Kiitän yhteisistä hetkistämme silloin muinoin. Tunteet, orastava ystävyys ja ihmettelyni!
Aikuiset ihmiset, kaksi samanikäistä suurinpiirtein...
Tutustuttiin pikkuhiljaa jonkunverran, varovasti kerroimme jotakin itsestämme, harrastuksistamme, toiveistakin elämän suhteen.Miehistäkin puhuimme, niistä olleista ja mennesitä.
Varovaisuutta oli mukana kaikessa kahdella elämää eläneellä mimmillä. Hyvät oli tarjoilut aina luonasi, ihana musiikki ja ihana seura. Tunnustelin puheenaiheita, tunnustelin ilmapiiriä, en kaivannut mitään erikoista, olin tyytyväinen niin.
Kaikki aikanaan orastavassa ystävyydessä.
Olit niin erilainen kotona kuin virassa... Niin olen minäkin.
Etäinen töissä ja kotona avoin ja lämmin ja luottavainen.
Valmis olin ystävyyteen pikkuhiljaa ehdoillasi myös. Olin valmis muuttumaankin siinä määrin kuin olit toivonut. Meidän aivopuoliskot toimivat kait eri tahtiin ja eri logiikalla. On siis sukellettava toisen pään sisään, jos toinen vain avais ajatusmaailman vapaaehtoisesti. En satuta sua, en tahallani ainakaan. Ellet halua kertoa niin ole vapaa niin! Uskon, että olisit ottanut huomioon myös minun toivomukseni. Et toivonut näkeväsi tuttuja, kun oltiin liikenteessä... Ymmärrän senkin.
Joskus tuli mieleeni etten ollut tasoisesi. Ehkä en pysty antamaan sitä mitä eniten toivot ja tarvitset!
Kaksi ihmistä ja kaksi persoonaa, tietysti kaksi eri olentoa. Itsenäisiä ja itseriittoisiakin... Joskus onnettomia ja haavoittuneita, pettyneitä ja avuttomia. Joskus lapsellisia!Ystävyydessä ei olisi tarvinnut pelätä mitään näistä eikä mitään muutakaan tulevaa. Erilaisuutta ei tarvitse pelätä eikä myöskään samanmoisuutta. Annoit ymmärtää paljon eleviestilläsi kerran ja silloin hieman hämmästyin. Ehkäpä et ollut asiasta tietoinen. Minä kenties kuvittelin eli erehdyin. Ehkä se olikin epilepsiakohtaus, jossa kaikki hiljenee ja pysähtyy hetkeksi. Peräännyit ja peräännyit henkisesti, vaikenit ja taisit miettiä asioita...Kerroit, et hän ihastui sinuun jossakin raflassa. Aattelin, että lähdit hänen matkaansa kenties. Tiedän missä kokoontuvat eräät... Tulisin sinne mielelläni. Olisin tullut mutta et kutsunut selvin sanoin!
En uskaltanut kysellä. Kävin läpi oman prosessini yksin ja hiljaa. Peräännyit ja peräännyit ja ärsyynnyit. Yritin saada puheenaiheita kanssasi...
En ymmärrä kaikkea, en ymmärrä miksi olet kuoresi alla.
Kummallakin on olemassa vanhat ystävät ja omat menot. Ei niitä olisi tarvinnut jättää, ei olisi tarvinnut pelätä uutta, ei edes ystävyyttä. Ei siinä olisi vapauttaan menettänyt. Kaikkeahan ei tarvitse kertoa, ei menemisiä eikä tulemisia... kaikesta voisi yrittää sopia uusissa ihmissuhteissa. Ellei tee työtä ei saa mitään. Kärsivällisyys palkitaan. Eri ihmiset saavat esiin eri puolia toisessa ihmisessä! Ne vanhat pettymykset olisi jo aika unohtaa! Onhan se työlästä mutta siitäkin huolimatta, että olet vaiti minuun päin Annan aikaa, annan rauhaa, en hötkyile...
Näinhän se on! Lupasin aikoinani etten vaadi mitään, ei mulla ollut odotuksia eikä ole nytkään sen ihmeempiä kuin silloin ennen. Aika näyttää, aika hoitaa.
Ihailen sinua ja tyyliäsi. Pidän ihailuani normaalina. Onkohan niin ettet ole tuttunut kehuihin ja mielialaa nostavaan puheeseen, jonka toinen lady antaa toiselle?
Itselleni sanoi ystävätär kerran keikistellen, että eikös sulla ole kaunis ystävätär. Lady, joka elää täysillä miesten kanssa.
Mitäs muut sanovat tähän?
Tunnethan runon piikikkäästä siilistä. Siilin piikkien alla hellyys piilee, sullakin, heh, heh!Herkkä olen minäkin, sen tiedät kyllä!
Kanssasi oli tosi mukavaa aina! Riidat ja eripurat kuuluu myös hyvään ihmissuhteeseen. En niitä pelkää, en. Sellaiselle uskaltaa sanoa, jonka tuntee ja jonka ei tiedä lähtevän heti pois.
