien toimintamallien käyttöönotto.
Tarvitaan myös tavallisten ihmisten tavallisia tekoja: ihmisiksi elämistä, toisten huomioon ottamista, kohtaamista, kysymistä. Mutta ilman toimivia rakenteita, ammatillista osaamista, tutkimusta ja kehittämistä kaikkien lasten elämä ei ole turvattu.
Kaikilla toimintalohkoilla on tehtävä työtä yhtä aikaa. Kukaan ei voi jäädä odottamaan toisten hoitavan ensin oman tonttinsa.
Tässä lehdessä on teemakokonaisuus lastensuojelun raskaimmasta taakasta, perhesurmista. Toivon, että artikkelit avaavat näkökulmaa ja antavat ajattelulle aineksia.
Teksti: Kristiina Koskiluoma
----------------------
"Mutta jos ajatellaan jonkun lapsen pyytävän apua kadulla ohi kulkevilta aikuisilta, niin tässä tapauksessahan tilanne on se, että ohikulkijoita kielletään auttamasta lasta.
Ja laitoksessa lasta rangaistaan siitä, että hän tahraa sijaishuollon maineen avunpyynnöllään ulkopuolisilta!
Nimenomaan tuo laitos rankaisi kaikkia lapsia siitä, jos he puhuivat ulkopuolisille mitään kohtelustaan. Rangaistus oli aina jotain lapsen satuttamista, tavalla tai toisella."
Näin ei saisi olla eikä tapahtua, mutta tiedän kyllä että näin tapahtuu.
Tosin kuka siinä vaiheessa tulee kukaan kieltämään ohikulkijaa auttamasta lasta?
Sekin pieni hetki jonka ohikulkija voi tehdä on kuunnella lasta niin se auttaa lasta jo sen pienen verran että huomaa olevan aikuisia jotka kuuntelee ja välittää. Mitä sitten todelliseen auttamiseen niin ohikulkija voisi vaikka ilmoittaa asiasta poliisille tai nimettömänä lapsen omalle sosiaalityöntekijälle lähettää viestiä eteenpäin, tietenkin siinä tapauksessa jos lapsi tietää että sosiaalityöntekijä voisi puuttua asiaan ja olisi todellakin lapsenpuolella. Mutta jos taas onkin sellainen ettei juurikaan piittaa lapsesta vaan katsoo sormienläpi niin silloin taas ei auta asiaa lainkaan.
Tiedän kyllä etteivät nämä ole helppoja asioita ratkaista ja sen että hyvin suurella todennäköisyydellä lapsi joutuu kärsimään tällaisesta avun hausta jos se menee sellaiselle viranomaiselle joka ei juurikaan välitä suojella lasta.
Joten tässä on kanssa yksi niistä asioista johon olisi saatava jokin muutos asiaan. yksi olisi hyvä vaan en usko sellaisen toteutuvan eli huostaan otetulle oma ns. turvakoti jos sijaishuollossa on paha olla niin voisi päästä turvaan jossa olisi todellakin välittäviä ihmisiä lapsia kohtaan. Siellä sitten nämä aikuiset sitten sosiaaliviranomaisten ja sijaistahojen kanssa miettisivät vaikkapa lapsen siirtoa toiseen paikkaan tai huostaanotto purku mahdollisuutta, eli joten tämän tapaista vaikka tiedän tämän olevan mahdoton ajatus. Mutta ainahan voi ehdottaa sellaista mikä olisi lapselle parempi vaihto ehto.
"Suomeen tulisi perustaa Lastensuojelun akatemia, joka keräisi tietoa, koordinoisi ja edistäisi tutkimus- ja kehittämistyötä. Akatemialle on nyt selkeä tilaus. Tarvitaan rahoitus."
Minusta suurin ongelma on se, että näitä kehittämis- ja tutkimushankkeita on kyllä ihan riittävästi. Pelkästään niihin jokaiseen uhrataan mielettömästi monien kymmenien ihmisten työaikaa ja lopulta joka työryhmä julkaisee oman uuden suosituksensa, että kylläpä taas ls:a on kehitetty.
