Nykyajan huutolaislapset.
Suomen Mielenterveyslehti 1/2012.
Mielenterveysseuran lehdissä on useita mielenkiintoisia aiheita.
Mielenterveysseuralla on myös tukipalveluita ja hätäpuhelin kriisissä oleville perheille, lapsille ja nuorille.
Tässä Mielenterveyslehdessä aiheena Nykyajan huutolaislapset.
http://www.mielenterveysseura.fi/tiedotus_ja_julkaisut/mielenterveys-lehti/mielenterveys_2012/mielenterveys_1_2012/hei_haloo
-----------
Suomen Mielenterveyslehti 1/2012.
Mielenterveysseuran lehdissä on useita mielenkiintoisia aiheita.
Mielenterveysseuralla on myös tukipalveluita ja hätäpuhelin kriisissä oleville perheille, lapsille ja nuorille.
Tässä Mielenterveyslehdessä aiheena Nykyajan huutolaislapset.
http://www.mielenterveysseura.fi/tiedotus_ja_julkaisut/mielenterveys-lehti/mielenterveys_2012/mielenterveys_1_2012/hei_haloo
-----------
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kopio Huutolaislapsi artikkelista.
Hei haloo - Nykyajan huutolaiset
Huostaan otettuja lapsia oli Suomessa vuonna 2010 noin 10 000 ja kiireellisten sijoitusten määrä vain kasvaa. Yhteiskunnalle huostaanotot maksavat noin 460 miljoonaa euroa vuodessa – siis keskimäärin 46 000 euroa lasta kohden.
Tutkimusten mukaan huostaan otettujen lasten riski syrjäytyä, sairastua fyysisesti tai psyykkisesti on moninkertainen. Myös muut sosiaaliset ongelmat koskettavat useammin huostaan otettuja.
Kiireellisten sijoitusten lisääntyminen kertoo selvästi, ettei perheiden ongelmia ennaltaehkäisevä sosiaalihuolto toimi. Lastensuojeluun tarvitaan nykyistä enemmän sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä ja perinteisiä kotiavustajia.
Lasten näkökulmasta on anteeksiantamatonta, että perheissä tilanteiden annetaan päästä pisteeseen, jossa ainoa vaihtoehto on kiireellinen sijoitus. Huostaanottoja varmasti tarvitaan, mutta kodin ulkopuolelle sijoittamisen pitäisi olla tarkkaan harkittu ja viimeinen toimenpide, kun kaikkea muuta tukea ja apua on jo kokeiltu.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Pekka Puska ja Marina Erhola nostivat huostaanotot esiin viime marraskuussa Helsingin Sanomissa. Puska ja Erhola kutsuivat huostaan otettuja lapsia nykyajan huutolaisiksi. He vaativat huostaanoton tarpeen vähentämistä ja huostaan otettujen lasten kasvuolosuhteiden ja koulutuksen parantamista.
Kuntien säästöt ja peruspalveluiden karsimiset ovat vähentäneet varhaista puuttumista. Sosiaalityö siirtyy yhä enemmän jo kriisiytyneiden tilanteiden selvittelyyn. Jokainen tietää, että tulipalon sammuttaminen tulee kalliimmaksi kuin syttymisen estäminen. Yhden lapsen huostaanoton hinnalla tehtäisiin paljon ennaltaehkäisevää työtä.
Ehkä eniten kuitenkin harmittaa se, ettei kyseessä ole vain huostaan otetun lapsen perheen elämä, vaan se, että sosiaaliset ongelmat saattavat jatkua läpi elämän ja periytyä seuraaville sukupolville.
Sami Liukkonen
-----------------
Suomen Mielnterveyslehti 1/2012 pääkirjoitus.
Ihmisen hyväksi
Olin viime viikolla Mielenterveysseuran järjestämillä Mieli 2012 mielenterveyspäivillä. Päivien teemana oli Murroksessa mahdollisuus – ovet avoinna uudelle. Päivillä pohdittiin miten murroskohdat voivat tarjota väylän uudenlaiselle ajattelulle, uusille työtavoille ja kumppanuuksille. Monta mielenkiintoista ajatusta tarttui kotiin viemisiksi.
