Sanoin sulle tai siis kirjoitin kun vastannut puhelimeen, syystä jota tiedä en. Toivotin mukavaa elämää, pyysin anteeksi ja kiitin. Nin en olisi halunnut tehdä, mutta omalta kannalta se oli järkevin ratkaisu. Suhdetta meillä ei tavallaan ollut, mutta jotain kuitenkin, koska mua sattuu nyt. Tunnetta en voi jakaa muille kun kukaan muu ei meistä tiedä. Luulin että pystyn pitämään kaikki tunteet pois, mutta toisin kävi. Ajattelin sua joka sekunti joka päivä, nään susta unia... Tää on ihan järjetöntä. Katson puhelinta onko tullut edes yhtä viestiä, mutta ei. Syytä tähän sun välinpitämättömyyden en tiedä... Onko asia uskaltamisesta kiinni vai olinko mä todellakin sulle korvike jollekin muulle? Yritän vihata sua, mutten pysty. Yritän unohtaa mutten pysty. Sä otit musta palasen. Ehkä jonakin päivänä tää kaikki unohtuu. Halusin vaan kertoo et mulla on SUURI IKÄVÄ!!!
Ruskeat silmät, ihana rakastaja...
tyttönen
071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.