Kuka kyselee kuulumisia ja tukee pahoina päivinä sinua?
Mä jouduin varaa ajan psyki.sairaanhoitajalle koska tunnen olevani ihan yksin raskauteni kanssa.
Avokkini on niinkuin yksi lapsi tässä perheessä ja iloitsee vai juoppo kavereidensa kanssa että tulee isäksi, minun kanssani hän ei edes puhu vauvasta tai mitään siihen liittyvästä, ei kysele että mikä on olo tai muuta vastaavaa..vaan sieltä tulee
"anna rahaa lähen kavereiden kanssa ottamaan", tai "mitä ruuaksi"! tai "oletkos jo koiran käyttänyt lenkillä"tai " et oo sitte viittiny edes siivota"......
Muutakaan minulla ei ole..sukulaiset iloitsivat sen ainoon kerran kun kerroin heille raskaudestani ja sen jälkeen ei ole heistä kuulunut mitään.
Tietty luulis tän olevan mulle helpompaa olla yksin tän kanssa ku jakaa sitä muille?
Mä oon niin paljon kärsinyt tässä elämässäni että monet varmaan aattelee että miten ihmeessä toi voi olla edes raskaana...ei sille sovi äitiys...pelkääkö ihmiset että kohtelen lasta samalla tavalla kuin itseäni pienenä kohdeltiin??
Itse olen ollut kouluajoista yksin koska koulukiusattuna ei ollut elämä enää kaunista ja ihanaa ja sieltä ollaan tiputtu niin pohjalle matelemaan ja monia yrityksiäkin ollut...psykiatri sano että mulla on nykyään sitten paha masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. juu tiedän sen ja siksi en töissäkään pysty käymään, kiitos kuuluu ala-aste aikojen "koulukavereilleni".
kai tää tästä...nii ja ne muka kaverit ja ystävät viimeset jätti mut täysin kun lopetin juomisen....joku rangaistus??? näköjään täs maailmassa pitää olla kännissä ja kamoissa että voi elää ja olla kavereiden kanssa...no eipä ne olleetkaan sitte niitä oikeita kavereita ja ystäviä.
Mä jouduin varaa ajan psyki.sairaanhoitajalle koska tunnen olevani ihan yksin raskauteni kanssa.
Avokkini on niinkuin yksi lapsi tässä perheessä ja iloitsee vai juoppo kavereidensa kanssa että tulee isäksi, minun kanssani hän ei edes puhu vauvasta tai mitään siihen liittyvästä, ei kysele että mikä on olo tai muuta vastaavaa..vaan sieltä tulee
"anna rahaa lähen kavereiden kanssa ottamaan", tai "mitä ruuaksi"! tai "oletkos jo koiran käyttänyt lenkillä"tai " et oo sitte viittiny edes siivota"......
Muutakaan minulla ei ole..sukulaiset iloitsivat sen ainoon kerran kun kerroin heille raskaudestani ja sen jälkeen ei ole heistä kuulunut mitään.
Tietty luulis tän olevan mulle helpompaa olla yksin tän kanssa ku jakaa sitä muille?
Mä oon niin paljon kärsinyt tässä elämässäni että monet varmaan aattelee että miten ihmeessä toi voi olla edes raskaana...ei sille sovi äitiys...pelkääkö ihmiset että kohtelen lasta samalla tavalla kuin itseäni pienenä kohdeltiin??
