Kulkee perässäsi
parillinen,
unohtaen oleellisen.
Mihin jäi toinen puolisko?
Uskottelee itselleen
parittomuuttaan,
joka antaisi hetkellisen vaihtelun,
pilvenhattaroita päänuppiin,
tietoisen tiedostamatta.
Paritonkin ahdistuu,
juosten,
paeten
takiaisen otetta.
Ymmärtämättä
että on parempi kietoutua kokonaan
tuntemattomuuden verhoon.
Ja hengittää.
parillinen,
unohtaen oleellisen.
Mihin jäi toinen puolisko?
Uskottelee itselleen
parittomuuttaan,
joka antaisi hetkellisen vaihtelun,
pilvenhattaroita päänuppiin,
tietoisen tiedostamatta.
Paritonkin ahdistuu,
juosten,
paeten
takiaisen otetta.
Ymmärtämättä
että on parempi kietoutua kokonaan
tuntemattomuuden verhoon.
Ja hengittää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
voimme omistaa, rahaa ja materiaalia ehkä ja sitäkin vaihtelevasti.....mutta, mielestäni emme voi omistaa koskaan toista ihmistä kokonaan, emme lapsiamme, emme puolisoamme..emme lopulta edes itseämme..jos, mietimme oikein tarkkaan..Ihmistä ylipäätään...emme voi omistaa voimme vain...kulkea vain vierellä ja antaa itsellämme luvan ottaa sinne omaan sydämeemme useitakin meille rakkaita ihmisiä...antaa myös luvan heidän poistua jos, niin on parempi sillä hetkellä ...Itse ajattelen aina näin. Ihmiset jotka tulevat elämääni. Ovat juuri minulle olleet tarkoitettu. On ollut tarkoitus kohdata juuri sinä hetkenä...ja ehkä sitten niin.... Lähtevät myöskin..jotkut iäksi viereltäni..toiset matkan päähän. Toiset heistä palaavat jostain syystä ehkä takaisin..silloin kun aika...Minulta ei vain elämä ole koskaan kysynyt tai selitellyt...siis en enää kysy; takaisin itse:)) vaan otan vastaan kaiken mikä tulee...uskon vahvasti tähän. En kohtaa koskaan ketään ihmistä turhaan...Kaikilla kohtaamisella ihmisillä on ollut jotain ainutkertaista kerrottavaa minulle. Sitten aivan eriasia olenko heiltä jotain oppinut...paljon kuitenkin unohtanut...Koska elän... Kiitos, runostasi laittoi todella ajattelemaan..miten erilailla voimme suhtautua elämään...
Tsau:Friidu
Oletko koskaan miettinyt mitä olet itse kohtaamillesi ihmisille antanut, merkinnyt?
Kenties kaikella on tarkoituksensa vaikka valintojakin voi ohjata järjen sijaan tunnetilat.
Mielen liikkeet ovat moninaiset ja monimutkaisetkin :)
Tottakai olen. Elämäni on vain syystä jota en tiedä aina ollut hyvin monikerroksinen ja tapahtumarikaskin toisinaan en koskaan tietoisesti ole ns. etsinyt ketään rinnallani..olen myös elämässäni aikoja ns. yksinhuoltajana..mutta en kovin pitkään..ja yksin...lähinnä nuorena naisena jonkin aikaa;)) Joten tiedän kyllä mitä on elää yksin... Olen vain kohdannut. Sitten nuorena aikuisena jo...paljonkin erilaisia ihmisiä..Ihmiset joiden kanssa olen elänyt (pitkään)...elämä vaan muovaantunut ja opettanut minuakin niin, en voi omistaa ketää en vaatia, mitään... eroihin syihin emme aina ole edes syypäitä;)) erot voivat johtua ihmisisten välillä niin monista syistä. Siksi minusta on tullut eräänlainen vapaa-ajattelelija. Ajattelen kaiken tämän kokemukseni kautta jo niin että, en enää tuomitse muita mutta en myöskään itseäni. On aina hienoa kuitenkin saada myös takaisin ihminen jonka olet luullut jo kadottaneen iäksi...mutta, kuoleman ja sairauksien edessä siinä olemme kaikki tasa-vertaisia...voimme menettää meille tärkeimmän ihmisen yllättäen myös tämän kautta...ja sehän ei katso ikää. Joskus, tietenkin tuntuu että, elämässä vähempikin oppimäärä kerralla olisi riittänyt...mutta, ehkä minullekin on suunniteltu etukäteen polku joka ei ole yksisuuntainen eikä mitenkään helppo kuljettava;)) eikä koskaan se polku ole sellainen että, mikään siinä ei olisi tuottanut yllätyksiä....positiivisia tai vähemmän positiivisia..kaikki on kuitenkin ollut ja on edelleenkin itselleni vain elämää;)) huomisesta en vain tiedä...ja hyvä niin..ehkä;)))loppujen lopuksi...minne se vie se polku ja mitä se taas tuo...aina kuitenkin molempisuuntainen...
Tsau:Friidu
"Kuullostaa" liiankin tutulta vaikken yhdy tuohon vapaaseen ajatteluun ihan täysin...enää.