Lapsiluvusta

Elämässä ei vaan saa aina kaikkee mitä haluaa. Usein joutuu luopumaan periaatteista kun ei käykään niin miten suunniteltiin. Monesti sitä luulee 20v että kyllä mulla on jo useempikin lapsi kun täytän 30v mutta kuinkas sitten kävikään, edes sopivaa kumppania tähän ei ehkä ole löytynyt, saati että niitä lapsia "tosta vaan" sitten tulee kun alkaa "tekemään".

Sulla ei taida olla muuta vaihtoehtoa nyt kun joko tyytyä niihin kahteen poikaan, tai sitten putkauttelet "yli-ikäisenä" niin monta poikaa että josko sieltä joskus se tyttökin tulis. Annat niitä "turhia" poikia vaikka adoptioon niille jotka eivät ole saaneet ensimmäistäkään lasta.
Suomessa ei taida saada ivf-hoitojakaan sillä perusteella että halutaan tiettyä sukupuolta, jollei sitten siinä ei-halutussa olis vakavia sairauksia.
Niin löysä aborttilaki kyllä on että voithan keksiä aina jotkut sopivat tekosyyt miksei lasta nyt voidakaan ottaa vastaan vaikka todellinen syy on se että on taas "väärää" sukupuolta.

Olen 29 vuotias kolmen pojan äiti. Sain lapset 23, 25 ja 28 vuotiaana. Itse olen jostain syystä (en osaa selittää) aina toivonutkin pelkkiä poikia. Kuulostaa varmaan kamalalta mutta olen onnellinen että tyttöjä ei "siunaantunut".

Nyt 31v, poikien syntyessä 28v ja 30v. Jos kolmannen lapsen joskus saan, toivon senkin olevan poika. Ei kiinnosta vaaleanpunaiset prinsessaleikit, olis vaatteet ja lelutkin valmiina.

Hei!
Minäkin sain esikoisemme, tytön olessani 25 vuotias. Ajattelin silloin, että vielä toinen lapsi ja se mieluusi poika, niin meidän lapset ois siinä...

No nyt nelikymppisenä ja vajaan vuoden ikäisten kaksospoikien, ja viiden muun lapsen äitinä olen todella onnellinen, että suunitelmat lapsiluvusta eivät "ihan" pitäneetkään kutiaan... No joo, myönnettäköön. Pikkuisen tais päästä lipsumaan:)

Meillä siis kaikkiaan nyt seitsemän lasta. Tyttöjä 3 ja poikia 4 ja lapsista vanhin on 15 vuotias. Muut lapset ovat iältään, 12, 9, 7, 4, ja kuopuksena kaksospojat 10 kk, jotka sain ollessani itse 39 vuotias.

Äläkä ajattele tuota 30-vuotis iän ylitystä minään rajapaaluna, sillä huomaat, kunhan saavutat sen, että nuoria ja hedelmällisiähän tässä vielä ollaan:)

Oli lapset tyttöjä tai poikia, niin yhtä rakkaita ja tärkeitä ne on ihan jokainen, oli niitä sitte yksi, tai vaikkapa kymmenen.

Olen jo keski-ikäinen nainen. Kaksi vanhinta lasta ovat poikia ja sitten saimme vielä ihanan iltatähden, tyttären. Sukupuolella ei ole ollut väliä mutta kun saimme vanhemmalla iällä tyttären, kahden eloisan ja vauhdikkaan pojan jälkeen, olimme aivan onnemme kukkuloilla.

Rakastan lapsiani , kaikkia omalla tavallaan mutta tyttären kanssa meillä on aivan erilainen suhde kun suhteeni poikiimme, samoin uskoisin, että isällän on erilainen suhte poikiin ja sitten tähän tyttäreen.

Onneksi meillä ihmisllä on alitajuinen tapa selittää asiat itselle edullisella tavalla, joten jos olisimme saaneet kuopuksenkin poikana, nauttisin varmasti hänestä aivan yhtä paljon kuin nyt tästä tyttärestä.

