Kissanristiäisillä tarkoitan lähinnä näitä ukkojen keksimiä "poikieniltoja", jossa viina puhuu. Nyt varsinkin tätä äitiä ottaa pannuun nämä joka vuosi toistuvat pikkujoulut, jotka eivät edes ole työpaikan järjestämiä, vaan jonkun kaverin loistava idea! Meillä on alle puolivuotias lapsi ja minua ihan suoraan sanottuna ärsyttää lapsen isän jatkuva "lupien" rankuminen. On pidetty varpajaisia ja kaiken maailman työkavereiden ym. läksiäisiä. Ei näissä mitään pahaa olisikaan, jos kotiin tultaisiin siedettävässä kunnossa eikä nelivedolla kontaten ja vahvasti alkoholille haisten. Ei ole kiva herätä lapsen kanssa aamulla kun iskä makaa haisevana sohvalla ja on kotin tullessaan oksentanut vielä keittiön lavuaariinkin. Erittäin harvoin isä tulee näistä kemuista siedettävässä kunnossa, riippuu täysin keiden kanssa ollaan liikenteessä. Hän on pettänyt luottamukseni monta kertaa. Lupaa aina, ettei ole pitkään ja juominen pysyy hanskassa, mutta näin ei ole ollut. Olen pettynyt niin monta kertaa ja edessä on jälleen uusi pettymys. Sanon kyllä miehelleni, etten pidä siitä että hän lähtee rilluttelemaan, ollaanhan tässä naimisissa ja perhettäkin on. Eikö olisi aika rauhoittua? Mieheni ei ota kuuleviin korviinsakaan näitä toivomuksiani, vaan ihmettelee jonkin ajan päästä, että eikö hän saakaan mennä vaikka en ole suoranaisesti hyväksynyt hänen menojaan. Ei näitä juhlia onneksi joka viikonloppu eikä edes kuukausi ole, mutta ärsyttää silti, kun mieheni ei osaa käyttäytyä juhlissa kuin aikuinen mies vaan juo sen minkä kerkeää. Eikö naimisissa olevien parien pitäisi jo käydä yhdessä ulkona eikä remuta omien kavereidensa kanssa. Voihan noita kavereita nähdä selvinkin päin. Miten teillä muilla nämä asiat sujuu? Kuulisin mieluusti muidenkin kokemuksia! Ehkäpä löytäisin uusia näkökulmia ja osaisin suhtautua tähän asiaan toisella tavalla. Olenko liian herkkänahkainen tässä asiassa?
Pitääkö isä päästä joka "kissanristiäisiin"??
Sopivaa käytöstä?
21338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minulla ei oikeastaan ole kokemusta asiasta, koska mieheni ei ryyppää ollenkaan. Ei juonut nuorempanakaan, keskittyi kilpaurheiluun, eikä nyt lähes nelikymppisenäkään juo alkoholia ollenkaan.
Jokaisen lapsemme syntymän jälkene olen patistanut häntä järkkäämään vaikka varpajaiset tai vastaavat, mutta ei mies ole halunnut. Sanoo, että sellainen saunominen, pelailu ja pari kaljaa olisi ihan kivaa, mutta kun kaikki haluaa aina vetää pään täyteen ja lähteä baariin.
Tämä vastaus varmasti lohdutti aloittajaa. Onnea,että olet saanut noin upean miehen,kun ei juo ja urheileekin. Muista olla kiitollinen,tasan ei käy onnen lahjat! AP:lle voimia ja jaksamista ukon kanssa. Puhu miehellesi ja kerro,kuinka rilluttelu ja valehtelu sinua loukkaa. Auttaisiko paritetapia? Mitähän mies tykkäisi,jos sinä noin tekisit?
Niin, tarkalleen ottaenhan miehen ei tarvii pyydellä mitään lupia... sen kun kävelee ulos jos haluaa. MUTTA olisi hyvä hänen ottaa huomioon sinut ja vauva. JA hänen pitää päästää sinut myös lähtemään ulos ovesta vuorostasi sitten toisina päivinä. Minusta ei ole tavallista, että avioparit käy yhdessä ulkona.... johan siellä kotona joutuu toista tuijottamaan nenänsä edessä ihan tarpeeksi.
