Nainen on naiselle susi, ei voi muuta päätellä. Oikein pelottaa saada lapsi, kun seuraa sivusta miten äidit arvostelee toisiaan ja tuomaroi mitä saa tehdä ja mitä ei.
Eräs tuttu nuori nainen sai muutama kuukausi sitten esikoisensa. Olen kuullut, miten toiset äidit arvostelevat häntä: "niin pieni vauva kotona ja silti meikkaa ja tällää ihan niinkuin ennenkin."
???!???! Miksi ei saisi? Jos on aikaa ja energiaa huolehtia omastakin olemuksestaan, niin miksi ei saisi? En helv***** tajua! Siitäkin ovat puhuneet ikävään sävyyn, kun tämä nuori äiti on raskautta edeltäneissä mitoissaan jo nyt. Kuluuko tuoreen äidin näyttää räjähtäneeltä ja jäädä pysyvästi paljon aiempaa isommaksi vai??
Tuo nuori äiti on ammatiltaan kosmetologi, joten sikälikin ymmärrän että huoliteltu ulkonäkö on osa hänen omaa persoonaansa. Varmasti myös auttaa säilyttämään oman identiteetin siinä tuoren äitiyden ohessa, kun pitää siitä kiinni.
Onko tämä taas vaan tätä äitien välistä kateutta ja kilpailua siitä, kuka on täydellisin ja millä mittarilla? Mitä se hyödyttää?
Ja toiseksi, mulle ei oikein mene jakeluun kun hoetaan, että "sitten kun sulla on se vauva niin tulet huomaamaan, ettei sulla ole aikaa mihinkään, et ehdi huolehtia omasta ulkonäöstäsi / harrastaa liikuntaa / kokata terveellistä ruokaa..." Siis täh? Pieni vauva nukkuu suuren osan vuorokaudesta, mihin kaikki ne tunnit sitten muka menee? Sen nukkuvan vauvan hypnoottiseen tuijottamiseenko? Vai onko kaikki normalit huushollihommat niin tuntemattomia noille "ei-aikaa-enää-mihinkään" -ihmisille, että perusasioihin tuhraantuu koko päivä? Kukas ne hommat (pyykkäys, kokkaus, siivoaminen, tiskit...) on aiemmin tehnyt ja millä ajalla?
Eräs tuttu nuori nainen sai muutama kuukausi sitten esikoisensa. Olen kuullut, miten toiset äidit arvostelevat häntä: "niin pieni vauva kotona ja silti meikkaa ja tällää ihan niinkuin ennenkin."
???!???! Miksi ei saisi? Jos on aikaa ja energiaa huolehtia omastakin olemuksestaan, niin miksi ei saisi? En helv***** tajua! Siitäkin ovat puhuneet ikävään sävyyn, kun tämä nuori äiti on raskautta edeltäneissä mitoissaan jo nyt. Kuluuko tuoreen äidin näyttää räjähtäneeltä ja jäädä pysyvästi paljon aiempaa isommaksi vai??
Tuo nuori äiti on ammatiltaan kosmetologi, joten sikälikin ymmärrän että huoliteltu ulkonäkö on osa hänen omaa persoonaansa. Varmasti myös auttaa säilyttämään oman identiteetin siinä tuoren äitiyden ohessa, kun pitää siitä kiinni.
Onko tämä taas vaan tätä äitien välistä kateutta ja kilpailua siitä, kuka on täydellisin ja millä mittarilla? Mitä se hyödyttää?
Ja toiseksi, mulle ei oikein mene jakeluun kun hoetaan, että "sitten kun sulla on se vauva niin tulet huomaamaan, ettei sulla ole aikaa mihinkään, et ehdi huolehtia omasta ulkonäöstäsi / harrastaa liikuntaa / kokata terveellistä ruokaa..." Siis täh? Pieni vauva nukkuu suuren osan vuorokaudesta, mihin kaikki ne tunnit sitten muka menee? Sen nukkuvan vauvan hypnoottiseen tuijottamiseenko? Vai onko kaikki normalit huushollihommat niin tuntemattomia noille "ei-aikaa-enää-mihinkään" -ihmisille, että perusasioihin tuhraantuu koko päivä? Kukas ne hommat (pyykkäys, kokkaus, siivoaminen, tiskit...) on aiemmin tehnyt ja millä ajalla?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Huomaa kirjoituksestasi ettei sinullaole vielä sitä lasta.
Tulet huomaamaan kyllä että aikasi menee lapseen,nukkui se tai ei. Niin minäkin ajattelin että pidän itsestäni huolta ja olen huoliteltu äiti. Mutta totuus rävähti kasvoille kuin oksa kun se lapsi tuli.