Mulla on ikää 39 vee ja poikani on 20 , tytär 18.... ja kamala vauvakuume vaivaa:))

Mulla on ikää 50 v ja lapseni ovat 16v, 13v ja 10v. Vanhin ja nuorin lapsista ovat poikia ja keskimmäinen tyttö. Lapsia tehtiin pitkään ja oltiin onnellisia että nämä kolme saatiin pitkän työn tuloksena. Oli ihan sama ovatko tyttöjä vai poikia. Jos olisin itse saanut valita niin olisin ottanut vain poikia mutta nämä asiat eivät ole meidän käsissä ja päätettävissä.

olen 20-vuotias ja tällä hetkellä on 3kk ikäinen poika, jossain vaiheessa toivon tietenkin lisää lapsia, tytöt ja pojat yhtä toivottuja vaikka tietenkinhän se olisi mukava jos sattuisi tyttökin tulemaan.

Olen 22-vuotias ja 2 tyttölasta. Esikoinen syntyi 21-vuotiaana ja toinen vuoden päästä. Kolmas myös suunnitelmissa mutta vasta 4-5 vuoden päästä. Ja kyllä, voin myöntää ihan rehellisesti että poikaa toivon, vaikka en pettyiskään kuin ehkä hetkellisesti kolmannesta tytöstä. Ja myös pyörivät ajatukset mielessä että mitä jos kolmas olisikin tyttö, yrittääkkö sitten neljättä, jos se olisi poika? Minulla ei ole mitään pakkomiellettä poikalapsesta mutta kyllä se olisi kiva kummankin sukupuolen äiti olla.. Ihan varmasti jos 2 lastani olisivat poikia niin toivoisin nyt tyttöä, eikä siinä mun mielestä mitään pahaa ole. Ja myös tuosta yli 30v synnyttämisestä olen ap:n kanssa samaa mieltä, ja niinhän se on että nuorena palautuu helmpommin ja iän myötä kaikki riskit kasvaa, vaikka 30 ei mikään vanha olekaan.

Olin jo 42 kun sain ainokaiseni ja toivoin tyttöä ja sen sainkin. Hän on jo 15v ja ihana katsella nuoren naisenalun kasvamista ja kehittymistä, näin itsekkin naisena. Minusta äidin ja tyttären suhde on jotain ihanaa, vaikka välillä on yhteenottoja mutta niistäkin selvitään puhumalla. Poikalapsen kanssa mulla ei olisi ollut mitään yhteistä, näin nyttemmin kun olen yksinhuoltaja ja katsellut ystävättereni suhdetta poikaansa, olen jopa salaa häntä säälinyt.

Olin 24, kun sain esikoiseni ja ainokaiseni. Tyttö on nyt 2 v. ja mulle ei tule enempää lapsia...ikinä. Olen jo nuorena päättänyt että yksi tyttölapsi rittää, ja sen sain. Kaikki toitottaa että "kyllähän lapsella sisarruksia pitää olla, vielä sää muutat mielesi", mutta ei. Ihan aikusten oikeesti, mun lastenteko oli tässä. :)

Täytin juuri 23v kun esikoinen synty, poika on nyt 3kk ja haaveissa on jo toinen lapsi. :) Aattelin kyllä toisen ammattini lukee loppuun, kun sitä se muutama kuukausi jäi uupumaan sairas äitiysloman alkamisen vuoksi.

Minä olen pitkällä keski-iässä nyt. Minäkin halusin aina lapset ennen kuin täyttäisin 30, mutta kävi tosiaan niin että sopivaa puolisoa ei nuorena löytynyt. Niinpä sain lapset 34-38-vuotiaana. Näin jälkeenpäin ihan hyvä juttu, ehdin nuorena opiskella (voihan sitä äitinäkin opiskella, mutta itselleni opiskelu oli niin kokonaisvaltaista, että olen onnellinen kun sain pyhitettyä sen ajan vain sille asialle), matkustella, kokea kaikenlaista vapaana. Nyt on aikaa ja halua keskittyä lapsiin, en kaihoa vapautta, varsinkin kun sitä nyt lasten ollessa jo vähän isompia kuin ihan taaperoita, alkaa taas olemaan yhä enemmän. Kun saan lapsenlapsia, olen todennäköisesti jo eläkkeellä, joten aikaa heillekin tulee olemaan.

Lapsia minulla on molempaa sukupuolta, ihan niin kuin aina toivoin. Ja juuri se minulle optimaalinen määräkin. Eihän tuota voi etukäteen valita, enkä nyt tiedä millaiset fiilikset olisi, jos en vaikka olisi saanut yhtään tyttöä. Kai siihen olisi sopeutunut ja tyttöillyt sitten enemmän vaikka sukulaisen tyttären kanssa.

