Huomasin tätä palstaa lukiessani että löytyy useampiakin asiakkaita jotka ovat ihastuneet myyjään, mutta eivät uskalla tehdä aloitetta torjunnan pelossa. Olen itse asiakaspalvelutyössä ja sinkuksi muututtuani alkanut huomata miesasiakkaita ihan uudelta kantilta... Varsinkin yhden erityisen asiakkaan, joka tuo perhoset vatsaani joka kerta kun katseemme kohtaavat ;) Kun kuitenkin olen työssä, en voi tehdä aloitetta asettamatta asiakasta hankalaan asemaan.
Haluaisinkin ehdottaa teille kassaneitiänne etäältä ihaileville miehille, että ihan yksinkertaisesti vaikkapa annatte puhelinnumeronne lapulle kirjoitettuna sanoen esim. "Hei, halusin antaa tän sulle jos vaikka haluat ottaa yhteyttä". Näin myyjä voi olla tekemättä asiasta numeroa, ja pahimmassa tapauksessa, jos häntä ei kiinnosta, voitte molemmat olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Järkevää, eikö?
Haluaisinkin ehdottaa teille kassaneitiänne etäältä ihaileville miehille, että ihan yksinkertaisesti vaikkapa annatte puhelinnumeronne lapulle kirjoitettuna sanoen esim. "Hei, halusin antaa tän sulle jos vaikka haluat ottaa yhteyttä". Näin myyjä voi olla tekemättä asiasta numeroa, ja pahimmassa tapauksessa, jos häntä ei kiinnosta, voitte molemmat olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Järkevää, eikö?
Vastaukset 96
Vanhimmat
Jos myyjä antaa numeron miehelle, niin myös silloin pahimmassa tapauksessa, jos häntä ei kiinnosta, voitte molemmat olla niin kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Näin asiakas voi olla tekemättä asiasta numeroa ja asioida liikkeessä jatkossakin.
Myös tämä olisi periaatteessa mahdollista mutta perustelisin kantaani sillä, että työntekijänä ja työajalla edustan työnantajaani, enkä siinä ominaisuudessa voi harrastaa "ahdistelua" - edes silloin kun se vastaanotettaisiin suopeasti :\ Asiakkaan on hyväksyttävämpää ns. rikkoa rajoja.
Jos myyjä antaa miehelle numeron kuitin kera, niin mies heittää sen epähuomiossaan roskikseen tajuamatta edes saaneensa numerroa.
auttaa, jos numeron kirjoittaa punaiselle, sydämenmuotoiselle lapulle
Asiakaskin voi saada syytteen myyjän ahdistelusta. Sitten leimataan asiakas sellaiseksi, että hän ahdistelee kaikkia myyjiä, vaikkei ahdistelekaan. Muut myyjät taas katsovat, että tuolta tulee taas se myyjäfriikki. Asiakas myös helposti leimataan säälittäväksi, vajaaksi, friikiksi, hulluksi jne. Sitten kun kysymyksessä on vielä joku lähikauppa, niin koko lähitienoo tunnistaa asiakkaan hulluksi ahdistelijaksi. Parhaimmassa tapauksessa asiakkaan seuraavan lähikauppaan on kilometrejä tai kymmeniä kilometrejä matkaa.. Teepä siinä sitten päivittäiset ostoksesi. Ja myyjä kun vaan nauraa asiakkaan typeryydelle ja nauttii siitä kun vielä vanhoilla päivillään on näköjään viehätysvoimaa.
Entäs kun kysymyksessä on samaa sukupuolta sekä myyjä, että asiakas. Se vasta kauheeta onkin, varsinkin jos myyjä ei satukaan tykkäämään samasta sukupuolesta tai on visusti kaapissa ja esittää muille aivan muuta. Sitten myyjä vaan nauraa räkäsesti päälle jos joku menee ehdottelemaan jotain.
Jokainen asiakaspalvelutyössä ollut tietää miten asiakkaista puhutaan tauoilla.. kukaan asiakaspalvelutyössä ollut ei halua itselleen mitään friikin leimaa.. tiedän jopa myyjiä, jotka tahallaan kiusoittelevat ujoja miehiä ja kahvitauolla kehuvat kuka meni mitenkin punaiseksi..
Voin kokemuksesta sanoa ettei toimi, vaikka kiinnostuksen merkit ei olisi paljon selkeämpiä voineet olla. Sitten rohkaistuin ja annoin lapulla osoitteen, johon voi laittaa viestiä, jos haluaa jutella. No ei ole viestiä laittanut ja veikkaan, ettei rohkeus riittänyt.
Niin ja jotkut tosiaan harrastaa tätä silmäpeliä ja muuta flirttiä ja sitten tosipaikan tullen ei ole rohkeutta tai halua enempään. Sellaisia ne on. Kokemusta itsellänikin.
Ei siinä mitään, jos mies antaa numeronsa, mutta itsellä ainakin semmonen kutina, että miehen pitäis soitella tai laittaa viestiä, jos ihan oikeasti kiinnostaa.
Parashan olis, jos sais myyjänsä numeron kysyttyä ja soitettua itse. Annettuun numeroon on niin paljon helpompi olla vastaamatta ;) Ja toisekseen, silloin voi myös kieltäytyä numeron antamisesta. Sillon peli on selvä samantien.