Ryhmäteatterin ohjaaja Esa Leskinen piirsi kuvaa ajastamme, jossa uskonnon ja yhteisten aatteiden kadottua yhdistävinä periaatteina jokaisesta on tullut oman onnensa seppä. Ainoat yhdistävät tekijät näyttäisivät olevan kilpailu, hyöty ja voittaminen, jotka synnyttävät jatkuvaa tyydyttämätöntä nälkää. Pelon, ahneuden ja näköalattomuuden ilmapiirissä katoaa elämän merkitys ja tämä merkityskato on aikamme suurin mielenterveyskysymys.
Taiteen tehtävä on kokonaan toinen. ”Se arvo, mitä taide oikeasti tuottaa, on pysähtymisen kokemus, kokemus siitä, että minun ei tarvitse tuottaa yhtään mitään”.
Järjestöjen tehtävän voi oikeastaan ymmärtää hieman samoin. Järjestöt eivät tavoittele taloudellista hyötyä tai kilpailuetua. Ne auttavat ja vievät eteenpäin välittämisen viestiä. Ne pitävät huolta siitä, että ihminen on arvokas juuri sellaisena kuin on; työttömänä, työllisenä, haavoittuvana, apua tarvitsevana.
Mutta järjestöjenkin on syytä katsoa peiliin. Yhä enemmän tarvitaan järjestöjen välistä yhteistyötä, yhteisiä tavoitteita ja ponnisteluja niiden puolesta. Yhä enemmän on tietoa siitä, miten somaattiset sairaudet vaikuttavat mielenterveyteen ja päinvastoin. Tämä luo sillan yhä laajemmalle ihmisen ymmärtämiselle ja järjestöyhteistyölle. Ihmisen hyväksi.
Siltaa tarvitaan juuri nyt, kun Suomi ja Eurooppa ovat taloudellisessa, poliittisessa ja henkisessä myllerryksessä. Turvattomuus ja huoli omasta ja läheisten jaksamisesta ja selviytymistä painavat monen mieltä.
****
Hyvä Mielenterveys-lehden lukija. Uudistunut Mielenterveys-lehti on kohentanut kasvojaan niin ulkoasultaan kuin sisällöltään. Myös lehden toimitus on saanut uusia voimia. Toivon, että lehti tarjoaa sinulle paitsi tietoa, myös eväitä omalle elämän matkalle. Mielenkiintoisia lukuhetkiä.
Tarja Heiskanen
-----------------------
Suomen Mielenterveyslehti 1/2012.
Nainen, joka haluaa muuttaa lääketieteen
Anna Luise Kirkengen on tutkinut väkivallan ja hyväksikäytön vaikutuksia terveyteen 1980-luvun lopulta. Nyt hän toimii perhelääketieteen professorina Tromsøn ja Tronheimin yliopistoissa Norjassa ja tutkijana Oslon yliopistollisessa keskussairaalassa. Kirkengen on tehnyt paljon töitä ja taistellut paikastaan. Tieto traumojen kirjautumisesta ruumiiseen on ollut välillä liian kumouksellista nykylääketieteen edustajille.
Nykylääketiede hoitokäytäntöineen perustuu paljolti kokeellisille asetelmille sekä niiden yleistettävyydelle. Kirkengenin käsitys on erilainen. Hänen mukaansa elämänkokemukset muokkaavat ihmisruumiista yksilöllisiä ja ainutlaatuisia.
– Uhka, puute, väkivalta, hälytysvalmiudessa eläminen, laiminlyönnit, kiusaaminen ja leimatuksi joutuminen johtavat kaikki vakaviin, fysiologisesti havaittaviin terveysvaikutuksiin. Nykyinen biolääketiede on kuitenkin sokea kokemusten vaikutuksille.
Traumat ovat haaste terveydenhoidon ammattilaisille. Traumatisoidun ja loukatun ihmisen diagnosoiminen sairaaksi kätkee väkivallan ja syrjäyttämisen tapahtuman. Mikäli traumaattinen kokemus näin sivuutetaan, hoitava taho, eli lääketiede toimii uudelleen traumatisoivana osapuolena. Nykylääketieteen koulutus ei tarjoa tarpeeksi työkaluja traumojen paikantamiseen.
Kirkengenin kollegoineen kokoaman tieto kokemusten kirjautumisesta fysiologisesti kehoon voi kuitenkin johtaa siihen, että traumaattiset kokemukset tulevat kuulluksi ja ne huomioidaan osana potilaiden tutkimusta ja hoitoa.