Vaikka nuo aloittajan ajatukset äkkiseltään vaikuttavat lapsellisilta tai itsekkäiltä, niin turha tuntea huonoa omatuntoa, kyllähän noita tuon tyylisiä juttuja funtsii joskus ihan jokainen. Ollaan tyytyväisiä että ongelmat on tätä tasoa. :)

- Minkä ikäinen olet?
- Kuinka monta lasta sinulla on (tyttöjä/poikia)?
- Minkä ikäisenä olet saanut lapsesi?

Itse olen 21 vuotias yhden tytön äiti ja odotan toista lasta (rv 31 6) ja tämäkin lapsi on todennäköisesti tyttö:) Molemmat sukupuolet on tervetulleita, ihan kivahan se olis joskus poikakin saada, mutta kyllä olen iloinen nyt näistä mitä on:) esikoinen syntyi kun olin 18vuotias.

Olen nyt 28-vuotias. 22-vuotiaana sain pojan, 26-vuotiaana tytön ja nyt odotan sitten kolmatta. Vaikka täällä nyt millaisia vihoja saakin niskaansa, niin olen kanssa ajatellut, että ennen 30 ikävuotta haluaisin kaikki lapset saada. Kun kerran sopiva puoliso on ja muutenkin lapset tulleet "helposti", niin näin on nyt sitten myös käymässä.

Kiitos kaikille vastauksista, niin asiallisista kuin asiattomistakin :)

Arvelinkin, että saan sen kaltaisia vastauksia kuin ensimmäinen vastaus oli. En ole yllättynyt.

Tiedän, ettei elämää voi/kannata liikaa suunnitella. Mutta ainahan sitä saa ajatuksia pyöritellä ja haaveilla, miksipä ei? Tulemme mieheni kanssa todennäköisesti tekemään lisää lapsia, ja todennäköisesti olen silloin yli 30v. Mutta ei se minun maailmaani kaada, vaikka "yli-ikäisenä" sen kolmannen lapseni saisinkin. Ei ole paljoa eroa, saanko lapsen 29- vai 31-vuotiaana. Se on vain ollut minun ajatukseni, että lapseni tekisin ennen kuin täytän 30v. No, näin ei välttämättä käynytkään, eikä se mitään haittaa.

Ja vaikka tyttöä toivonkin, ja saan nyt toisen pojan, se ei tarkoita sitä ettenkö tätä toista poikaani rakastaisi. Kun sukupuoli selvisi, koin sekä pettymyksen että onnen tunteita, mutta se ei vähennä lastani kohtaan tuntemaani rakkautta. Päivä päivältä ajatus toisesta pojastani tuntuu uskomattoman ihanalta. Saan toisen pikkumiehen, ja olen siitä onnellinen.

Ja jos kolmaskin lapsi sattuu olemaan poika, ei sekään tarkoita ettenkö häntä rakastaisi ja hyväksyisi häntä juuri sellaisena kuin hän on. Ja jos neljäskin sattuisi olemaan poika, sama juttu. Sinä joka kirjoitit "turhien poikien" antamisesta adoptioon, vedit jutun kyllä aika överiksi.

Tietyn sukupuolen toivominen on tabu. Sinut leimataan heti kamalaksi ihmiseksi, jos toivot jompaa kumpaa sukupuolta. Ja auta armias, jos tunnustat vielä tunteneesi harmia kun toiveesi ei toteutunutkaan! Mielestäni on luonnollista toivoa ja haaveilla. Ei se tarkoita sitä, ettet lastasi rakastaisi, jos hän sattuukin olemaan juuri sitä toista sukupuolta.

Aina toitetaan, että kunhan lapsi on terve. Aivan. Harva sairasta lasta toivoo...? Vastakkain ovat siis terve/sairas. On päivänselvää, mitä jokainen toivoo. Entä jos vastakkain ovat tyttö/poika? Mielestäni hieman eri asia...

