Lisätietoa ohjelmasta ja uusinnoista.
Turhia tutkimuksia, uusia tautiluokituksia, tautitehtailua
Lue ohjelmasisältö, kommentteja kommentoi.
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/tasta-puhutaan/seitsemas-taivas-terveytta-saa-jos-varaa-maksaa-0
----------------
Turhia tutkimuksia, uusia tautiluokituksia, tautitehtailua
Lue ohjelmasisältö, kommentteja kommentoi.
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/tasta-puhutaan/seitsemas-taivas-terveytta-saa-jos-varaa-maksaa-0
----------------
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Turhia tutkimuksia, uusia tautiluokituksia, tautitehtailua.
Ahdistus ja pelko ovat hyviä kauppamiehiä, kun yksityinen terveysbisnes etsii uusia markkinoita.
Pelon ja huolipuheen varjolla on helppo myydä uusia terveyspalveluja, joita terveysbisneksessä toimivat pörssiyhtiöt tarvitsevat, jotta tulovirrat jatkuvasti kasvaisivat.
Vanhenemiseen luonnostaan kuuluvat oireet pyritään diagnosoimaan sairauksiksi, joihin kehitetään lääkehoitoa.
Tätä mieltä on filosofian tohtori, kansanterveystieteilijä Hanna Toiviainen."
No sillälailla ja lastensuojelu sitten kuvittelee suojelevansa lapsia vanhemmilta, vaikka totuus onkin ihan jossain muualla. Eli se miltä taholta (yllä mainitut pörssiyhtiöiltä) pitäisi lastensuojelun suojella perheitä ja etenkin lapsia.
"Mikä on mainos, mikä on faktaa?
Harva suomalainen osaa erottaa, milloin kyse on mainonnasta, milloin oikeista faktoista.
Suuret lääkeyritykset käyttävät markkinointiin enemmän rahaa kuin tuotekehittelyyn. Markkinointi on taitavaa. Tärkeä rooli on julkkiksilla mutta myös potilasjärjestöillä."
Onko lastensuojelun taho langennut tuohon seikkaan ettei ole osanut erottaa milloin kyse on maninonnasta ja milloin oikeista faktoista?
Vai onko sitten niin että lastensuojelu olettaa auttavansa kuntaansa huostaanottamalla koko ajan lisää lapsia sillä että olettaisivat saavan pörssiyhtiöiltä kunnalle varoja, kun lähes kaikki huostaanotetut lapset on lääkitty mieliala lääkkeillä vaikkei siihen todellista tarvetta olisi, vaan se tekemällä tehdään se tarve siinä vaiheessa kun lapsi/ nuori huostaanotetaan eli revitään hyvästä perheestä pois jolloin lapsi oireilee "masennusta" ja sitten nämä muut tärkeät neurologiset tutkimukset usein jäävät sitten joko kesken tai ei tehdä lainkaan kun lapsi/nuori huostaanotetaan. Jolloin näitä lääkitään väärillä lääkkeillä siinä missä terveitäkin lapsia ja nuoria.
Hyvin monet lapset/nuoret ovat huostaanotosta päästyään riippuvaisia näistä mielialalääkkeistä eli ensin huostaanotetaan lapsi/nuori,jonka jälkeen koukutetaan mielialalääkkeisiin, ja huostasta päästyään on koukussa näihin lääkkeisiin jolloin vierottaminen käy ylivoimaiseksi eli on taattu pitkäikäinen asiakas lääkeyhtiöille ja pörssiyhtiöille.
"Yksityislääkärin houkutuksena on myös määrätä enemmän ns. varmuuden vuoksi -tutkimuksia."
Näillä konstin sitten saadaan huostaanottoa pitämään yllä kun "ei voida keskeyttää hoitoa kesken" jotta voisi tehdä huostaanotto purkua. Eli lastensuojeluviranomaisia huijataan yksityislääkäreiden johdotakin jo.