3 kk huutoa ja valvomista....niin mihin silmiin olisi pitänyt meikkiä laittaa?? Päivällä vauvan nukkuessa oli pakko itsekin oikaista että jaksaisi. Jaa vielä farkkuja olisi pitäny änkeä ylle? Juu ei.
Jaa lenkille kun koko yön on valvonut ja päivä menee huutavaa vauvaa keinutellessa. Juu ei.
Helppo huudella kun ei ole itsellä sitä kokemusta ja näkemystä asiasta.
Kröhöm. Korjataanpa nyt vähän: SINÄ siis koit vauva-ajan noin ja SINÄ et jaksanut meikata tai laittautua. Et kai kuvittele, että kaikkien elämä vauvan kanssa on tasan samankaltaista? Meidän vauvalla oli refluksiongelmia, eikä hänkään nukkunut kuin korkeintaan kolmen tunnin pätkiä (siis hyvin harvoin oli noita kolmetuntisia), useimmiten tunnin tai kahden pätkiä ja valvoi öisin, eli kyllä unet jäi vähiin. Mutta: en minä silti halunnut lähteä julkisille paikoille ilman meikkiä. Ja jos jonnekin kylään mentiin, niin taatusti lähdin sinne huoliteltuna. Minun mielestäni ei ole mitään väliä, minkä näköisenä kukakin haluaa liikkua ja meikkaako vai eikö, mutta ei se nyt mahdotonta ole itsestään huolta pitää vauva-aikanakin. Minä halusin tehdä niin, se piristi itseänikin. Sitä paitsi ei meillä nyt mies ainakaan niin kädetön ole, etteikö hänkin olisi vauvaa hoitanut. Ennen kuin lähdettiin johonkin, niin mies oli sen kymmenisen minuuttia vauvan kanssa, jolloin ehdin laittaa arkimeikin ja hiukset. Tai sitten, jos mies ei ollut paikalla, niin meikkasin silloin, kun vauva nukkui.
Ja tuosta lenkillä käymisestä. Minä kyllä koin, että se pieni piipahdus ulkona auttoi jaksamaan, vaikka useimmiten tuntuikin, että olisi mukavampi jäädä sohvannurkkaan kyhjöttämään. Jos olin yksin kotona, niin vauva kantoliinaan ja metsään lenkille, kyllä se hyvää teki, vaikka väsymys olikin sitä luokkaa, ettei eilisestä paljon seuraavana päivänä mitään muistanut.
Pakko kommentoida tuohon että pieni vauva nukkuu suuren osan vuorokaudesta.. Niin minäkin luulin ennen kuin sain esikoiseni. Yöllä kyllä nukuttiin suht hyvin,mitä nyt syömään aina herättiin, mutta päivät mentiin jo melkeen alusta asti 3 x max.0,5h unilla, monesti ei sitäkään. Siinä ehdit just syödä ja käydä vessassa rauhassa. Hereilläoloaika sitten huudettiin.
Toki mieskin sitten iltaisin hoiti vauvaa. Omaksi piristykseksi yritin kuitenkin pitää huolta ulkonäöstä. Mutta siis ei ne vauvat välttämättä todellakaan vaan nuku! Tällä tutullasi on varmasti suht helppo vauva ja hyvähän se vaan on :) Mutta ei pidä olettaa että näin on kaikilla. Joillain se arki on sen verran raskasta että ei sitä jaksa mitään meikkaamista ajatella. Ja voin sanoa ihan suoraan että kyllä mä olin kateellinen niille joilla oli helppo vauva, sellanen joka nukkui päiväunia eikä pahemmin itkenyt. Mutta en mä kyllä muita ole arvostellut, ajatellut vain että olispa mullakin sellanen helppo vauva...
Meillä myös lapsi oli tällainen torkkuja ja nukkui noita puolen tunnin unia. Minäkin kun luulin, että kaikki vauvat nukkuu paljon ja koko ajan... Kun lapsi rupesi n. 6kk ikäisenä nukkumaan n. tunnin unia, niin tuli ihmeteltyä, että mitäs sitä nyt sitten tekisi, kun onkin aikaa vähän muuhunkin...
En mä oletakaan että kaikki jaksaisivat, enkä tarkoita että kaikkien pitäisi. Vaan että miksi pitää arvostella ikävään sävyyn sitä, joka ehtii / jaksaa? Keneltä se on pois? Kun tuntuu, että nimenomaan ei saisi ehtiä / jaksaa / haluta pitää huolta myös itsestään. "Meikkaa vaikka sillä on pieni vauva" - niin siis mikä siinä on väärin?
