Sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Ootteko koittaneet lääkkeitä, vai kannattaako niitä edes ottaa teidän mielestä ollenkaan?
Lääkäri määräsi just propral nimistä lääkettä mulle, mutta en ole oikein varma että mitä tällä ajetaan takaa, siis että pitäisikö minun koko loppuelämäni käyttää kyseistä lääkettä, vai 'parantuuko' muka sosiaalisten tilanteiden pelosta lääkkeitä käyttämällä jonkin aikaa? mikä tuntuu aika hassulta...
Ootteko koittaneet lääkkeitä, vai kannattaako niitä edes ottaa teidän mielestä ollenkaan?
Lääkäri määräsi just propral nimistä lääkettä mulle, mutta en ole oikein varma että mitä tällä ajetaan takaa, siis että pitäisikö minun koko loppuelämäni käyttää kyseistä lääkettä, vai 'parantuuko' muka sosiaalisten tilanteiden pelosta lääkkeitä käyttämällä jonkin aikaa? mikä tuntuu aika hassulta...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä käytän niitä tarvittaessa. Normaalissa elämässäni en joudu liiaksi sosiaalisiin tilanteisiin. Hyvin tuntuvat tepsivän. Elämänlaatu parani huomattavasti.
Mikä muuten on annostuksesi? Minulla on ohjeena 20 tai 40 mg korkeintaan kjolmesti päivässä.
Propral on tarkoitettu luulosairaille jotka kuvittelevat sosiaalista pelkoa. Kyseessä on lummelääke. Purkumi toimii yhtä tehokkaasti, tosin on kalliimpi. Todelliset paniikkioireiset saavat oikeaa lääkettä.
Useimmille Propral toimii, ei kaikille. Kuulun niihin, joille toimii erittäin hyvin. Olen kyllä käynyt monenlaisia lääkkeitä läpi, joista toiset auttavat, toiset eivät.
Juuri tänään piti mennä todistajaksi oikeuteen. Kun otin ennakkoon Propralia, tuntui että eihän sillä ole mitään vaikutusta. Otin sitten vielä lisää, mutta olo ei tuntunut yhtään rennolta tai "humalaiselta".
Itse tilanteessa kun piti ryhtyä vannomaan, mitään pelkoa ei ollutkaan ja vein osuuteni läpi vailla minkäänlaista jännitystä. Olo oli ihmeellinen, koska tavallisesti pelkään kuin pieni eläin pienessäkin ihmisjoukossa.
Minulle ainakin Propral tepsii hyvin. Tosin nytkin väsyttää melkoisesti, mutta onneksi voin huilia loppupäivän...
Minulla Propral vaikuttaa aika oudosti. Periaatteessa se onnistuu hidastamaan pulssia ja vie käsien ja pään tärinän pois, mutta... Jotkut väittävät sen auttavan myös punastumiseen, mutta itse hikoilen aivan järjettömästi kun otan Propralia ja hehkun pää punaisena ja märkänä. Propralilla on myös ihmeellinen vaikutus mahaani, koska se menee taatusti sekaisin viimeistään 24h lääkkeen ottamisesta.
Näköjään vaikutus on kovin erilainen eri ihmisillä. Minä tunnen ehkä lievää lämpöisyyttä, mutta en punastumista. Vatsaan ei vaikuta ollenkaan. Väsymys on ainut sivuoire, joskin saattaa olla, että sekin johtuu osaksi huonosti nukutusta yöstä ennen jänniä päiviä.
Hienointa on se, että propal tuntuu tekevän änkytyksen, unohtelun, tärinän ym. jännityksen oireet jopa mahdottomiksi.
Siis mitä tarkoitatte sosiaalisilla tilanteilla? Ja miten Propral auttaa? Sehän vain vähentää sydämentykytystä, vapinaa yms. Itselle sosiaalinen tilanne on jo yleensä kotoa poistuminen. Puhelun soittaminen/puheluun vastaaminen - todella haastavaa! Jonkun luona kylässä käyminen/jonkun päästäminen omaan kotiin - kaikista haastavinta! Kadulla kävely päiväsaikaan, kaupassa käyminen yms. - vähintäänkin epämiellyttävää! Cipralex on auttanut jonkin verran sitten kun sitä on käyttänyt päivittäin muutaman kuukauden, mutta ilman bentsoja en silti tule pärjäämään varmaan koskaan.
Sosiaalisia tilanteita toki ovat kaikki, missä on läsnä muitakin kuin yksi ihminen. Minulle jännittäviä tilanteita ovat lähinnä kokoukset (vaikka en itse puhuisi), häät, hautajaiset, ristiäiset ym. Yhdenkin ihmisen kohtaaminen esim. työhaastattelussa tai vastaavassa tilanteessä on toisinaan jännitystä aiheuttavaa.
Se on tietysti hankalaa, jos jännität käytännössä aina ihmisiä kohdatessasi. Minulla ei ole kokemusta jatkuvasta Propalin käytöstä, koska normaalisti en sitä tarvitse.
On sinänsä yllättävää, että täysin rennon tuntuisillakin ihmisillä on ongelmia, mutta normaalisti he eivät puhu niistä. Olin joitakin vuosia sitten siskoni häissä. Minulle se ei ollut ongelmallinen tilanne, koska häät olivat talon pihalla eikä minun tarvinnut muuta kuin sulautua joukkoon ja syömistä varten pystyi vetäytymään syrjempään. Runsaan hääyleisön joukossa oli ollut vanha puhelias luokkatoverini. Hän on sattumoisin siskoni perhetuttu työpaikan kautta, mutta minä en ole nähnyt häntä liki kolmeen vuosikymmeneen enkä huomannut tuolloinkaan. Jälkikäteen hän oli sanonut siskolleni nähneensä minut, mutta ei uskaltanut tulla juttelemaan kun ei ollut ottanut tarpeeksi! Aivan uskomatonta. Minä olisi ilman muuta mennyt ilman mitään estoja hänen juttusilleen, jos vain olisin huomannut.
Kerran muutin joksikin aikaa maalle punaiseen mökkiin. Naapurin utelias kymmenvuotias tyttö tuli heti alkuun usein kylään. Sanoin hänelle, että käske isäsikin pistäytyä. Tämä tulikin sitten tyttärensä mukana. Myöhemmin kun olimme hyvät ystävät hän kertoi, että ei olisi uskaltanut tulla ilman rohkaisuryyppyä. Kuitenkin hän oli minusta hyvinkin puhelias maajussi.