Pikkuinen

vittu mitä paskoota tänne jauhatte

hgbvfcdx kirjoitti:

vittu mitä paskoota tänne jauhatte

Kauniisti kirjoitettua ja rohkaisevaa tekstiä aloittajalta. Kiitän ja iloitsen olemassaolostasi.

Elo on kevyempää kun on ymmärtäviä rakkaita - on kuin aurinko pilkistäisi pilven takaa ilahduttamaan.

Rohkaisu auttaa kirjoitti:

Kauniisti kirjoitettua ja rohkaisevaa tekstiä aloittajalta. Kiitän ja iloitsen olemassaolostasi.

Elo on kevyempää kun on ymmärtäviä rakkaita - on kuin aurinko pilkistäisi pilven takaa ilahduttamaan.

ethän sää edes tiiä kuka se on !!!!

Kun muut hylkäsivät, kun muut eivät ymmärtäneet ja nähneet tilannetta jossa oli, kun muilta tuli heikolle vain vaatimuksia, ehtoja, arvostelua, mutta ei tukea, eikä ymmärrystä yritin antaa tukeni, seistä vierellä ja luoda uskoa tulevaan.

Ei ole tyhjiä sanoa, vaan kovia koettelemuksia, kärsimystä, yksinäisyyttä, epätoivoa ja epätoivoista taistelua ja lähellä luovuttamista ja paljon paljon tuskaa ja pelkoa.

Kun omat hylkäävät, kun ovat täysin sokeita toisen hädälle ja epätoivolle, voi vaan ihmetellä ja itse yrittää antaa itsestään sen kaiken vähän mitä itsekin toivoisi sillä hetkellä saavansa.

Hän on pikkuinen, hän on hauras, mutta hän on älykäs, kaunis, nuori, paljon surua murhetta ja kaikenlaista vastoinkäymistä kokenut. Minä en hylkää häntä koskaan, rakastan häntä koko sydämestäni, pysyn aina hänen rinnallaan niin kauan kuin hän minua tarvitsee, en jätä, enkä hylkää. Muut ovat sen jo tehneet, minä aion pysyä hänen rinnallaan.

Olen nähnyt ihmisten rakkaudettomuuden ja ymmärtämättömyyden, en halua kenenkään kokevan sellaista, olevansa yksin, ilman toista ihmistä, joka rakastaa, välittää ja joka hädän hetkellä ja muutenkin on aina valmis avaamaan sylinsä ja olemaan olkapää, johon voi päänsä painaa. Me kaikki tarvitsemme jonkun joka välittää. Maaillma on kurja paikka, jos kohdalle sattuu pelkästään kylmiä tunteettomia ihmisiä ja omaisia. En kenellekään toivoisi sellaista, vaan rakkaita vierellä kulkijoita.

Ehkä nämä jollekin ovat vain tyhjiä sanoja, mutta olen elänyt tämän tuskan ja hädän nähnyt sen, kokenut sen hänen kauttansa kuin se olisi ollut minun tuskaani ja kärsimystäni. Kun ymmärtää miltä toisesta tuntuu, kun joutuu elämään sitä samaa tuskaa kuin toinen, kun se tuska tuntuu sydämessä saakka kuin tuli, niin tietää mitä on tehtävä, ei voi luovuttaa, ei voi antaa periksi, on taisteltava toisen puolesta.

Hän ei myöskään koskaan ole hylännyt minua ja on ymmärtänyt minua paremmin kuin yksikään muu. Hän on todella kaiken rakkauden arvoinen.

aloittaja vastaa kirjoitti:

Kun muut hylkäsivät, kun muut eivät ymmärtäneet ja nähneet tilannetta jossa oli, kun muilta tuli heikolle vain vaatimuksia, ehtoja, arvostelua, mutta ei tukea, eikä ymmärrystä yritin antaa tukeni, seistä vierellä ja luoda uskoa tulevaan.

Ei ole tyhjiä sanoa, vaan kovia koettelemuksia, kärsimystä, yksinäisyyttä, epätoivoa ja epätoivoista taistelua ja lähellä luovuttamista ja paljon paljon tuskaa ja pelkoa.

