Mitä te anorektikot haluatte sillä laihuudella? Kerjäättekö huomiota ja sääliä alhaisella painolla vai haluatteko te vain näyttää kuinka täydellisiä olette kun ette syö ja urheilette kokoajan kun muut elää oikeasti paljon onnellisempaa elämää nauttien syömisestä ja urheilusta?
En halua tällä osoittaa mitään kritiikkiä tai syyllistää jotakin. Haluan vain saada vastauksen mitä te sillä laihuudella haluatte. Tiedän että monet anorektikot eivät itse pysty asialle mitään kun se on niin päänsisäinen juttu. Mutta oikeasti ei se laihuus tuo onnea. Päinvastoin siinä menettää ystävyyssuhteet, terveyden, elämän ilon enkä kaikkia jaksa tähän edes selittää. Sanon vain että ei hyvä.
Niin ja lopuksi omat mitat 165cm/58kg. Olen hyvän näköinen koska urheilen paljon. Lisäksi SYÖN ruokaa.
Toivottavasti tämä ei loukannut ketään. Haluan antaa kaikille anoreksiaa kärsiville isot tsempit.
En halua tällä osoittaa mitään kritiikkiä tai syyllistää jotakin. Haluan vain saada vastauksen mitä te sillä laihuudella haluatte. Tiedän että monet anorektikot eivät itse pysty asialle mitään kun se on niin päänsisäinen juttu. Mutta oikeasti ei se laihuus tuo onnea. Päinvastoin siinä menettää ystävyyssuhteet, terveyden, elämän ilon enkä kaikkia jaksa tähän edes selittää. Sanon vain että ei hyvä.
Niin ja lopuksi omat mitat 165cm/58kg. Olen hyvän näköinen koska urheilen paljon. Lisäksi SYÖN ruokaa.
Toivottavasti tämä ei loukannut ketään. Haluan antaa kaikille anoreksiaa kärsiville isot tsempit.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En tiedä.. Osalla on kai se huonionhakuisuus, mutta sekin tulee pään sisältä. Ei sitä vain päätä että nyt en syö niin saan huomiota, vaan ne muhiutuu aivoissa pikkuhiljaa ja lopettaa syömisen vaikkei sillä hetkellä tiedä miksi.
Tai näin ilmeisesti ainakin minulla..
Voih, aina tasaisin väliajoin tänne eksyy joku täysin pihalla oleva turisti sättimään, pätemään ja tivaamaan perusteluja sairastumiselle. Edellisen riemuidiootin vierailusta ehtikin vierähtää jo yli viikko! Ja jostain hel-vetin mystisestä syystä viestiin pitää myös aina sisällyttää omat strategiset mitat ja maininta siitä, miten jumalaisen näköisenä pitää itseään. Miksi? Mitä odotat saavuttavasi ilmoittaessasi tämän asian täällä? Miksi oletat, että asia kiinnostaa minua? Ihan vaan tiedoksi, että saat rakastaa vartaloasi juuri niin paljon kuin haluat, se ei nimittäin ole mitenkään, kertakaikkiaan millän tavalla minulta pois. Eikö ole hienoa? Jostain syystä sama logiikka ei vain päde toiseen suuntaan. Jostain syystä täysin tuntemattomien ihmisten syömishäiriö aiheuttaa sussa hämmästyttävää aggressiota. Vittuako mun sairastamiseni sulle kuuluu?
Ja siis..."haluan antaa kaikille anoreksiaa kärsiville isot tsempit"?????? WTF? Tällä viestilläkö?
Sellaseille ihmiselle joka ei tunne henkilökohtaisesti ketään anorektikkoa, on TODELLA vaikea ymmärtää millaista se on. Monesti luullaan että kuka tahansa laihduttajateini/aikuinen on anorektikko vaikkei oikeasti ole. Heillä se varmaan on huomionhakuisuutta ennen kunnon sairastumisvaihdetta. Ethän sinä itsekään ykskaks sairastunut?
