Vanhempani erosivat kun olin pieni, varmaan 4-vuotias tai nuorempi.
Olen asunut äitini siis kanssa koko elämäni, nuorempana ollut kesällä aina isän luona "mummolassa" aina kun hän on ollut käymässä.
Silloin tällöin on aina tullut käytyä isää katsomassa, mutta nekin on ollut sellaisia... "pakkotilanteita" kun on jotain ihme Kelan papereita pitänyt allekirjoittaa.
Mutta tosiaan, mennään asiaan.
Mua siis todellakin masentaa ja surettaa nää isänpäivät.
Se tuntuu vaan niin pahalta kun joku kirjottelee facebookkiin "Mulla on maailman paras isä" tai vastaavaa.
Mulle on nykyään tosi vaikeeta koittaa ottaa yhteyttä isään, mua vaan pelottaa jos se raivoaa sinne luuriin, tai sitten on humalassa.
Sen takia tänäkin vuonna tyydyin tekstiviestiin, kun korttiakaan ei kerennyt postiin tunkemaan...
Onko kellään muulla samantapaisia kokemuksia?
Olen asunut äitini siis kanssa koko elämäni, nuorempana ollut kesällä aina isän luona "mummolassa" aina kun hän on ollut käymässä.
Silloin tällöin on aina tullut käytyä isää katsomassa, mutta nekin on ollut sellaisia... "pakkotilanteita" kun on jotain ihme Kelan papereita pitänyt allekirjoittaa.
Mutta tosiaan, mennään asiaan.
Mua siis todellakin masentaa ja surettaa nää isänpäivät.
Se tuntuu vaan niin pahalta kun joku kirjottelee facebookkiin "Mulla on maailman paras isä" tai vastaavaa.
Mulle on nykyään tosi vaikeeta koittaa ottaa yhteyttä isään, mua vaan pelottaa jos se raivoaa sinne luuriin, tai sitten on humalassa.
Sen takia tänäkin vuonna tyydyin tekstiviestiin, kun korttiakaan ei kerennyt postiin tunkemaan...
Onko kellään muulla samantapaisia kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei oo samaa tilannetta mut tajuan sua silleen hyvin. Isänpäivä ei oo kiva päivä mullekaan vaikka toki rakasta isääni sillon muiatetaan ym. Mutta samalla mä aina muistan tosi läheisen ukkini joka kuoli isänpäiväaamuna jokunen vuosi sityen. Joten tavallaan tajuan sua koska en osaa iloita isänpäivästä
ymmärrän sua en ole ikinä nähnyt isääni ja olen nyt 15 en edes tiedä onks se elossa : // ja äitinikään ei ole maailman paras koska alkoholi ja joku kehtaakin valittaa siitä mitä teen viikonloppuisin ja menen nyt kodalle
Olen tavannut isäni kulma kerran vauvana, kun äiti käski sen tulemaan katsomaan mua. Mutta ei se sitten hallunnut syystä tai toisesta olla mukana lapsensa elämässä.
Itse en ole edes kokenut tuota ongelmaksi koskaan. Hyvin olen yh-äidin lapsenakin selvinnyt :)
Mutta ymmärrän aloittajaa :(
Kannattaa muistaa, että sinä et ole koskaan syypää vanhempiesi ongelmiin esim. alkoholismiin. Toisaalta eipä niillä kaikilla "ydinperheissä" asuvillakaan olot ole aina niin mukavat. Oma isäni latisti itsetuntoa, ryyppäsi viikonloput niin ettei voinut ikinä viedä kavereita kotiin enkä uskaltanut lähteä kavereille yökylään, kun pelkäsin jättää äitiä ja pikkuveljeä kotiin, jos isä sattuis riehumaan.
Jos mahdollista, niin tutustu isän muihin sukulaisiin, jos siellä on mukavia ihmisiä, niin kuulet vähän siitä, että millaisia asioita isän suvussa oikein on. Monelle on tärkeää tietää, että tuleeko isän vai äidin suvusta esimerkiksi tietty silmien väri tai tietty luonteenpiirre (esim. ujous, sosiaalisuus, musikaalisuus).
Se on kurjaa, ettei kaikista ole hyväksi vanhemmaksi. Ehkä oma isäsi olisi halunnut olla hyvä isä, mutta hän ei siihen pystynyt, koska alkoholismi aiheuttaa niin voimakkaan riippuvuuden. Ainakin siitä voi ottaa itse opiksi ja vältellä alkoholia, kun tuo alkoholismin geeni voi periytyä... Minä en itse juo alkoholia sen vuoksi lainkaan.