"Ketkä leikissä häviävät? Ne, joilla ei ole riittävästi maksukykyä: vanhukset, köyhät lapsiperheet, mielenterveyspotilaat."
Ja lastensuojelunhan on tarjottava juuri näille maksukyvyttömille näitä avohuollon tukitoimenpiteinä, vaan ei muka ole varaa, mutta kummasti sitten huostaanottoon on kevyestikin varaa!?
Tänään kerrottiin uutisissa Valviran antaneen huomautuksen HUS:lle eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille jälkihoitovelvollisuuden laiminlyönnistä.
Eli potilaita oli kehotettu menemään yksityiselle puolelle jälkihoitoon omalla kustannuksellaan.
Se ei Valviran mukaan ole hyväksyttävää.
HUS:lle olisi aiheellista antaa varoituksia monesta muusta törkeästä menettelystä. HUS:n johtamistapa on päin prinkkalaa, sen voin todistaa entisenä työntekijänä. En sietänyt katsoa sitä sähläystä vuottakaan, vaikka yleensä työsuhteeni ovat paljon pitempiä.
Kyllä tästä joutuvat lapsipotilaatkin kärsimään.
"Eli potilaita oli kehotettu menemään yksityiselle puolelle jälkihoitoon omalla kustannuksellaan."
No onko se mikään ihme kun HUS:n pelaa samassa joukkueessa kuin nämä yksityiset sijaishuollot pörssi yhtiöiden kanssa. En enään yllättyisi vaikka muitakin Suomen kansaa palvelevia palvelualoja olisi mukana tuossa samassa sarjassa ja se että herääkin kysymys että kuinka moni firma onkaan tuolla pörssiyhtiössä ulkomaiden omistuksissa ja kuinka monta on Suomalaisia firmoja? Olisi ihan tutkimisen paikka.
Peda sivustolla mielenkiintoisia keskusteluita ja uutisia lastenpsykiatriasta.
http://www.peda.net/veraja/vep/keskustelu?vp=singlemodule&m_id=839627&sp=thread&t_id=374618
---------------
"Vanhemmat ovat usein tehneet vuosien ajan työtä oppiakseen ymmärtämään ja käsittelemään lastaan. Kun ongelmia kuitenkin tulee sosiaalisesti vaaativissa ympäristöissä, kuten koulussa, saattavat vanhemmat joutua viranomaisten tutkivan katseen kohteeksi. Vaikeinta on, jos lapsi ei ole vielä saanut asianmukaista diagnoosia."
"Toisinaan autisti- ja asperger-lasten vanhemmat päätyvät kamppailemaan lastensa puolesta viranomaisia vastaan. On perheitä, joista lapsi on otettu huostaan epätyypillisen käytöksen takia - esim. katsekontaktin välttäminen, syrjään vetäytyminen ja raivokohtaukset tulkitaan usein kasvatuksesta ja huonoista perhesuhteista johtuviksi.
Kaikilla opettajilla, päiväkodin työntekijöillä ja sosiaaliviranomaisilla ei ole tietoa autistisille lapsille tyypillisestä käytöksestä; monet eivät myöskään tiedä, että syynä on neurologinen poikkeavuus.
Toki autismin tai asperger-oireyhtymän tunnistaminen kuuluukin siihen perehtyneille asiantuntijoille, mutta usein lapsi ei edes pääse tutkimuksiin, koska hän ei saa lähetettä: vanhemmat on jo saatettu leimata "huonoiksi" vanhemmiksi eikä nähdä mitään syytä neurologisiin tutkimuksiin.
Joku tajuaa hakeutua yksityiselle lastenneurologille, mutta siitäkään ei välttämättä ole enää tuossa vaiheessa hyötyä, eikä kaikilla ole kalliisiin tutkimuksiin varaa.
