Joka kerta kun tuosta ovesta astun pihalle joudun kohtaamaa kyynisiä katseita ja naurua seläntakana joskus päin naamaaki. Kertokaa mitä tehdä kun joka toinen ihminen on ilmeisesti "vajokki" kun pitää naamalihaksia venytellä minun edessäni tai takana. Takasin nauraminen on käynny mielessä, mutta minua pidettäisiin vain hulluna ellen ole jo sitä. Minä en itse huomaa itsessäni mitää "erikoista" ei ole vammoja ja normaalisti pukeudunki, tosin minut on todettu "vajaa" älyiseksi, mutta ei senkää pitäisi näkyä päällepäin. Auttakaa minut pois tästä HELVETISTÄ
Nauravat ihmiset
en jaksa enää
71294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja ha kukahan totesi sinut vajaa älyiseksi ?
Ehkä se ei näy päällepäin "vajaa" älyisyys.
Se oli kyllä huomiota herättävää kuinka hyvin osaat kirjoitaa "vajaa-älyiseksi"
No minulla on luki-vika ja minua taas luulaan tyhmäksi siksi että tekstini on vajavaista.
Ei mene tasan onnenlahjat :))
Ps.
Voihan ne nauraa siks että oot;
AIKUISTEN OIKEESTI HYVÄ TYYPPI
En tiedä mitä sanoisin joka helpottaisi oloasi. Itse usein huomaan luoneeni jonkin kuvan itsestäni jonka oletan ihmisillä itsestäni olevan. Että he eivät pidä minusta tai pitävät minua tyhmänä tai "huonompana". Mutta yhä useammin kun näihin ihmisiin paremmin tutustun huomaan olleeni väärässä. Oletko varma ettei sinulla ole samaa tilannetta ? Oletat ihmisten nauravan sinulle ja tulkitset heidän käyttäytymisensä ja jopa pienimmätkin eleensä sen oletuksen mukaan ?
Muiden ihmisten käytös voi olla vain hyväntahtoista ja joutavanpäiväistä hymyilyä, joka ei liity Sinuun negatiivisessa mielessä ja jolla ei tarkoiteta mitään erityistä. Tällaista kokee jokainen.
Siihen ei kannattane tuhlata omaa energiaa ja voimavaroja, koska ko. henkilöt eivät edes tunne Sinua kunnolla. Voisiko suhtautua vain asiallisesti tai huvittuneesti? Toisaalta nauru, hymyt ja iloiset ilmeet lienevät kuitenkin parempia ja mieluisampia vaihtoehtoja kuin vaikkapa solvaukset, ilkeydet tai fyysinen kontakti.
Minä tiedän miltä tuntuu kun huomaa nauramista ja ivakatseita ja voidaan vääntää naamaansa.Se tuntuu pahalta.Mutta sinulla on oikeus puolustaa itseäsi,menet vaikka sen pilkkaajan ja naurajan eteen ja kysyt mikäs on noin hauskaa,kerro minullekin.Niin yleensä se pilkkaaminen loppuu siihen ja ne hämmentyy ja huomaakin että sehän ymmärtää ja huomaa että kiusataan ja se kiusaaminen loppuu siihen.
Kyllä tänä päivänä saa puolustaa itseään ja olla tietyllä tavalla myös "kova".Meillä vammaisilla on oikeus tasapainoiseen ja tasa-arvoiseen elämään ja meillä on myös oikeus liikkua ja olla siellä missä terveet liikkuu ja ovat.
Kenelläkään ei ole oikeutta käyttää sinua ja ei ketään vammaista ihmistä kynnysmattona,jonka yli voidaan kävellä,meillä on oikeus puolustaa itseämme.
Voimia sinulle.
Ensinnäkin aidosti ihmettelen kohtaamaasi käytöstä. Minä näytän aika erilaiselta kuin "tavalliset" ihmiset, mutta lasten joskus tuijottelua lukuunottamatta en juuri muuta erikoisempaa kohtaa.
Asutko pikkupaikkakunnalla vai isossa kaupungissa? Kaupungeissa ainakin on yleensä totuttu erilaisiin ihmisiin. Ehkä asunnon tai kaupunginosan vaihtaminen voisi auttaa, jos koet ongelman isoksi.
Paras osaamani neuvo on kuitenkin se, että älä välitä. Jos et välitä tai reagoi, luultavasti pilkantekijätkään eivät saa kaipaamaansa huomiota. Jos taas näytät pelokkaalta, se luultavasti ruokkii lisää heidän typeryyttään.
Pienellä paikkakunnalla ei hyväksytä erilaisuutta ja käytös on tosi typerää ja nauretaan ja pilkataan ja ei hyväksytä vammaisia ihmisiä.Siitä on monta vuotta kun olen kokenut sellaista kiusaamista,sillä en asu enää sillä paikkakunnalla vaan olen muuttanut sieltä pois.Paikkakunta jossa nyt asun niin vammaisiin suhtaudutaan hyvin ja kunnioitetaan vammaisia ihmisiä ja en ole huomannut kiusaamista ja on helppo elää olla ja on sellainen vapaus.
Olen ajatellut paljon sitä että myös ihmisten suhtautuminen vammaisiin myös riippuu maakunnista että miten ihmiset on opetettu suhtautumaan erilaisiin ihmisiin,se paikkakunta missä ennen asuin niin siellä ei tosiaan hyväksytty ihmisten erilaisuutta,ja kun joutuu kiusatuksi niin sitä tulee niin araksi ettei uskalla mennä ulos,vaan jää mielummin sisälle ja suojelee itseään.
Mutta muuttaessani uudelle paikkakunnalle niin olen viihtynyt hyvin ja kukaan ei ole kiusannut vaan jokainen saa olla omissa oloissaan.
Tähän ongelmaan törmää useilla paikkakunnilla varsinkin jos sinne aiotaan perustaa jotain vammaisten asuntolaa tai muuta yhteisöä jossa olisi vaikka työtoimintaa vammaisille jne... Olen ammatissani tullut sen monesti huomaanaan ja kirjoittanut useita artikkeleja lehtiinkin vammaisten puolesta puhuen.
Monenlaisia koteja vammaisille on olemassa ja asuntolatyyppisiä "laitoksia" ja niiden sijoittumisessa on usein ongelmana ihmisten ennakkoluulot ja asenteet vammaisuutta kohtaan.
Eräässä kunnassa päättäjät eväsivät tällaisen asuntolan perustamisen kun lähiseudun asukkaat keräsivät nimiä ns. protestiadressiin ettei heidän naapuriin vain otettaisi vammaisia asumaan.
Tästäkin kirjoitin vammaisia puolustavan kirjoituksen paikalliseen lehteen.
Me ns. terveet emme kaikki vain näemmä osaa suhtautua toisiimme jos joku on erilainen kuin "minä" itse tai ei ole ns. terve vaan vammainen.
Ihmisiä me olemme kaikki ja ei sitä koskaan tiedä milloin se vammaisuus kohtaa omaa itseä ja joudut vaikka pyörätuoliin.
Miten sitten suhtaudut vammaisiin kun itse kelaat pyörätuolissa tai vaikkapa niin ettet edes pysty kelaamaan vaan tarvitset avustajan.
Pitäkää vammaiset lippu korkealla te olette yhtä tärkeitä ja yhtä hyviä ihmisiä kuin me ns. terveetkin.