Isoin ongelma ehdotuksessasi on, että esim. kassatapahtuman aikana myyjän numeron kysyminen vaatii myyjältä päätöksen saman tien, mahdollisesti vielä muiden asiakkaiden kuullen. Kynnys myöntyä nousee huimasti. Kun taas valmiiksi kirjoitetun numeron antaminen on suht huomaamaton juttu ja antaa myyjälle mahdollisuuden päättää rauhassa, ilman julkisen kosiskelun paineita :P
Kyllä kyllä, mutta sitten voi venailla, että ko. myyjä pääsee töistä ;)
Kannattaa kuitenkin kysyä silloin kun siinä ei ole muita kuulemassa, että kysyt hänen numeroa. Samaa mieltä siinä, että se on sitten todellakin selvä juttu jos toinen sanoo samantien ei. Toisaalta (kuten itselle käynyt, ei tosin myyjän kanssa) on sellaisia, jotka sanovat kyllä ja myöhemmin tulevatkin katumapäälle ja se on sitten ei silloin...
Kohtelias asiakaspalvelu hymyn kera ei ole mitään flirttiä.
Olen ihastunut myyjään, mutta se on hankalaa tehdä asian eteen mitään.
Ensinnäkin en haluaisi "ahdistella" myyjää työaikana, koska en osaa sanoa onko myyjä ystävällinen mahdollisen kiinnostuksen takia vai koska on töissä (mahdollisesti jälkimmäinen).
Toisekseen, jos tuo iskuyritys torjutaan enpä kehtaisi sen jälkeen enää kyseisessä kaupassa käydä ja pitäisi alkaa käymään toisessa kaupassa.
Eikö olekin helppoa antaa vinkkejä vastapuolelle :D
Voin kuvitella että tuollaisen lapun ojentaessani kun soittoa ei kuulukaan, en kehtaisi enää käydä kyseisessä kaupassa.
Jooja sittenku jotain aloitetta tekee jompikumpi ja mönkään menee tai toinen ei vaan yhteystietoihin reagoi, ihan varmaan asioidaan vielä samassa kaupassa ja samalla myyjällä? Veikkaanpa että voi tehdä hieman tiukkaa.
Jotain tuontapaista olen miettinytkin, mutta olisiko se sittenkin vähän, no en tiedä. :) Niin ja mun ihastus ei ole kaupan kassa, mutta myöskin kassalla palvelee siinä samalla.
Allekirjoittanut on joskus kauan sitten jutellut yhden kassatyöntekijän kanssa ja kerran sitten se sanoi, että saa tulla käymään paikalla ilman ostojakin.
Mut jos aattelee jotain tavarataloa ja nuoria työntekiöitä, niin ne on usein osa-aikaisia ja määräaikaisia..... yhteydet katoaa
hah .. hyvä ja ajankohtainen aihe.. Hienoa!
Minäkin olen sekaisin eräästä kassalla työskentelevästä Punapäästä.
Juu ... kyllä olen alusta asti tiennyt, että hän on kohtelias ja hymyilee kaikille asiakkaille ihan virkansa puolesta, mutta minkäs teet .. olen siitä huolimatta ihan sekaisin :) . Hyvin hän tekee työnsä!
Eräs vatsakas miehekäs köriläs saa kyllä pikkupöksyni kostumaan, kun asioi kaupassamme....
HYI!
Miten vatsakkaat miehet muka olisi miehekkäitä? YÄK läskiä! Me sporttiset miehet olemme niitä miehekkäitä uroksia, joita naiset haluavat ja katsovat kuolaten.
Viestisi täytyy olla provo!
Kaikki vatsakkaat miehet varmaan kirjoittelevat itsestään ylistäviä kommentteja =)
Mä olen ihastunut Alkon miespuoliseen kassamyyjään ja siis nainen olen itse. Joskus tuntuu että tämä henkilö itsekin olisi ihastunut minuun, sen vain jotenkin aistii. Tuntuu että meidän välillämme olisi ilmassa sähköä. Numeroani tai yhteystietojani en silti koskaan menisi antamaan, koska sen jälkeen en ko.kauppaan kehtaisi mennä. Yleensä juttelemme ystävällisesti sanan tai pari, mutta sitten kun jonain muuna päivänä menen ruokakauppaan joka toimii alkon naapurina, niin olen huomannut että tämä nuori herra vilkuilee minua ja kun huomaan, niin kääntää katseensa pois. Mikä ongelmallisinta olen 40v ja tuo nuori mies joku 26 v, sanoisin ja minä en todellakaan halua olla "puuma" enkä ole koskaan tuntenut vetoa nuorempiin miehiin. Nyt vain tuntuu "sähköiseltä" Hävettää !!!
Kauheeta, kuulostaa nii-in tutulta =)
Joskus ikä on vain pelkkiä numeroita!
Oletan, että se Alkon myyjä pitää sua alkoholistina, kun käyt siellä niin usein. Koska oletkin alkkis siis.
Olen ihastunut Alkon myyjään, mutta en käy siellä todellakaan usein. En myöskään ole alkoholisti. En edes polta niin kuin myyjät. Monen monta viikkoa ja kuukautta on mennyt aivan selvänä. Se on tietty tämä leimaaminen, heti kun ostaa yhdenkin pullon, niin leimataan alkoholistiksi. Kas kun heitä, jotka joka viikonloppu dokaavat muistin pimeäksi, heitä ei koskaan leimata alkoholistiksi...