Usein lasten ongelmat vain pahenevat sijoituspaikoissa. Voi vain kuvitella, miltä kotoa pois joutuminen tuntuu autistisesta lapsesta, jonka elämässä mikään ei ole niin tärkeää kuin arjen ja siihen kuuluvien ihmisten pysyvyys ja ennustettavuus. Lisäksi harvoissa sijoituspaikoissa osataan kohdella autisti- tai asperger-lapsia oikein."
Näistä asioista tulee selkeästi esille juuri se josta olen yrittänyt kirjoittaa useammankin kerran vaan ei nuo vastarannan kiiskit haluneet edes tajuta tai ymmärtää näitä asioita.
Voisivatko lastensuojelijat olla äitivammaisia?
Psykiatri Martti Paloheimo käsitteli kirjassaan Kotivammaisuuden synty vaikeita äiti tytär suhteita, josta hän alkoi käyttämään ilmaisua "äitivammaisuus".
Paloheimon äitivammaisuus käsite perustui hänen psykiatriselle vastaanotolleen hakeutuneiden naisten kertomuksista omasta äiti-tytär suhteesta.
Kirjassaan sivulla 155-157 osiossa Äidit hän kirjoittaa:
Olin jo vuosia omassa praktiikassani kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein naispotilaani kertoivat joutuneensa oman äitinsä taholta kokemaan karua ja suoranaiseen emotionaaliseen hylkäämiseen verrattavissa olevaa moitiskelua, tai piittaamattomuutta.
Sellaista nähtiin tapahtuvan ei yksin lapsen ollessa pieni, vaan myöhemminkin, jatkuvasti pitkälle aikuisikään saakka.
Tämä havainto toistui niin tiheästi, että aloin mielessäni kutsua näitä potilaitani äitivammaisiksi. Tuon sanan keksin jo paljon ennen kuin minulle alkoi hahmottua uusi kotivammaisuus käsite.
Kun kerran oli keksinyt tämän ajatuksen, rupesin epäilemään, että ehkä juuri äidin aiheuttamat kiusat, lähinnä hänen osoittamansa rakkaudettomuus kaikkine lieveilmiöineen, saattoi olla perimmäinen syy sille, että asianomainen ylipäätään etsiytyi psykiatrin puheille.
Se ehkä selitti osittain myös, miksi psykiatrien odotushuoneissa aina istui vuoroaan odottamassa enemmän naisia, kuin miehiä.
Keskustelussa kävikin tavallisesti ilmi, että olin ollut oikeassa.
Lopulta uskalsin mennä suoraan asiaan ja tiedustella, minkälainen potilaani suhde äitiinsä oli ollut. Ja lähes aina, epämääräisenkin sairaudenkuvan muodostaman arvoituksen selityksenä on lopulta paljastunut myrkyttynyt äitisuhde. Se säätelee aikuisen naisen elämää lukemattomin tavoin.
Yritän hahmotella, mitkä seikat olisivat luonteenomaisimpia äitivammaisten tragediassa. Pelkistän havaintoni kolmeen painajaiseen, jotka varjostivat heidän elämäänsä:
Itseluottamus ja omanarvontunne on pysyvästi vaurioitunut. En ansaitse itselleni mitään hyvää. Minun ei ole lupa olla onnellinen. Ei minusta ole siihen eikä sellaisiin tehtäviin. Ei kukaan voi minua rakastaa.
Mielen taustalla on ärtyisän vihaisen ja usein pilkallisen moitteen pelko. Pelkään jatkuvasti, niin mielettömältä kuin se kuulostaakin: Mitähän äiti sanoo?
Omaleimainen, psyvä surunkaltainen alakuloisuus. Olen jäänyt vaille jotain tärkeätä elämässä, jotain sellaista, mikä on auttamattomasti ohi ja jota en voi koskaan saada. Se on kuin tienvarrelle peruuttamattomasti jäänyt kaunis rakennus, jonne olisin ehkä voinut päästä asumaan, jos minua ei olisi estetty.
----------