Hei.
Joten, kirjoitan tässä nyt koska suorastaan pakotan itseni siihen. En tiedä mitä aion kirjoittaa, koska en saa selvää ajatusta päähäni. Kaikki on niin sekaisin. Kirjoitan, koska tapasin viimeksi psykiatrini kauan aikaa sitten koska olen ollut kipeä, ja seuraavaksi taas menen hänen luo 4:n päivän päästä.
Tuntuu vain että asiat menee huonompaan suuntaan. Minulla ei ole mitään mielenkiinota enää mihinkään muuhun kuin ruokaan ja matkustaminenkin kelpaisi. Olen aivan sekaisin kun taas toisaalta valitan mielestäni turhasta ja kylven itsesäälissä. Vihaan itseäni aivan älyttömän paljon.
Haluan laihtua, mutta en pysty siihen. Kaverini ovat pystyneet. Minä en vain saaa sellaisi ihmeitä aikaan. Syön pahaan oloon, ja muuten vain tykkään kaikesta hyvästä, karkeista leivonnaisista ja epäterveellisistä ruoista kuten vaalea leipä jne. Viimeaikoina on mennyt aika paljon sellaisia ja lihonut olen ainakin kolme kiloa. Kaverini kanssa menee helposti ja sitten joskus yksin. On niin läski olo ja vihaan itseäni entistä enemmän, tekisi mieli vain repiä jaloista palat irti ja maha leikata pois veitsellä ja ommella se uudestaan paikalleen.
Minua ei kiinnosta muut ihmiset, ei koulu, ei itseasiassa edes koneella oleminen, en saa tyydytystä mistään. (Ruoka/herkut poikkeuksena, mutta se ei ole oikein sama asia).
Minä en osaa tehdä päätöksiä, omatoimisuus on hankalaa, olen tavallaan perfektionisti, vainoharhainen, en osaa luottaa ihmisiin ja minulla on aina joku ajatus että kaikki kieroilee minua vastaan. Luulin että voisin aloittaa yläasteesta uudestaan mutta ei. Nyt jo 9:sättä luokkaa ja minä en ole päässyt irti tästä olotilasta. Masentaa ja itkettää, haluaisin vain pystyä nukkumaan kaikki päivät ja yöt.
Ja oudointa on etten edes tiedä onko minulla sairautta vai vain teini angstia niinkuin kaikki sanovat aina kun teinit valittavat vähän jostain, vaikka käyn nuorisopsykiatrian poliklinikalla tai jollain sen tapaisella.
Nyt en jaksa kirjoittaa enää, menen nukkumaan. Toivottavasti ei ollut liian epäselvää tekstiä, sillä minun oli vain pakko vähän purkaa. kiitos.
Joten, kirjoitan tässä nyt koska suorastaan pakotan itseni siihen. En tiedä mitä aion kirjoittaa, koska en saa selvää ajatusta päähäni. Kaikki on niin sekaisin. Kirjoitan, koska tapasin viimeksi psykiatrini kauan aikaa sitten koska olen ollut kipeä, ja seuraavaksi taas menen hänen luo 4:n päivän päästä.
Tuntuu vain että asiat menee huonompaan suuntaan. Minulla ei ole mitään mielenkiinota enää mihinkään muuhun kuin ruokaan ja matkustaminenkin kelpaisi. Olen aivan sekaisin kun taas toisaalta valitan mielestäni turhasta ja kylven itsesäälissä. Vihaan itseäni aivan älyttömän paljon.
Haluan laihtua, mutta en pysty siihen. Kaverini ovat pystyneet. Minä en vain saaa sellaisi ihmeitä aikaan. Syön pahaan oloon, ja muuten vain tykkään kaikesta hyvästä, karkeista leivonnaisista ja epäterveellisistä ruoista kuten vaalea leipä jne. Viimeaikoina on mennyt aika paljon sellaisia ja lihonut olen ainakin kolme kiloa. Kaverini kanssa menee helposti ja sitten joskus yksin. On niin läski olo ja vihaan itseäni entistä enemmän, tekisi mieli vain repiä jaloista palat irti ja maha leikata pois veitsellä ja ommella se uudestaan paikalleen.
Minua ei kiinnosta muut ihmiset, ei koulu, ei itseasiassa edes koneella oleminen, en saa tyydytystä mistään. (Ruoka/herkut poikkeuksena, mutta se ei ole oikein sama asia).
Minä en osaa tehdä päätöksiä, omatoimisuus on hankalaa, olen tavallaan perfektionisti, vainoharhainen, en osaa luottaa ihmisiin ja minulla on aina joku ajatus että kaikki kieroilee minua vastaan. Luulin että voisin aloittaa yläasteesta uudestaan mutta ei. Nyt jo 9:sättä luokkaa ja minä en ole päässyt irti tästä olotilasta. Masentaa ja itkettää, haluaisin vain pystyä nukkumaan kaikki päivät ja yöt.
Ja oudointa on etten edes tiedä onko minulla sairautta vai vain teini angstia niinkuin kaikki sanovat aina kun teinit valittavat vähän jostain, vaikka käyn nuorisopsykiatrian poliklinikalla tai jollain sen tapaisella.
Nyt en jaksa kirjoittaa enää, menen nukkumaan. Toivottavasti ei ollut liian epäselvää tekstiä, sillä minun oli vain pakko vähän purkaa. kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kivalta kun en saa vastausta.
jokaikiselä muulla on mutta sitten listassa on tämä yksi, minun, llätysyllätys, missä ei ole mitään. nojaa.
Mikä on kysymyksesi:)?
Että onko aikuisten aina pakko miettiä niin, että jos teinillä on paha olla, se kuuluu ikään?;d