Vuosi sitten mulla oli oikeastaan kaikki mistä olin haaveillut. Oli mies ja hetken päästä oli myös yhteinen koti. Oltiin kihloissa.
Miks mä en ollu sillon tyytyväinen siihen. En oikeastaan tiedä. Kyllä mä silloin syitä löysin miksi sen kaiken halusin heittää pois. Nyt kadun sitä päätöstäni. Kaikki oli oikeastaan ihan hyvin. Se oli sitä mitä halusin.
:(
Miks mä en ollu sillon tyytyväinen siihen. En oikeastaan tiedä. Kyllä mä silloin syitä löysin miksi sen kaiken halusin heittää pois. Nyt kadun sitä päätöstäni. Kaikki oli oikeastaan ihan hyvin. Se oli sitä mitä halusin.
:(
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun kurkottaa kuusen voi kapsahtaa katajaan. Jos teit päätöksen, jossa luovuit kaikesta, niin se ei kait ollut sitä mitä sisimmässäsi haluat. Joten päätös on voinut olla ihan oikeakin, mutta tunne siitä mitä olet menettänyt voi toki kaivella, jos unelmasi ei vielä olekaan saaneet täyttymystään. Tunne siitä, että se vanhakin oli nykyistä ei mitäätä parempi. Silti, nyt sinulla on mahdollisuus olla vähän varovaisempi ja viisaampi tehdessäsi päätöksiä.. Ehkä entinen oli kuitenkin vähän liian nopeaa ja hätiköityä.
Toisaalta, ellet voi palata entiseen sinun on vain hyväksyttävä tehty päätös ja jatkettava matkaa. Elämässä kaikkeen sopeutuu, kaikki liikkuu ja ihminenkin muuttuu ja elää jatkuvan muutoksen pyörteessä. Mikään ei koskaan ole lopullista elävässä elämässä muuta kuin kuolema. Sitä ennen meillä on mahdollisuuksia vaikka minkälaisia kunhan pidämme aistimme avoinna.
Aina voi yrittää pyytää anteeksi jos toinen ja yhteinen elämä on sen arvoinen
viisaus...poipäin pyrkivälle kaikki suunnat on oikeita.Osittain lottamarin kanssa samaa mieltä..ehkei se sisimmässäs tuntunut oikealta, katumus on normaalireaktio
kun hyppää ns. tyhjyyteen, mutta parempi ehkä sekin kuin kymmeniä vuosia vain
odottaa tilaisuutta lähteä.Tämä ei tietysti koske kaikkia, mutta jotain kokeneena
tämän kerron.
tosiaankin niin et sen arvon huomaa vasta kun menettää. Kannattaa mietiä
onko jotain tehtävissä. Ihmiset tekevät virheratkaisuja..
No ei ole mitään tehtävissä enää.
Ite mokasin ja jätin kaiken silloin ja nyt saan kärsiä siitä mitä jätin taakseni.
luota itseesi, ihan järjissäsi sä olit, kun teit päätöksen. Joskus vain täytyy lähteä, ja siihen luonnollisesti kuuluu myös suru. Kyllä se siitä vielä ja pääset eteenpäin :)
Juu no olen jo päässytkin eteenpäin, mutta aina välillä tulee mietittyä miksi on elämässään aikaisemmin jotain tehnyt ja tuo on kyllä semmoinen asia jota olen katunut.
mieti mikä oli siihen syynä,jos olet jotenkin sairas se voi selittää
kelaa mitä tunsit tota miestä kohtaan ja jos palaisit, jäisitkö vai tunetko noin koska tunnet olosi yksinäiseksi - millasta elämää sä haluat ja haluatko sitä tuon miehen kans?Miksi etenitte niin vauhdilla, etkö osannut sanoa että hidastaisitte vähän...?
Täytyy sanoa että onneksi olet menettänyt. Turhaa ruikutusta
Eivät ne suhteet ole aivan niin ainutkertaisia kuin sinusta tuntuu. Sinulla on kyky löytää hyvä suhde, joten pystyt siihen toisenkin kerran. Ensi kerralla osaat pitää arvossa, mitä sinulla on. Sinusta tulee parempi kumppani ja suhteesta kestävämpi kuin ilman tätä ikävää kokemusta. Ikävä kyllä me kaikki tarvitsemme epäonnistumisia kasvaaksemme.
lottamari aloit niin näkemään vihreää ruohoa aidan toisella puolella ? Mitäs nyt
ei se ruoho tainnut sittenkään olla sen parempaa , kuin vakituinen kumppani.
Sitä saa mitä tilaa..
Miksi kiusaat lottamaria, hän ei ole tämän ketjun aloittaja.
sä oiken sekoilet ?