katsokaa,
Ruotsi vastaanotti sotavuosina 1939-1945 turvaan 70 000 suomalaislasta. Moni sotalapsi sai hyvän kodin, mutta osa joutui kärsimään perheissä käsittämättömästä väkivallasta tai päätyi sodan ajaksi lastenkoteihin.
Ruotsi vastaanotti sotavuosina 1939-1945 turvaan 70 000 suomalaislasta. Moni sotalapsi sai hyvän kodin, mutta osa joutui kärsimään perheissä käsittämättömästä väkivallasta tai päätyi sodan ajaksi lastenkoteihin.
Vastaukset 37
Vanhimmat
En jaksa katsoa : Heikki Hietamies on kertonut sen tarinansa sotalapsena olostaan, eli renkinä Ruotsissa raskaassa työssä, vaikka oli vasta lapsi.
jaksa, rankkoja tarinoita, seksuaalista hyväksi käyttöä myös. Ihan turhaan Suomi lähetti, kyllä olisi voitu kaikki ruokkia.
Hirveää joutua yksin pienenä lapsena vieraisiin oloihin, ei ymmärrä kieltä. Nykyisin pakolaislasten perheet pääsee ainakin myöhemmin mukaan. Ensin oli ra¨nkka sopeutuminen sinne, sitten taas Suomeen kun oli vieraantunut perheestään ja kielestään. Käsittämätöntä molemmilta mailta !
Sinisilmäiset ja hyvää tarkoittavat ihmiset kuvittelivat, että suomalaisia lapsia pidetään pyyteettömästi ja anteliaasti hyvissä oloissa. Siihen uskoivat niin Suomen kuin Ruotsinkin järjestävät tahot.
Ruotsi vain ei osannut järjestää lasten oloja. Siellähän heitä käsiteltiin kuin huutolaislapsia. Eiväthän lapset ymmärtäneet mihin he joiutuvat, saati että olisivat osanneet ja voineet valittaa.
Näitä vuosikymmenten takaisia asioita on raskas seurata ja vatvoa. Hyötyykö siitä kukaan? Suljin tv:n.
Silloin meillä oli isänmaallista ainesta,
jotka halusivat suomalaisuuden säily-
vän. Kansa tiesi kyllä, että sota hävi-
tään. Meidät oli kuitenkin opetettu pel-
käämään itänaapuria. Suurin pelko oli,
että olimme lähteneet syyttä saunaan.
Piti viedä siemenet naapuriin.
En ymmärrä vanhempia jotka läherttivät lapsensa sotalapsiksi.
Minä ymmärrän hyvinkin, vaikken silloin vielä ollut syntynytkään.
Mitä hiton väliä tälläkään asialla enää, turhanpäiväiväisen älytöntä on tätäkin täällä päivitellä. Onhan meillä nykyajan lapset ja nuoret, joilla ei ole ollenkaan isää eikä äitiä. Ette jaksa mitään totuutta katsoa suoraan silmiin, mutta kyllä tulee hätä jos tietsikka tai astianpesukone reistaa tai arvokkaat viestit häviävät huit helevettiin.
Kai täällä saa mielipiteensä kirjoittaa oli sitten isätön tai äiditön.
Kuka täällä mittaa kenenkin totuuden silmiin katsomisen...hah.
Sanahelinää tämä on vain.
Oikeassa olet sus.
Hyvä kun palautit minutkin taas oikeille raiteille, joku aseman vaihdemies oli kai epähuomiossa kääntany miut sivuraiteelle.
Ärsytyskynnys vain vähän lipsahti juuri tässä kohtaa, kun olin pidättäytynyt jo jonkin aikaa sanomasta mitään ärhäkämpää, lempeää luritusta vain. Ei liittynyt ko. aiheeseen sinänsä.
Selvittiin sentään vähin vaurion....nyt voipi taas sannoo - Onko Mikkelliin mänijöitä, juna läks justiisa.
Nikki === : lle tää.
Valtaosa sotalapsista sai hyvän kodin Ruotsissa.
Osa ei edes halunnut tulla takaisin.
Sotalapsien siirtoa tutkinut Pertti Kaven on
laskenut, että ainakin 10 000 lasta jäi palaamatta Suomeen.
Tänne jäänneillä oli valtaosalla paha riisitauti.
aleksadrovits on täällä taas haukkumassa suomalaisia.