Olen aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Meillä vaan mies ryyppää lähes joka viikonloppu. Ainoa syy miksi ei voisi joka viikonloppu pämpätä on se, että vuorotyössä nuo vuorot osuu joskus viikonloppuun. Viikollakin hän kyllä on joskus lähtenyt nostamaan kuppia ,kun sattui kaverillekin loma sopivasti.
Minustakaan ei ole kovin kivaa, kun lähes joka lauantai menee miehen krapulan paranteluun. Ja tietty sitä pitää puoleen päivään vähintään nukkua, kun on aamulla ehkä viideltä mennyt nukkumaan. Koko kämppä haisee vanhalta viinalta ja usein mies on vielä vaikutuksen alaisena kun herääkin. Ei oikein sopivaa kun on vauva talossa.
Näitä pikkujouluja ja firman muita juhlia riittää myös. Ja kaikkiin täytyy osallistua. Ongelma on myös se määrä, mikä sitä viinaa menee joka kerta. Hän on sen itsekin myöntänyt, että ei hallitse itseään. Umpitunnelissa aina. Kyllä mä väittäisin, että en ole liian tiukkis tässä asiassa, kun olen hälle sanonut toistuvasti, että saisi luvan rauhoittua ja että ehkä se kerta tai kaksi kuussa olisi riittävästi.
Mutta eipä näytä meillä menevän viesti perille. Kuinkahan kauan tällasta touhua jaksaa...
Joten ei, et ole tiukkapipoinen. Jos annat pikkusormen, se vie koko käden. Aseta rajat selvästi, kerro mikä on sinun mielestä ok. Kyllä miehen pitää ottaa koko perhe huomioon eikä ajatella vaan omaa hyvää.
Noh... Se on toki ikävää, jos ei pysty ottamaan kohtuudella vaan tullaan sitten lähinnä konttaamalla kotiin. Mutta mutta... Jos niitä kissanristiäisiä ei ole edes joka kuukausi niin miksei mies voisi niihin mennä? Edeltävässä "Vatuttaaniin" tapauksessa ymmärrän kyllä ärtymyksen, jos mies on lähes joka viikonloppu ottamassa kuppia. Mutta on se minusta aika pieni paha, jos vaikka joka toinen kuukausi mies juhlii kavereidensa kanssa. Ainakin jos sama oikeus suodaan myös sinulle. Ja toki kannattaa yhdessäkin lähteä välillä ulos, mutta kyllähän se on ihan hyvä molempien saada myös sitä omaa aikaa ihan vain omien kavereiden kanssa.
En sitten tiedä olenko jotenkin poikkeuksellinen vaimo tämän asian suhteen. En minäkään katselisi jatkuvaa rälläämistä, mutta tottakai suon miehelle satunnaisen poikien illan tai pikkujoulut tms, vaikka se tarkottaisikin sitä, että sieltä tullaan umpitunnelissa kotiin. Ja jos minä sanon, että ajateltiin pitää tyttöjen ilta ensi viikonloppuna, niin mies vain toteaa, että pitäkää hauskaa.
Yhdyn edelliseen. Ärsyttää varmasti, jos mies ei osaa ottaa kohtuudella, mutta kuitenkin jos ei edes joka kuukausi käy rilluttelemassa niin onko se nyt niin kamalaa?!...
