lapsensa uuden suhteen tossun alla, niin kyllä ne lapset aina pärjää. Parempi kerta laaki, kun jatkuva odottelu ja turha toive.
Me naiset ja miehet olemme niin erilaisia, naiset tykkää lapsista ja ei missään nimessä hylkäisi lapsiaan ja läheisiään, mutta miehille se on helpimpaa, uutta kehiin vaan ja sillä sipuli.
Eipä tarvi muistaa isän päivää kun ei ole isää. Vaikka isänpäiväkortteja on aikannan kertynyt kaappiin vinot pinot, eikä ne ole löytänyt kortin saajaa, niin suru niistä on pienempi kuin se että isä pettää lupaukset. Kun ei ole kuka lupaa, ei voi pettyäkkään.
Kun ei ole ollut lapsilla isää ei sitä osaa kaivatakkaan.
Toivon että mies tuntee samoin, kun ei ole lasten kanssa halunnut olla tekemisissä ei osaa kaivatkkaan heitä, ja onhan miehellä tukija vierellä, joka muistuttaa, että ei niitä lapsia tarvi muistaa, unohda ne!
Me naiset ja miehet olemme niin erilaisia, naiset tykkää lapsista ja ei missään nimessä hylkäisi lapsiaan ja läheisiään, mutta miehille se on helpimpaa, uutta kehiin vaan ja sillä sipuli.
Eipä tarvi muistaa isän päivää kun ei ole isää. Vaikka isänpäiväkortteja on aikannan kertynyt kaappiin vinot pinot, eikä ne ole löytänyt kortin saajaa, niin suru niistä on pienempi kuin se että isä pettää lupaukset. Kun ei ole kuka lupaa, ei voi pettyäkkään.
Kun ei ole ollut lapsilla isää ei sitä osaa kaivatakkaan.
Toivon että mies tuntee samoin, kun ei ole lasten kanssa halunnut olla tekemisissä ei osaa kaivatkkaan heitä, ja onhan miehellä tukija vierellä, joka muistuttaa, että ei niitä lapsia tarvi muistaa, unohda ne!
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ja onhan se miehen vika jos nainen on päästään vialla ja syöttää valheita lapsilleen ja hommaa miehelle lähestymiskiellon turhilla perusteilla ja ei anna miehen tavata lapsiaan niin vittu miehen vika koska miehet ovat sikoja saatana!
"Kun ei ole lapsilla isää ei sitä osaa kaivatakkaan"
Tämän voin minäkin allekirjoittaa.
Avioliitossa ei mieheni halunnut osallistua lastenhoitoon, eikä lasten kasvettua kouluikään leikkiä tai olla heidän kanssaan. Arjessa tärkeämpi oli oma rauha ja juominen. Lapset ja minä olimme vain tiellä. Väkivaltaa oli ruumiillista ja henkistä (haukkui poikaamme homoksi yms.). Hänellä ei ollut koskaan aikaa olla meidän kanssamme ja eronkaan jälkeen ei ex ole halunnut olla lapsiinsa edes puhelinyhteydessä.
Lapset eivät kyselleet eivätkä kaivanneet häntä onneksi, sillä mitä minä olisin heille sanonut?
Emme keskustelleet tai puhuneet isästä lainkaan, ihan kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan. Elimme vihdoin rauhallista arkea jossa ei tarvinnyt varoa ja pelätä.
Lapset ovat nyt nuoria eivätkä edelleen ota yhteyttä isäänsä saati että isä ottaisi yhteyttä heihin. Isänpäiväkortti annetaan papalle tänäkin vuonna sekä uudelle miehelleni jota lapset kutsuvatkin toiveisäkseen.
Surullista, mutta totta ettei kaikille miehille oma jälkikasvu merkitse mitään. Olen yrittänyt yhä tekstaten pyytää häntä soittamaan lapsilleen, mutta turhaan.