HOHHOIJJAA
riisitauti oli hyvin harvinaista. Suomen kaupunkejakaan ei paljon pommitettu, ja maalle otettiin suojaan, melkein kaikilla maaseudulla sukulaisia. Sotalapsista isommat joutruivat Ruotsissa pelto ym. töihin, olisi sitä Suomessakin ollut.
Miltähän lapsesta tuntui, kun lähetettiin pois ja sisko tai veli sai jäädä kotimaahan ?
Hirveä virhe tuo oli ja uskalletaan jo myöntää.
lapsista sanoo kärsineensä Ruotsissa sodan aikana,
muutama poikkeus vahvistaa säännön.
Jos lähes joka kolmannella on ollut riisitauti, on se aika yleistä.
Vuonna 1941 Duodecim-lehdessä suositeltiin riisitaudin ehkäisyyn saksalaisten käyttämää D-vitamiinin iskuannostusta (Simola 1941). 1950-luvun alussa päivittäin suun kautta annettavaksi suositeltu profylaktinen D-vitamiiniannos oli imeväisille ja pikkulapsille 2 400–4 000 yksikköä ja isommille lapsille 4 000–6 000 yksikköä (Hirvensalo 1951). Vuosien 1948 ja 1956 välillä riisitaudin yleisyys väheni Helsingin seudulla noin 30 %:sta 20 %:iin (Hirvensalo 1961).
Minulla on ainakin hyvät kokemukset sotalapsivuosilta. Kyllä pääkaupunkia pommitettiin, joten ymmärrän hyvin että äitini lähetti meidät siskon kanssa turvaan.
Itselläni tosin oli onni isonsiskon seurasta, en ole kokenut mitään pysyvää traumaa. Sain molemmat kotimaiset kielet, eikä siitä ole mitään haittaa päinvastoin ollut elämässä.
Vielä teini-iässä olin ruotsinvanhempien luona kesän, ja yhteyttä pidimme vuoteen 2000 asti.
Lämpimät muistot on jäänyt heistä.
Kertonut että menit teini iässä naimisiin. Miehesikö kanssa olit Ruotsissa kesiä ?
Olin 14 vuotiaana kesän Gotlannissa, olin 16 avioituessani.
voiko olla tott ollenkaan -- eikös tällainen lapsinaiminen ole laissakin kielletty. Ja jo siihenaikaankin , tekijä sai linnatuomion .
on alle 16 vuotias, mutta onko 16-vuotias vielä kypsä avioon, en usko. Hyvä jos sukukypsäksi oli ehtinyt tuohon aikaan. Minä leikin vielä nukeilla, vauvaa siinä tarpeeksi ihan lapselle.
Ainakin nuoruus meni hukkaan.
äl
kää nyt todeksi niitä uskoko, se valokuvansa oli totta
ja kertoi kaiken hänestä.
ei muista varmaa itekkää kaikkee, hymm
pakottamisia ja väkisin vaikka 11vuotias huusi apua. iljettäviä pippelin hakkaamisia ja kaikkea kauheaa ovat raukat kokeneet sekä työhö pakottamisia vuosia.
hyväksikäytettyjen ehdottomasti haettava ja saatava
sekä työstään. työssä raatamisesta että sukupuolisesta hyväksikäyttämisestä.
kaikki silloiset pienet lapset, jotka sinne lappu kaulassa vietiin muka turvaan! HAH.
ruotsalaiset huostaan otetut lapset ,joita kohdeltiin huonosti, mutta eivät nämä suomalaiset sodan aikana lastenkotiin joutuneet.
Helsingin ja muiden kaupunkien pommituksia pakoon olisi päässyt Suomen maaseudulle pakoon, itsekkin olin Kirkkonummella, sain olla äidin kanssa isossa maatalossa ja ruokaa riitti. Pommitukset kesti vain vähän aikaa.
En usko että lapsena parin vuoden kielen puhuminen takaa kielitaitoa aikuisena, ellei muuten puhu sitä jatkuvasti. Aika erilaistakin se riikin ruotsi kuin meikäläinen. Tutkittu tosiasia on, että pahoja traumoja syntyi ja saattoi välit katketa tai kärsiä omiin vanhempiin. Monelta meni perusluottamus vanhempiin, mikään pakko ei olisi ollut. Ei nämä kaikki Ruotsiin viedyt sotaorpojakaan olleet ja olisi heidätkin ruokkimaan pystytty. Sotalesket saivat paljon tukea. Häpeäpilkku tämä on Suomelle ja niille lapsensa lähettäneille vanhemmille ja osittain Ruotsillekkin.
kuitenkin Ruotsilta, he mukamas "auttoivat" siellä piileskellessään taas kerran Suomen selän takana.