Itse kyllä suon miehelleni rillutteluillat kunhan se ei ole joka vkl tai edes joka toinen vkl. Mun puolesta ottakoot viinaa vaikka kaksin käsin ihan niinku tahtoo ja hän siitä myös itse kärsii seuraavana päivänä, minä en häntä palvele :D ihan itse saa särkylääkkeet hakea kaapista ja jos haluttaa pizzaa niin hän sen myös itse hakee pizzeriasta
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista! Tosiaan tuo mieheni juominen ärsyttää sen takia, kun hän aina pettää luottamukseni. Poikienillat olisi ihan ok, jos hän osaisi lopettaa juomisen ajoissa, mutta kun pitää aina tulla hirveessä humalassa kotiin. Luulis aikuisen miehen osaavan juoda kohtuusella. En oikein usko, että kukaan väkisin sitä juomista hänen kurkkuunsa kaataa :D Tästä on puhuttu monta kertaa ja aina hän lupaa parantaa tapansa, mutta sitä ihmettä ei ole päässyt tapahtumaan edes vahingossa. En halua, että isukki makaa kotona krapulassa enää sitten kuin vauvamme ymmärtää asioita enemmän. Ei ole kiva selitellä lapselle, miksi isä ei jaksa herätä leikkimään.
Ap:n kirjoitus olis voinut olla mun kirjoittama... Meillä on tosin 2 lasta, 5-vuotias ja 1-vuotias. Ja nyt on niitä pikkujouluja ollut kahtena edellisenä viikonloppuna peräkkäin. Ja sitä edellisenä oltiin yhdessä ulkona, ja silloinkin mies joi ihan liikaa. Nyt tän viimeisen kerran jälkeen mä olin niiiiiin vihainen, kun ei kertakaikkiaan pysynyt tolkku siinä touhussa. Luulis jo että kun ikääkin alkaa olemaan, niin oppis jotain! Nyt mies on sitä mieltä itsekin, että on mennyt liian pitkälle, ja jotain tarttis tehdä, mutta mä tiedän että kun hän alkaa juomaan, niin se kontrolli pettää joka kerta. Hän käy normaalisti ulkona ehkä kerran kuussa tai parin kuukauden välein, mutta mä en enää nykyään saa nukuttua kun hän on ryyppäämässä, kun odotan vaan että koska tulee kotiin ja onko kaikki tavarat tallessa jne. Ja kaikkein rasittavinta on se, että se seuraava päivä menee ihan maatessa. Ei ole mitään apua lasten hoidossa silloin. Ja sit onkin taas arki ja mies töissä. Että siinä menee aina se koko viikonloppu pilalle. Eli muutosta tähän on saatava, toivon vaan että mies nyt todellakin olis tajunnut jotain ja osais ens kerralla pistää korkin kiinni ajoissa. Jotenkin lohduttaa että tällaista on muillakin... :/
Ja mä pääsen kyllä itsekin ulos aina kun haluan. En tosin halua kuin ehkä parin kuukauden välein, se riittää mulle. Ja tulen aina kotiin ennen valomerkkiä (kun en jaksa olla loppuun asti) ja seur. päivänä jaksan hoitaa lapsia. Eli musta voi ihan hyvin lähteä ulos mieskin, mut kunhan se juominen pysyy kohtuuden rajoissa eikä joka kerta vedetä ihan änkyröitä niin ettei edes muisteta seuraavan päivänä mitä on tehty.
Hmmh..vastaus ei ehkä ole toivotunlainen, mutta... ;)
Kun menitte naimisiin ja hankitte lapsia, olitteko sopineet yhdessä tuumin, että ryyppämiset rapakuntoon loppuu siihen? Jos näin ja se on yhdessätuumin hyväksytty ohjesnuoraksi, niin juu, silloin on lupa siitä toiselle suuttua.
Ymmärrän täysin, että miehesi sanoo ettei viivty kauaa. Jos sanoisi, että aamuneljään menee, niin miten asiaan reagoisit? Tulisiko riitaa ja nokkaan koputtamista?
Itse henkilökohtaisesti tulisin suorastaan hulluksi, jos en saisi silloin tällöin remuta ystävieni kanssa ilman miestä vaan mies pitäisi aina raahat mukaan. Minusta kun on kivaa joskus olla ihan itsekäs ja viettää iltaa, ilman, että tarvitsee kumppania huomioida. Ja jos teillä on kovin erinäkemykset siitä miten iltaa vietetään, niin kumman näkemys sitten on oikein? Jos miehesi suuttuisi, kun et vedä perseitä olalle, niin olisiko se yhtään sen enempää väärin, jos sinä taas vaadit että hän ei koskaan tekisi niin?