Sellaiset työpaikat, jotka tekevät turvallisuusselvitystä leimaavat heti tietysti alkoholistiksi ja tai narkiksi kun erehdyt kerran puolessa vuodessa ostamaan kortilla yhden pullon. Jos ei halua tiettyyn työpaikkaan, niin voi heti mennä Alkoon ostamaan pullon viinaa, niin leimataan alkkikseksi ja näin välttyy ikävältä työpaikalta sekä karenssilta.
Hirveästi leimaataan ihmisiä tietämättä mitä he oikeasti tekevät.
Jos on väsynyt, leimataan narkiksi. Jos on diabetes ja verensokerit alhaalla, niin heti on alkoholisti tai narkkari, kun hoipertelee kaupassa. Jos käy päivällä kaupassa ja sattuu olemat tummat pitkät hiukset, on automaattisesti mustalainen ja varas. Samoin varkaaksi heti leimataan jos on nahkarotsi päällä tai koulureppu selässä.
Jos käy päiväsaikaan kaupassa, niin leimataan työttömäksi luuseriksi, joka ei viitsi tehdä töitä ja joka on niin reppana, ettei ole edes käynyt kouluja, vaikka tosiasiassa olisi miten ylikoulutettu tahansa tai jos tekee etätöitä kotona tai on vuoro/ilta/yötyöläinen.
Vaikka olisi miten ihastunut tahansa, ei kukaan varmaan toivo, että myyjä kailottaa asiakkaan ihastumisen jokaiselle työkaverille.. Se ei vaan ole kivaa eikä edes kovin kypsää varsinkaan jos kyseessä on vanhempi myyjä.
Kiiltokuva yhteiskunnan aivottomat jäsenet kovin innokkaita leimaamaan muita.
Hyvä kirjoitus;)
Aivan hurmaava nainen olet Kirsi. Taidat olla vaan kaikille asiakkaille tosi mukava.
Kaupan täti olet niiiiin oikeassa. Ärsyttää tuollaiset tilanteet kun on töissä, eikä voi oikein mitenkään ilmaista kiinnostustaan. Tänäänkin olisi niin tehnyt mieli pyytää erästä vaikka kahville, mutta minkäs teet kun olet juurikin kaupan ja kauppiaan edustajana , etkä saa luoda huonoa ilmapiiriä/kuvaa. Toisaalta ymmärrän että asiakkaan kannalta on hieman hankalampaa/enemmän rohkeutta vaativaa ojennella mitään lappusia kun on ostotilanteessa.
Ymmärrän myös näkökulman, että on hankala tulkita kassan kiinnostusta, työhön kun kuuluu se tietty kohteliaisuus (hymyily, rupattelu jne). Kassana on paljon helpompi tulkita asiakkaiden käytöstä (esim hermostuneisuuden ja tietyt katseet huomaa melkein heti). Kuitenkin jos tähtäimessä on joku tietty kassahenkilö, kannattaa tarkkailla tämän käytöstä muiden asiakkaiden suhteen. Jos hän vaikka hymyilee aidommin/leveämmin kun olet ostotilanteessa tai vaikka kysyy "ylimääräisiä" kysymyksiä esim haluatko kuitin (itse en yleensä kysy koska osaan tulkita milloin asiakas ei sitä halua), tai etenkin jos toivottaa kiitos-hei:t kun lähdet, on melko varmaa että ainakin hän pitää sinua mukavampana asiakkaana kuin muita.
Kohteliaisuudet on mielestäni paras tapa toimia tilanteessa, jossa haluaa ilmaista kiinnostuksensa hienovaraisesti tekemättä tilanteesta mitenkään kiusallista. Se ettei kehu edes ulkonäköä vaan esim sitä miten kassa hoitaa työnsä, on jo merkki siitä että on kiinnittänyt häneen huomiota. Lisäksi kehuista tulee parempi mieli, ja niitä on kiva ottaa vastaan ihan keneltä tahansa. Kehun antaja myös jää usein mieleen loppupäiväksi tai saattaa jopa pelastaa muuten kurjan päivän.
no voi h**vetti. Minulla tilanne menee juuri päin vastoin. Tämä ihana kassaneiti hymyilee ja juttelee iloisesti kaikille muille asiakkaille, mutta kun tulee minun vuoroni, niin sitten käytös muuttuu korostuneen asialliseksi. Hymy häipyy Saharaan. Kohtelias hän toki on, mutta väkinäisesti.
No. Kun sitten menen toisten kassojen kautta, niin sitten tämä sama kassalady katsoo kaukaa silmiin, hymyilee ja vieläpä moikkaa. Ikään kuin kiittää siitä, että en tule hänen kassalleen.
Huom! Pidän huolta hygieniastani, eli en haise ja lisäksi en omasta mielestäni ole ollut liian tungetteleva, vaikka aiemmin ehkä katselinkin vähän normaalia pidempää. En myöskään mitenkään erityisesti ole hakeutunut hänen kassalleen.
Ihan pihkas suhun;)
No jos tämä kassaneiti on ujommanpuoleinen. Itse olen ollut joskus kassaneitinä, ja kyllä oli vaikeaa, kun joku ihastuttava henkilö tuli kassalle. Toisaalta ihanaa, mutta jännitti niin hirveästi, ettei jännitys näy tai ettei punastu tms. ja näy liian selkeästi että on ihastunut, toisen kiinnostuksesta kun ei ollut merkkejä. Mieluummin olisi tavannut jossain toisessa yhteydessä, kun siinä kassalla oli kuitenkin työ hoidettavana, eikä olisi ollut kiva jos pasmat olisi menneet sekaisin, kun oli muitakin asiakkaita. Muille asiakkaille osasi olla rennompi, kun ei ollut tunteita pelissä. Jopa niille inhottaville. Ärsytys on helpompi peittää kuin ihastus.
