Lapsemme kuinka paha sinulla on olla

Lapset on elämän rikkaus,koskettava kirjoituksesi.

Sairas lapseni äiti ei antanut tavata lasta isänpäivän takia. Yritän ite saada tapaamisoikettautta ja vasta lastensuojelunkautta se onnistuu ja toivon mukaan myös yksinhuoltajuus sopii myös isälle.

Toivon hartaasti, että lastensuojelu kävisi nyt Mikkelin jokaisessa uusioperheessä tilannekatsastuksessa ja samalla vilkaisisi myös esim. autotalleihin, joista voi löytä aikamoisia yllätyksiä.
Olisi hyvä jututtaa lapsen vanhemapaa, sillä monissa on väsyneitä ja apaua tarvitseviä vanhempia, sekä myös jututtaa sitä uusikkoa, miten kokee lapset, kysymykset niin tehtyjä, että joutuu yllätetyksi kokonaan. Kyselkää myös näiden omista lapsista, heilläkin saattaisi olla kerrottavaa.
Ja sitten se yksi tärkein asia, älkää misään ja milloinkaan luottako ihmisen arvonimikkeisiin ja arvomerkkeihin tai luulko, että eihän täällä mitään ongelmia ole.
Tarhasta kannattaisi kysyä ja koulusta lapsen olemisesta. Tiedän että syitä käyntiinne on vaikka kuinka paljon ja jos se tapahtuisi kenenkään ilmoittamatta, siitä eivät pystyisi ketään rakaisemaan ei lapsia ei muitkaan ihmisiä.

Näin voitaisiin saada väsynyt vanhempi saamaan asiallista hoitoa.

Lapset eivät uskalla kertoa, se on tosiasia, sillä heitä pelotellaan ja rangaistaan mitä julmimmilla tavoilla.

Ilmeisesti vanhemmat eivät hyväksy lapsen puolisoa/avopuolisoa ja tätä kautta syyllistävät.
Kyllä vikaa on vanhemmissakin jos lapsi ei ota yhteyttä.

Kannattaa katsoa peiliin vika voi löytyä sieltä.

Hei peiliin katsojat.

Oletteko ajatelleet että lapsi onkin vaarassa ja lapsen elämä romahtaa kokonaan.
Auttaminen on joskus mahdotonta, kun asianomaiset eivät näe tekojaan lasta kohtaan.

Lasta alistetaan, moitiaan, mitään hän ei osaa tehdä oikein, hänelle huudetaan ja syyllistetään ja rangaistaan asioista joita ei ole tehnyt. Vanhemmalla on luottamuspula lapseensa.
Huuto ei ole kasvatusta, ei välinpitämättömyys. Kyllä oman vanhemman pitäisi olla lapsensa tukena ja pystyä keskustelemaan lapsensa kanssa kaikista asioista, ja nähdä lapsensa paineet.

Lapsi siis oireilee ja hänet jätetään siinä yksin, ei voi olla kauheampaa paikkaa lapselle. Sinä äiti tai isä, joka tunnet pienenkin piston tästä sydämessäsi, ota lapsi syliisi ja ole hänen kanssaan kahden kesken, ilman tuota uusioihmistäsi, yritä saada teille yhteinen päämäärä, kuuntle lapsen sanoma älä rankaise älä huuda. Jos kuitenkin näyttää että kemiat lapsen ja uusikkosi välillä eivät toimi, mikä ratkaisu on tehtävä, sillä jokin on tehtävä ja ajatellen lapsesi kehittymistäsi ja elämää jatkossa.
Lapsi saatta olla niin pirstaleina, että on todella vaikea, mutta hän tarvitsee sinua oma äiti tai isä enemmän kuin koskaan ja ilman ketään ulkopuolisa ihmisiä.
Pelasta lapsesi tuhoutumasta.
Sinun sylisi ja aikasi parantaa lapsesii tilaa, jos et usko itse pystyväsi hae asiantuntija apua.

Käsi sydämelle äidit ja isät.

Valitettavaa todeta, mutta näyttää vain siltä että monelta se oman elämän hallinta ja järjellinen toiminta on kovasti hakusessa.

Jokainen varmasti haluaisi elää onnellista omaa elämää, siksi tuskin kukaan edes kirjoittaa tänne. Emme kuitenkaan kaikki elä niin itsekeskeistä elämää, että emme piittaa enää edes läheisisistämmekään eli omista lapsista, pienistä lapsista, lapsenlapsista ym. Joten ei ole mahdollista aina vain elää omaa elämää.

Nyt on menossa Suomessa Ihmissuhdemarkkinat, joissa surun ja tuskan määrä on valtava ja se tulee näkymään seuraavaan sukupolveen, jotenkin tässä katekismus tulee mieleen, sen sanoma ei ole turha ja vanhentunut.

On valitettvaa että maan johto ei ota nyt kantaa asiaan oikealla tavalla lainkaan, nytkin on lähdettyä lasten asiaa hoitamaan köyhyyden perusteella, puhutaan jouluseteleistä ja lastensuojelusta.

Paljon vaähemmän mitään lastensuojelua tarvittaisiin jos alettiaisiin nähdä nuorten perheiden tilanne ihan oikeana ja riippumatta "köyhyydestä", jota tuskin kukaan osaa määritellä oikein.
Saattaa olla hyvät ammatit, korkeat virat, mutta nämä ihmiset ovat niin tiiukoilla henkisesti, miten ehtiä suorittaa työelämä, hoitaa koti ja osallistua vielä kaikkeen mahdolliseen ollakseen näkyvillä, jotta se työelämän haaste tulisi täytettyä.
Ihmisten koti on jäänyt tämän kilpailevan yhteiskunnan jalkorätiksi, tässä asiassa ei kannta edes mainita sanaa rahallinen köyhyy, vaan järjellinen köyhyys ja se lähteekin nykyajan päättäjistä, eikä mistään lapsuuskodeista.