Lue lisää Mielenterveys-lehden numerosta 1/2012!
Teksti: Ellen Tuomaala
Pääkirjoitus>>>
Hei haloo>>>
-----------------
Suomen Mielenterveyslehti 2/2012.
Perhesurmiin uusia näkökulmia
Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä väkivallan tekijänä ja tappajana, ja jo nuorena miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
Olemme lukeneet ja nähneet parin vuoden sisällä liian monta kertomusta, kuinka tavallisen perheen elämä päättyy, kun isä tappaa lapset, puolison ja lopuksi itsensä. Mediassa perhesurmissa näyttää toistuvan sama kaava. Tapahtumat tulevat lähipiirille lähes aina yllätyksenä. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, että juuri tämä isä pystyisi tappamaan omat lapset ja puolison.
Median lisäksi tilastot todistavat, että miesten maailmassa on paljon vialla. Vuosina 2003–2008 peräti 88 prosentissa henkirikosepäilyissä pääepäiltynä oli mies. Henkirikokset ovat tyypillisesti miesten välistä väkivaltaa ja usein päihteillä on osuutta asiaan.
Yhtä usein lähisuhdeväkivallan kohteina
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.
Ensi- ja turvakotien liitossa vuosina 2004–2008 Vaiettu naiseus -projektia vetäneen psykologi Hannele Törrösen mielestä tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.
– Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä tappajana ja väkivallan tekijänä. Suurimmassa osassa tapauksista näin onkin, mutta myös nainen kykenee väkivaltaan. Meidän olisi hyvä hyväksyä tämä tosiasia, eikä sen hyväksyminen vähennä yhtään miesten tekemän väkivallan tuomittavuutta.
Poliisiammattikorkeakoulussa tutkittiin vuonna 2008 lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia. Tutkimuksesta selvisi, että lapset ja nuoret näkevät kotonaan yhtä paljon niin äitien kuin isien tekemiä fyysisiä väkivallantekoja. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksessa Tuhansien iskujen maa todetaan myös, että parisuhteissaan suomalaiset miehet ja naiset joutuvat yhtä usein väkivallan kohteiksi.
– Kyse saattaakin olla siitä, että haluamme suojella kuvaa naisesta hoivaajana. Naiset tekevät edelleen enemmistön kaikesta hoivasta ja huolenpidosta niin kodeissa kuin muuallakin. Kuka meistä haluaisi ajatella, että jättää rakkaimpansa pedon kynsiin, aprikoi Törrönen.
Jokainen kykenee hyvää ja pahaan
Perhesurmien takia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä käynnisti selvityksen perhe- ja lastensurmista. Selvitys on varmasti paikallaan. Toivottavasti selvitystyötä tekevä THL:n lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisyksikkö löytää uusia näkökulmia surmiin.
Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.
– Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti, muistuttaa Törrönen.
Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta. On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
– Perheissä tapahtuu kaiken aikaa ja kaikenlaista. Kohdataan äidit ja isät tasaveroisina kasvattajina ja tuetaan heitä kasvatustyössä, myös kriiseissä ja ongelmissa.
Perhesurmat otsikoissa
Perhesurmauutisointia tutkinut Pasi Kivioja muistuttaa, että surmista puhuttaessa mutu-tieto saa helposti vallan. Perhesurmauutisointi on nykyisin hillittyä 2000-luvun alkuun verrattuna.
Lukijat kokevat perhesurmat erityisen ahdistavaksi ja niihin suhtaudutaan torjuvammin kuin muihin rikosuutisiin. Kevään 2006 keskustelu lööppien väkivallasta herätti toimituksia miettimään enemmän asiaa ja linja on muuttunut aiempaa varovaisemmaksi.
– Jopa yksittäisiä sanoja, kuten äiti tai isä, vältetään käyttämästä lööpeissä näissä yhteyksissä.
Yksi selvä myönteinen puoli perhesurmauutisoinnin voimistumisella on. Käsittämättömien rikosten inhimilliset motiivit ovat tulleet näkyviksi ja niistä on ryhdytty keskustelemaan, kertoo Kivioja.
Pasi Kivioja työskentelee nykyisin toimituksellisista asioista vastaavana johtajana Sanomalehtien Liitossa. Kiviojan tutkimus on verkossa: http://tampub.uta.fi/tiedotusoppi/978-951-44-7496-5.pdf
Tekstit: Sami Liukkonen
Lue lisää!