Noh, se oli silloin nuorena tyttönä se.
Olitpas seksikkään näköinen kun kyykistelit siinä mun edessä ; )
Kysyitkös multa jotain, tarkenna vähän :)
En kysynyt, moikkasin vain : )
Olipas hän uskomattoman kaunis niin kuin aina ;)
Täälläkin s-marketin myyjään ihastunut...
Istuuko ne myyjät aina muka melkein samoilla kassoilla isommissa kauppaketjuissakin..? En usko. En ole kiinnittänyt huomiota. Oma ihastuksen kohteeni toimii muissa tehtävissä, kuin kassamyyjänä. Itse suuntaan kassalle, jonka tilanteen parhaaksi näen kyseisellä hetkellä.
Mitä se haittaa, vaikka ihastuksen kohde jo melkoisella varmuudella tietää, että se olet juuri sinä? Harvemmin ne suoraan tuskin koskaan tulee kyselemään. Taustalla kuitenkin piilii sellainen seikka, että ei ehkä ole oikeasti tai varsinaisesti ihastunut todelliseen ihmiseen, vaan pikemminkin omaan luotuun mielikuvaan hänestä, mikä ei sitten hyvin todennäköisesti vastaa todellisuutta. Sen kuulee esim. niistä vähäisistä puheista mitä korviin kantautuu, mutta silti sitä ei ole valmis lopettamaan heti, vaan sitä jatkaa. Välillä saattaa olla pitkiäkin taukoja, mutta sitten sitä innostuu taas uudestaan. Ajauduin jo ala-asteiässä näihin puuhiin ja jännää on ollut ja väärinkäsityksiltä ei ole voinut välttyä, eikä myös noloilta tilanteilta. Tietäen myös sen, että samoihin paikkoihin on ihan välttämätöntä mennä uudestaan. Koskaan en ole kuitenkaan mitään pahaa sanonut tai tehnyt, koska mitä jännää siinä olisi ollut. Mainittakoon myös se, että kohteina on ollut molempien sukupuolien edustajia. Tämä on yhdenlainen näkökulma kyseessäolevaan asiaan. Ymmärrätteks työ..?
Nykyään on niin paljon jännempää, kun voi kirjoittaa nettiin ja se on nostanut tämän jo harrastukseksi luokitellun lajin ihan uusiin sfääreihin... Toista oli hivenen (a lot of) ennen. Luoja, että mitä kaikkea sitä olisikaan kirjoitellut.
Mikä kappale ja persoona sopisikaan tähän tilanteeseen parhaiten kuvaamaan itseä ja tuntemuksia, kuin tämä yksi... http://www.youtube.com/watch?v=f-K9LPwzAM8&feature=related
*****a, sinulla oli tänään silmälasit, en meinannut tuntea kauempaa katsottuna ;)
Haluaisin joskus selvittää, mistä iloisuutesi kumpuaa, sellainen top10-lista..
Mä oon ollu jo pitkään ihastunu erääseen tummaan kaunottareen markettimme kassalla. Hän on juuri kuin unelmani. Ihanan kaunis hymy ja tummat hymyilevät silmät. Tiedän hänen olevan varattu, mutta joka kerta hän saa sydämeni epärytmiin, voisin vaan katsoa tapittaa niitä kauniita tummia silmiä ja jumittaa koko kassajonon. ;)
Jo jonkin aikaa olen käynyt muualla kaupassa, sillä vaikka niin kovasti hänestä pidänkin, niin olen kokenut välillä jopa olevani liian innostunut valitsemaan juuri hänen kassansa. Kuin magneetti se kassa vetää minua puoleensa vaikka tiedostankin olevani aivan läpinäkyvä. Eipä se toki kai mitään haittaa, mutta kun tuollainen ihastushan on vähän niinkuin itsensä kiusaamista.
Jokin aikaa sitten kävin pitkän tauon jälkeen kyseisessä kaupassa ja luonnollisesti hänen kassallaan. Tuntui ihan uskomattoman hyvälle sanat "eipä oo miestä näkyny". ;) Eli ainakin hän oli huomannut minut. Tai ainakin poissaoloni. Ehkä oli ollut pitkään helpottunut? On hän vaan niin ihana ...
Olit tänään ihana omassa elementissäsi, sinä symppis hakiksessa.
Voisitte yrittää huomioida sen kiinnostavan asiakkaan hieman kauempaa kuin vasta nenänne edessä.
Itseäni hämmästyttää suhteellisen vaki kaupassa, kun muutama tietty myyjä aina kyselee niiden kanta-asiakaskorttien perään. Kuitenkin tullut asioitua siellä jo pari vuotta ja nämäkin myyjät melko tuttuja naamoja, vaikka en harrasta small talkia heidän kanssaan. Onko tuo yksi yleinen tapa yrittää urkkia asiakkaasta tietoa, kuten nimi? Vai olenko itse vain turhan puutteessa? Tuli vain mieleen kun kuulin vahingossa yhden toisen kassan selittävän toiselle, kuinka oli saanut selville yhden asiakkaan työpaikan tämän käyttämän maksukortin perusteella. Ihmisiähän me toki ollaan ammattinimikkeemme takana ja kaikenlaista pyörii mielessä näin asiakkaanakin.
heidän pitää kysyä se koska niin on ohjeistettu.