Menneisyydestä huolimatta toivoisin että ex yrittäisi rakentaa hyvän ja toimivan isäsuhteen lapsiinsa. Toiveeni on että jonakin päivänä heillä olisi läheiset välit, mutta minkäs teet kun toinen ei ota edes puhelinta käteen soittaakseen jo isoille lapsilleen.
Vika ei myöskään aina ole naisessa, jonka luona lapset asuvat ja varttuvat aikuiseksi, jos lapset eivät halua olla yhteydessä isäänsä, joka on heitä kaltoinkohdellut ja joka ei ole itse pitänyt heihin yhteyttä.
Olen tavannut useita äitejä, jotka ovat jättäneet lapsensa/jatkuvasti pettävät lupauksensa. Ei se sukupuolesta ole kiinni.
Molemmat osapuolet ovat yhtä syyllisiä feministien mukaan mies on aina se saatanan sika sika sika !!!!!!!!!!!!!!
Usein se kolma osapuoli joka tulee siihen väliin, estää miestä tapaamasta lapsiaan, koska miehen exä on niin suuri uhka, että lapset on pakko saada pois miehen mielestä.
Öööö....
Niin miksi se exä nyt olisi mikään uhka?
Ja eiväthän exä ja lapset liity toisiinsa, miksi lapset pitäisi saada pois miehen mielestä jos exä olisi jokin uhka? Exä ja lapsi ovat 2 erillistä ihmistä ja eri asiaa.
Ei vaan pysy kärryillä noissa sun aivoituksissa ;)
Tuota en kyllä usko. Useimmat uudet puolisot ymmärtävät että miehen mukana tulevat tämän lapset, aivan samoin kuin uuden puolison mahdolliset lapset tulevat miehen elämään uuden puolison mukana. Ja eikä se uusi puoliso yleensä mihinkään väliin tule, vaan tapaa eronneen ja vapaan miehen, jonka kanssa perustaa perheen (johon siis myös kuuluvat lapset entisistä suhteista). Mikä ihmeen uhka miehen ex on?
Tämä on hyvinkin totta, varsinkin jos kolmannella osapuolella ei ole omia lapsia.
Ahaa...
No kuinka monta tällaista tapausta sinä henkilökohtaisesti tunnet, jos saan ystävällisesti kysyä? Kuinka monen lapsettoman äitipuolen kanssa olet kasvotusten jutellut, ja kuinka moni sinulle on kertonut pitävänsä miehen exää uhkana ja aikovansa sen vuoksi saada lapset pois miehen elämästä? Mielenkiinnolla odotan vastaustasi, sinun täytyy olla asiaan kovin perehtynyt (suuri uusperheellinen tuttavapiiri tai sitten työssäsi olet läheisesti tekemisissä uusperheellisten kanssa).
Minä olin lapseton nainen kun mieheni tapasin. Miehelläni on edellisestä avoliitostaan 2 lasta. Mitään en rikkonut, mies oli eronnut, vapaa mies kun ensimmäisen kerran tapasimme. Koskaan en ole exää kokenut minkäänlaisena uhkana, ja miehen lapset ovat aina asuneet meillä joka toisen viikon. Nykyään meillä on myös 2 yhteistä lasta.
En ymmärrä tarvettasi huomautella joka väliin, että uudet puolisot pitäisivät exiä uhkana. Edelleenkin palaan aiempaan kysymykseeni, ja edelleen mielenkiinnolla odotan vastaustasi siihen, kuinka moni lapseton äitipuoli on sinulle näin kertonut. Miten kenenkään menneisyyttä voi pitää uhkana? Mennyt on mennyttä. Minullakin on menneisyys, meillä jokaisella on. Ei se tätä päivää uhkaa millään lailla. Minusta tuntuu, että olet omassa mielessäsi kehitellyt tuollaisen uhkajutun, ehkä kokeaksesi itsesi vieläkin tärkeäksi...? Ymmärrän, että varsinkin hylätyksi tulemisen jälkeen helpottaa oloa kun nostaa itseään jalustalle, mutta kyllä ajan kuluessa pitäisi oppia hyväksymään se, että mennyt on mennyttä, ja että todennäköisesti se uusi puoliso ei tuhlaa sinuun ajatustakaan, vaikka miehen lapset hänen elämässään olisivatkin. Exä ja lapset ovat erillisiä yksilöitä, exä on mennyttä, lapset tulevaisuutta.