Mielenkiinnolla odotan lisää vastauksia :)

olen 32v ja minulla on 4 poikaa! oikeastaan toisen pojan jälkeen en edes uskonut että toista sukupuolta tuleekaan jos sukuun on uskominen, historia toistanut itseään.
Esikoiseni sain kun olin 19v, toisen 22v, kolmannen 25 ja viimeiseni sain kun juuri täytin 30.. ei se ikä ole vielä mikään synnyttää mutta erilailla sitä kuitenkin jaksaa sen ikäisenä kun 20v. onhan tuossa jalkapallojoukkue kasassa ja odottelen sitten jos lapsenlapsina ois tyttöjäkin mutta jokaisesta olen silti kiitollinen, vaikka rankkaa on ollutkin.
Ei kannata sillä yrittää että koko ajan toivoisi olevan tyttö koska muuten poikia saattaisi tulla kymmenkunta ennekuin tyttö tulisi.. ajattele omaa parastasi tässä asiassa, sinähän lapset joudut kantamaan.
nyt huomaan kuinka tärkeitä lapset ovat toisilleen vaikka ikäerojakin meiltä löytyy mutta ovat kaikki toisillensa läheiset veljekset.. ja siinä jo sydän sulaa kun katsoo miten neljä leikkii keskenään... :)
tsemppiä sulle kauheesti ja älä stressaa moisilla ajattelet asioiden hyvät puolet ja jätät kaikki huonot pois. sulla tulee olemaan vielä helpmpaa kun sinun kullanmurut vielä jonain päivänä leikkivät keskenään autoilla ja kaikenmaailman transformerseilla.

Yksi lapsi poika on ja sain hänet 35-vuotiaana.

Kaikki ei mene aina niin kuin suunnitellaan, ei välttämättä löydy sopivaa puolisoa tietyn ikäisenä tai muuten elämäntilanne ei ole sopiva tai lasta joutuu yrittämään vuosia. On naisia, jolle pääasia on saada lapsi (ja tietyn ikäisenä) ja ei ole niin tärkeää se kenen kanssa se tehdä. Eräs tuttuni oli päättänyt saada lapsen viimeistään 27 -vuotiaana ja silloinen kumppani mm. petti häntä, mutta miehellä oli hyvät geenit kuulemma. Itse halusin lapsen juuri mieheni kanssa ja jos hän ei olisi lasta halunnut, olisin jatkanut hänen kanssaan lapsettomana.

Itse olen mielestäni nuorekas ja tunnen itseni enemmän n. 32 - 34 vuotiaaksi kuin lähes 40 -vuotiaaksi. Olen todella onnellinen lapsestani ja onneksi en jättänyt häntä "hankkimatta" vain siksi, että olin liian vanha. En usko kuitenkaan iästäni tulevan mitään kovin suuria ongelmia. Ja esim. jaksaako kaikki 20 -vuotiaatkaan leikkiä lapsensa kanssa? Voi olla ylipainoa ym. Itse treenaan puolimaratonille ja pidän kunnostani huolta. Jokin ikäraja minullakin kuitenkin on ja en ole toista lasta ikäni takia halunnut, mutta se ei kyllä ole ainoa syy. Jos oikein toista lasta haluaisin, niin ehkä ikä ei olisi este. En tiedä...

Olisihan se kiva, että olisi kaksi lasta, tyttö ja poika... Ja ihanaa varmaan vaikka olisi kaksi poikaakin. Mutta toisaalta mulle on tässä yhdessä upeassa pojassa ihan tarpeeksi. En kaipaa toista lasta, lähinnä sitä joskus ajattelen pojan kannalta, että hänellä olisi sisaruksia.

"Onko minun sitten pakko yrittää vielä sitä neljättä?" Onks pakko jos ei taho... Ei ole!Ehkä ei kannata, jos se tuntuu pakolta. Onko sulle ok, että sulla on neljä poikaa? Vai onko tytön saaminen nyt joku pakkomielle ja pukkaat lapsia maailmaan vaan sen takia? No onhan näin monet varmaan tehneet...

Jos taas mielelläsi hoivaat isoakin lapsikatrasta niin sittenhän voisit vaikka joustaa periaatteestasi. Kuinka suuri asia se sulle on, että et tee lapsia yli 30 v?

Anoppini toivoi lapsenlapsestaan tyttöä, kun hänellä on kaksi poikaa ja on aina tyttöä toivonut. Omakin äitini toivoi tyttöä, mutta on nyt todella ihastunut poikaamme. Eli voihan se vielä vanhemmillakin päivillä harmittaa, mutta vaikea sanoa kuinka paljon se elämääsi vaikuttaa.