heidän lapsensa kutsuu isin uutta äidiksi tai sanovat että tykkää hänestä enempi kuin äidistä?
Mistähän mahtaa johtua? Kuinka moni uusi äiti täälläkin kasvattaa miehen exän lapsia ihan pyyteettä? Jonkunhan se on tehtävä, jos exät ei viitsi. Itsepähän ovat lapsensa tehneet, mutta siihen se sitten on jäänytkin.
Mistähän mahtaa johtua? Kuinka moni uusi äiti täälläkin kasvattaa miehen exän lapsia ihan pyyteettä? Jonkunhan se on tehtävä, jos exät ei viitsi. Itsepähän ovat lapsensa tehneet, mutta siihen se sitten on jäänytkin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lääkitys taas lissulla jäänyt aamulla ottamatta
jaa'a, miksi te lissu suutuitte, kun exäsi uus olis ollu äiti teidän lapsille???"miski,",miski".
Se että isin uutta pitäisi kutsua äidiksi on niin suurta loukkausta kuin olla voi.
Hän ei ole eikä milloinkaan tule lasten äidiksi, äiti on vain se joka on synnyttänyt lapset ja sellainen joka on adoptoinut lapsen, lapsella ei ole kahta äitiä.
Sen oikean äisin täytyy olla se äiti, jota kutsutaan äidiksi ja tätä isin uutta kutsutaan hänen oiealla nimellään.
Kun äiti elää ja pitää lapsia luonaan, jotka joskus vierailevat isän luona ei isin uusi muutu kirveelläkään äidiksi.
Isin uuden tulee väistyä aina sivustaan, kun lapset tulevat isänsä luokse, tuota sänkykamarin naista lasten ei tarvitsisi edes tuntea millään tavalla.
Saman on toisinkin päin, äidin uudesta ei tule isää milloinkaan.
Tämän kun erotessanne painatte päähänne, että jätätte riekkumatta näiden uusikoidenne kanssa ja sen ajan jonka olette lastenne kanssa, olette ilman uusikoitanne, se ei ole kovin pitkä aika, sillä lapset kasvavat liiankin pian, sen tulette kyllä aikanaan huomaamaan.
Kadutte vielä katkerasti sitä, että olette lapsenne vaihtaneet omiin seksitoiveisiinne, sillä sitähän erot tosiasiassa ovat, vanehammat alkavat teinivuodet ja seurustelun uudelleen ja lapset unohtuu, heille kaikkein välttämättömin ehkä suodaan, mutta ei sitä mitä lapsi tarvitsee. Sitten teitä yllättää kullä lapsenne eivät keskitys koulunkäyntiin ja ovat vallattomia ja riitaisi, syyhän on ihn itsessänne, olette unohtaneet olla heidän kanssaan, silloin kun he sitä olisivat tarvinneet, samoin olette tehnett puolisollenne, muut menot ovat olleet tärkeämpiä.
Inhoan suuresti tätä nykyista kilpailuyhteiskuntaa, jolla rikotaan ihmisiltä se todelleinen iloinen elämä, jota he perheenä olisivat voineet elää.
Koita nyt olla juomatta edes maanantaina, juoppo.
No kylläpäs taas aloituksen lohkaisit...
Ei meillä ainakaan miehen lapset kutsu minua äidiksi, eivätkä äitipuoleksikaan. Enkä ole koskaan heiltä sellaista vaatinutkaan. Heillä on oma äitinsä. Eivätkä he sano tykkäävänsä minusta enemmän kuin äidistään. Kertovat kyllä tykkäävänsä minusta, mutta eivät laita ketään mihinkään tykkäämisjärjestykseen. Miehen lapset kutsuvat minua ihan omalla nimelläni. Miehen ja minun yhteiset lapset taas kutsuvat minua äidiksi, koska minä olen heidän äitinsä.
Ja kyllä, olen läsnä miehen lasten elämässä 50% ajasta, he ovat meillä joka toisen viikon, ja osallistun jonkin verran myös kasvatustyöhön, mutta ei se tarkoita sitä, ettei lasten äiti viitsisi, vaan hän ei ole paikalla kyseisinä viikkoina. Ensisijainen kasvatusvastuu on miehelläni, lasten isällä, mutta kyllä minäkin perheen toisena aikuisena ohjaan tarvittaessa miehen lapsia siinä missä omianikin. Ja ei, en tarkoita mitään "lasten elämään puuttumista ja komentamista ja kiusaamista ja haukkumista" (kuten sinä tähän asiaan tulet varmasti kommentoimaan :) ), vaan ihan arkista lapsiperheen elämää, jossa aikuisilla on lapsista ja heidän turvallisuudestaan vastuu.