Eihän niitä tarvi tuntea kaikkia hyvänen aika, mutta kyllä niiitä on. Äskettäin se missi Yarjakin menetti miehen kun kolmaS TULI VÄLIIN, JA HYLKÄSI VAIMONSA JA LAPSET.
oMAKOHTAINEN KOKEMUS ON KUN MUN EX MIES HYLKÄSI MINUT JA LAPSET KUN KOLMAS TULI VÄLIIN.
nAAPURISSA ON NÄINK ÄYNYT, JA ON PALJON JOITA EN EDES TUNNE.
kOLMAS ON SUURI SYY, ETTÄ PERHE HAJOO.
Lehdistä saamme lukea vain Tarjan kertomuksen erosta. Olisi mielenkiintoista tietää miehenkin kanta tähän eroon. Ja todelliset syyt jotka ovat lopulta saaneet miehen lähtemään. Mies on kuitenkin viisaasti vaiti eikä rupea tuomaan elämäänsä lehtien palstoille. Kyllä ne asiat pitää hoitaa muualla kuin juorulehtien sivuilla.
Kolmas ei ole koskaan syy että perhe hajoaa vaan syy on kyllä sen kahden aikuisen jotka ovat parisuhteessa. Hyvään ja onnelliseen parisuhteeseen ei pääse kyllä kukaan kolmas väliin.
Viimeisessä Apu lehdessä on sen Smuran exän versio tapahtuneesta, että se siitä viisaudesta, juorulehdillä eletään.
Aina on molemmissa syy, jos ero tulee, mutta sen vanhan suhteen voi reilusti hoitaa loppuun ja sitte vasta uutta putkeen ,kun vanha on päätetty, näin tekee rehti viisas ihminen.
Usein myös kolmas osapuoli on syyllinen. Perheen voi hajoittaa helposti varsinkin lapseton nainen, joka lupaa vapaan elämän miehelle, vailla vastuuta ja hälinää.
Höpö, höpö, kolmas on seuraus ei syyllinen, syyllisiä on ne kaksi jotka on kämmänny liittonsa persielleen ja sitte siitä huonosta liitosta toinen ottaa jo ennen eroa sen kolmannen, kun liitto on niin mätä. Tietty se vanha liitto pitäs ekaksi viedä tienpäähän ja lopettaa ja sitte vasta se uus siihen, sillon sillä uudellakin suhteella on parempi alku ,kun aloitetaan puhtaalta pöydältä.
Höpö höpö, uskoisin tuon jos ei olisi oma kohtaista kokemusta. Sinä olet varmaan se uusikko joka on rikkonut jonkun perheen, siksi niin kärkkäästi puolustat heidän tekojaan.
Valitettavasti minun täytyy tuottaa sulle pettymys, en ole rikkonut kenenkään liittoa, vaan ekassa liitossa minua petettiin, niin otin eron, koska se ei ollut toiminut enään pitkään aikaan ja toisesta liitosta yhdessä päätettiin erota.
En ole puolustanut ketään.Olen hyvissä väleissä exieni kanssa, samoin aikuiset lapseni.
Eli se siitä viisaudesta. Kuvittelin että mies on viisaasti hiljaa ja antaa ex-muijan viihtyä lehtien palstoilla.
jaaha, lissulla taas traumoja isänpäivän lähestyessä....
Olisit onnellinen jotta olet saanut jonkun ääliön panemaan sinut paksuksi tai muuten et olisi täällä ruikuttamassa.
Kyllä näitä ADHD äijiä käy panemassa paksuksi näitä lapsikuumeisia ADHD ämmiä. No olisitko käynyt spermapankissa hankkiutumassa paksuksi jos ei sitä ADHD ääliöö olisi käynyt paneskelemassa? Niin erilaisia että nainen saa sen vauvakuumeensa tyrehdytettyä ja se mies saa jatkaa matkaansa siittäen taas toista samanlaista pölvästiä niin kauan jatkaa kun näitä paksuksi haluavia ämmiä vaan riittää.