Tämän kolmen ja puolen vuoden äiti-urani aikana olen havainnut, että on lukuisia asioita, joista toinen äiti teilataan. Et voi olla hyvä äiti, aina on joku, jonka mielestä teet asiat väärin. Ja vähintäänkin aina on joku, joka vähättelee ongelmianne kertoen kuinka kamalaa se oli meillä :D
Meillä oli koliikkivauva, vain 6kk yhtä huutoa ja möykkää. Jaksoi sitä silti meikata ja laittaa itseäänkin, kun se oli sitä jotain millä omaa päiväänsä piristi. Ne on jokaisen valintoja.
Liian usein kyllä kuulee tuon "urbaanilegendan", et pieni vauva nukkuu paljon. Lause, johon en esikoiseni jälkeen enää usko sekuntiakaan! Jatkuvaa kitinää ja kuljettelua sylissä, unta 9h vuorokaudessa, eikä äiti todellakaan saanut nukkua edes sitä :D Mutta heti kun vauva nukahti edes hetkeksi, tein sitä, mikä saa minut paremmalle mielelle ja joka toki kuuluu jokaiseen päivään: laitoin kotia kuntoon. Tein edes yhden pienen askareen silloin kun oli aikaa ja tuntui heti paremmalle. Räjähdyksen jäljiltä näyttäävä koti masensi minua entisestään. En toki puunannut kotia kiiltäväksi, mutta jo keittiön pöytien siivoaminen ja sohvatyynyjen järjestely piristi. Jokainen saa käyttää sen ajan, jonka vauva nukkuu siihen mistä nauttii ja mikä saa paremmalle mielelle! Toiset meikkaa, toiset torkahtaa jotkut siivoaa, ehkäpä lukee päivän lehden. Turha arvostella ketään, jokainen tekee asiat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja jos omasta ulkonäöstä huolehtiminen ja meikkaaminen virkistää, niin mikäs siinä! En kyllä itsekään astu marketin ovesta sisään ilman meikkiä. Vaunulenkille uskaltaudun ilman :) Ihmettelen, miten joillakin äideillä riittää energiaa vielä muiden perhe-elämän kyttäämiseen. Eikö omassa elämässä ole jo tarpeeksi?
mä hoidan lapseni 99% loput lapsen isä, silti meikkaan käyn suihkussa joka!! aamu olen niin kuin enne lastani, ei se ole sairaus. poikani 10kk silti siivoilen ja teen kaikkee mitä ennenkin tietty poikani ehdoilla, pojan voi aina ottaa mukaan kun kyläilen tai shoppailen kunhan on vaipat ja ruuat/maidot mukana. jos joku mamma haluaa olla meikitön huivi päässä meiningillä okoo mut me jotka ei haluta jatketaan samaan malliin :).
wi#ut muista
Moikka! Meillä on kolme lasta, kaikki ovat olleet erilaisia. Itse olen kyllä jokaisen vauvan aikana meikannut (tosin minun meikkaamiseni on pääsääntöisesti pelkästään ripsarin laittaminen). Minulla se on ainakin auttanut arjessa jaksamiseen. Kun itselleen suo päivästä muutaman minuutin, paljon mukavampi katsoa peiliin ja minulla ripsiväri toimii todellakin piristeenä. Olo on heti pirteämpi, kun on saanut silmät päähän sen avulla.
Kyllä itkuisen vauvankin kanssa voi meikata. Ihmettelen suuresti, jos joku oikeasti pystyy sanomaan ettei ollut mahdollisuutta pienen vauvan kanssa laittaa edes sitä ripsaria päähän. Uusavuttomuutta, sanon minä. Oli vauva sitten itkuinen tai ei. Tai oli se vauva sitten hereillä tai ei.
Minä meikkasin kevyesti joka aamu, peseydyin ja vaihdoin vaatteet. Oli univelkaa ja valvottuja öitä, puklutahroja vaatteissa ja hikinen imettämisestä. Mutta tarvitsin sen itseni kuntoon laittamisen, jotta peilistä katsoi ihmisen näköinen ihminen ja se tsemppasi.
Siivota en ehtinyt, enkä laittaa terveellistä ruokaa itselleni, kun tarvitsin vertaistukea netin vauvapalstoilta. Tuntui väsyneenä joidenkin valvottujen öiden jälkeen kahvin kera hetki aikuisten ajatuksia kuin olisi melkein oikeasti tavannut muita ihmisiä :).
No tietenkin siivosin normi-imuroinnit, tiskaukset, pikaruuan tekemiset, mutta en mitään kaappeja järjestellyt, niinkuin kuvittelin vielä raskaana ollessani.