Toiseksi en usko tuota juttua, että olisi saanut selville maksukortin perusteella ihmisen työpaikan. Saatikka puhunut siitä sinun kuullesi. Kuulit värin tai halusit värittää kertomustasi.
No jos saa nimen selville niin voi nimen Googlettaa ja sieltä voi löytää työpaikan Tai sitten jos henkilö käyttää firman korttia ja ostaa firmalle jotain..
Siis pitäähän sitä kanta-asiakaskorttia vilauttaa että saa luettua sen koodin?t
Hyvä ap.
Eiköhän se ole sen myyjänkin oikeus tehdä se aloite, jos kiinnostaa kerran.
Mä tiedän sen, että jos joku myyjjä on kiva, niin sen luo hakeutuu asiakastilanteessa, mutta myös alkaa karttaa.... ja se pitää aina muistaa, että se on sen toisen työaika ja ei sitä koskaa tiedä mikä sen toisen tilanne on hänen yksityiselämässään. Ei myyjjät pidä aina rinkuloita sirmissaan, jos työssä on asioita jooissa ne on tiellä ja osa taas pitää rinkuloita siksi, että eivät halua paljastaa omaa sinkkuuttaan..... jne jne jne....
Mut oikeesti... jos on se tilanne, että ei työ ole siinä työaikana este, niin kyllä kait sillon voi sanoa pari sanaa ohi palvelutilanteen........ ja on minulle ainakin sanottu.... on tullut pyyntö käydä juomassa vaikka kuppi kahvia tai sitten on juteltu myyjän kanssa vaikka jääkiekosta yms....
Enkä odota sen kummempaa!
Ei taida ihastuttava Inga enää olla K-marketin kassalla...
Joskus voi käydä näinkin:
Mieheni ihastui kaupan kassaan. Molemmat siis naimisissa ja perheellisiä. Pyysi puhelinnumeron kassalla ja myyjähän antoi, tosin prepaid-liittymän numeron.
Salasuhteilivat kolmisen kuukautta, hiplailivat kassalla, soittelivat tauoilla ja tietenkin paneskelivat, mutta eivät sentään kaupassa (?).
Myyjä avautui työpaikastaan ja asiakkaistaan miehelleni (ja mies myöhemmin minulle); kuinka koko kauppa on ihan perseestä, esimies(nainen) on aivan toope, kuka on inhottavin asiakas, mitä kukakin ostaa, ketkä kaikki hänen numeroaan ovat pyytäneet, ketkä selvästi häneen ihastuneet, ketkä antaneet kassalla rakkaudentunnustuksia paperilla ja keiden muiden asiakkaiden kanssa hänellä on ollut suhde.
Kun jäivät kiinni, nainen ei uskaltanut enää jatkaa työpaikalla vaan vaihtoi toisen ketjun kauppaan toiselle paikkakunnalle. Avioliitot natisivat liitoksissaan ja kauppareissuista on tullut pakkopullaa. Pienissä ympyröissä on mahdoton täysin välttää kohtaamisia.
Tuntuu myös jotenkin absurdilta kohdata näitä tuttuja ja naapureita kaupassa, kun tietää jokaisesta jotain, mitä minun ei pitäisi tietää. Eikö myyjilläkin ole edes jonkinlainen vaitiolovelvollisuus? Hävettää vaan oman miehen käytös sen verran, etten ole asiasta kenellekään puhunut.
Miettikää siis tarkkaan, kun sitä numeroa pyydätte tai annatte. Siitä voi seurata jotain ihanaa, mutta myös jotain todella kamalaa. Tai voit joutua pelkästään naurunalaiseksi, jos myyjä ei sinusta syty.
Joissakin kaupoissa joutuvat allekirjoittamaan vaitiolovelvollisuden, joissakin tätä ei sitten ole olemassakaan.. Lähinä itse pelkään naurunalaiseksi tulemista (olen asiakas).
Ihan joka työpaikassa työntekijöitä sitoo vaitiolovelvollisuus. Sen allekirjoittaminen joissakin työpaikoissa on ihan muodollisuus, vähän niin kuin painotus asiaan.
Tuohon aiempaan: eihän tietenkään varatun pidä lähteä antamaan numeroaan tai pyytelemään sellaista toiselta. Ja jos varatulta pyydetään, hänen pitää kieltäytyä. Eihän se aina niin mene, mutta jos sattuu kaksi sinkkua olemaan kyseessä, niin mikäpä siinä. Ja eihän sitä kaikki kaupan kassat lörpöttele asiakkaistaan, vaikka nyt tietää jonkun joka niin teki.
Kyllä kannattaisi myyjän uuden työpaikan väkeä tai pomoa edes vähän varoittaa millaisen työntekijän ovat ottaneet.
Monet myyjistä tosiaankin hymyilevät ja ovat ystävällisiä koska niin kuuluu tehdä ja omista kokemuksistani tiedän että väliin sitä käytöstä myös tulkitaan väärin, valitettavasti.
On myös myyjiä jotka flirttailevat mielenkiintoisille asiakkaille, mutta eivät kuitenkaan ole todellisuudessa kiinnostuneita vaan haluavat "kerätä" faneja mahd. paljon eivätkä ajattele seurauksia pidemmälle tai eivät vain välitä.
