Kohteena

Mun ongelma on aika laaja... toivottavasti osaatte vastata,

Tää ongelma alko mun jalasta, niin hassulta kuin se kuulostaakin.
No mun jalkaan ilmesty jokin patti, joka muistutti luuta. Se röntkenkuvattiin, mutta mitään ei selvinnyt. Sitten sain lähetteen ortopedille. Hän sanoi suoraan, että minulla on jonkinlainen kasvain... Joko hyvä- tai huonolaatuinen, toisin sanoen se voi olla syöpä.
Vamhempani eivät tästä liikahtaneetkaan... Sanoivat vain, että ei se mikään ole. Se leikataan, ja siitä pääsee ohi.
No kolme viikkoa sitten kävin mangeettikuvauksissa, siinä viimeistään selviää mikä se on. Tulokset tulevat viikon päästä.
Ongelmani on, että minusta tuntuu etteivät vanhempani välitä ollenkaan. He riitelevät, ja kaikki on ennallaan.
Äitini suuttuu pienistäkin asioista, sen ovat kokeneet kaikki perheen jäsenet. Hän huutaa ja joskus jopa paiskoo tavaroita.
Isosiskoni on muuttanut jo pois kotoa. Nyt jäljellä on minä ja kaksi vuotta nuorempi pikkusiskoni. Kun äitini suuttuu hän rupeaa haukkumaan minua, vaikka en välttämättä ole tehnyt mitään. Hän huutaa minulle, että en osaa tehdä mitään oikein, jos olisin tiennyt millainen olet en olisi tehnyt lapsia ja en välitä vaikka hukkuisit...
Yleensä alan itkeä, mutta olen jo unohtanut asian aamulla. Äitini luulee että on aina oikeassa...Isosiskoni tietää sen
Äitini pitää pikkusiskoani täydellisenä, ja kun hän suuttuu hän muistuttaa siitä.

Äitini on suurimman osan ajasta ihana, mutta kun hän suuttuu on parasta olla kaukana...
Olen miettinyt miksi minä olen aina kohteena.