Aika vähän avauduimme ja kerroimme todella siitä mitä olemme oikeasti. Tiedämmekö sitä edes tänään? Olin todella iloinen olemassaolostasi ja seurastasi.
Olet rohkea ja sanavalmis mimmi.
Eihän sun nyt tartte mua pelätä ja arkailla.
Lopeta vihdoin se ärhentelysi...
kait me molemmat mietitään asioita ja sitä...
Eikö voitais jutella ja käydä normaalisti lounaalla, kun sulle sopii!
Olen oikeasti ihmetellyt sitä miten kovasti ärsyynnyit minun läsnäolostani. Ennen en ole tämmöstä kokenut enkä tule kokemaan.
En tule kysymään mitään, en vaadi mitään enkä odota mitään muuta kuin puhevälejä!
Mikäli haluat ja ehdit odotan yhteydenottoa. Lounas saattaisi maistua! Minulta saat kysyä mitä vain kahdenkesken. Luotan edelleen sinuun!
Ellen kaikkea ymmärrä niin anna anteeksi ymmärtämättömyyteni! En tarkoittanut mitään pahaa sanoillani aiemmin.
Syksyn iloja ja työn iloa:)
wombatti
Aikuiset ihmiset, kaksi samanikäistä suurinpiirtein...
Tutustuttiin pikkuhiljaa jonkunverran, varovasti kerroimme jotakin itsestämme, harrastuksistamme, toiveistakin elämän suhteen.Miehistäkin puhuimme, niistä olleista ja mennesitä.
Varovaisuutta oli mukana kaikessa kahdella elämää eläneellä mimmillä. Hyvät oli tarjoilut aina luonasi, ihana musiikki ja ihana seura. Tunnustelin puheenaiheita, tunnustelin ilmapiiriä, en kaivannut mitään erikoista, olin tyytyväinen niin.
Kaikki aikanaan orastavassa ystävyydessä.
Olit niin erilainen kotona kuin virassa... Niin olen minäkin.
Etäinen töissä ja kotona avoin ja lämmin ja luottavainen.
Valmis olin ystävyyteen pikkuhiljaa ehdoillasi myös. Olin valmis muuttumaankin siinä määrin kuin olit toivonut. Meidän aivopuoliskot toimivat kait eri tahtiin ja eri logiikalla. On siis sukellettava toisen pään sisään, jos toinen vain avais ajatusmaailman vapaaehtoisesti. En satuta sua, en tahallani ainakaan. Ellet halua kertoa niin ole vapaa niin! Uskon, että olisit ottanut huomioon myös minun toivomukseni. Et toivonut näkeväsi tuttuja, kun oltiin liikenteessä... Ymmärrän senkin.
Joskus tuli mieleeni etten ollut tasoisesi. Ehkä en pysty antamaan sitä mitä eniten toivot ja tarvitset!
Kaksi ihmistä ja kaksi persoonaa, tietysti kaksi eri olentoa. Itsenäisiä ja itseriittoisiakin... Joskus onnettomia ja haavoittuneita, pettyneitä ja avuttomia. Joskus lapsellisia!Ystävyydessä ei olisi tarvinnut pelätä mitään näistä eikä mitään muutakaan tulevaa. Erilaisuutta ei tarvitse pelätä eikä myöskään samanmoisuutta. Annoit ymmärtää paljon eleviestilläsi kerran ja silloin hieman hämmästyin. Ehkäpä et ollut asiasta tietoinen. Minä kenties kuvittelin eli erehdyin. Ehkä se olikin epilepsiakohtaus, jossa kaikki hiljenee ja pysähtyy hetkeksi. Peräännyit ja peräännyit henkisesti, vaikenit ja taisit miettiä asioita...Kerroit, et hän ihastui sinuun jossakin raflassa. Aattelin, että lähdit hänen matkaansa kenties. Tiedän missä kokoontuvat eräät... Tulisin sinne mielelläni. Olisin tullut mutta et kutsunut selvin sanoin!
En uskaltanut kysellä. Kävin läpi oman prosessini yksin ja hiljaa. Peräännyit ja peräännyit ja ärsyynnyit. Yritin saada puheenaiheita kanssasi...
En ymmärrä kaikkea, en ymmärrä miksi olet kuoresi alla.
Kummallakin on olemassa vanhat ystävät ja omat menot. Ei niitä olisi tarvinnut jättää, ei olisi tarvinnut pelätä uutta, ei edes ystävyyttä. Ei siinä olisi vapauttaan menettänyt. Kaikkeahan ei tarvitse kertoa, ei menemisiä eikä tulemisia... kaikesta voisi yrittää sopia uusissa ihmissuhteissa. Ellei tee työtä ei saa mitään. Kärsivällisyys palkitaan. Eri ihmiset saavat esiin eri puolia toisessa ihmisessä! Ne vanhat pettymykset olisi jo aika unohtaa! Onhan se työlästä mutta siitäkin huolimatta, että olet vaiti minuun päin Annan aikaa, annan rauhaa, en hötkyile...
