Toivottavasti palstalla liikkuu muitakin kuin provoajia. Eli neuvoa kaipaisin tilanteessa, jossa kaksi keski-ikäistä on lyömässä hynttyitä yhteen. Kumpi vaihteohto olisi parempi tällaisessa uusperhekuviossa parempi, avoliitto vai avioliitto?
Elikkäs olen lapseton nainen, jolla velkainen asunto, johon muuttoa suunnitellaan.
Mies on minua jonkin verran varakkaampi (ei tosin merkittävästi), hänellä yksi alle kouluikäinen lapsi yhteishuoltajuudessa, äiti jo tahollaan uusissa naimisissa. Perheenlisäys meille ei liene ikämme puolesta enää mahdollinen.
En ole koskaan ollut naimisissa, avossa vuosikaudet kylläkin, eikä asialla ole minulle suurta uskolnnollista tms. merkitystä. Nyt mietin että olisiko avioliitto vaikka avioehdonkin kanssa sittenkin minun kannaltani (ja kaikkien?) kannalta paras? Muuten asialla ei mielestämme ole suurtakaan väliä, mutta kun tulevasta ei koskaan tiedä..
Elikkäs olen lapseton nainen, jolla velkainen asunto, johon muuttoa suunnitellaan.
Mies on minua jonkin verran varakkaampi (ei tosin merkittävästi), hänellä yksi alle kouluikäinen lapsi yhteishuoltajuudessa, äiti jo tahollaan uusissa naimisissa. Perheenlisäys meille ei liene ikämme puolesta enää mahdollinen.
En ole koskaan ollut naimisissa, avossa vuosikaudet kylläkin, eikä asialla ole minulle suurta uskolnnollista tms. merkitystä. Nyt mietin että olisiko avioliitto vaikka avioehdonkin kanssa sittenkin minun kannaltani (ja kaikkien?) kannalta paras? Muuten asialla ei mielestämme ole suurtakaan väliä, mutta kun tulevasta ei koskaan tiedä..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Avioliitto olisi paras, jos olette tosi mielellä yhteen menossa.
Kuitenkin, uusperheen perustaminen voi olla kivikkoista ja haasteet suurempia kuin ns. ensiperhettä perustaessa.
Voisi olla hyvä idea sinulle, pitää asuntosi 2-3 ensimmäistä vuotta, jos suinkin pystyt, tietäisit että aina pääset pois kun niskaan rytisee... Eli ne 2-3 ekaa vuotta olisitte avoliitossa ja sitten avioliitto.
Suoraan sanottuna en ymmärrä avoliittoja pitkissä suhteissa, kyllä viimeistään lapsia hankkiessa pitää olla naimisissa keskenään.
Mene naimisiin vaan, saat miehen perinnöstä puolet, ja lapset voit tehdä perinnöttömäksi. Siihenhän pyrit. Jos mies on varakas, niin ilman muuta kiinni vaan ja rahat kulutukseen. Vaimo saa aina puolet ja lapset rippeet perinnöstä ja asunnosta. Sitähän kysyit?
Juu, helga kylvyssä, ilmeisesti juuri tuosta syystä ap mainitsi avioehdon aloituksessaan.
Onko sillä liiton muodolla mitään merkitystä? Kun mielessä ei ole enää perheen kasvattiminen niin tuntuu että on ihan sama missä liitossa ollaan. Ei rakkaus vaadi papin aamenta tai tuomarin sanaa vaan riittää että rakastavat ihmiset ovat yhdessä. Testamentti kannattaa kuitenkin aina tehdä ja sillä pystyy vaikuttamaan siihen miten omaisuus kuoleman jälkeen jaetaan. Varsinkin sinun kohdalla koska sinulla ei omia lapsia ole.
Yksi syy puoltaa naisen kannalta avioliittoa jos jompi kumpi on vielä alle 50. Jos avioliiton solmii alle viiskymppisenä tai toisen ollessa alle, niin pienempituloisella on oikeus leskeneläkkeeseen jos puoliso sattuu kuolemaan ennen häntä. Tällä voi olla oleellinen merkitys toimeentulolle, joskus.
Toisaalta minä haluaisin mennä naimisiin ihan vaan kunhan haluaisin, mutta mieheni ei, koska hänellä on huonoja kokemuksia. Kummallista kyllä minä ainakin pitäisin sormuksilla leikkimisestä nimettömäss..
Avioehto kannattaa tehdä jo siksi, että tarvitse kuunnella toisten pottuilua tai vihjailua taloudellisesta hyötymisestä. Minä ainakin tekisin, vaikka mies olisi rikas eikä haluaisi avioehtoa.
Niin ja todellisuudessa sinä et peri mitään menitte naimisiin tai ette. Miehellä on lapsi joka perii hänet, ei puoliso peri mitään. Avio-oikeus omaisuuteen syntyy, mutta sitäkin voidaan kohtuullistaa mikäli liitto ei ole kestänyt vähintään viittä vuotta ja muutenkin jos esim epäillään liitto solmitun rahan hankkimismielessä yms.
Todellisuudessa siis kaikki on kiinni siitä mitä itse haluaa..
Kiitos vastauksista. Helgalla on lääkkeet ottamatta.
Avioehto tehtäisiin ja kaikkea punnitaan yhdessä. Tavoitteena on reilu liitto kaikille osapuolille siksi näitä mietinkin. Mies on avioliiton suhteen perinteisempi ja suoraan sanottuna ensimmäinen joka on saanut minut edes ajattelemaan avioliiton mahdollisuutta.
Asuminen ja yhteinen omaisuus se kai sanelee sitä liiton muotoa myös, ei pelkästään lapset. Avoliittovaihtoehdossa en ainakaan vielä olisi esim. valmis luopumaan omasta asunnostani, myymään sitä ja ostamaan miehen kanssa kimppaan isompaa. Siinä tapauksessa se lapseton avovaimo on nimittäin esim. kuoleman tapauksissa aika heikoilla, koska perilliset voivat vaatia osuuksia ilman avioehtoa, joka takaa leskelle asumisen. Tiedän tapauksen, jossa naine on 20 avoliittovuoden jälkeen joutunut muuttamaan vuokralle, kun ei pystynyt maksamaan miehen perillisiä ulos. Että sellaista laskelmointia... ;)
Olemme alle 50-vuotiaita, joten se perhe-eläkemahdollisuuskin hieman painaa