Se tosiaankin kannattaa muistaa että etenkin pienissä kaupoissa jos kiinnostuksen myyjää kohtaan jotenkin ilmentää, useimmiten siitä tietää kohta koko kauppa. Erityisesti nuorten myyjien kohdalla, sillä nuo asiat kerrotaan ylpeänä kaikille tyyliin "se on se tyyppi joka käy yleensä silloin ja silloin ja viime aikoina sillä on ollut sen värinen takki päällä. Mä näytän sen sitten seuraavalla kerralla kun se tulee"
Itse en ole kaupan kassalla mutta pikaruokaravintolassa kuitenkin joten ehkä verrattavissa. Monesti on numeroa pyydetty ja tarjottu ja ulos pyydetty usein jopa kovimpien ruuhkien aikaan, eikä itseäni ainakaan se haittaa, vaikka varattu olinkin silloin. Ei käynyt mielessäkään, että olis jotenkin naurettavaa pyytää ulos tms, parempi niin kun olla hiljaa jos tekee mieli kysyä! Rohkeesti vaan.
Muutama on ollut kyllä niin ihania tapauksia että nyt sinkkuna olisin varmasti antanut numeron jos toisenkin :D Älkää miettikö mitä ne muut asiakkaat tai työntekijät ajattelee, mitä se niille kuuluu. :)
juu. Olen huomannut. Minä olen juuri tällainen asiakas, joka "lankesi" yhden myyjän flirttailuun ja lopulta ihastuin häneen ja tulin .. niin kuin sanoit .. faniksi.
Tiedän, että tieto ihastumisestani on levinnyt muiden myyjien keskuuteen, koska eräs heistä tuli humalassa puhumaan asiasta kanssani. Eipä tuo minua haittannut. Ihastuneena ihminen nyt sattuu olemaan hölmö. Voi olla, että ajattelen asiasta eri tavalla kun tulen järkiini, mutta siihen mennee vielä tovi :) .
Haista nyt paska ,hyvää joulua
Luulenpa että myyjät haluavat tietää jos joku on ihastunut heihin. Itse ainakin haluaisin :)
sitten vielä tiedä? Ainiin, mutta hän ei ole pelkästään myyjä..
Mitäs muuta hän tekee? ;)
rrrruokaaa.
No, tehdäänkö yhdessä rrrrruokaa?
kävis, jos hän vaan haluais.
Toisen kerran kohtasin tänään erään viehättävän nuore myyjättären, jonka näkeminen saa hyvälle tuulelle. :] Häkeltyneenä taasen astelin kaupasta ulos pakkaseen.
Peemäinen tilanne. Kaunis nainenhan vain työskentelee. Yritä siinä sitten keksiä toimiva keino iskemiseen. Toivotonta.
Kaupan täti,etkö ou nähnyt kahvittelevaa tonttua koskaan aikaisemmin? Noh hyvää joulua.
Se on ihan kiva, että pienessä kaupassa kaikki muutkin myyjät tietävät, että tuo on se asiakas, joka käy siihen ja siihen aikaan ja se on siitä ja siitä kiinnostunut..
Elinalla kaunis hymy ja viehättävä katse/silmät...
Jos myyjä flirttailee vain omaksi huvikseen välittämättä siitä loukkaako kenties käytöksellään asiakasta, täytyy myyjällä viirata päässä ja pahasti. Mehän olemme ASIAKASPALVELIJOITA. Joo, asiakas saattaa olla aivan otettu ja ihastunut, mutta entä sitten kun/jos asiakas rohkaistuu pyytämään treffeille tai muulla tavoin tuo oman ihastumisensa myyjään esille ja saakin kylmästi pakit?
Viaton flirttihän ei ole pahasta (mutta missä menee raja ja tietääkö myös vastapuoli sen), tosin sekään ei kuulu myyjän työnkuvaan ja pahimmillaan antaa halvan kuvan koko kaupasta ja jotkut asiakkaat mieltävät kaikki myyjät "halvoiksi".
Ihan sama minulle jos flirttityökaverilta kysytään "hintaa" ja yritetään "ostaa", tosin minulle ei tarvitse tulla sitten itkemään sitä miten törkeästi asiakas on puhunut , ja kunhan nämä ostajat keskittyvät tähän tiettyyn myyjään, eivätkä kuvittele että kaikki myyjät kaupassa ovat kaupan!
Tuollaiset myyjät kuuluvat ehkä enemmän seksikaupan kassalle.
En usko että kovin moni myyjä nyt mitenkään ylenmääräisesti flirttailee tai antaa jokaisen asiakkaan ymmärtää että täältä saa jne. Ehkä kiinnostavien persoonien kanssa katseidenvaihtoa tai jotain juttua heittää?
Tuskin tulee pakkeja jos myyjä selvästi viestii kiinnostusta. Toisessa tapauksessa myyjä on vaan tavalliseen tapaan - kuten kuuluukin niin hymyillyt ja ollut iloinen kuten asiakaspalvelijan työhön kuuluu.
Ja mitä tulee seksikaupan kassaan niin oletkos useinkin käynyt? Flirttaileeko siellä joka myyjä kaikille ja yrittää kaupata itseään? Töissähän nekin vain ovat, myyvät sitten mitä vain asioita.
Taitaa sinullakin, kaupassa3 viirata vähän............