Talouden lainalaisuudet määrää hyvin pitkälle lähes joka asian pyöritystä. Emme haluiaisi näin olevan, mutta näin se on. Ja aina näyttää hullummaksi menevän.
Täällä julistuksenomaista tekstin kirjoittamisesta ei hyödy kukaan.
Moraali ja ihmisen oma vastuu itsestä on lähtökohta edistykselle ja parannukselle. Yhteiskuntaa ei voi syyttää.
Lapsuudessa saatu malli, kokemukset ja tunne terveestä rakkaudesta vaikuttaa läpi elämän.
Kun perheet ovat rikkinäisiä, esimerkki periytyy lapsille mahdollisesti.
Tässä olen samaa mieltä yhteiskunnan vastuusta. Nuorille pareille pitäisi olla vanhemmuuskursseja. Niillä kerrottaisi mitä lapsen saaminen oikeasti on. Mitä asioita vanhempana joutuu miettimään jne. Mutta myös tässä tullaan kysymykseen yksilön omasta vastuusta. Päätöksistä koituvat seuraukset pitäisi olla itsellä valmiudet ymmärtää.
Moralisointi tai asioista saarnaaminen on aina arveluttavaa.
Kun katselee ja kuuntelee silmät auki, on hyvin yleistä ihmisten epäterve halu huolehtia muiden asioista. Oma elämä ei ole kunnossa tai siinä on ikäviä asioita.
Lapsikin voi olla taakka. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin.

Juuri tässä onkin se asian ydin, että kaikki otetaan moralisointina ja saarnaamisena, ei haluta keskustella ja kuunnella. Mielestäni aika suuri osa eroavista ihmisistä kertoo, kylmyydestä. Eikä tämä ole juuri sitä keskustelemuutta, kun parit kotonaan osaisit keskustella kaikista asiosita, silloin ei se kylmyys hiivi sinne kotiin.

Joten on enemmän kiinnitettävä koulujen opetuksen ohjelmistoissa huomiota tämän asian opettamiseen. Siellä on täysin turhia aineita ja tämä elämän tärkein oppiaine on jätetty pois.

Lapsi ei ole koskaan taakka, kun sen ajattelee oikeinpäin. Lapsi vaatii paljon ja siksi kenenkään ei pidä hetken himoisaan lähteä lapsia laittamaan, koska lapsen vuodet aikuisuuteen ovat vanhampien vastuun aikaa ja niihin sisältyy voimakkaita lapsen kehittymisen vaiheita, aikuisen on ymmärrettävä antaa lapsen kasvaa ja kaikista näistä uhmakausista huolimatta rakastaa häntä ja laittaa asialliset rajat, jotka eivät loukkaa lapsen kasvua.

Vanhempien erotessa lapsi käy samanlaisen tunnemyskyn josskain vaiheessa asian johdosta, ihan pieni ei paljon ymmärrä, mutta lapsen kasvaessa hänelle ihan pakostakin selkenee, että hän ei elä missään nnormaalissa tilanteessa, hyppäämällä paikasta toiseen äidin ja isän luona. Kysymyksiä ja arvoituksia riittää ja uskokaa pois, jokainen näistä lapsista yrittää selvittää taustaansa tavalla tai toisella ja siihen johtaneita asioita.
Uusioperhe on aina rikkinäinen perhe, sillä sen jäsenet ovat niin eri asioiden johdosta perheessä kuin olla voi.

Lapsi ei saa olla taakka, sen pitää olla se kaikkein parhain asia elämässä, jonka eteen tehdään kaikki voitava ja se aika on verraten lyhyt, kun hän jo pyrkii omille jaloilleen.

Joskus voi käydä niin, että isä/äiti voi joutua niin pahoihin tilanteisiin, että joku puolituttu menneisyydestä sattuu mukaan vahingossa ja lapsi on tulossa kohtapuoliin. Sitten kun eka lapsen pelastautumisyrityksessä tulee vielä toinen lapsi, niin tilanne on valmis.
Pitäisi yrittää olla keskenään lasten vuoksi, vaikka toinen osapuoli ei oikeen osaa edes aakkosia.
Sitten jos olisi lasten ja äidin kaa, ni ite pitäs maksaa kaikki, kun olis ite ainut tulonsaaja.

Lapseni otti yhteyttä isään joka valehtelee yhteiskunnalle uuden farmaseutti avopuolisonsa kanssa asuvansa yksin ( elatusmaksujen määrän takia) .. todellisuudessa asuvat avoliitossa ... isä ei vaivautunut vastaamaan puhelimeen vaan tyttäreni ( 8v) kertoi isän vastaajalle hyvää isänpäivää. Isänpäivälahjan vei viikon päästä isälleen joka oli tiputtanut sen lattialle pelikoneen viereen ja jatkoi huipputärkeää nettiformulapeliään joka menee tärkeydessään kaiken yli. Lapsi kysyi minulta palatessaan kotiin että eikö isä tykännyt sittenkään koko isänpäivälahjasta jonka hän oli koulussa tehnyt .. mitä siihen vastaamaan ?! että joo tykkäsi varmaan, hah !!