Näitä kahdenlaisia riittää, näitä tyhmiä paksuksi haluavia ämmiä ja näitä tyhmiä siittäjiä joillekka sopii siittää kenet tahansa jotta omat idiootin perintötekijät vain leviäisivät mahdollisimman paljon.
Te ette ole erilaisia vaan hyvinkin samanlaisia ja kumpiakin yhdistää harkitsemattomuus ja kaksi idioottia kun yhdistyy niin eroonhan se johtaa. Toiselle jää ne kakarat etkä niitä ilman sitä idiootti miestä olisi aikaankaan saanut ja se idiootti äijä laistaa kaikki elatusmaksut maksattaen kaikki yhteiskunnalla ja jatkaa niin kauan kun vaan näitä idiootteja ämmiä paksuksi haluaa. Yhteiskunta huolehtii yksinhuoltaja ressukoista ja sen siittäjän ei tarvitse kuin räkiä kattoon vaikka paneskelisi sata kakaraa niin monelle tyhmälle ämmälle kuin vain niitä riitää.
Kun on oikean siitos sonnin halunnut kakaroidensa tehtailijaksi niin kuinka tuo on muka ihme ettei muista kakaroitansa?
Mä en voisi kuvitellakkaan, että me olisimme osa miehen uusiota, että olisimme sydänystäviä tai edes näkisimme, tai että lapst menisivät isän ja uusion luokse! Hyi, en voisi kuvitella, että hyväksyisimme moisia meidän perheeseen.
Siivellä eläjät ei tule meille, eikä sotke enempää perhettämme. Mitähän lapsistakin olisi tullut, jos olisivat naikkoset päässeet heidän elämäänsä kun olivat pieniä!! En edes uskalla kuvitella, millaisia olisivat lapseni nyt!! Tuntisimmeko toisiamme, olsiivatko järkeviä aikuisia, vai holtittomia väärillä teillä.
Meidän perheeseen ei kuulu vieraat ulkopuoliset ihmiset. Häpeisin, jos olisivat meillä kahvittelemassa ja sotkemassa haukumassa.
Voi luoja että sinä olet ihminen mennyt sekaisin....
"Mä en voisi kuvitellakkaan, että me olisimme osa miehen uusiota, että olisimme sydänystäviä tai edes näkisimme, tai että lapst menisivät isän ja uusion luokse! "
Tässä lauseessa se kiteytyy: syyllinen siihen, etteivät lapsesi ole enää nähneet isäänsä, olet SINÄ. SINÄ olet estänyt lapsiasi säilyttämään suhteensa isäänsä. Isällä on täysi oikeus ottaa uusi puoliso eron jälkeen, ja täysi oikeus elää tämän uuden puolisonsa ja lastensa kanssa. SINÄ olet vienyt isältä oikeuden lapsiinsa ja lapsilta oikeuden isäänsä.
SINUN ei kuulukkaan olla osa ex-miehesi uuden puolison elämää eikä uuden puolison sinun elämää. Teidän ei tarvitse eikä kuulu olla sydänystäviä, teidän ei tarvitse olla toistenne kanssa missään tekemisissä, teidän ei tarvitse edes nähdä toisiamme. Kyse on lapsista, ei sinusta. Lapset ovat myös ex-miehesi lapsia, hän on vanhempi siinä missä sinäkin, sinulla ei ole oikeutta määrätä kenen kanssa ex-miehesi on tai ketä ex-miehesi luona on silloin kun lapset ovat hänen luonaan, eikä hänellä ole oikeutta määrätä kenen kanssa sinä olet tai ketä sinun luonasi on. Te olette molemmat yhtä paljon lasten vanhempia, tasaveroisia, isyys on yhtä arvokasta kuin äitiyskin.
