Eksyksissä :(

Kun katsoin häntä silmiin, jäin siihen kiinni. Jokin keinahti minussa. Hän näki sen, tunsi ehkä samoin. Neutraali yritin olla, kaveri kaverille. Luulin onnistuneeni, elämä jatkui. Näin hänet uudestaan, mieleni tyhjeni kokonaan. Käteni alkoivat täristä, jalkani muuttuivat sementiksi. Kuinka sellaisen ihmisen seurassa voi olla oma itsensä? Olo on kuin lapsena, kun eksyi ihmismeressä eikä nähnyt tuttuja kasvoja missään eikä muistanut edes omaa nimeään, kun joku ystävällinen sitä kysyi.

Jos jonkun seurassa hukkaa itsensä täydellisesti, ei sellaisen seuraa kestä. On pakko väistyä. En voi katsoa silmiin sellaista, joka tuntuu lukevan minua kuin avointa kirjaa. Ja mitä lukeekaan, sellaista, mitä en itsekään itsestäni tiedä? Miksi joku vaikuttaa niin vahvasti, ettei elämä ole entisellään kaikesta yrittämisestä huolimatta? Miksi joku vie sydämen, vaikka sen ei pitäisi olla vietävissä? Miksi jonkun seurassa on niin haavoittunut ja kipeä olo? Ei sellaista kestä.

Itseään voi syyllistää ja helposti niin tekeekin. Lukiko hän silmistäni lupauksia, joita en voi pitää? Kaikki kun ei ole itsestä kiinni, vaan elämässä on paljon muuttujia.

Näkeekö hän minut ikävässä valossa? Luuleeko kaikkia rumia ja torjuvia viestejä minun viesteikseni? Vastaa niihin, kuin vastaisi minulle. Vain kauniita asioita kirjoitan hänelle, en voi muuta, koska ajattelen hänestä lämpimiä ajatuksia, vaikka kaikki näkyy mustana. Sen vannon kaikkien itselleni tärkeiden asioiden kautta, mutta luottaako hän minuun? Rakastan häntä, mutta ei hän sitä usko, koska en osaa näyttää sitä tarpeeksi. Ei usko, koska en näytä sitä teoin. En voi, miksi hän ei sitä ymmärrä. Miten hän voisi ymmärtää, kun en itsekään ymmärrä enää itseäni. Käyttäydyn omituisesti. Kamala ahdistus.

Mitä ihmettä teen, että saan elämäni takaisin.
6315
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

yrität unohtaa.ja on parempi vältellä paikkoja,jossa tiedät hänen käyvän.

Äänestä
  • Ei ole auttanut sekään :(. Ehkä unohtaminen vain joskus ottaa aikaa - huomenna voi olla jo parempi.

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    Ei ole auttanut sekään :(. Ehkä unohtaminen vain joskus ottaa aikaa - huomenna voi olla jo parempi.

    ja toivottavasti on-niin sinulle kuin myös minulle.minulla jäi pohjaton suru kaikesta.miten siitä selviää?-en tiedä.

    Äänestä

Miksi et tapaa sitä ihmistä ja juttele hänelle? Menkää vaikka kahville, lenkille, salille tai keksikää jotain muuta tekemistä. Eiköhän se ihminen ymmärrä sinua paremmin jos saa viettää aikaa kanssasi.

Täällä asiat eivät mene kuin enemmän sekaisin ja asiat selvitetään livenä.

Nyt reippaasti yhteyttä ottamaan

Äänestä
  • jos hän ei halua tavata,niin minkäs teet?

    Äänestä

Miksi et voisi hänelle laittaa sähköpostia ,tekstiviestiä yms.? sanoisit edes rakastamisesi sillätavoin...

Luulisi hänen sellaisen viestin vastaanottavan. Luultavasti ymmärtää kyllä,ettei mitään voi nyt tapahtua välillänne.

Minulle olisi ainakin tärkeää tietää ja olla varma rakkaudesta,vaikka elämä olisi sillä mallilla ,ettei muuhun ole mahdollisuuksia !!!!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Totally.. kirjoitti:

Kun katsoin häntä silmiin, jäin siihen kiinni. Jokin keinahti minussa. Hän näki sen, tunsi ehkä samoin. Neutraali yritin olla, kaveri kaverille. Luulin onnistuneeni, elämä jatkui. Näin hänet uudestaan, mieleni tyhjeni kokonaan. Käteni alkoivat täristä, jalkani muuttuivat sementiksi. Kuinka sellaisen ihmisen seurassa voi olla oma itsensä? Olo on kuin lapsena, kun eksyi ihmismeressä eikä nähnyt tuttuja kasvoja missään eikä muistanut edes omaa nimeään, kun joku ystävällinen sitä kysyi.

Jos jonkun seurassa hukkaa itsensä täydellisesti, ei sellaisen seuraa kestä. On pakko väistyä. En voi katsoa silmiin sellaista, joka tuntuu lukevan minua kuin avointa kirjaa. Ja mitä lukeekaan, sellaista, mitä en itsekään itsestäni tiedä? Miksi joku vaikuttaa niin vahvasti, ettei elämä ole entisellään kaikesta yrittämisestä huolimatta? Miksi joku vie sydämen, vaikka sen ei pitäisi olla vietävissä? Miksi jonkun seurassa on niin haavoittunut ja kipeä olo? Ei sellaista kestä.

Itseään voi syyllistää ja helposti niin tekeekin. Lukiko hän silmistäni lupauksia, joita en voi pitää? Kaikki kun ei ole itsestä kiinni, vaan elämässä on paljon muuttujia.

Näkeekö hän minut ikävässä valossa? Luuleeko kaikkia rumia ja torjuvia viestejä minun viesteikseni? Vastaa niihin, kuin vastaisi minulle. Vain kauniita asioita kirjoitan hänelle, en voi muuta, koska ajattelen hänestä lämpimiä ajatuksia, vaikka kaikki näkyy mustana. Sen vannon kaikkien itselleni tärkeiden asioiden kautta, mutta luottaako hän minuun? Rakastan häntä, mutta ei hän sitä usko, koska en osaa näyttää sitä tarpeeksi. Ei usko, koska en näytä sitä teoin. En voi, miksi hän ei sitä ymmärrä. Miten hän voisi ymmärtää, kun en itsekään ymmärrä enää itseäni. Käyttäydyn omituisesti. Kamala ahdistus.

Mitä ihmettä teen, että saan elämäni takaisin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu