Hyvä miesystäväni jäi toissa päivänä sairaslomalle. Ikä 32v. Vain ystävä minulle. Kertoi ajatelleensa yhtä naista joka aamu ensimäisenä ja iltaisin viimeisenä kuukausitolkulla. Nainen oli kertonut rakastavansa miestä, mutta ovat tehneet eroa useaan kertaan.Molemmat ovat arvostetuissa ammateissa.
Olen miettinyt tätä nyt kaksi päivää.
Mitä se on? Miksi joku voi sekoittaa noin koko tunne-elämän ja koskettaa joitain pohjarakenteita niin, että siihen voi hajota? Uusien suhteiden rakentaminen ei ole ratkaisu, vaikka molemmilla olisi siihen mahdollisuus.
Kokemuksia?
Olen miettinyt tätä nyt kaksi päivää.
Mitä se on? Miksi joku voi sekoittaa noin koko tunne-elämän ja koskettaa joitain pohjarakenteita niin, että siihen voi hajota? Uusien suhteiden rakentaminen ei ole ratkaisu, vaikka molemmilla olisi siihen mahdollisuus.
Kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joku on dramaattisempi luonne kuin toinen.
Ei sun tarvitse pystyä samaistumaan ystävääsi, riittää, että olet tukena kun hän tukea kaipaa. Kuuntelet ja olet vaan läsnä. Jos se auttaa ystävääsi käsittelemään tätä hänelle niin rajua kokemusta, niin se riittää. Sitä on ystävyys.
Ei kaikia tunnejuttuja voi aina selittää järkevästi järjellä. Meissä myllää kaiken aikaa tunnemaailma, josta sitten syntyy ajatukset ja ajatuksista syntyy tekoja. Kaikkien niiden kerrosten hallitseminen saattaa joskus vaan olla ylivoimaista ja ihmisen pitää vetäytyä ns. teloilleen sitä kaikkea jäsentämään. Mistä kaikki alkoi ja mitä siitä seurasi ja miksi jne jne... Ehkä sun ystäväsi on juuri nyt sellaisessa kaaoksen tilassa eikä tunne selviävänsä siitä ennen kuin poistaa kaiken muun hälinän elämästään hetkiseksi ja keskittyy esim. surutyöhön siitä, ettei voi vaan rakastaa täydestä sydämestään.
Mielenrauhan tavoittamiseen saattaa mennä kauankin, riippuen ihmisestä. Mutta on hyvä, että ystävälläsi on sinutkin eikä häntä hyljätä yksin vain siksi, että hän ei selviä kaikesta niin kuin ihmisen mukamas pitäisi aina kyetä selviämään. Nykymaailma kun niin rakastaa tasapäistää... : \
Minun piti elää elämäni sinkkumiehenä, naistenmiehenä joka liihottaa kukasta kukkaan tyttösten jäädessä kaipuutaan itkemään jälkeeni. Yeh, ja se melkein onnistuikin, 40 vuotiaaksi asti, sitten tuli yksi syyskuun sadepäivä ja sateen liottama nainen huoltsikalla edelläni tankkaamassa autoa.En tiedä mitä tapahtui, mutta tuo tuntematon nainen kummitteli ajatuksissani pitkin päivää monta viikkoa, kunnes näin hänet uudestaan, ja minä kokenut naistenmies, takellellen sain pyydettyä hänet kahville. En tiedä onko tämä tuota naisten mainostamaa rakkautta, mutta tämä nainen on mielessäni kaikissa ratkaisuissani ja aina ensimmäisenä ja viimeisenä päivisin aatoksissain. En voi kuvitella tulevaisuuttani ehjänä ja täysipainoisena ilman häntä. Sanoit että koskettaa pohjarakenteita myöten - hyvin kuvattu, minun kukkakedolla liihottelu loppui,tuntuu etten yksinkertaisesti voi elää ilman häntä, ja muut naiset eivät enää kiinnosta, minun pääni - ajatukseni - fyysinen puoleni - jopa poikamiesboxini tuntuu kaipaavan häntä. Jos hän lähtisi pois, minä varmaan hajoaisin ja tuskin noista palasista enää saisin rakennettua kokonaista, ehjää minääni. Tältä ainakin nyt tuntuu ...
Kunnes sen saa ja korkkaa...?
Toisen ihmisen romantisoiminen on todellakin merkki rakastumisesta. Onnee vaan. Kerta se on ekakin. Toivotaan, että se korkkaamisenkin jälkeen yhä toimii ja kasvaa, se rakkaus meinaan.
Jatka olemista Romeo sille valitullesi ja kohtele häntä kuin Juliaa - sitä ainutta ja oikeaa.
; )
Et oo ainoa. Rakkaudeksi tai joksikin huumaksi tätä kai sanotaan, musta vaan tuntuu että haluun tän naisen aamuun,päivään ja iltaan. On joku jolle mä olen tärkeä ja joka on mulle tärkee.
Mäkin vaihdoin naista kuin sukkia, joskus joku kauemminkin. Ja aina mä ihmettelin noita löpinöitä vakisuhteista ja kammo oli avioliitto. Lapsiakaan mä aattelin että ei kiitos.
Ja ne naiset, ne oli upeita, tollasia missiladylikejä, aivan toisen tyyppisiä kuin tää avovaimoni.
Mutta oon aina sanonu jotta urheilu on pahasta, eli lenkkipolulla oli tavallisen näköinen, itkuinen nainen kolhinut nilkkansa ja eihän auttanut kun kohteliaana miehenä auttaa ja melkein kannoin sen autolle ja vein tk:n. Ja siihen jämähdin, enkä pois ole sitä päästänyt.
Nyt mä oon itse anonut tätä naista asumaan mun kanssa ja salaa toivon että se tulisi paksuksi että meistä tulisi "ME". Ja vaikka tää tuntuu naisten hempeiltä puheilta, niin tuntuu kuin kaksi toisistaan erillään ollutta ois löytänyt takasin toisillensa
...........