Näinhän se on! Lupasin aikoinani etten vaadi mitään, ei mulla ollut odotuksia eikä ole nytkään sen ihmeempiä kuin silloin ennen. Aika näyttää, aika hoitaa.
Ihailen sinua ja tyyliäsi. Pidän ihailuani normaalina. Onkohan niin ettet ole tuttunut kehuihin ja mielialaa nostavaan puheeseen, jonka toinen lady antaa toiselle?
Itselleni sanoi ystävätär kerran keikistellen, että eikös sulla ole kaunis ystävätär. Lady, joka elää täysillä miesten kanssa.
Mitäs muut sanovat tähän?
Tunnethan runon piikikkäästä siilistä. Siilin piikkien alla hellyys piilee, sullakin, heh, heh!Herkkä olen minäkin, sen tiedät kyllä!
Kanssasi oli tosi mukavaa aina! Riidat ja eripurat kuuluu myös hyvään ihmissuhteeseen. En niitä pelkää, en. Sellaiselle uskaltaa sanoa, jonka tuntee ja jonka ei tiedä lähtevän heti pois.
Aika vähän avauduimme ja kerroimme todella siitä mitä olemme oikeasti. Tiedämmekö sitä edes tänään? Olin todella iloinen olemassaolostasi ja seurastasi.
Olet rohkea ja sanavalmis mimmi.
Eihän sun nyt tartte mua pelätä ja arkailla.
Lopeta vihdoin se ärhentelysi...
kait me molemmat mietitään asioita ja sitä...
Eikö voitais jutella ja käydä normaalisti lounaalla, kun sulle sopii!
Olen oikeasti ihmetellyt sitä miten kovasti ärsyynnyit minun läsnäolostani. Ennen en ole tämmöstä kokenut enkä tule kokemaan.
En tule kysymään mitään, en vaadi mitään enkä odota mitään muuta kuin puhevälejä!
Mikäli haluat ja ehdit odotan yhteydenottoa. Lounas saattaisi maistua! Minulta saat kysyä mitä vain kahdenkesken. Luotan edelleen sinuun!
Ellen kaikkea ymmärrä niin anna anteeksi ymmärtämättömyyteni! En tarkoittanut mitään pahaa sanoillani aiemmin.
Syksyn iloja ja työn iloa:)
wombatti
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näköjään kaipaat kovasti ystävää!
Toivon teille uutta alkua.
Aikku
Juu, ihmettelen mikä teille on mahtanut tapahtua, jos ette voi olla avoimia ja rehellisiä. Jos asia meinaan ystävyys ja tuttavuus olisi tärkeä molemmille pitäis teidän nyt tavata. Vaikeetahan voi olla mutta puhumattomuus ei ole hyväks.
Toisen pitää ottaa yhteys ja ehdottaa näkemistä.Onnea matkaan!
Ei kiitos
Vaikea on sanoa mitään kun ei tiedä mistä kenkä puristaa.
Elämässä sattuu ja tapahtuu.
Antoiko toinen vääriä viestejä, epäloogisia viestejä vai miten ihmiset saavat asait sotkuisiksi?
Sitä voi meinaan loukata toista pahastikin vaikka ei halua.
Aina kaikki ei halua kertoa syytä, rehellisesti.
Koittakaa pärjätä ihmiset.
Vois olla ...
Meni kyllä metsään.
Tarkenna, miten meni metsään?
Elämä on outoa ja tuo tullessaan joskus äkkinäisiä käänteitä.
Yllätyksiä itselle ja lähimmäiselle.
Asia ei ole sen koommin kummitellut.
Toivon todella, että olet itse toipunut ja saanut rauhan asiasta, joka ei ole selitettävissä.
Jälkeenpäin ei auttane vaikka itse aattelee, että sillähetkellä
viikkokausia kestänyt lääkitys, punainen varoituskolmiolääkitys, olisi ollut
aiheuttamassa pään höltymisen!
Sanottu ja pälpätetty ohi suun! Olisi katsottava tarkkaan mitä juttelee ja missä!
Kadun ja pyydän anteeksi ensin tällä palstalla, kun en ole Sinua nähnyt yli vuoteen!
Näinpäs kaksi kertaa. Viime kerralla katsoit ohimennessäsi parvekkeeni ja huoneistoni suuntaan. Tulin kävelyltä mutta et nähnyt minua. Sinut kyllä tunnistan kaukaa. Tyylistäsi ei voi erehtyä! Taitaa olla toisinpäin sama juttu.
Pyydän anteeksi ja tiedät, että haluaisin kuulla, että et vihaa minua.
Ennen kuolemaa olisi saatava diplomaattiset suhteet kuntoon.
Hyvää vuotta 2014 toivotellen.
Tämähän on erityinen vuosi!
Tiedät kuka!