Mielenterveys-lehdessä 5/2011 esiteltiin Mielenterveysseuran Koulutuskeskuksen käynnistämä uusi perhe- ja lähisuhdeväkivallan parissa työskentelevien terapeuttien koulutus. Väkivaltatyön uranuurtajan Arlene Veteren kehittämässä mallissa ei keskitytä vain uhriin tai tekijään.
Perhe- ja lähisuhdeväkivallan systeeminen ja integroitu hoitomalli ottaa huomioon väkivallan kaikki osapuolet, ihmissuhdeverkoston kokonaisuuden ja perheiden historian.
-------------------------
Suomen Mielenterveyslehti Miesnäkökulmaa tarvitaan.
Tiedotteet
31.8.2012 14.41
Palveluihin tarvitaan miesnäkökulmaa
Perhe- ja lapsensurmien taustoista eilen 30.8. julkistetussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksessä on useita konkreettisia suosituksia, joilla surmia voitaisiin ehkäistä.
Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Marita Ruohosen mielestä ohjenuorana tulee olla kolme tärkeää näkökulmaa: matalan kynnyksen palvelut, palveluiden räätälöinti ja miesten kuuleminen.
Mielenterveysseura on kehittänyt matalan kynnyksen kriisiapua ja puhunut matalan kynnyksen palveluiden vaikuttavuuden ja tärkeyden puolesta.
– Suomessa on kyettävä antamaan matalan kynnyksen palveluita ympärivuorokautisesti, toteaa Ruohonen.
Pelkät palvelut eivät riitä
– Nyt on tarkasteltava perhesurmia ja koko palvelujärjestelmäämme. Osataanko vaikeassa elämäntilanteessa olevia miehiä kuunnella ja auttaa? Selvityksestä nousee kuva, että osalla perhesurman tehneistä miehistä on ollut vaikea löytää oikeanlaista apua, vaikka olisivat yrittäneet sitä hakea. Hätää ei kuultu.
– Ei pidä mennä sen ikiaikaisen väitteen taakse, etteivät miehet puhu. Kyllä puhuvat, mutta pitää osata myös kuunnella.
Tarvitsemme nykyisen palvelujärjestelmän kehittämistä, täysin uusia palvelumuotoja sekä henkilökunnan lisäkoulutusta. Auttamistyön on oltava aiempaa moniammatillisempaa rajat ylittävää yhteistyötä. Silti on oleellista, että yksi auttajataho ottaa kokonaisvastuun ihmisestä.
– Julkista sosiaali- ja terveyshuoltoa on rakennettu ehkä liiaksi keskivertoihmiselle, jota ei edes ole. Ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat erilaisia ja räätälöidyt ratkaisut ovat jääneet liian vähälle huomiolle.
Lisätietoja
Marita Ruohonen, toiminnanjohtaja
050 5677 526, marita.ruohonen(at)mielenterveysseura.fi
-----------------
Suomen Mielenterveyslehden uutisessa todettiin -lastensuojelua on ehkä rakennettu liiaksi keskivertomallina.
Valitettavasti jopa oikeusministerikin on mennyt halpaan Feministien ja Profeministien luomiin "tutkimuksiin"
Perheväkivalta oikeusministeri Tuija Bracin näkökulmasta.
Oikeusministeri Tuija Brax, voisi päivittää tietonsa, eikä uskoa "tarkoitushakuisiin tutkimuksiin", joissa on käytetty "hatusta vedettyjä" lukuja. Lapset ovat kärsijöinä loppujuoksussa.
Vai onko tarkoitus saada lapset huostaan, sijaiskoteihin ja perhehoitoon.?
Uusien lakiesityksien mukaan laitoshoitoa vähennetään ja perhehoitoa lisätään.
Ilta-Sanomat 16.5.2007.
"Tutkimusten mukaan lapsen kannalta on yhtä traumatisoivaa nähdä kun äitiä lyödään, kuin itse joutua lyönnin kohteeksi. Se vie perusturvan kokonaan oikeusministeri Tuija Brax (vihr) sanoo.
Peruspalveluministeri Paula Risikon (kok) mukaan perhe ja parisuhdeväkivalta on suuri yhteiskunnallinen ongelma. Suomessa tapahtuu vuosittain 100.000 perheväkivaltatapausta, jotka koskettavat 90.000 perhettä.
