Olen saanut juuri tietää että olen raskaana, mieheni on joskus väkivaltainen, kun hänellä on huono päivä ja todella pelkään häntä. Voinko pitää tämän lapsen? Sillä jos pistäisin myöhemmin suhteen poikki, hän veisi lapseni minulta, enkä näkisi lastani enään koskaan. Nyt meillä menee suht ok, mutta pelkään kun hän taas suuttuu olen peloissani. Hänellä ei ole työtä eikä rahaa minun pussillani mennään, pitääkö minun hyväksyä nämä hakkaamiset jatkossa, vai teen abortin ja jätän hänet ja nautin elämää ilman häntä. ?? Auttakaa
Apua!!
Jen---
5108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö se nyt ole päivän selvää että sun todellakin pitäisi jättää ns. "miehesi"! Ei ole helppoa elämä jos joutuu pelkäämään ja olemaan väkivallan kohteena. Eikä kenenkään kuulu elää sillä tavalla. Jätät hänet, pidät lapsen ja jatkossa haet yksinhuoltajuutta jos mahdollista. Jos tosiaan haluat pitää lapsen. Itsellä ei ole kokemusta enkä tiedä näistä asioista paljoakaan mutta näin ajattelisin. Jos mies on kovinkin väkivaltainen, kannattaisi varmaan hankkia myös lähestymiskielto hänelle.
Tuossa tilanteessa tekisin abortin
Riippumatta siitä, aiotko pitää lapsen, hankkiudu miehestä eroon niin nopeasti kuin mahdollista! Ei todellakaan kannata, eikä ole turvallista jäädä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ansaitset parempaa. Äläkä anna miehen pelotella, että hän veisi lapsen. Hän on väkivaltainen, ei työtä... Ei kuulosta isämateriaalilta. Hanki lähestymiskielto. Nuo puheet ovat vain hänen yritystään kontrolloida ja pelotella sinua, missä hän on onnistunutkin. Nyt älä enää alistu. Heitä mies pellolle ja jos se ei onnistu, mene vaikka turvakotiin tai ystävän tai sukulaisen luoksi. Ilmoita poliisille pahoinpitelyistä. Lääkärille kannattaa mennä aina heti. Ja puhua pahoinpitelyistä muille ja säilyttää todisteet (yhkaavat tekstarit tai sähköpostit, valokuvata vammat jne).
Väkivallalla on aina tapana raa'istua ajan mittaan, ei kannata siis odotella ja elää toivossa, että tilanne muuttuu paremmaksi!
http://www.apua.info/fi-FI/apuanopeasti/
https://www.turvakoti.net/site/
https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/miten voimme auttaa/
https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/miten voimme auttaa/turvaohjeita/
https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/muita auttavia tahoja/
http://www.riku.fi/fi/etusivu/
http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/ExternalFiles/Oikeusopas2008/$file/Oikeusopas2008.pdf
http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/pages/E1D5A313E3FBEFD8C2256BC9003A839D?opendocument
http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/ExternalFiles/lahestymiskielto_suomi_2009/$file/lahestymiskielto_suomi_2009.pdf
kiitos vaivasta ett' olet laittanut noit linkkejä ja muita. muutenkin mulla on kauheet säännöt tässä seurustelu suhteessa, etten saa nähdä mun kavereita ja muita mikä on sairasta. olen ollut vasta 4 kuukautta naimisissa mikä on surullista, mutta avioero. en halua pitää tätä lasta sillä haluan tehdä vielä asioita, jos en jää tähän suhteeseen tämän miehen kanssa mikä olisi sairasta, sillä joutuisin vain pelkäämään koska hän suuttuu ja alkaa hakkaamaan. toivottavasti minulla on voimaa tehdä kaikki tämä..
Voimia sinulle siihen, että jaksat riuhtaista itsesi irti. Ymmärrän, että se on vaikeaa ja voi olla kova pettymys kun noin lyhyen ajan päästä jo huomaa, että avioliitto oli vikatikki. Minulla oli samankaltainen tilanne, ei tosin onneksi lasta tulossa, mutta epäröin avioliittoa jo ennen naimisiinmenoa ja olisi todella pitänyt uskoa niihin omiin tunteisiin. Kaduin juttua ihan alusta saakka. Naimisissa olimme vuoden ja monet kerrat sain pelätä henkeni puolesta. Sairaalasta laitoin ero- ja asuntopaperit vireille, lähdin suhteesta pyörätuolissa (onneksi oli vain väliaikaista, eikä pysyvä vamma). Ja tuo kavereista eristäminen on tyypillistä tuollaisissa suhteissa, se on yksi tapa hallita ja kontrolloida. Minä sain kokea saman. Ja kun sitten huomaa olevansa ihan yksin väkivaltaisen miehen kanssa neljän seinän sisällä, ei olekaan välttämättä enää sitä turvaverkkoa, johon luottaa, läheisiä, joille avautua, joilta saada tukea, joiden näkemyksiin ja kokemuksiin verrata omiaan.
Voimia!