Jatkossa julkisuudessa puhutaan kuin nuo suositukset olisivat sijaishuollon arkipäivää, eikä kukaan valvo, mitä sijaishuollossa todellisuudessa tapahtuu. Jossakin suosituksia noudatetaan hyvin ja jossain valvontaviranomaisille tehdyt kirjalliset raportit eivät pidä yhtä arkikäytäntöjen kanssa.
Lasten ja nuorten kuulemisen pitäisi mennä kaikkien työryhmien suositusten ihastelun edelle.
Otan kantaa avaukseen.
Satuin näkemään tuon "nuoren" kirjoituksen sinä päivänä, kun se esillä oli. Kovin kauaa se muistaakseni EI esillä ollut.
Jo pikaisen vilkaisun jälkeen oli selvää, että kyseessä oli trolli. Kirjoituksessa käytettiin kyllä hämäyksen vuoksi slangia, mutta sanavalinnat osoittivat kyseessä olevan aikuisen ihmisen, joka julisti tuttua juttua.
Huvittavin juttu olivat "närkästyneet" kirjoittajat, joita poiston jälkeen ilmestyi yhtäkkiä useisiin ketjuihin. Toinen pikavilkaisu osoitti,, että kysessä oli tuttuun tyyliin enimmäkseen yksi multinikki. En ota kantaa siihen, oliko hän tämän ketjun avaaja.
Siihen nähden, että avaus ei kauaa esillä ollut, kummallisen moni ihminen kommentoi asiaa. Tuttu juttu täällä.
Kysynpä sinulta ammattikasvattaja, että miten vastaisit kyseisen avauksen tehneelle sijoitetulle. Laita ihan omin sanoin.
En mitenkään, koska kyseessä oli trolli.
Ylipäätään ottaen olisin varovainen kommentoimaan tämän tyyppisessä anonyymissä keskustelussa kovin syvällisesti. Tämä ainakin niissä tilanteissa, joissa hätä on suuri ja todellinen. Mieluiten keskustelisin asiasta kasvokkain. Suosittelisin halemaan mahdollista keskusteluapua muualta. Tässä osiossa EI uskoakseni ole paikalla ihmisiä, jotka todellisuudessa osaisivat auttaa vaikkapa pahasti masentunutta ihmistä. Aika monien jutut voisivat tehdä suoranaista hallaa tilanteessa.
Jos jollakin nuorella on ongelmia elämässään, yhteiskuntamme tarjoaa paljon Suomi24:ä parempia terapiamuotoja ja keskusteluapua. Kenenkään elämä ei helpotu siitä, että "apu" muodostuu linkeistä - niitähän riittää joka ketjuun!! - ja sosiaalityöntekijöitä, sijaishuoltoa & koko virkakoneistoa aina samoin lausein mollaavista teksteistä. Apu on jotakin muuta.
Jos todellakin noin ajattelet asioista täällä, niin en nyt todellakaan ymmärrä miksi sitten mitään tänne kirjoittelet? Suoraan sanottuna sinulla on aika ikävä asenne tätä palstaa kohtaan, jo ihan senkin vuoksi kun et jostain syystä näe täällä niitä asioita niin kuin me näemme, tai sitten et yksinkertaisesti halua nähdä.
Sait oloni todellakin kurjaksi kirjoituksellasi ja seköhän se sitten sinun tarkoituksesi olikin saada täällä palstalla aikaiseksi? Sinä nyt vielä vähemmän autat masentuneita kirjoituksillasi.
No koitan jatkossa välttää lukemasta sinun kirjoituksiasi ettei nyt vaan mieleni kärisi enempää pahoinvointia. Onneksi täällä on muitakin joiden kanssa voi keskustella ja käsitellä asioita läpi.
PS: en kärsi mielenterveys ongelmista, vaan kyllä tuollaisen ammatti kasvattajan kirjoitukset terveenkin mielen nurjentaa.