Parasta on yrittää löytää kompromissi, jossa molemmat saavat yhtäläisen oikeuden toteuttaa itseään.
Joskus aikoinaan, kun ex-mies oli sitä mieltä, että mun menot saa jäädä, kun tulin hänen lapsensa äidiksi (ja syömiset muuttua), osoitin ovea ja sanoin, että en ala muuttamaan omia toimija ellei hän vastavuoroisesti tee myös niin, ja jos ei kelpaa niin ovi löytyy eteisestä ;)
Jatkan vielä vähän juttua. Me puhuimme miehen menemisestä jo ennen lapsen syntymää ja ennekuin menimme naimisiin. Kyllä kovasti vakuutteli, että kaikki muttuu sitten kun lapsi tulee. Odotusaikana kun oli sitä myös, että lähestulkoon joka viikonloppu oltiin menossa. Mies suorastaan suuttui, kun yritin keskustella asiasta ja kerroin, kuinka minua tämä hänen tapansa häiritsee. Joka kerta saatiin riita aikaiseksi, kun otin asian puheeksi.
Kun lapsi syntyi, kesti onnea jonkin aikaa. Olin helpottunut: mies pystyy asennoitumaan tähän muuttuneeseen elämään ja on oivaltanut, että hänellä on nyt vastuu pienestä lapsesta. Lapsi kastettiin ja menimme naimisiin.
Tähän edellisessä viestissä kertomaani tilanteeseen on nyt kuitenkin taas palattu. Aivan kuin ennen lapsen syntymää. Kaikista lupaksista huolimatta. Olisiko kullanarvoisia vinkkejä, mitä tulisi tehdä? Mitä kun mies ei muuta tapojaan perheen vuoksi. Vaikka näen, että aihetta olisi. En ole sitä vastaan, että hän menee pikkujouluihin ja joskus kavereiden kanssa viettämään iltaa. Eikä se viinan määrä silloin häiritsisikään varmaan niin paljon. Mutta kun joka viikonloppu! Eikö tähän jotain rotia tulisi saada? Onko ainoa oikea ratkasu niinkin radikaali kuin uhkavaatimus? Joko menot vähenee tai muu perhe siirtyy pois jaloista. Saa sitten mennä ja olla kuin huvittaa.
Niin vielä pikku seikka. Mies harrastaa myös tällaista iillanviettojensa yhteydessä, että ei ilmoita minulle missä on, jos aamuun asti menee. Yleensä selitys: " sammuin sen ja sen kämpille". Aika huolestuttavaa on aamulla vauvan kanssa odotella, että koska mahdetaan tulla kotio. Joskus hän ei edes kerro, että aikoo ottaa kuppia ja että myöhään menee. Lupailee ,että tulen sitten kun treenit loppuu, siinä kymmenen jälkeen tai vastaavaa. Yhtäkkiä huomaankin, että kah! kello onkin jo kaksi yöllä, eikä herraa näy. On tainnut taas mopo karata käsistä. Olen tarpeeksi soitellut hänen peräänsä, enkä aio enää sitä touhua harrastaa. Selitys löytyy aina tilanteeseen kuin tilanteeeseen tai sitten puhelimessa valehtelee.
Jos aikuinen ei kykene kontrolloimaan alkoholinkäyttöään, vaan juo itsensä toistuvasti konttaus/oksennuskuntoon, ei kyse ole juhlimisesta vaan alkoholismista, joka on sairaus.
Kannattaa ottaa asia puheeksi ja saada mies lopettamaan juominen, ennen kuin menee työ ja terveys. Neuvolasta/terveyskeskuksesta saat apua siihen, kuinka ottaa juominen puheeksi. Jotain on nyt tehtävä, et kai halua, että lapsesi kasvaa kodissa, jossa alkoholisti viikonloppuisin oksentelee ympäriinsä.
Absolutismi ja kohtuukäyttö ovat kaksi aivan eri asiaa.
