Eron syyt?

Ihmiset näkee yleensä asiat eri tavoin.

Eipä tarvinnut kilpailla siitä kumpi oli syyllinen, enemmän taisivat muut ihmetellä selkäni takana tyhmyyttäni ja/tai hyvänahkaisuuttani...

Ei niin minkäänlaista väliä. Taisivat laittaa mun syyksi, mutta se on kai kuuluu asiaan että pitää omistaan huolta. Kun eroaa, eroaa myös sukulaisista, se siis satuttaa myös heitä. On aivan normaalia että valitaan puolta siinä prosessissa. Ja exä tarvitsee myös jonkun jolle itkeä sitä tragediaa mikä ero tuo tullessaan. Niinhän mullakin on.

Tuollainen jälkipyykki on paskamaista. Kellä nyt olisi aina niin auvoista avioliitossa? Mutta ei sitä revitellä kahvipyödissä kuitenkaan. Totuus on kuitenkin, että vaikka enkeli ja piru menisivät naimisiin, niin tavallaan ero on kummankin syy kun ovat niin väärät toisilleen. Toisen kiltteys korostaa toisen ilkeyttä. Piru voisi olla ihan toisenlainen toisen pirun kanssa.

Pitkä matka on......
Siis eron jälkeen lähdin pois siltä paikkakunnalta jossa silloin elettiin ja sinne jäi myös exän suku.
Exän tyttären kanssa jäi ainakin hyvät välit, jonkin aikaa pidettiin eron jälkeen yhteyttä. Mutta sitten se soittelu väheni ja nyt on viimeisestä puhelusta niin pitkä aika että kait ihan luonnollinen loppu.
Ja itee en sen kummemmin täällä puhunut siitä.
Systeri tykkäs mun exästä, enkä sitten hänen ajatustaan ole sen kummemmin yrittänyt muuttaa.
Se oli meidän elämää ja ero oli myös meidän välinen. Siisso.

Kummankin suku, niin hänen kuin minunkin,ja yhteiset tuttavamme ihmettelivät miksi emme eronneet jo vuosikymmeniä sitten.

Jos pystyy elämään sen asian kanssa että kertoo valheita ihmisestä jota on ainakin joskus rakastanut , niin siitä vaan. Valehtelu ja mustamaalaus kertoo enemmän ihmisestä itsestään kuin siitä henkilöstä josta valehtelee. Osa on sukulaissuhteiden säilymisen vuoksi uskovinaan vaikka tietääkin asioiden oikean laidan.

Avioerosta en voi mitään kommentoida, mutta pitkäaikaisen yhdessäolon loppumisesta sen sijaan.
Kuitenkin minun ja joskus sen minun suuren rakkauteni suhde hänen kavereidensa mukaan katkesi siihen, kun olin niin mustasukkainen ja omistushaluinen. Suutuin kun nainen tuli toisen miehen luota kotiin ja kertoili yksityiskohtia kaikesta, mitä en halunnut kuulla ja mistä en halunnut edes tietää. Eikä ollut ainutkertaista, eikä edes samasta miehestä ollut useinkaan kyse. Aina kun kännissä, niin silloin irtosi milloin kenellekkin. Jo armeijaaikana hänellä oli suhde toisen kundin kanssa, mutta päättyi kun pääsin armeijasta. Kertoi kyllä minulle siitä suhteestaan.
Kun ei olla tarpeeksi aikuisia aikuisenakaan ja se luolaihminen haluineen vie ihmistä, niin eihän mistään mitään tule.
Ei sillä väliä kenen syy. Jos ei sovi yhteen, niin se on molempien huono valinta ja siinä on ihan turha syytrellä ketään. Ihminen pitäisi tuntea, ennekuin ryntää suhteeseen ja kuvittelee että siitä yhdessäolosta mitään tulisi.
Uskottomuus on ympäristön ja tämän päivän ajattelun syytä.

Kaikki syy oli minussa.
Sen ystävänikin tietävät.

En ole koskaan selitellyt sanallakaan erojani, ja niitä on joitakin. Avoeroja.
Ei ole kukaan kysynytkään. Tietävät suoraselkäisen, rehellisen, vahvan luontoni.

Ei ole tarvinnut eroilla vihassa eikä katkeruuksissa. Erojen hetkillä ja jälkeen pientä kuohuntaa joka on laimentunut melko nopeasti.

Jälki puheitakaan en ole kuullut miltään taholta, en kummankaan sukulaisten tai tuttujen, joten liene jäänyt desinfioimattomia luurankoja komeroihin, joista olen vienyt pois tavarani.

Ainoan lapsenkin olen yhteiskasvattanut kelvolliseksi maailmalle ja sinne ohjannut.

Kun vielä on eroprosessi käynnissä eli tunteita jäljellä, sitä syyttelee ja on loukattu ja vaikka mitä.
Mutta kun aikaa on vierinyt tarpeeksi ja tunteet läpikäyty niin yleensä siinä tulee jo rauhallisempi asennekin entiseen epäonnistumiseensa toisen kanssa.
Onhan siinä aina kaksi,valinneet itse toisensa, joko nähneet kuka toinen on tai ei, on myös siitä paljon kiinni kuinka aidosti on oltu alusta asti toisen kanssa eikä välttämättä sittenkään aina liitto kestä.
Elämässä kun tapaa paljon ihmisiä, tapaa paljon kai niitä mahdollisuuksiakin, voi rakastua tahtomattaankin uudelleen johonkin toiseen ihmiseen kun sille tunteelle on tilaa jäljellä, ero voi tulla.
Itse olin aikoinaan umpirakastunut kumppaniini,teimme paljon virheitä molemmat,valitsimme eri tiet ja tavan kulkea ja niin liittomme hajosi, kuollutkin on jo vuosia sitten.Loppuun asti oltiin silti yhteydessä aina silloin tällöin soitellen ja jutellen, alkoholi vei.
Näemme niin eri tavalla asiat ja toki itsemme kautta aina, selittelemme vaikkei edes tarvitsisi selitellä muille, ulkopuolisille. Kukaan ei koskaan voi täysin ymmärtää kaikkea sitä mitä sisällämme tapahtuu, ei kertakaikkiaan riitä aikaa selittää niin että toinen todella tajuaisi.
Mutta arvostelua tulee siltikin vaikkei kukaan sanoisi mitään, sellaisia me olemme, ihmiset.
Hyvä että sait tilaisuuden puhua itsekin, ehkä exäsikin tasaantuu kun pääsee tunteissaan sinusta irti niin ettei enää kanna kaunaa "vihapuhein".