Näissä perheissä asuu 200.000 lasta. Kylmiin lukuihin sisältyy todella raskas viesti inhimillisten kärsimystan määrästä Risikko sanoo. -Risikon mukaan perheväkivallan seurauksena Suomessa kuolee noin 50 naista ja miestä, mikä on erittäin suuri määrä".
Huolestuttavaa mielestäni on että "arvon naisministerit" käyttävät Minna Piispan kyselytutkimusta vuodelta 1997,jossa 4500 kyselytutkimukseen vastanneen mukaan saatiin tulokseksi tuo maaginen luku 90.000 naista joutuu vuosittain puolisonsa pahoinpitelemäksi.
-Täysin hatusta vedetty luku, kuten myös Minna Piispan "Tutkimus" "joka vuosi Suomessa raiskatan 15.000 naista ja 46.000 naista joutuu seksuaalisen häirinnän uhriksi".
Tilastokeskus. Perheväkivalta 1997-2005.
"Poliisin tietoon tuli vuonna 1997 yhteensä 1719 rikosilmoitusta parisuhdeväkivallasta, joissa uhreina oli 1556 naista ja 163 miestä.
Tilastossa on eritelty perhe- ja parisuhdeväkivalta, sekä miesuhrien ja naisuhrien määrä.
http://tilastokeskus.fi/til/polrik/2005/polrik_2005_2006-04-04_tie_001.html
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos "Naiset perheväkivalta ja perhe-elämän rakennemuutos- Jukka Savolainen.
-"Tutkimuksen kohteena oli ainoastaan fyysinen väkivalta, eikä esimerkiksi uhkailu, tai muu verbaalinen ahdistelu. Tutkimuksessa käytettiin näkyvän vamman esimerkiksi ruhjeen, mustelman tai naarmun aiheutumista fyysisen väkivallan kriteerinä, siksi että se tarjoaa varrattain yhteismitallisen määritelmän tälle hankalasti mitattavalle ilmiölle.
Vuonna 1980 uhrien määrä oli n.28.000 ja vuonna 2003 n. 8000".
http://www.optula.om.fi/uploads/wl1wnefdh6u.pdf
Väkivalta apua info.
"Täällä julkaisemme tiedotteemme kootusti, sekä annamme mm. linkkivinkkejä teksteihin, jotka käsittelevät ansiokkaasti väkivaltailmiön eri puolia".
http://www.vakivalta-apua.fi/arkisto.shtml
Perheväkivalta Wikipedia. Erittäin laaja tilastoihin ja tutkimuksiin perustuva "ei poliittinen" katselmus perheväkivaltaan, lasten kaltoinkohteluun, lasten pahoinpitelyyn, shaking baby ilmiöön, sekä fas (päihdevaurioisten)- lasten huolestuttavaan lisääntymiseen yhteiskunnassamme viime vuosina. Kuten myös huostaanotettujen ja pakkohuostaanotettujen, sekä abortoitujen lasten määrien lisääntymiseen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perheväkivalta
---------------------------
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin.
Ministeri Risikon mukaan miehet ovat väkivaltaisia vaimonsa hakkaajia.
Miehet joutuvat perheessä törkeän perheväkivallan, tai henkirikoksen uhriksi useammin, kuin nainen .
Suomalaisessa tutkimuksessa miesnäkökulma on jäänyt syrjään.
YLE uutiset 11.1.2010.
http://yle.fi/uutiset/torkea_perhevakivalta_kohdistuu_miehiin_naisia_useammin/5487134
-------
Ensi-ja turvaktoien liitto.
Naisen aggressio lähisuhteessa.
Klikkaa Puhu nyt otsaketta, voit lukea Feministien näkökulmia.
Naisen aggressio lähisuhteessa tutkimus.
https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=93
-------------
Lastensuojelun keskusliiton ja ammattijärjestö Talentian mukaan heidän ei ole helppo tehdä työä sosiaaliviranomaisten kanssa.
Kiire katkoo tiedonkulkua lastensuojelussa.
Tästälö lastensoujelun ongelmat johtuvat.
Yle uutsiset 4.9.2012 tilasto eri tahojen välisistä yhteistyöongelmista.
http://yle.fi/uutiset/kiire_katkoo_tiedonkulun_lastensuojelussa/6281305
-------------
Edelläolevassa kirjoituksessa viitattiin, ettei Talentian ja sosiaalityöntekijöide suhteet ole kunnossa.