Mutta kuka auttaisi tämän päivän
lapsia? Huostaanottoko?
Ja heitä on paljon.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010031711310863_uu.shtml
Tuo on monta vuotta vanha uutinen,
SOTALAPSIEN pahoinpitelyt Ruotsissa yritetään sen avulla
saada ohitettua.
Luultavasti taas aleksandrovits tai Johan Bäckman asialla!
Tämä asia koskee tätä päivää, ja tälle
voisi tehdä jotakin. Miksei tämä kiinnos-
ta meitä? Olemmeko niin kovettuneita,
että tämä ei kiinnota meitä?
Ajatelkaa sitä lasten tuskaa! Olemmeko
puusilmiä?
Puhut vanhentuneesta lehtijutusta siksi, että korvausten hakeminen Ruotsin sotalasten pahoinpitelyistä, raiskaamisista ja seksuaalisesta pahoinpitelystä unohtuisi.
( SINUT tunnetaan jo!)
Lasten pahoinpitelyt lisääntyvät koko ajan,
samoin kuin huostaanotot. Ei ne itsestään
vähene. Suomen kansa tuntuu hyväksyvän
tilanteen. Noin puolet kansasta hyväksyy las-
ten pahoinpitelyt. Asiasta ei saisi edes puhua.
Olemme agressiivinen kansa.
Pahoinpitelyt eivät saa olla osa identiteettiämme!
Ikkunat auki Eurooppaan!
Suomessa on laki joka kieltää pahoinpitelyt.
Puhut vanhentuneesta lehtijutusta siksi, että korvausten hakeminen Ruotsin sotalasten pahoinpitelyistä, raiskaamisista ja seksuaalisesta pahoinpitelystä unohtuisi.
( SINUT tunnetaan jo!)
Aina kun katson sotalapsi ohjelmaa, tunnen vahvasti miten lähellä itse olin sinne päästä tai joutua. Katselen sen ikäisiä tyttöjä ja kuvittelen itseni samalle paikalle.
Terveyssisar pyytämällä pyysi äidiltä, että lähettää nuorimmaisen Ruotsiin. Kuuntelin äidin takana kauhuissani ja siinä oli miettimisaikaa. Olimme evakkoperhe, tosin jo vakiintuneet olot. Itsehän siihen en olisi voinut vaikuttaa. Mutta äitini sai voimaa vastustaa lähettämistä.
Vanhin sisareni oli kyllä hoitamassa tukholmalaisessa sairaalassa suomalaisia lapsia. Emme puhuneet siitä ajasta. Hän eli elämänsä Tukholmassa.
Katsoin juuri Täälä Ruotsissa Suomesta Sotalapsista tehtyä ohjelmaa. Nyt oli Vuorossa Pentti , hän oli aika pikkunen kun kasvatusvanhemmat hänet sai .
Äiti oli täysin unohtunut ,kun oma Äiti tuli katsomaan häntä.
Sai hyvän koulutuksen , kun oli älykäs lapsi .
Mutta muistot on jääneet selvänä Kasvatuskodista . Mamma kohteli hyvin huonosti lasta.
Eikä anna anteeksi , oli senverren huonot muistot.
korvausta siitä, että häneltä vietiin äiti, vietiin lapsuus ja nuoruus!
Pikkupoikana kun tuli pissat housuun kasvatusäiti löi hänen pippeliään moneen kertaan ja haukkui samalla sanallisesti sitä.
Ei ole ihme että sellainen vaikuttaa koko elämän ajan.
Ja kasvatusäiti teki paljon julmia tekoja.
Niin kamalia, etten voi kirjoittaa.
Lisäksi valehteli oikealle äidille adoptiosta, että se oli tehty, vaikka se tehtiin paljon myöhemmin vasta.
Äitiänikin houkuteltiin lähettämään minut sotalapseksi, mutta äidilläni oli jyrkkä kanta ettei lasta saa äidistä erottaa. Sukulaislapsia ja naapuruston lapsiakaan ei viety,
koska äidit vastustivat käytntöä, vaikka painostusta oli.
Tapasin aikoinaan nuoren miehen, joka viety sotalapseksi Ruotsiin ja palasi vieraantuneena kotiin vanhempiensa luokse. Hän halveksi lähtökohtiaan ja suomalaisuuttaan ja meni monien tapahtumien jälkeen takaisin Ruotsiin.