Anoreksiaan aika usein kuuluu juurikin se huomionkipeys (älkääkä viittikö tulla tänne kiljumaan, ettei se pidä paikkaansa, koska useiden kohdalla se pitää). Kaikkein pohjimmainen syy monella on kuitenkin se, että anoreksia on tapa hallita elämää.
No mä nyt joudun kiellosta huolimatta kyllä vähän tähän väliin "kiljumaan", etten ole koskaan hakenut anoreksialla kenenkään huomiota, eli puhu vaan hani ihan omasta puolestasi. Itse asiassa muistan, että kun paino oli ensimmäisen kerran pudonnut niin alas, että muutkin alkoivat kiinnittää siihen huomiota, se tuntui musta vain ja ainoastaan kiusalliselta. Ryhdyin käyttämään löysiä vaatteita nimenomaan vetääkseni muiden huomion pois vartalostani. Tänäkin päivänä se tungetteleva "kauheen laiha" -tuijotus vain ärsyttää ja ahdistaa, välillä tekis mieli kiljua päin naamaa, että "joo, mulla on anoreksia, nyt kun tää tuli selvitettyä niin voitko mennä ja keskittyä omiin asioihisi". Eri asia tietysti on nää kaiken maailman wannabe-tapaukset, jotka "sairastaa" muutaman kuukauden, perustaa asialle jonkun vaalenapunaisen diibadaaba-blogin ja varmaan tosiaan toivoo saavansa sillä kovastikin huomiota.
Ja tämän vuoksi sanoinkin että useat. Kun on tässä tullut törmättyä moneenkin anorektikkoon, jotka myöntävät, että haluaisivat ihmisten huomaavan ja olevan huolissaan.
Enkä itse edes anoreksiaa sairasta, joten en osaa sanoa mikä minun syyni moiseen olisi.
mulla on ollut muitakin mielenterveyden ongelmia kuin syömishäiriö. myös traumat edesauttavat sh:ta. mä kai haen sitä huomioo, sellasta et haluan näyttää et mulla ei oo kaikki okei ja tarvin oikeeta apua. täydellisyyttä mie tavoittelen myös.
Mulla anoreksia on/oli keino paeta niitä todellisia ongelmia. Kun päässä pyörii pelkkä paino ja kalorit, ei ole tilaa ajatella muuta. Huono keino, mutta helvetin koukuttava sellainen. Ja sehän on ihan fakta, että kun kroppa on nälässä, niin se myös välittää endorfiiniä. Ihan että jos ennen muinoin piti jaksaa lähteä metsästämään, vaikka oli nääntymässä nälkään. Tosin kyllä se kroppakin jossain vaiheessa luovuttaa, kun toteaa, ettei tuo vammailija mitään metsästä.. Sitten vaan masentaa ja väsyttää niin pirusti. Ei se mitään ihanaa tai hienoa missään nimessä ole. Aluksi se saattaakin tuntua siltä, että minä hallitsen kroppaani ja nälkääni ja diipadaapa, mutta lopulta se on vain yksi iso pakkomielle. Pakkomielle joka hallitsee minua, enkä minä sitä.
Muttaniin, mitä tuohon huomionhakuisuuteen tulee, niin ehkä lähinnä se laihtuminen on ollut myös yksi keino ilmaista sitä, että ei ole hyvä olla. Kun sitä ei osaa muuten kertoa. Kun ei oikein tiedä itsekään, miksi on niin masentunut, eikä osaa selittää sitä edes itselleen. Vähän niinkuin hätähuuto, että ei pärjää itsensä kanssa ja oikeesti tarvitsee jonkun apua. Usein ne oikeast ongelmat on tosi syvälle haudattuja, ettei niitä edes itse tiedosta, kun tekee kaikkensa pitääkseen ne poissa. Vaikee käsitellä jotain ongelmaa, jonka olemassaoloa ei myönnä edes itselleen..