"Se että isin uutta pitäisi kutsua äidiksi on niin suurta loukkausta kuin olla voi. "
En ymmärrä, että kuka on edes vaatinut, että isän uutta puolisoa pitäisi kutsua äidiksi...En ole koskaan mistään lukenut tai kuullut tällaisesta tapauksesta. Ilmeisesti sinä tunnet jonkun, joka on tällaista vaatinut?
"Hän ei ole eikä milloinkaan tule lasten äidiksi, äiti on vain se joka on synnyttänyt lapset ja sellainen joka on adoptoinut lapsen, lapsella ei ole kahta äitiä. "
Ei tietenkään, ei se tee lasten äidiksi, että on isän uusi puoliso. Edelleenkin mietin, että kuka on muuta väittänyt...
"Sen oikean äisin täytyy olla se äiti, jota kutsutaan äidiksi ja tätä isin uutta kutsutaan hänen oiealla nimellään. "
Juuri näin...Tunnetko sitten jonkun, joka on väittänyt muuta? Mielestäni uutta puolisoa kutsutaan nimenomaan etunimellä, ainakin meillä miehen lapsi kutsuu minua omalla nimelläni.
"Kun äiti elää ja pitää lapsia luonaan, jotka joskus vierailevat isän luona ei isin uusi muutu kirveelläkään äidiksi. "
Kyllä, lapsen äiti elää, ja pitää lasta luonaan joka toinen viikko. Joka toisen viikon lapsi on siis meillä, ei siis oikeastaan voi puhua mistään isin luona vierailusta silloin tällöin...Ei tietenkään se uusi puoliso muutu koskaan lasten äidiksi, ei kirveellä eikä millään muullakaan, ihan sama vierailevatko lapset silloin tällöin vai asuvatko isän luona kokoajan.
"isin uuden tulee väistyä aina sivustaan, kun lapset tulevat isänsä luokse, tuota sänkykamarin naista lasten ei tarvitsisi edes tuntea millään tavalla.
Saman on toisinkin päin, äidin uudesta ei tule isää milloinkaan. "
Asumme itse rakennuttamassamme omakotitalossa, omistamme mieheni kanssa talon puoliksi. Kuinka sivustaan minun tulisi väistyä, kun lapsi tulee tänne joka toiseksi viikoksi? Jonnekin toiseen huoneeseen, kokonaan toiseen kerrokseen, vai kenties kokonaan pois talostaan, kenties hotelliin? Täytyykö myös miehen ja minun kolmen yhteisen lapsen väistyä sivuun? Aika kalliiksi tulisi hotelliasuminen joka toinen viikko neljälle hengelle...Ja mitäköhän miehen lapsi ajattelisi, jos me kaikki lähtisimme täältä aina karkuun kun hän tulee tänne, miettisi varmaan, että minun täytyy olla aika kamalaa seuraa kun kaikki minua välttelevät!
En kyllä mitenkään voisi nimittää itseäni "sänkykamarin naiseksi"...Miehellä ja minulla on yli 5 vuoden avioliitto takana, 3 yhteistä lasta ja yhteinen laina. Kyllä niitä "sänkykamarin naisia" saa helpommallakin, ja niistä pääsee kyllä eroon vaikka seuraavana aamuna jos niin haluaa. Enkä kuollaksenikaan usko, että kukaan tällainen "sänkykamarin nainen" alkaisi kenenkään miehen lapseen/lapsiin tutustumaan, saati sitten kotia ja omaa perhettä perustamaan, vain seksin takia. Seksiä saa varmasti tänä päivänä paljon helpommallakin.
"Tämän kun erotessanne painatte päähänne, että jätätte riekkumatta näiden uusikoidenne kanssa ja sen ajan jonka olette lastenne kanssa, olette ilman uusikoitanne, se ei ole kovin pitkä aika, sillä lapset kasvavat liiankin pian, sen tulette kyllä aikanaan huomaamaan. "
Edelleenkin mietin, että minne minun pitäisi mennä kodistani joka toiseksi viikoksi, jotten vahingossakaan "riekkuisi" aviomieheni kanssa kun mieheni lapsi on täällä...Enkä myöskään viitsisi jättää miestä viikoksi yksin huolehtimaan kaikista neljästä lapsesta, osallistun mielelläni itsekin perhe-elämäämme joka viikko.