"Hyi, en voisi kuvitella, että hyväksyisimme moisia meidän perheeseen.
Siivellä eläjät ei tule meille, eikä sotke enempää perhettämme. "
Ei ex-miehesi uusi puoliso kuulu sinun perheeseesi. Ei tietenkään. Mutta ex-miehesi perheeseen hän kuuluu, samoin kuin lapset. Mistä sinä tiedät, että ex-miehesi uusi puoliso on siivelläeläjä? Taidat tuntea hänet sittenkin aika hyvin?
"Mitähän lapsistakin olisi tullut, jos olisivat naikkoset päässeet heidän elämäänsä kun olivat pieniä!! En edes uskalla kuvitella, millaisia olisivat lapseni nyt!! Tuntisimmeko toisiamme, olsiivatko järkeviä aikuisia, vai holtittomia väärillä teillä."
No varmaankin ihan tavallista erolapsen elämää olisivat eläneet. Tavanneet äitiään, tavanneet isäänsä. Säilyttäneet suhteensa molempiin vanhempiinsa. Sehän se on kaikkein tärkeintä? Lapsi tarvitsee sekä äitiä että isää, asuivat tai olivat nämä sitten yhdessä tai eivät. Asuivat nämä sitten kenen kanssa tahansa.
Mitä tarkoitat sillä, että tuntisitko enää lapsiasi? Ihmeellinen kommentti. Miksipä et tuntisi? Miten sinä olisit lakannut heidät tuntemasta, jos he olisivat olleet esim. joka toisen viikonlopun tai viikon isänsä luona? Miksi he eivät olisi järkeviä aikuisia, tai miten niin olisivat "holtittomilla väärillä teillä"? Hämmentävää tekstiä...
"Meidän perheeseen ei kuulu vieraat ulkopuoliset ihmiset. Häpeisin, jos olisivat meillä kahvittelemassa ja sotkemassa haukumassa. "
Ei kuulukkaan. Mutta jos olisit antanut lasten tutustua isän uuteen puolisoon, ei hän olisi ollut vieras ulkopuolinen ihminen. Sinulle hän toki sitä on, ei sinun tarvitse ex-miehen uuteen puolisoon tutustua, mutta lapsilla on häneen oikeus tutustua isänsä luona ollessaan. Uusi puoliso on osa ex-miehen ja lasten elämää, mutta ei sinun elämääsi. Miksi kukaan vieras ulkopuolinen ihminen olisi tulossa teille kahvittelemaan tai sotkemaan tai haukkumaan? En ymmärrä. Jos tarkoitat uutta puolisoa, niin eihän sinun tarvitsekkaan häntä kestitä. Kuten sanoin, ei hän kuulu SINUN elämääsi, ei hänen tarvitse sinun kotiisi tulla.
Ei me olla koskaan haluttu kuulua miehen ja naikkosten elämään ja perheeseen, ei lapset yksin enkä minä eikä me yhdessä. Kyllä mies on saanut ihan yjksin kestää niitä eukkojaan... ja kärsiä heistä ilman meidän lapsia.
Nauramme vaan kun kuvittelemme millasia kanoja mahtaa olla.
Mutta meidän lapset ovat aikuisia, ja tietävät että kun isä hylkäsi on lasten vuoro hylkää isä.
Mistähän moinen käsitys on että kun mies hylkää, niin sitten koko perhe kuuluu taas naikkostenkin kanssa samaan juttuun? Eihän se niin ole. Kun erotaan mies ei voi tuoda uusioitaan ex perheeseen, eihän semmoinen käy. Ei ainakaan miellä. Ei ole kyllä tuonutkaan, kunh äpee toimintaansa.
Ei meillä ole edes ajateltu ikinä, että naikkost kuuluisvat meidän perheeseen, perheenrikkojat!!! Ihan hurja väite.
