Aikaero matkan jälkeen rassaa vähän, talviaikakin pisti nukkumiset sekaisin ja siksi heräsin aamuyöstä miettimään.Parinkin tunnin muutos sotkee aivot tässä iässä. Parempi tämä kuitenkin, kuin jos tekisi mieli vedellä sikeitä myöhälle aamupäivään.
Mietityttää, että miten ystävyys- ja kaveruussuhteet ihmisillä päättyvät. Hiipuvatko hiljaa, kun yhteydenpito vähenee, vai katkeavatko kertarysäyksellä? Voiko pahasti rikkoutunutta korjata ollenkaan ja kannattaako hiljalleen hiipunutta yrittää elvyttää? Entäs jos se entinen ystävä ottaa yhteyttä esimerkiksi joulukortilla, miten pitäisi suhtautua, jos ei ole ihan varma omasta kannastaan?
Mietityttää, että miten ystävyys- ja kaveruussuhteet ihmisillä päättyvät. Hiipuvatko hiljaa, kun yhteydenpito vähenee, vai katkeavatko kertarysäyksellä? Voiko pahasti rikkoutunutta korjata ollenkaan ja kannattaako hiljalleen hiipunutta yrittää elvyttää? Entäs jos se entinen ystävä ottaa yhteyttä esimerkiksi joulukortilla, miten pitäisi suhtautua, jos ei ole ihan varma omasta kannastaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Omista aikuisiän ystävyyssuhteista on päättynyt vain yksi. Se loppui, kun ystävän mielestä en täyttänyt ystävyyden kriteereitä. Hyväksyn sen, sillä jokaisella on oikeus määrittää ne kriteerit. Itse en aseta ystävyydelle liian korkeita vaatimuksia, ehkäpä siksi niin monet ystävyyssuhteeni ovat säilyneet läpi elämän. Minun on helppo hyväksyä erilaisia ihmisiä. Erilaisuus on suuri rikkaus. Olisihan se aika köyhää, jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia kuin minä ;)
Minulla on kymmenkunta ystävää, jotka olen tuntenut lapsuudesta asti. Koulussa - jopa aikaisemminkin - alkanut ystävyys on säilynyt näihin päiviin asti. Aktiivinen yhteydenpito on avainsana ystävyyden säilymiselle. Näistä ihmisistä haluan pitää kiinni.
Jos on kyky/halu antaa/pyytää anteeksi, niin mielestäni rikkoutuneen ihmissuhteen voi korjata. Se vaatii työtä ja tahtoa, aivan kuten minkä tahansa ihmissuhteen ylläpitäminen. En sysää syrjään ystävää pienten enkä suurten erimielisyyksien vuoksi. Mielestäni ystävyys on aina uuden mahdollisuuden arvoinen.
Taivas varjele mitä mielipiteitä. SAIRAITA.
Siis millä helevetin määritteellä kukaan voi asettaa kenellekään "ystävyyden kriteereitä tai vaatimuksia!"
??????????????
Ystävä joko on tai ei ja juuri sellaisena kuin hän on. Ei tippaakaan kenenkään määrittelemänä tai määräämänä.
Tuollaiset ihmiset ovat todella vaarallisia parisuhteissakin, saati muuten.
Oho! :)
Näköjään voi. Kelpuutatko sinä ystäväksesi kenet tahansa? Minun on esim. vaikea olla ystävä ihmisen kanssa, joka valehtelee minulle. Jatkuvasti. Vaadin ystävyydeltä rehellisyyttä. Sen verran kai voi vaatia?
Jos tuolla vaarallisuudella tarkoitit minua, niin eipä ole ensimmäinen kerta, kun minusta niin sanotaan. Aivan toisessa merkityksessä tosin ;)
Minulla päättyi aikoinaan yksi ystävyyssuhde siihen, että tämä ystävä yritti valheillaan rikkoa avioliittoni. En tiedä miksi, eikä siitä koskaan sen jälkeen puhuttu. Olemme hyvänpäivän tuttuja vieläkin mutten luota häneen ja tiiviimpi yhteydenpito ei minua kiinnosta.
Pari ystävyyssuhdetta on jotenkin vain hiipunut, johtuen erilaisista elämäntilanteista ja varmasti osittain siitä syystä erilaisita elämätavoistakin ja -arvostuksista. Meillä vain on erilaiset intressit ja tyylit elää, ettei oikein ole enää mitään yhteistä. Pidämme kyllä yhteyttä ja mm. vierailemme yhteisissä juhlissa mutta sellaista, mitä joskus on ollut esim. le syvällisiä keskusteluja ja yhteistä tekemistä, ei enää ole enkä sitä kaipaakaan.