Kun omat hylkäävät, kun ovat täysin sokeita toisen hädälle ja epätoivolle, voi vaan ihmetellä ja itse yrittää antaa itsestään sen kaiken vähän mitä itsekin toivoisi sillä hetkellä saavansa.

Hän on pikkuinen, hän on hauras, mutta hän on älykäs, kaunis, nuori, paljon surua murhetta ja kaikenlaista vastoinkäymistä kokenut. Minä en hylkää häntä koskaan, rakastan häntä koko sydämestäni, pysyn aina hänen rinnallaan niin kauan kuin hän minua tarvitsee, en jätä, enkä hylkää. Muut ovat sen jo tehneet, minä aion pysyä hänen rinnallaan.

Olen nähnyt ihmisten rakkaudettomuuden ja ymmärtämättömyyden, en halua kenenkään kokevan sellaista, olevansa yksin, ilman toista ihmistä, joka rakastaa, välittää ja joka hädän hetkellä ja muutenkin on aina valmis avaamaan sylinsä ja olemaan olkapää, johon voi päänsä painaa. Me kaikki tarvitsemme jonkun joka välittää. Maaillma on kurja paikka, jos kohdalle sattuu pelkästään kylmiä tunteettomia ihmisiä ja omaisia. En kenellekään toivoisi sellaista, vaan rakkaita vierellä kulkijoita.

Ehkä nämä jollekin ovat vain tyhjiä sanoja, mutta olen elänyt tämän tuskan ja hädän nähnyt sen, kokenut sen hänen kauttansa kuin se olisi ollut minun tuskaani ja kärsimystäni. Kun ymmärtää miltä toisesta tuntuu, kun joutuu elämään sitä samaa tuskaa kuin toinen, kun se tuska tuntuu sydämessä saakka kuin tuli, niin tietää mitä on tehtävä, ei voi luovuttaa, ei voi antaa periksi, on taisteltava toisen puolesta.

Hän ei myöskään koskaan ole hylännyt minua ja on ymmärtänyt minua paremmin kuin yksikään muu. Hän on todella kaiken rakkauden arvoinen.

Niin upea ollakseen totta.

aloittaja vastaa kirjoitti:

Kun muut hylkäsivät, kun muut eivät ymmärtäneet ja nähneet tilannetta jossa oli, kun muilta tuli heikolle vain vaatimuksia, ehtoja, arvostelua, mutta ei tukea, eikä ymmärrystä yritin antaa tukeni, seistä vierellä ja luoda uskoa tulevaan.

Ei ole tyhjiä sanoa, vaan kovia koettelemuksia, kärsimystä, yksinäisyyttä, epätoivoa ja epätoivoista taistelua ja lähellä luovuttamista ja paljon paljon tuskaa ja pelkoa.

Kun omat hylkäävät, kun ovat täysin sokeita toisen hädälle ja epätoivolle, voi vaan ihmetellä ja itse yrittää antaa itsestään sen kaiken vähän mitä itsekin toivoisi sillä hetkellä saavansa.

Hän on pikkuinen, hän on hauras, mutta hän on älykäs, kaunis, nuori, paljon surua murhetta ja kaikenlaista vastoinkäymistä kokenut. Minä en hylkää häntä koskaan, rakastan häntä koko sydämestäni, pysyn aina hänen rinnallaan niin kauan kuin hän minua tarvitsee, en jätä, enkä hylkää. Muut ovat sen jo tehneet, minä aion pysyä hänen rinnallaan.

Olen nähnyt ihmisten rakkaudettomuuden ja ymmärtämättömyyden, en halua kenenkään kokevan sellaista, olevansa yksin, ilman toista ihmistä, joka rakastaa, välittää ja joka hädän hetkellä ja muutenkin on aina valmis avaamaan sylinsä ja olemaan olkapää, johon voi päänsä painaa. Me kaikki tarvitsemme jonkun joka välittää. Maaillma on kurja paikka, jos kohdalle sattuu pelkästään kylmiä tunteettomia ihmisiä ja omaisia. En kenellekään toivoisi sellaista, vaan rakkaita vierellä kulkijoita.

Ehkä nämä jollekin ovat vain tyhjiä sanoja, mutta olen elänyt tämän tuskan ja hädän nähnyt sen, kokenut sen hänen kauttansa kuin se olisi ollut minun tuskaani ja kärsimystäni. Kun ymmärtää miltä toisesta tuntuu, kun joutuu elämään sitä samaa tuskaa kuin toinen, kun se tuska tuntuu sydämessä saakka kuin tuli, niin tietää mitä on tehtävä, ei voi luovuttaa, ei voi antaa periksi, on taisteltava toisen puolesta.

Hän ei myöskään koskaan ole hylännyt minua ja on ymmärtänyt minua paremmin kuin yksikään muu. Hän on todella kaiken rakkauden arvoinen.

Yksi kysymys : Miksi tämä kaikki anonyyminä nettipalstalle, miksi ei hänelle ?
Ei täällä olla kenenkään tukena eikä seistä kenenkään vierellä.

??? kirjoitti:

Yksi kysymys : Miksi tämä kaikki anonyyminä nettipalstalle, miksi ei hänelle ?
Ei täällä olla kenenkään tukena eikä seistä kenenkään vierellä.

En tiedä, ehkä en tohtiut antaa itsestäni marttiiriys kuvaa hänelle, en halua hänen saavan minusta sellaista kuvaa, että olisin jotain, pystyisin johonkin parempaan kuin toiset. Ihan itselleni lupasin tämän kaiken ja tänne sen takia lupaukseni viestin muotoon laitoin selvääntääkseni itselleni, että pysyn hänen vierellä tapahtui mitä tapahtui, enkä hylkää. Hän tietää että rakastan häntä ja tulen olemaan hänen elämässään tukena aina.

En ole vahva, enkä urhoollinen, enkä pysty urotekoihin, mutta uskon uskolliseen rakkauteen, joka ei hylkää, eikä jätä missään tilanteessa.

aloittaja vastaa kirjoitti:

En tiedä, ehkä en tohtiut antaa itsestäni marttiiriys kuvaa hänelle, en halua hänen saavan minusta sellaista kuvaa, että olisin jotain, pystyisin johonkin parempaan kuin toiset. Ihan itselleni lupasin tämän kaiken ja tänne sen takia lupaukseni viestin muotoon laitoin selvääntääkseni itselleni, että pysyn hänen vierellä tapahtui mitä tapahtui, enkä hylkää. Hän tietää että rakastan häntä ja tulen olemaan hänen elämässään tukena aina.

En ole vahva, enkä urhoollinen, enkä pysty urotekoihin, mutta uskon uskolliseen rakkauteen, joka ei hylkää, eikä jätä missään tilanteessa.

Siis oikeesti kaikki oli tuuleen höpinää etkä sä ole ollut hänen tukenaan millään tavalla ??!!

aloittaja vastaa kirjoitti:

En tiedä, ehkä en tohtiut antaa itsestäni marttiiriys kuvaa hänelle, en halua hänen saavan minusta sellaista kuvaa, että olisin jotain, pystyisin johonkin parempaan kuin toiset. Ihan itselleni lupasin tämän kaiken ja tänne sen takia lupaukseni viestin muotoon laitoin selvääntääkseni itselleni, että pysyn hänen vierellä tapahtui mitä tapahtui, enkä hylkää. Hän tietää että rakastan häntä ja tulen olemaan hänen elämässään tukena aina.

En ole vahva, enkä urhoollinen, enkä pysty urotekoihin, mutta uskon uskolliseen rakkauteen, joka ei hylkää, eikä jätä missään tilanteessa.

Suuret sanat tyhjää täynnä.

Ei kai ! kirjoitti:

Siis oikeesti kaikki oli tuuleen höpinää etkä sä ole ollut hänen tukenaan millään tavalla ??!!

hän on se?
Joka oli täällä
jo silloin
Kun Kaikki muut
Omatkin
Jättivät oman onnensa nojaan
Ehkäpä siksi retkestä ei tullutkaan niin pitkä ja raskas, kuin se muutoin oisi voinut olla.

aloittaja vastaa kirjoitti:

Kun muut hylkäsivät, kun muut eivät ymmärtäneet ja nähneet tilannetta jossa oli, kun muilta tuli heikolle vain vaatimuksia, ehtoja, arvostelua, mutta ei tukea, eikä ymmärrystä yritin antaa tukeni, seistä vierellä ja luoda uskoa tulevaan.

Ei ole tyhjiä sanoa, vaan kovia koettelemuksia, kärsimystä, yksinäisyyttä, epätoivoa ja epätoivoista taistelua ja lähellä luovuttamista ja paljon paljon tuskaa ja pelkoa.

Kun omat hylkäävät, kun ovat täysin sokeita toisen hädälle ja epätoivolle, voi vaan ihmetellä ja itse yrittää antaa itsestään sen kaiken vähän mitä itsekin toivoisi sillä hetkellä saavansa.

Hän on pikkuinen, hän on hauras, mutta hän on älykäs, kaunis, nuori, paljon surua murhetta ja kaikenlaista vastoinkäymistä kokenut. Minä en hylkää häntä koskaan, rakastan häntä koko sydämestäni, pysyn aina hänen rinnallaan niin kauan kuin hän minua tarvitsee, en jätä, enkä hylkää. Muut ovat sen jo tehneet, minä aion pysyä hänen rinnallaan.

Olen nähnyt ihmisten rakkaudettomuuden ja ymmärtämättömyyden, en halua kenenkään kokevan sellaista, olevansa yksin, ilman toista ihmistä, joka rakastaa, välittää ja joka hädän hetkellä ja muutenkin on aina valmis avaamaan sylinsä ja olemaan olkapää, johon voi päänsä painaa. Me kaikki tarvitsemme jonkun joka välittää. Maaillma on kurja paikka, jos kohdalle sattuu pelkästään kylmiä tunteettomia ihmisiä ja omaisia. En kenellekään toivoisi sellaista, vaan rakkaita vierellä kulkijoita.

Ehkä nämä jollekin ovat vain tyhjiä sanoja, mutta olen elänyt tämän tuskan ja hädän nähnyt sen, kokenut sen hänen kauttansa kuin se olisi ollut minun tuskaani ja kärsimystäni. Kun ymmärtää miltä toisesta tuntuu, kun joutuu elämään sitä samaa tuskaa kuin toinen, kun se tuska tuntuu sydämessä saakka kuin tuli, niin tietää mitä on tehtävä, ei voi luovuttaa, ei voi antaa periksi, on taisteltava toisen puolesta.

Hän ei myöskään koskaan ole hylännyt minua ja on ymmärtänyt minua paremmin kuin yksikään muu. Hän on todella kaiken rakkauden arvoinen.

Harvinaisen kaunista tekstiä...

aloittaja vastaa kirjoitti:

En tiedä, ehkä en tohtiut antaa itsestäni marttiiriys kuvaa hänelle, en halua hänen saavan minusta sellaista kuvaa, että olisin jotain, pystyisin johonkin parempaan kuin toiset. Ihan itselleni lupasin tämän kaiken ja tänne sen takia lupaukseni viestin muotoon laitoin selvääntääkseni itselleni, että pysyn hänen vierellä tapahtui mitä tapahtui, enkä hylkää. Hän tietää että rakastan häntä ja tulen olemaan hänen elämässään tukena aina.

En ole vahva, enkä urhoollinen, enkä pysty urotekoihin, mutta uskon uskolliseen rakkauteen, joka ei hylkää, eikä jätä missään tilanteessa.

jotka jokainen tulee rikkoomaan tavalla tai toisella. No saahan sitä tänne satuilla, mutta kun se huuma tai mikälie laantuu ja silmiltä putoavat suomut niin mitenkähän on.
Suuria sanoja ja nuo uroteot kuullostavat jo niin korneilta että apuaaaaa....
realiteetteja peliin ja herätys tähän maailmaan.

aloittaja vastaa kirjoitti:

En tiedä, ehkä en tohtiut antaa itsestäni marttiiriys kuvaa hänelle, en halua hänen saavan minusta sellaista kuvaa, että olisin jotain, pystyisin johonkin parempaan kuin toiset. Ihan itselleni lupasin tämän kaiken ja tänne sen takia lupaukseni viestin muotoon laitoin selvääntääkseni itselleni, että pysyn hänen vierellä tapahtui mitä tapahtui, enkä hylkää. Hän tietää että rakastan häntä ja tulen olemaan hänen elämässään tukena aina.

En ole vahva, enkä urhoollinen, enkä pysty urotekoihin, mutta uskon uskolliseen rakkauteen, joka ei hylkää, eikä jätä missään tilanteessa.

tukena henkisesti, ajatuksen tasolla, vaiko myös fyysisesti läsnä? Jokaikinen ajatukseni on enemmän kuin itse koskaan uskaltaisin keneltäkään toivoa tai pyytää. Upeita juttuja. Toivottavasti se älykäs, kaunis ja nuori tietää, että tsemppaat häntä. Kuka tahansa olisi niin kiitollinen sinun ajatuksistasi tai, vielä parempaa, läsnäolostasi tiukassa elämäntilanteessa.

Mitä se vierellä seisominen ja tukeminen kullekin on se vähän riippuu, mutta jokainen omien kykyjen ja voimavarojensa mukaan, enempää ei keneltäkään ulkopuolinen voi tulla vaatimaan ja arvostelemaan, jos itse on jättänyt ja hylännyt eikä välitä miten käy.

Minun käsitykseni vierellä olemisesta ja tukemisesta on se, jos toinen pyytää apua autetaan tai jos haluaa puhua, kuunnellaan. Tarjotaan syli, olkapää ja kuuntelevat korvat, annetaan materiaalista tukea jos mahdollista ja autetaan eteenpäin, eikä vain jätetä sanomalla: "voi, voi"...

Itse en haluaisi itselleni kenenkään suuria sanoja omassa hädässäni vaan toimintaa ja konkreettista auttamista. Liian paljon on tässä maassa suurten sanojen puhujia ja liian vähän tekijöitä vaikka ressursseja auttamiseen kyllä olisi. Ei halutakaan auttaa vaan mielummin halutaan olla sanoilla pätemässä, neuvomassa ja ojentamassa.

Minä olen kyllästynyt kuuntelemaan ihmisten vaatimuksia ja saarnoja, kun heikkoa pitäisi auttaa, eikä piiskata ja ruoskia vielä heikommaksi.

Olen pahoillani, jos sinulle tämä kaikki on vain satua. Minulle tämä on ollut todellista kamppailua.

aloittaja vastaa kirjoitti:

Mitä se vierellä seisominen ja tukeminen kullekin on se vähän riippuu, mutta jokainen omien kykyjen ja voimavarojensa mukaan, enempää ei keneltäkään ulkopuolinen voi tulla vaatimaan ja arvostelemaan, jos itse on jättänyt ja hylännyt eikä välitä miten käy.

Minun käsitykseni vierellä olemisesta ja tukemisesta on se, jos toinen pyytää apua autetaan tai jos haluaa puhua, kuunnellaan. Tarjotaan syli, olkapää ja kuuntelevat korvat, annetaan materiaalista tukea jos mahdollista ja autetaan eteenpäin, eikä vain jätetä sanomalla: "voi, voi"...

Itse en haluaisi itselleni kenenkään suuria sanoja omassa hädässäni vaan toimintaa ja konkreettista auttamista. Liian paljon on tässä maassa suurten sanojen puhujia ja liian vähän tekijöitä vaikka ressursseja auttamiseen kyllä olisi. Ei halutakaan auttaa vaan mielummin halutaan olla sanoilla pätemässä, neuvomassa ja ojentamassa.

Minä olen kyllästynyt kuuntelemaan ihmisten vaatimuksia ja saarnoja, kun heikkoa pitäisi auttaa, eikä piiskata ja ruoskia vielä heikommaksi.

Olen pahoillani, jos sinulle tämä kaikki on vain satua. Minulle tämä on ollut todellista kamppailua.

Ja kuitenkaan et tiedä kuka minä olen enkä minä tiedä kuka sinä olet.
Näyttää tuki ja vierellä oleminen kallistua pahasti nettileikin puolelle.

aloittaja vastaa kirjoitti:

Mitä se vierellä seisominen ja tukeminen kullekin on se vähän riippuu, mutta jokainen omien kykyjen ja voimavarojensa mukaan, enempää ei keneltäkään ulkopuolinen voi tulla vaatimaan ja arvostelemaan, jos itse on jättänyt ja hylännyt eikä välitä miten käy.

Minun käsitykseni vierellä olemisesta ja tukemisesta on se, jos toinen pyytää apua autetaan tai jos haluaa puhua, kuunnellaan. Tarjotaan syli, olkapää ja kuuntelevat korvat, annetaan materiaalista tukea jos mahdollista ja autetaan eteenpäin, eikä vain jätetä sanomalla: "voi, voi"...

Itse en haluaisi itselleni kenenkään suuria sanoja omassa hädässäni vaan toimintaa ja konkreettista auttamista. Liian paljon on tässä maassa suurten sanojen puhujia ja liian vähän tekijöitä vaikka ressursseja auttamiseen kyllä olisi. Ei halutakaan auttaa vaan mielummin halutaan olla sanoilla pätemässä, neuvomassa ja ojentamassa.

Minä olen kyllästynyt kuuntelemaan ihmisten vaatimuksia ja saarnoja, kun heikkoa pitäisi auttaa, eikä piiskata ja ruoskia vielä heikommaksi.

Olen pahoillani, jos sinulle tämä kaikki on vain satua. Minulle tämä on ollut todellista kamppailua.

perinteinen palstojen mulkvisti olit .

aloittaja vastaa kirjoitti:

Mitä se vierellä seisominen ja tukeminen kullekin on se vähän riippuu, mutta jokainen omien kykyjen ja voimavarojensa mukaan, enempää ei keneltäkään ulkopuolinen voi tulla vaatimaan ja arvostelemaan, jos itse on jättänyt ja hylännyt eikä välitä miten käy.

Minun käsitykseni vierellä olemisesta ja tukemisesta on se, jos toinen pyytää apua autetaan tai jos haluaa puhua, kuunnellaan. Tarjotaan syli, olkapää ja kuuntelevat korvat, annetaan materiaalista tukea jos mahdollista ja autetaan eteenpäin, eikä vain jätetä sanomalla: "voi, voi"...

Itse en haluaisi itselleni kenenkään suuria sanoja omassa hädässäni vaan toimintaa ja konkreettista auttamista. Liian paljon on tässä maassa suurten sanojen puhujia ja liian vähän tekijöitä vaikka ressursseja auttamiseen kyllä olisi. Ei halutakaan auttaa vaan mielummin halutaan olla sanoilla pätemässä, neuvomassa ja ojentamassa.

Minä olen kyllästynyt kuuntelemaan ihmisten vaatimuksia ja saarnoja, kun heikkoa pitäisi auttaa, eikä piiskata ja ruoskia vielä heikommaksi.

Olen pahoillani, jos sinulle tämä kaikki on vain satua. Minulle tämä on ollut todellista kamppailua.

siis pelkkiä sanoja! Etkö ymmärrä itsekkään että sanat täällä ei ole tekoja!
Miksi et ole siellä vierellä tukemassa ja pitämässä huolta siitä heikosta?
Elikkä olet VARATTU, ja täällä jauhat täyttä pas'kaa.
Kuinka monen luulet uskovan nuo sinun tukitarinasi? Siis sinun itsesi lisäksi? Kai nuo jotka kehuvat kaunista kirjoitusmuotoa, mutta ei ketkään toiset. Että sä kehtaat! Mutta jos olet eräs J, niin empä ihmettele yhtään, olethan kuuluisa naisten vikittelijä, ja siihenhän se jääkin, kun live-elämäsi ei anna myöten tehdä niitä tekoja, ne on vain sanoja!
Opettele viimein rehelliseksi, voit itsekkin paremmin kun et jatkuvasti joudu keksimään uusia valheita, ja et puhu itseäsi pussiin!

Haiskahtaa taas sille, että huomattavasti vanhempi mies tarjoaa "lohdutusta" heikolle pikkutytölle...ehkä nippa nappa täysikäinen mutta jonkin traumojen kokemisen takia henkisesti vielä lapsi. Tyttö on epävarma ja hämmentynyt, siksi isukkihahmo sopii nyt, mutta myöhemmin hän ymmärtää tulleensa vain seksuaalisesti hyväksikäytetyksi.
Ja kärsii tuosta "isukkilaps"i suhteesta loppu ikänsä.

Näitä tarinoita kuulee nykyään...

Vanhempien miesten tulisi ymmärtää jättää edes alle 20 vuotiaat nuoret rauhaan.