"Kadutte vielä katkerasti sitä, että olette lapsenne vaihtaneet omiin seksitoiveisiinne, sillä sitähän erot tosiasiassa ovat, vanehammat alkavat teinivuodet ja seurustelun uudelleen ja lapset unohtuu, heille kaikkein välttämättömin ehkä suodaan, mutta ei sitä mitä lapsi tarvitsee. "
Mieheni entinen avopuoliso petti ja jätti mieheni silloin aikanaan. Totta, miehen exä aloitti kieltämättä seurustelun uudelleen välittömästi eron jälkeen, sen saman miehen kanssa, jonka kanssa oli pettänyt miestäni. Ehkä eli uudelleen teinivuosiaan, en tiedä, mutta ei hän ole lapsiaan unohtanut. Lapset ovat hänen luonaan joka toisen viikon. Ja uskon, että lapsi saa myös äitinsä luona kaiken mitä tarvitsee, eikä pelkästään "välttämättömimmän".
Mieheni oli keskenään lapsen kanssa pari vuotta, ennenkuin minut tapasi ja aloimme seurustella. Myös meillä lapsi saa kaiken mitä tarvitsee. Kukaan meistä aikuisista ei riitele keskenään, lapsi saa olla edelleen lapsi, kukaan ei pura mitään vanhoja kaunojaan häneen.
jatkuu...
"Sitten teitä yllättää kullä lapsenne eivät keskitys koulunkäyntiin ja ovat vallattomia ja riitaisi, syyhän on ihn itsessänne, olette unohtaneet olla heidän kanssaan, silloin kun he sitä olisivat tarvinneet, samoin olette tehnett puolisollenne, muut menot ovat olleet tärkeämpiä. "
Miehen lapsi on rauhallinen ja fiksu teini, joka harrastaa urheilua ja saa hyviä arvosanoja koulussa. Hän on hellä ja rakastava isosisarus pienille sisaruksilleen, vastuuntuntoinen ja tasapainoinen nuori.
Kukaan meistä hänen elämänsä aikuisista ei ole unohtanut olla hänen kanssaan. Vanhempiensa erosta huolimatta hänellä on läheinen ja rakastava suhde molempiin vanhempiinsa, hän ei ole koskaan joutunut kärsimään vanhempiensa riidoista tai kaunasta.
"Inhoan suuresti tätä nykyista kilpailuyhteiskuntaa, jolla rikotaan ihmisiltä se todelleinen iloinen elämä, jota he perheenä olisivat voineet elää. "
En kuollaksenikaan ymmärrä, että miten "kilpailuyhteiskunta" liittyy perhe-elämään. Ei yhteiskunta riko perheitä, vaan avioliiton kaksi osapuolta keskenään. Ei siinä yhteiskunnalla ole osaa eikä arpaa. Eikä mielestäni avioeron tarvitse tarkoittaa sitä, että todellinen iloinen elämä loppuisi. Kyllä ydinperheissäkin on pahoinvointia, toisiaan vihaavat puolisot pysyttelevät yhdessä hampaat irvessä, koska haluavat pitää kasassa sen ihanteen, ydinperheidyllin. Monissa huonosti voivissa ydinperheissä ristiriidat ja kireä ilmapiiri hellittävät, kun avioero astuu voimaan. Se on vanhempien tehtävä turvata lasten lapsuus tällaisessa tilanteessa, ja on vanhemmista itsestään kiinni, miten lapsi eron kokee. Jos vanhemmat riitelevät, huutavat, haukkuvat, manipuloivat, ovat katkeria, vaikeuttavat/estävät tapaamisia, tottakai lapset voivat pahoin, ihan yhtä lailla kuin siinä riitaisassa ydinperheessäkin. Kaikki avaimet siihen todelliseen, iloiseen perhe-elämään ovat vanhempien taskussa, olivatpa vanhemmat sitten yhdessä tai eivät.
Viisaasti kirjotat...mielenkiinnolla odotan mitä lissu tähän sanoo :D