Kirjoitinkin niistä myyjistä jotka flirttailevat ja myös kirjoitin ettei viaton flirtti ole pahasta, mutta on myös myyjiä jotka eivät tiedä missä se raja menee. Työskentelin muutama vuosi sitten tälläisen myyjän kanssa samassa työpaikassa. Hän flirttaili suurelle joukolle miesasiakkaita riippumatta siitä olivatko he esim. naimisissa vai ei. Työpaikan ulkopuolella taasen hän käyttäytyi kylmäkiskoisesti ja tervehti asiallisen korrektisti, joitain hän ei ollut edes huomaavinaan. Tiedän että ainakin 2 naimisissa olevaa miestä ihastui häneen ihan tosissaan.
Eli kyseessä oli pelkkä peli. Kuuluuko asiakaspalveluun, ei mielestäni.
Tosin, eipä kyseinen myyjä ko. työpaikassa ollutkaan kuin pari vuotta ennenkuin sai potkut.
Huoh.. Small talk ja hymy kuuluu asiakaspalveluun.
Olen ollut myyjänä yli 20 vuotta. Elikkä tässä puhuu nyt kokemus!
Toisten asiakkaiden kanssa flirtti tulee luontevasti osana kanssakäymistä,kontaktia,elämäniloa ja nauravaista naamaa.
Toiset asiakkaat ovat asialinjalla niin tiukasti,ettei siinä kävis mielessäkään alkaa hehkuttamaan ilosilmiä.
Se on kuulkaas tilannetaju,joka ratkaisee tämän pulman!
Menee siinä ainakin tältä myyjältä työnilosta 80% jos ihan täytyy pelkkää myyntimantraa puhua. Ja entäs ne joiden silmät hymyilevät?Joiden kipinä on niin ilmeistä,ettei sanaakaan tarvitse sanoa?
Kevättä rintaan!
Koko elämä menee itkiessä toisten tekemisiä jos sille linjalle haluaa lähteä.
Tämä mitä nyt sanon niin koskee kaikkia ihmissuhteta.
On, flirtti on aivan normia ja ei siinä mitää... Mutta kun sanat ja eleet ei enää ole normaaleja.
Kun katse on metrin päässä ja sanat sopii alaikäisille nii ei siinä mitää...
Mutta kun peliin tulee kosketukset ja halaukset sekä katseet suoraa silmiin niin, että kahden nenän väliin ei mahdu kkunnolla edes tikkuaski... Kyllä se sit joku raja on mennyt yli.
Riippuu varmaan myyjän toimenkuvasta... Onko myyjä tuntipalkalla ihan peruskassalla ja hyllyttelemässä ilman mitään sen kummempia henkilökohtaisia tai myyntipistekohtaisia tulostavoitteita vai onko myyjä sellainen, joka nimenomaan kauppaa tuotteita tai esim. on provisiopalkalla.. Kyllä siinä provikkapalkalla väkisinkin täytyy naamaa vetää hymyyn ja osittain ainakin flirttailla asiakkaille, kuuluu aivan siihen työrooliin. Vapaa-ajalla sitten naama voi olla vaikka kuinka rutussa=) Riippuu myös kaupasta ja yrityskulttuurista. Joissain yrityksissä kyllä tsekataan ja testataan myyjien asiakaspalvelutaitoja.
Olen itse ollut alalla 9 vuotta ja heitän myös pientä flirttiä toisinaan, mutta jos/kun huomaan että jonkun käytös muuttuu ihastumisen suuntaan eikä minua itseäni kiinnosta niin rauhoitan tilanteen ja suhtaudun asiakkaaseen sen jälkeen korrektimmin. En halua kuitenkaan johtaa asiakasta harhaan ja pahoittaa hänen mieltään. Pitää kuitenkin muistaa että asiakkaitakin on joka lähtöön. Kuten myös niitä yksinäisiä reppanoita jotka herkästi ymmärtävät väärin rakkauden kaipuussaan.
Tätä yritän näillä kirjoituksillani sanoa.
Jos myyjä harrastaa flirttailua, pitäisi hänen ymmärtää ne rajat ja hahmottaa se kun se menee yli eikä harrastaa sitä vain oman egonsa pönkittämiseksi.
Eilen näin taas Sinut ihgu kaupantäti ;-) Kauniit vaaleat hiukset vaan hulmusi, kun kassan ohitse viiletit ;-)
mistä näitä nättejä myyjiä oikein tulee
kuinka moneen olet ihastunut?
Tuo on taas ihan pelkkä trolli, kiusantekijä.
Hyvä HERODES ANKKA!!
Tuolla aiemmin monta, monta viestiä taaksepäin kun kommentoit että myyjä ei siis todennäköisesti ole susta kiinnostunut kun on muille tosi ystävällinen ja sun kohdalla muuttuu asialliseksi, eikä oikein saa puhutuksi mitään, niin olet väärässä!! :D
Se myyjä todennäköisesti on suhun ihastunut!! Tiedän tasan tarkkaan ton olon kun voi helposti olla erittäin ystävällinen ja iloinen muille asiakkaille ja rupatell turhanpäiväisyyksiä mutta kun se ihastus siihen kohdalle osuu ni menee ihan lukkoon, yrittää olla puhumatta ylimääräisiä jottei ala änkyttää ja puhu sekavia :D
Koittaa kyllä olla ystävällinen mut lopulta on vaan hermostunut eikä uskalla katsoa välttämättä edes silmiin kuin kaukaa, koska sydän pamppailee niin kovin ja kädet tärisee :)
Että sellaista.. Suosittelen TODELLAKIN tekemään aloitteen myyjää kohtaan jos siltä tuntuu.. Myyjän on se työnsä puolesta vaikeampi tehdä ja onhan se aina imartelevaa vaikkei sitten itse olisikaan kiinnostunut.. Tosin välillä hieman kiusaannuttavaakin.. Mutta tilanteet muuttuu elämässä niin nopeaan että tänään sinkku myyjä ei enää välttämättä huomenna sitä olekaan.. Toimintaa siis :D
Niin totta!