Sosiaalialan ammattilehti Talentia pääkirjoitus.
2.11.2012
Lapset tarvitsevat suojelua
Keskustelu lastensuojelusta on siirtynyt yksittäisestä tapauksesta rakenteisiin, toimintakäytäntöihin, yhteistyön esteisiin, resurssivajeisiin ja koulutukseen. Tällä kertaa keskustelu on moniäänistä ja enimmäkseen rakentavaa. Oma lukunsa tosin on venäläistaustaisten lasten huostaanotoista nostettu kohu, joka ilmeisimmin palvelee muita kuin lastensuojelun päämääriä.
Moni on painottanut sitä, että tarvitaan muutosta lapsia suojelevaan yhteiskunta- ja kuntapolitiikkaan. Runsaatkaan lastensuojelun voimat, saati nykyiset riittämättömät resurssit, eivät riitä korjaavaan työhön, jos perusrakenteet vuotavat ja tuottavat jatkuvasti uusia asiakkuuksia. Neuvolat, varhaiskasvatus, koulu, nuorisotoimi, päihde- ja mielenterveyspalvelut, asuntotoimi, työvoimapalvelut – kaikissa näissä tulee huolehtia siitä, että kukaan ei jää vaille tukea silloin, kun sitä tarvitsee.
Vastuun rakenteiden korjaamisesta kantavat poliittiset päättäjät, mutta sosiaalialan ammattilaisten tehtävänä on tuoda heidän tietoonsa nykytilan ongelmat ja omat korjausehdotuksensa.
Lastensuojelun tutkimusta arvioivan LasTut-hankkeen piirissä olevat ovat esittäneet, että Suomeen tulisi perustaa Lastensuojelun akatemia, joka keräisi tietoa, koordinoisi ja edistäisi tutkimus- ja kehittämistyötä. Akatemialle on nyt selkeä tilaus. Tarvitaan rahoitus.
Lastensuojelun ydinammattilaisten kuten sosiaalityöntekijöiden ja perhetyötä tekevien ohjaajien velvollisuudeksi lankeaa oman työn jatkuva kehittäminen ja uusien toimintamallien käyttöönotto.
Tarvitaan myös tavallisten ihmisten tavallisia tekoja: ihmisiksi elämistä, toisten huomioon ottamista, kohtaamista, kysymistä. Mutta ilman toimivia rakenteita, ammatillista osaamista, tutkimusta ja kehittämistä kaikkien lasten elämä ei ole turvattu.
Kaikilla toimintalohkoilla on tehtävä työtä yhtä aikaa. Kukaan ei voi jäädä odottamaan toisten hoitavan ensin oman tonttinsa.
Tässä lehdessä on teemakokonaisuus lastensuojelun raskaimmasta taakasta, perhesurmista. Toivon, että artikkelit avaavat näkökulmaa ja antavat ajattelulle aineksia.
Teksti: Kristiina Koskiluoma
-----------------------------------------
Koulupsykologeista huutava pula.
Koulujen toimintatapoihin puututaan vasta sitten kun on syntynyt suuri ongelma.
Oppilaita ja heidän vanhempiaan pitäisi tukea jo ennekuin ongelmat syntyvät.
YLE Uutiset 7.11.2012.
http://yle.fi/uutiset/koulupsykologeista_huutava_pula/6365661
-------------
Lapsiperheiden ahdinko lisää huostaanottoja. Meillä tulisi olla rohkeutta tarkastella niitä yhteiskunnallisia tekijöitä, joitka johtavat lastensuojelun tarpeen kasvuun.
Helsingin Sanomat 2.1.2011 Tuija Åstedt.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Lapsiperheiden ahdinko lisää huostaanottoja/1135262761519
-------------
Huostaanotot siirretään hallinto-oikeuteen.
Syynä:
Hallinto-oikeuksien perusteluissa on vaihtelua.
Oikeusavustan käytöllä vaikutusta asian käsittelyyn.
Lapsen esema menettelyissä edelleen ongelmallinen.
Oikeuspoliittinen tutimuslaitos tiedote 28.2.2012.
http://www.optula.om.fi/Etusivu/Tiedotus/1324022383738
-------------