Tuota tuota...tässä oikeastaan on tasan kaksi vahtoehtoa sinulla (valitettavasti), joko hyväksyt tai et.
Jos et, niin laitat miehesi kylmästi valitsemaan. Jotkut heistä tarvitsevat sen kylmimmän vaihtoehdon, eli kassiin pakatut tavarat ja terveiset, että takaisin saa tulla, kun arvojärjestys on kohdillaan. Vaarana tosin on se, että mies ei koskaan palaakkaan. Ja jos näin teet, niin täkeintä on se, että mies on tervetullut teille jne. mutta ei ASUMAAN ennenkuin osaa pelata niillä yhteisillä, sovituilla säännöillä. Luvallista on myös muutamien kuukausien päästä muistuttaa, että et meinaa kuitenkaan loppuelämääsi odottaa ihmettä (jos mitään parannusta e tapahdu).
Aivan samoin tavoin kuin miehelläsi, niin myös sinulla, on oikeus valita millaista elämää haluaa elää. Ja jos yhdessä asioista on sovittu ja niillä luvattu mennä eteenpäin, niin on oikeus irtisanoutua hommasta, mikäli sopimus ei päde. Raakaa, mutta ei kukaan töissäkään pysy, jos ei sitä työsopimuksessa olevaa palkkaa tilille tule (kuten minulle on joskus käynyt) tai työnantaja työntekijää pidä ja palkkaa maksa, jos ei töissäkään ole (tätä en ole kokenut).
Miehesi tekee juurikin sen, minkä itse sallit. Eli rajan joudut vetämään sinä, miehesi sitä ei tee. Samalla tavoin, kuin ei se surkea työntekijäkään palkastaan luopuisi (ja varmasti urputtaa, jos ei sitä saa) vaikka ei siihen oikeutettu työpanoksensa osalta olisi. Ihmiset mielellään pitävät (jopa vastikkeettomat) etunsa sen sijaan, että niistä luopuisivat.
Eli kovaa kovaa vastaan tai sitten rukoilet ihmettä, jota ei välttämättä koskaan tule. Toivottavasti saatte asiat suttaantumaan!
Ja vinkkinä vielä: Jos et saa miestäsi ymmärtämään kantaasi, TEE hänelle kerran täysin samallatavoin, kuin hän tekee sinulle. Kun hän motkottaa asiasta sano: "En tee mitään sellaista, mitä itse et ole tehnyt minulle. Jos et halua, että kohtelen SINUA kuten SINÄ kohtelet minua, niin muuta toimintaasi sellaiseksi, että hyväksyt samanlaisen toiminnan itseäsi kohtaa." Parisuhde on kaksikaistainen, aina :)
Kiitos hyvistä vinkeistä. Olen tuota miettinyt, että antaisin joskus maistaa omaa lääkettään. Tuntuu vaan, että isille kaikki on sallittua, mutta äidit jos tuollaista tekisi, niin varmaan lastensuojelu olisi hyvin pian oven takana.
Et ole herkkänahkainen.
Onko miehelläsi alkoholiongelma ja alkakaa tehdä yhdessä enemmän asioita.
Kaverien kanssa ei tehdä lapsia eikä olla naimisissa.
Vaikuttaa ettämiehen kavereilla ei ole perhettä.
Nainen tarvitsee miehen ja lapsi tarvitsee isän.
Kaverit saa olla.
"Ei näissä mitään pahaa olisikaan, jos kotiin tultaisiin siedettävässä kunnossa eikä nelivedolla kontaten ja vahvasti alkoholille haisten. Ei ole kiva herätä lapsen kanssa aamulla kun iskä makaa haisevana sohvalla ja on kotin tullessaan oksentanut vielä keittiön lavuaariinkin. Erittäin harvoin isä tulee näistä kemuista siedettävässä kunnossa, riippuu täysin keiden kanssa ollaan liikenteessä. Hän on pettänyt luottamukseni monta kertaa. Lupaa aina, ettei ole pitkään ja juominen pysyy hanskassa, mutta näin ei ole ollut. Olen pettynyt niin monta kertaa ja edessä on jälleen uusi pettymys."