Itse olen ollut kouluajoista yksin koska koulukiusattuna ei ollut elämä enää kaunista ja ihanaa ja sieltä ollaan tiputtu niin pohjalle matelemaan ja monia yrityksiäkin ollut...psykiatri sano että mulla on nykyään sitten paha masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. juu tiedän sen ja siksi en töissäkään pysty käymään, kiitos kuuluu ala-aste aikojen "koulukavereilleni".
kai tää tästä...nii ja ne muka kaverit ja ystävät viimeset jätti mut täysin kun lopetin juomisen....joku rangaistus??? näköjään täs maailmassa pitää olla kännissä ja kamoissa että voi elää ja olla kavereiden kanssa...no eipä ne olleetkaan sitte niitä oikeita kavereita ja ystäviä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensinnäkin unohdappas tuollaiset "kaveri" äkkiä ja keskity vauvaasi. Onnittelut raskaudesta! :)
Mulla on ollut itselläkin rankka lapsuus/nuoruus mutta en anna sen masentaa itseäni ja olenkin jo unohtanut nämä ns. ystävät joita ei voisi vähempää kiinnostaa minun raskaus ja hyvinvointi.
Pahat ihmiset kannattaa karsia elämästään, sillä ne vaan kuormittavat sinun tervehtymistäsi ja hyvinvointiasi.
Yksi "kaverini" rupesi melkein huutamaan, että kenen kanssa nyt menee ulos bilettämään kun minä olen raskaana..Ihme käyttäytymistä. Unohda sinäkin tuollaiset ihmiset!
Miehesi voi olla vielä siinä tilassa ettei oikeen tiedä miten päin olisi. Miehelle kun raskaus ei ole fyysistä niinkuin naiselle.
Puhu miehesi kanssa ja sano että alkoholi pitäisi jäädä häneltäkin pois. Se ei sovi odottavan pariskunnan elämään millään lailla.
Minun mieheni kävi alussa jonkin verran ulkona ja minua ahdisti..Sitten kun masu kasvoi ja mies tunsi vauvan liikket mahan päältä, raskaus tuli hänellekkin todeksi kunnolla ja ei ole käynyt enää missään ulkona ym.
Voimia sinulle ja jutelkaa miehen kanssa!
Nimimerkkisi on yksin, mutta ethän sinä ole yksin kun olet parisuhteessa? Jokainen valitsee itse sen suhteen missä on ja mihin jää, ja ystäväsi luottavat valintaasi. He ajattelevat, että haluat nyt olla miehesi kanssa kahden kun vielä voitte. Että iloitsette yhdessä.
tässä maassa on paljon ihmisiä jotka oikeasti ovat yksin raskaana. Ajattele heitä ennen kuin vajoat itsesääliin. Hekin pärjäävät.
Ehkä sinun pitäisi puhua tilanteesta ja tunteistasi rehellisesti miehesi kanssa. Hän on myös vastuussa lapsesta ja siihen pitäisi kuulua myös sinun tukeminen raskausaikana. Ei sellainen peli vetele, että miehesi vaan dokaa kavereittensa kanssa, eikä varmasti ole hyvä asia sitten kun lapsi syntyy.
Minulla on vähän sama tilanne. Olen puolivälissä raskaudessa emmekä asu lapsen isän kanssa yhdessä. Hänestä ei pahemmin kuulu mitään, eikä ole ollut todellakaan tukeva tai ymmärtänyt minua ollenkaan koko aikana. Hän bilettää melkein kaikki viikonloput kavereidensa kanssa ja minä istun yksin kotona. Koskaan ei tule kivoja viestejä tai ymmärrystä. Lisäksi raskaus on ollut todella vaikea pahoinvoinnin suhteen ja todellakin tarvitsisi sitä toista, joka kannustaisi ja sanoisi kivoja asioita. Olemme muuttamassa yhteen ja toivon asian muuttuvan, mutta jotenkin epäilen sitä. Mutta mulle alkaa olla ihan sama. Jos sama peli jatkuu, niin lähden menemään. Parempi kasvattaa yksi lapsi kuin kaksi ja olla vielä onneton huonossa suhteessa.
Onneksi mulla on kavereita, jotka ovat kuitenkin yhteydessä ja kysyvät kuulumisia, vaikka ei se olekaan ihan samanlaista kuin ennen raskautumistani.
Missäpäin asut ja minkä ikäinen olet? Laita vaikka sähköpostisi, jos haluat olla yhteydessä