haaksirikko

Joku on dramaattisempi luonne kuin toinen.
Ei sun tarvitse pystyä samaistumaan ystävääsi, riittää, että olet tukena kun hän tukea kaipaa. Kuuntelet ja olet vaan läsnä. Jos se auttaa ystävääsi käsittelemään tätä hänelle niin rajua kokemusta, niin se riittää. Sitä on ystävyys.

Ei kaikia tunnejuttuja voi aina selittää järkevästi järjellä. Meissä myllää kaiken aikaa tunnemaailma, josta sitten syntyy ajatukset ja ajatuksista syntyy tekoja. Kaikkien niiden kerrosten hallitseminen saattaa joskus vaan olla ylivoimaista ja ihmisen pitää vetäytyä ns. teloilleen sitä kaikkea jäsentämään. Mistä kaikki alkoi ja mitä siitä seurasi ja miksi jne jne... Ehkä sun ystäväsi on juuri nyt sellaisessa kaaoksen tilassa eikä tunne selviävänsä siitä ennen kuin poistaa kaiken muun hälinän elämästään hetkiseksi ja keskittyy esim. surutyöhön siitä, ettei voi vaan rakastaa täydestä sydämestään.

Mielenrauhan tavoittamiseen saattaa mennä kauankin, riippuen ihmisestä. Mutta on hyvä, että ystävälläsi on sinutkin eikä häntä hyljätä yksin vain siksi, että hän ei selviä kaikesta niin kuin ihmisen mukamas pitäisi aina kyetä selviämään. Nykymaailma kun niin rakastaa tasapäistää... : \

Minun piti elää elämäni sinkkumiehenä, naistenmiehenä joka liihottaa kukasta kukkaan tyttösten jäädessä kaipuutaan itkemään jälkeeni. Yeh, ja se melkein onnistuikin, 40 vuotiaaksi asti, sitten tuli yksi syyskuun sadepäivä ja sateen liottama nainen huoltsikalla edelläni tankkaamassa autoa.En tiedä mitä tapahtui, mutta tuo tuntematon nainen kummitteli ajatuksissani pitkin päivää monta viikkoa, kunnes näin hänet uudestaan, ja minä kokenut naistenmies, takellellen sain pyydettyä hänet kahville. En tiedä onko tämä tuota naisten mainostamaa rakkautta, mutta tämä nainen on mielessäni kaikissa ratkaisuissani ja aina ensimmäisenä ja viimeisenä päivisin aatoksissain. En voi kuvitella tulevaisuuttani ehjänä ja täysipainoisena ilman häntä. Sanoit että koskettaa pohjarakenteita myöten - hyvin kuvattu, minun kukkakedolla liihottelu loppui,tuntuu etten yksinkertaisesti voi elää ilman häntä, ja muut naiset eivät enää kiinnosta, minun pääni - ajatukseni - fyysinen puoleni - jopa poikamiesboxini tuntuu kaipaavan häntä. Jos hän lähtisi pois, minä varmaan hajoaisin ja tuskin noista palasista enää saisin rakennettua kokonaista, ehjää minääni. Tältä ainakin nyt tuntuu ...