Sinulla se tuo keskustelustrategia heittelee laidasta laitaan. Nyt lähdet sitten sille linjalle, että "masennut" kirjoitusteni vuoksi. Mitähän tuohon sanoisi?
ONKO täällä sinun mielestäsi keskustelemassa ihmisiä, jotka ovat kykeneviä antamaan tarvittaessa psykiatrista apua ja vieläpä ihan näin netin välityksellä? Jos olisit itse pahasti masentunut, odottaisitko saavasi apua täältä? Jos olisit traumatisoitunut, tulisitko tänne odottaen löytäväsi syvällistä ymmärrystä? Korvaisiko tämä kaiken muun avun?
Tämä on KESKUSTELUA varten. Ihmiset esittävät MIELIPITEITÄÄN. Jokainen yrittää PERUSTELLA mielipiteitään kykynsä mukaan.
Ajoittain tulee MIELIPIDE-EROAVUUKSIA. Niiden kohdalla pitäisi edelleen kyetä siihen KESKUSTELUUN.
Eri mieltä oleminen on myös KESKUSTELUA. Se EI ole kiusaamista tai pilkkaa. Väitteiden epäileminen ei ole MYÖSKÄÄN kiusaamista tai pilkkaa.
En minä erityisesti pyri muuhun kuin tuomaan hieman esille toistakin näkökantaa. Sen lisäksi ilmiselvästi virheellisimpiä väittämiä pitää korjata. On syytä muistuttaa myös siitä, ettei VARSINKAAN tämän tyyppisissä keskusteluissa aina kaikki ole sitä miltä näyttää.
Odotan innolla sitä päivää, kun jokin asia täällä "käsitellään" oikeasti läpi. Se nimittäin edellyttäisi ihan kaikkien mahdollisten näkökantojen huomioimista ja tietämistä. Asioita EI käsitellä siten, että yksi kirjoittaja väittää jotakin ja toinen - toisinaan jopa sama! - on samaa mieltä.
En ole kovin montaa msasentunutta vielä kirjoituksista löytänyt. Sen sijaan, täynnä vihaa ja raivoa olevia kirjoituksia kyllä löytyy helposti. Samoin, kaikki eri mieltä olevat tuomitaan selkeäsanaisesti. Ihanteellisia sanavalintoja ovat koko ajan mm. "sossu", "huostahullu", "laiton", "stasi", "DDR" jne.
Kun noista sanoista yksikin löytyy tekstistä, kirjoittaja on oikealla asialla. Sillä ei ole väliä, olipa juttu todennettavissa tai ei, epäileminen on turhaa. Oikean asian saattamiseksi koko kansan tietoisuuteen mikä vain keino on oikea. Saa kirjoittaa vaikka sadalla nikillä putkeen. Saa linkittää loputtomasti turhanpäiväisiä linkkejä päivästä päivään. Kaikki on oikein, kun vain puhuu oikeassa sävyssä ja oikeilla sanoilla.
Ammattikasvattajalla mielenkiintoinen historia
http://keskustelu.suomi24.fi/search/s24search/Ammattikasvattaja?page=43&term_keywords=Ammattikasvattaja
Tuo oli muuten sen verran koominen juuttu, että kommentoin.
JOS ymmärrät oikein tuon koneen hakutoiminnon, käsittänet ehkä, että se hakee jokaisen kohdan, josta löytyy sana "ammattikasvattaja". Kyse siis EI useimmiten ole minun nikistäni, vaikka niitäkin jostakin tuolta kai löydät. Aika moni kirjoittaja näköjään käyttää sanaa ammattikasvattaja teksteissäänkin.
Et tainnut tulla lukeneeksi auenneita linkkejä?
Mukavaa illan juatkoa.
Eikös tästä ole jo puhuttu, otetaan täällä viestit viesteinä. Jos joku on trolli niin sitten on, mutta annetaan olla. Kyseiseen tapaukseen en ota kantaa, kun en vielä sinne asti ole ehtinyt.