Minulla on yksi todella rakas sydänystävä, jonka kanssa tapaamme vain parin kuukauden ajan koska asumme toisistamme todella kaukana. Lomien aikoina tapaamme ja vietämme aikaa yhdessä todella paljon kaiken mahdollisen kivan merkeissä. Olemme myös perhetuttuja, joten aikaa vietetään myös pariskunnittain ja perheittemme kesken. Tämä ystävyys on elämälleni erittäin tärkeää ja vaikkemme näekään suurimman osan vuotta, jatkamme aina tavatessamme siitä, mihin jäimme.
Sekä että. Ystävyys- ja kaveruussuhteita on elämän varrella hiipunut hiljaa tai katkennut kertarysäyksellä. Hiipumiset ovat johtuneet siitä, että olen yksipuolisesti pitänyt yhteyttä ja yrittänyt keksiä yhteistä tekemistä toisen osapuolen ollessa flegmaattinen. Kertarysäykset johtuneet toisen osapuolen törkeästä käytöksestä. Jos entinen ystävä ottaisi uudellen yhteyttä, harkitsisin kyllä ystävyyden uudelleenlämmittämistä, sillä ystäviä ei koskaan ole liikaa.
Kyllä niitä on jäänyt menneisiin hyviä ystäviä ilman riitoja, itse ainakaan en ole jälkeenkäänpäin kokenut heitä kuin ystäviksi, mielipide ei ole muuttunut, muistan heitä sen ajan tuntein.
Aika ja elämänmuutokset ja asuinpaikkakin merkitsee paljon siihen pitääkö yhteyttä ja usein monille tulee uusia läheisiä sen uudenlaisen elämisen kautta ja vanhat jää koska heidän kanssaan ei ole "tuoretta" jaettavaa.
Mutta kaiholla heitäkin joskus muistelen kun muistelen yleensäkin menneitä, oi niitä aikoja.
Olen läheltä seurannut tilannetta pitkään ja kyseisen henkilön ysävyys suhteet päättyvät lähes poikkeuksetta..
Kyseinen henkilö on nainen ja voin sanoa että tunnen hänet hyvin.
Ihmettelen kovin hänen vaihtuvaa ystäväpiirä,enkä voi ymmärtää sitä että "hyväkin ystävä" jää pois kuvioista,varmasti kuin nouseva päivä..
Ystävät on olleet yleensä työkavereita ja yhteydenpito tiivistä,jopa vuosia..Sitten kuitenkin jokin saa kaiken hajoamaan.
Olen ymmällä..Mukava nainen ja käyttäytyy todella herttaisesti.Mikä saa hänet tai hänen ystävänsä katkaisemaan yhteyden?
Mietin olenko osasyyllinen,kun ja jos itse myöskin tutustun hänen ystäväänsä ja kun kyseessä on naisystävä..Onko minuun tutustuminen liikaa..Pitääkö hän ystävä-naisia uhkana meidän suhteelle..
Vai luuleeko hän että hänen ystävänsä ikään kuin juoruaisi hänen yksityis asioistaan minulle(Jokaisella naisella on asioita joista hänen partnerinsa ei mielellään saa tietää) Joku teistä ajattelee...Höpö,höpö..Ja voihan ollakkin että joukossamme on joku avoinkin..
Oli miten oli,en ymmärrä ystävän hylkäämistä ja minulla onkin pitkä liuta ystävinä,hänen entisiä ystäviään,kiitos hänelle:)
Tunnen tai tunsin myös yhden, jolla ystävät vaihtuivat. Aina kun hänellä oli uusi seurustelukumppani, yhteydenpito samaa sukupuolta oleviin ihmisiin päättyi tai taukosi. Varsinkin niihin, jotka aina olivat valmiitta ottamaan hänet takaisin pitkienkin aikojen jälkeen. Lisäksi hän ei koskaan halunnut olla yhtä aikaa useamman ystävän kanssa. Piti ystävät ikään kuin lokeroissa. Yhden kanssa tehtiin yhtä, toisen kanssa toista.
Oli outoa huomata tämä vuosien jälkeen. Ehkä se olin vain minä, jota ei kutsuttu illanviettoihin ja syntymäpäiville. Sitäkin erikoisempaa, kun hän jankutti vuosikausia, että olen hänen bestiksensä ja luotettavin ystävänsä. Kesti enemmän kuin vain pari vuotta, ennen kuin tajusin olleeni tyhmä narutettava.
Joillakin ystävät vaihtuvat sen mukaan milloin millekin on tarvetta. Niin kauan kun mennään hänen pillinsä mukaan, passataan ja palvellaan kaikki on ok mutta auta armias jos lausut yhdenkin hänen mielestään häntä arvostelevan sanan tai kieltäydyt jostain mitä hän pyytää se on NAPS ja välit poikki. Syytä kysyttäessä ei järkevää selitysä löydy.
Kuulostaa narsistilta. Olin sellaisen työpari 25 vuotta...
Onko muulla kuin apinalla aivot?