No sitä tarkoitin, että jos mies olisi pakottanut meidät tai edes lapset näkemään naikkosensa, niin tai muuttamaan sinne, niin lapsethan olisi hylänneet silloin muinut, ja vaihtaneet isän naikkoseen minut! Enhän silloin voisi enää katsoa lapsiani silmiin ja sanoa hei olen äitinne, mutta tuo naikkonen halusi teidät sinne väkisin.
Miten olisin voinut enää kehdata katsoa siis laiani silmiin, jos olisin suostunut että vieras ulkopuolinen ihminen haukkuu heitä tekee olonsa kauheeksi isän luona? Ja minä olisin suostunut siihen.
Eihei, en olisi enää voinut olla alsteni kanssa, olisi ollut pakko jättää heidät.
Mihin he olisivat enää minua tarvinneet, jos tilallani olisi ollut naikkonen? Sitä tarkoitin, että joko minä tai se naikkonen, muttta minut lapset valitsivat, tottakai.
Olen tsata kertaa tärkeempi kuin isän naiset lapsilleni. Olisi ollut surullista menetää lapset vieraalle ihmisiselle tosta noin vain. Jotain rajaa tälle hullunmyllylle pitisi tehdä, ei lasten kuulu jaksaa ravata talostat osieen ja kuunnella haukkuja ym.
Olet täysin laitoskamaa, mielenterveytesi on menyttä ja sitte vielä olet aikas tuiskeessa, kun tänne noita hulluja juttuja kirjoitat, jättäisit edes sen viinan, niin elämäsi vois olla hiukan helpompaa.
Voi kun olet katkera! Kunjoku onnistuu elämässään viemään omia lpasiaan eteenpäin ilman isää, onhan se monelle katkera pala. Onnistuminen ei kuulu yh äidille, vaan heidän katsotaan olevan epäonnitujia, vaikka mies olisi heidät jättänyt tai joku rikkonut perheen!
Se on todella joillekin katkera paikka. Mutta kun tiedostaa, ettei pahanpuhujat tosissaan, vaan peittelevät sillä omat eopäonnistumiset, ei voi muuta kun nauraa ja myöntää, että joo joo...
Katkeruus on paha juttu, koita nyt päästä siitä yli,.... ei kaikki ole helppoa.
Sä voi miettiä omaa elämää nyt ihan rauhassa, ja yrittää muuttaa sitä, sillä jokaisen on se tehtävä itse ja vastattava siitä.
Katkera, juopolle ja hullulle, salli mun nauraa, ei kukaan ole katkera ja kaunainen juoppohullulle.
Tiedä vaikka olisivat tiedemiehiä tai astronautteja. Hyvinkäyttäytyviä herraskaisia lakeijoita.... ei voi kun arvailla, kun tommosen kyssärin heitit ilmoille.
Olisit miettinyt kun olet lapsia kulunut millaisen miehen kanssa niitä teet. Te ette ole enää perhe. Hän ei asu kanssasi. Oliskos kuitenkin niin ettet itse anna lapsia miehen uuden perheen luo? Ei kai nyt sentään miehen tarvitse sinun kanssasi isäinpäivää viettää??? Kaikkea sitä kuulee...
Älä muuta sano, olis pitäny miettiä. Mutta voi jukra kun sitä ei rakkauden sumussa näe, millaiseksi ne mieht vuosien myötä muuttuvat. Kunpa sen tietäsi etukäteen, säästyisi monelta surulta, ja monet lpset huonolta isältä.
Mistähän sen voisi tietää? Onko sulla ideoita?
Juu onneksi ei mies asu meidän kanssa, mokomakin nahjus, hylkää ja vaihtaa omat lapset vieraisiin kieroihin naisiin, ei semmoista miestä kannata edes surra.
Kyllä, me emme halunneet naikkoisia meille, emme mekään meneet koskaan heitä katsomaan, eivät kuulu meidän sukuun eikä varsinkaan lasten pidä ikinä heitä perheenrikkojia nähdä, ei koskaan.
No ei tarvi isänpäivää viettää meidän kanssa, eipä ole viettänytkään, nuorin tuskin tietää kuka on isä, hylkääjä isä ei ole meillä suosiossa.