Kaikkienhan ei tarvitse nähdä asioita samalla tavalla. Tämä ei ole diktatuuri, vaikka moni täällä sitä tuntuu haluavankin. Kiva kuitenkin, että sinulla on rekisteröity nimimerkki, pointsit siitä!
Onhan se mielenkiintoista että samalla paatoksella kuin täälläkin, on muutama vuosi sitten julistettu toisilla palstoilla "opettajan" toimesta, että hän ei pidä väkivaltaa pahana kasvatuksessa ollenkaan. Niin ne kirjoitukset muuttuvat, että täällä ollaan niin täydellistä ja kaikki tietävää, että ei mitään rajaa, Erilaisiin mielipiteisiin on varmasti jokaisella oikeus, mutta kun tällä palstalla ei ole aina oikeutta edes omiin kokemuksiinsa.
Opettaja kannattaa väkivaltaa on koomista?
Ai jaa.
Mikä paikka toi on, josta puhutte? Kuulostaa ihan lastenkoti Oivalta. :o
En viitsi tässä sen nimeä mainita, koska ylläpito ei mitenkään selittänyt, miksi se lapsen viesti poistettiin.
Voi vain olettaa sijaishuollon kimpaantuneen heidän maineensa mustaamisesta, koska viesti oli sijaishuoltoa kohtaan hyvin negatiivinen.
Tai sitten poistattaja oli vuosia palstaa vainonnut henkilö, joka joskus kirjoittaa nimimerkillä ja joskus ei.
Saattoi olla HDL lastensuojelulaitoksesta tehty nimetön lastensuojelu-ilmoitus. Poistivat heti julkisella rahoituksella ylläpidetystä laitoksesta tehdyn nimettömän huoli-ilmoituksen.
Tästä ketjusta poistettu Porvoo-asiaa, kahden keskustelijan välistä kinaamista ja kiukuttelua ja lopettakaa nyt jo hyvät ihmiset se toistenne syyttely milloin mistäkin ja keskittykää keskustelemaan. Tämähän on kuin päiväkodin hiekkalaatikkohetkeä vahtisi. Dziisus.
Tämä lapsen viestin poisto järkyttää vieläkin. Hyvä osoitus mikä suoranainen viha näyttä lapsiinbkin suuntautuvan eräillä henkilöillä. Halutaan vain elää omassa harhassa, että lapsen ovat turvassa sijaishuollossa. Sitä he eivät todellakaan aina ole! Eivät lähestulkoonkaan aina!
Lohduttaa kyllä, että tämäkin lapsi ehti saada ainakin muutaman hyvän neuvon ja rakkauden ja välittämisen toivotuksia, vaikka vierailta aikuisilta tulivatkin. Mutta vierailta aikuisiltahan hän apua pyysikin.
Suosittelen valheuskomusten varassa eläville luettavaksi VTV:n raporttia monessakin mielessä. Sieltä löytyy maininta kyllä, miten mm. ammatillisten perhekotien vanhemmilla on todettu avioeroja, väkivaltaa ja päihteiden käyttöä. Kun hyvästä kodista tuleva erityislapsi sitten repäistään tuollaiseen perhehelvettiin "hoidollisista syistä", niin on siinä selittelyä lasten "suojelijoilla" jälkeen päin.
No, sairashan sellainen aikuinen on, jonka mielestä ei pidä auttaa lasta!
Tämäkin ketju paljastaa että ei ole todellakaan maamme lastensuojeluasiat kohdallaan. YK:n lastenkomintean tietoon tullee paljon vastaavia tapauksia. Miksi Te ette valita lopulta EIT:hen? Sinne valitustie on pitkä, mutta lopulta voi olla kannattava. Olisi aika romuttaa koko nykyinen järjestelmä ja aikusten oikeasti tukea lasten oikeutta ja mahdollisuutta asua kotona. Tietenkin on tapauksia, jossa se on olosuhteista johtuen mahdotonta, mutta olen täysin vakuuttunut että huomattava osa tapauksista on aiheettomia. Tukitoimilla pelastettavia.