Itselleni käy juuri niin,kun yksi ihana mies tulee kassalle.
Hädin tuskin saan sanat suusta ulos, vain tarvittavat asialauseet.
Iho menee kananlihalle.
On se yhtä helkkaria!
Haha!! Todellakin!! Koitapa siinä sitte tehdä vaikutusta toiseen ku vaikuttaa enemmänki tylyltä ku ystävälliseltä :)
Niinkun nimimerkistäni jo huomaa olen kanssa samassa liemessä kuin moni muukin täällä, olen ollut jo jonkin aikaa ihastunut lähikaupan kassatätiin. Olen miettinyt monesti miten voisin kertoa tämän hänelle mutta kun pelkään että joudun naurunalaiseksi :(
Mulla on yleensä tapana katsoa ekaksi jonon pituus ja sitten vilkaista minkä näköinen myyjä on. Mielummin kun käy työpäivän jälkeen kaupassa, niin asioi sen iloisemman näköisen myyjän kanssa. Vielä kun on tapana käydä monessa eri kaupassa, niin kyllähän sitä joskus väkisinkin törmää kiinnostavaan ihmiseen.
Ehkä kerran tai pari vuodessa sattuu sellainen nainen, johon haluasi tutustua paremmin. Viimeksi laitoin ihan etsintäkuulutuksenkin, vaikka ymmärrän, että jotkut saattaa kokea tuollaisen lähinnä kiusallisena.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11572819
Mukavaa kun on niin ristiriitaisia kesksuteluja, näkökulmia joka suunnalta, eihän tässä ujo asiakas uskalla tehdä aloitetta.
Huomasin erään kaupan työntekijän olevan todella kiinnostunut, teki sen niin selväksi ettei jääny keltään huomaamatta. Kun aloin antaa vastakaikua niin "lähti karkuun" eli ei enään niin selvästi anna ymmärtää, mutta katsoo kyllä salaa perään ja huomaan, että jokin nyrjähtää syränalassa kun tervehdin.
Mutta kiva, kiva... oliko tämä hänelle peliä vai ujostuiko kun ymmärsi että olen huomannut ihastuksen.
Jos myyjä huomaa asiakkaan pitkät tuijotukset ja muutenkin omituisen käytöksen, siitä voi hyvin pitkälti päätellä sen, että asiakas on ihastunut ja, jos tätä jatkuu pidemmän aikaa, kannattaa hienovaraisesti sanoa asiakkaalle, että älä turhaan...jos ei ole kiinnostunut tai on varattu. Ihastuessa tuppaa unohtumaan, jos on nähnyt sormuksen sormessa, ei aina tule käsiä katsottua. Ja, kun ne tunteet sitten heräävät, ei niitä heti pois päältä saa...voi seurata tuskaisia hetkiä sen jälkeen, kun on jotenkin ilmaissut kiinnostuksensa ja tajuaa niin selkeästi sen, että hän ei kuulu minulle, en ole työkaveri, en ystävä, olen vain satunnainen asiakas. Ja sitten alkaa itse kylmäksi, koska ei enää halua päästää toista lähelle, ei halua antaa hänen enää koskettaa. Ja sekin sattuu. Mutta jokaisen tunteet kuuluvat vain "kantajalleen" ja jos on jostain kiinnostunut, kannattaa siitä kertoa kaikesta huolimatta, ei ainakaan kannata välittää toisten mielipiteistä.
Ja kiinnostuessa/ihastuessa tulee itselle ainakin tietty kunnioitus/hienotunteisuus toista kohtaan mukaan kuvioon. En halua, että toinen kokee minun takia olonsa työpaikallaan epämukavaksi. Siksi lähestyminen ja pokausvaihe jää lyhyeksi. Välittämistä... välittämistä.
Ottaapa näistä kaupan "täteistä" selvää. Yhtenä päivänä ollaan niinku ei huomattaiskaan ja selvästi vältellään kontaktia siellä hyllyjen välissä mutta toisena ihan käännytään kassalla tervehtimään heti astuttuani kauppaan niinku olisin mikäkin vippi. Ei kai tommosista kannata mitään edes päätellä saati ihastumaan mennä.
No auta armias. Itsekin kaupassa töissä olleena voin sanoa, että asiakaspalveluun kuuluu olla ystävällinen kaikille asiakkaille. Eikös se nätti hymy ole kumminkin puolin mukava juttu ja kivahan se on, jos asiakas saa siinä itsensä tuntea vipiksi, siitähän myyjälle maksetaan.
Tulihan sitten oltua lähikontaksissa asiakkaan kanssa...vähän on kumma fiilis...sillei hyvällä tavalla.
Kerro nyt vähän tarkemmin missä se kauppa sijaitsee ja millainen se sinun ihastuksesi on. Enhän nyt kenelle tahansa tuntemattomalle ala mitään sydänlappuja jaella, siinä voi vahingossa horjuttaa toisen henkistä tasapainoa aika pahastikin.
Jos nainen hymyilee se on vailla penistä, koskee myös myyjiä.
Mä hymyilin ei tullu penistä...lähellä tais olla :D
Oivoi, siellä tiskin takana on vallan ihana mies
K ketjun kaunis tummahiuksinen nainen, ai että :)