Iso elämänmuutos tuli vastaan: muutto pois avopuolison luota, uuden asunnon etsiminen ja muutto. Asunto löytyi melkein heti, mutta kaikki muuttoon liittyvä ahdistaa... miten ihmeessä selviän tästä...
Minulla ei ole juurikaan omaisuutta tässä vanhassa asunnossa. Joudun ostamaan kaikki huonekalut, pyykkikoneen, telkkarin yms. kaiken mitä asuntoon tarvitsee. Rahaa on hiukan säästössä, mutta näihin hankintoihin ja takuuvuokraan menee koko omaisuuteni. Ahdistaa... miten selviän taloudellisesti...
Ystäviä ei ole...miten ihmeessä suoriudun muutosta kun ei ole ketään kuka auttaisi kantamaan tavaroita....
Saatan joutua asumaan pitkäänkin tyhjässä asunnossa (edes sänkyä ei ole) ennen kuin saan uudet huonekaluni asuntoon.
Miten pärjään tyhjässä kämpässä, yksin, ilman nettiä......
Tulevaisuus ahdistaa ja pelottaa niin että saan varmasti vatsahaavan...
Minulla ei ole juurikaan omaisuutta tässä vanhassa asunnossa. Joudun ostamaan kaikki huonekalut, pyykkikoneen, telkkarin yms. kaiken mitä asuntoon tarvitsee. Rahaa on hiukan säästössä, mutta näihin hankintoihin ja takuuvuokraan menee koko omaisuuteni. Ahdistaa... miten selviän taloudellisesti...
Ystäviä ei ole...miten ihmeessä suoriudun muutosta kun ei ole ketään kuka auttaisi kantamaan tavaroita....
Saatan joutua asumaan pitkäänkin tyhjässä asunnossa (edes sänkyä ei ole) ennen kuin saan uudet huonekaluni asuntoon.
Miten pärjään tyhjässä kämpässä, yksin, ilman nettiä......
Tulevaisuus ahdistaa ja pelottaa niin että saan varmasti vatsahaavan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Askel askeleelta, tietenkin, yks asia kerrallaan kuntoon ja siitä taas seuraavaan.
On sitä nukuttu ennenkin patja lattialla humisevassa tyhjyydessä eron jälkeen, jote et todellakaan ole ainut.
Hetken se kuitenkin vain kestää.
Nyt on aikaa miettiä asioita kunnolla kun ei ole tätä nettiäkään koko ajan nokan alla saatavilla. Voit keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuten arjen normalisointiin ja tarvittavien tavaroiden etsimiseen, kaikessa rauhassa.
Vaikeaksi sen kaiken tekee se, että oli kyse rakkaussuhteen loppumisesta joten siihen liittyy siis myös suruaika. Surressaan ihminen ei tietenkään ole terässään, energinen ja tarmokas, joten ei tartte yrittää olla sitä. Sen sijaan täytyy uskaltaa surra kunnolla ja siten ymmärtää omaa muuttunutta oloaan, jotta TUNNE ei paisu hallitsemaan järjellä ajattelemistakin.
Ole rohkeasti vain surkea just nyt, itke niin paljon kuin itkettää, tasan niin kauan kuin sua itskettää, jne., jotta se surun tunne tulee ulos eikä kasaudu sisällesi.
Kaikesta selviää, kun itse luottaa omiin selviytyjän taitoihinsa, ja nehän kouliintuu päivä päivältä kun koet selviytyväsi yhdestä ja sitten taas seuraavasta päivästä. Enempään sun ei nyt tarvitsekaan pystyä.
Menetit niin ison osan elämästäsi, että sen paikkaamiseen menee oma aikansa. Tilalle tulee uusia asioita, rutiineja, tavaroita ja lopulta ihmisiäkin, hisuun kissun.
Ja sitten kun se tuo alkushokki vähän laantuu, voit ajatella, että maailmassa ihmisille tapahtuu paljon kauheampiakin asioita, joten kyllä sinä selviät!
Kuulostipa pelottavan samanlaiselta kuin minun tilanteeni pari kuukautta sitten.. Olin/olen niin pahasti masennuksen lamaannuttama, että jätetyksi tuleminen 14 vuoden suhteessa ja lähestyvä muutto sai aikaan tolkuttomia ahdistuksen tunteita. Aamut alkoivat aina oksennusrefleksillä, kun tajusi heräävänsä taas siihen samaan todellisuuteen.
Onneksi eksä ja veli auttoivat muutossa (minullakaan ei ole ystäviä) ja sain sentään jotain huonekaluja mukaan.
Edelleenkään tämä elämä ei ole mitenkään helppoa kun autottomana mitään ei saa kulkemaan eikä yksinään oikein tahdo saada esimerkiksi huonekaluja koottua tai lamppuja kattoon. Ei sitä oikein kehtaa pyytää keneltäkään apuakaan, kun ei oman sairautensa vuoksi pysty minkäänlaiseen vastavuoroisuuteen.
Kova ahdistus jatkuu edelleen, vaikka erosta on 5 kuukautta, kunpa se aikanaan hellittäisi.