Onko tuo sinusta normaalia perhe-elämää ja antaa lapselle turvallisen kasvuympäristön?
Laita tuo tekstisi miehesi eteen ja kysy, onko tuo sitä, mitä hän oikeasti haluaa.
Olisiko hän itse toivonut samalla tavall käyttäytyvän isän?
On myös isejä, jotka on menossa joka viikonloppu tai joka toinen. Sinun miehesi ei käy edes joka kuukausi? Itse olen käynyt viimeksi kavereiden kanssa ulkona 3 kk sitten ja sitä edellisestä kerrasta on n. 6 kk. Mutta nyt mulla on jopa kaksi menoa kuukauden aikana. Lapsi on kyllä jo isompi. Ja en välttämättä juo yhtään tai max. 3 juomaa. Myöhäisin aika kun olen tullut kotiin on ollut klo 1. Mies alkuun kävi useammin viihteellä ja viipy johkin 3 aamulla ja tuli ympäripäissään jalatkaan ei kunnolla kantaneet. Mutta nyt en muista koska on viimeks käynyt missään, jopa sanoin hänelle, että voisi käydä jossain jos haluaa, kun mulla itsellänikin on nyt tässä pari menoa. Itse en tosin käynyt alkuun missään. Oisko lapsi ollut jo vuoden kun ekan kerran kävin edes elokuvissa.
Mielestäni on ok käydä kavereiden kanssa silloin tällöin ulkona, miksi avioparin pitäisi aina olla yhdessä? Tietysti on myös hyvä käydä yhdessä joskus jossain. Ehkä sinäkin voisit joskus käydä kavereiden kanssa ulkona, oletko halunnut ja päässyt? Ymmärrän kyllä, että tuo alkon otto ottaa pannuun. Itsekään en ymmärrä miksi aikuiset ihmiset ja pienen lapsen vanhemmat ei osaa ottaa kohtuudella. Minusta ainakin on ok ottaa, ei tarvitse olla täysin selvä, mutta joku raja ottamisessa. Ja sitten jos on paljon ottanjut voi seuraavan päivä mennä krapulaa parantaessa ja äiti saa hoitaa lapsen. Ja voihan sitä sattuakin jotain humalassa.
Suurin asia mikä tässä sua jurppii on varmaankin se, että jos toinen lupaa tulla ajoissa eikä tulekaan? Itsestäni se ainakin on ärsyttävintä ja pyydänkin, että toinen ei sano mitään koska tulee. Joskus suhteemme alussa nimittäin oli tilanteita, että toinen sanoi tulevansa tiettyyn aikaan ja menikin paljon pidempään.
On hyvä jos mies edes tajuaa mennä nukkumaan sohvalle eikä tule viereesi kuorsaamaan!
Vielä semmoinen juttu, että mun mielestä on parempi, että mies lähtee kavereidensa kanssa ulos eikä juopottele kotona. Sitäkin nimittäin on joissain lapsiperheissä, että sitä alkoa otetaan kotona
Niin, ihan totta. Mieheni perheessä ei käytetä alkoholia juuri ollenkaan, ei ole koskaan käytettykään. Olen jutellut mieheni tavoista hänen äitinsä kanssa joka on erittäin pettynyt poikansa käytökseen. Anoppi on yrittänyt jutella asiasta mieheni kanssa, mutta saa hänet vain suuttumaan. Siis ihan samalla tavalla kuin mieheni suuttuu minulle, jos haluan näistä asioista keskustella. Mikä hitto siinä alkoholissa oikein viehättää?? Minäkin olen mieheni mielestä vain nalkuttava akka, kun yritän sopia asioista. Mitään nalkutettavaa ei tosin olisi, jos herra osaisi itse käyttäytyä niin kuin aikuinen mies! Vaikka näitä rellestyksiä onkin harvoin, en silti halua katsella krapulaista ukkoa kotona yhtään päivää!
Osalla keskusteluun osallistuneilla näyttää tilanne kotona olevan vieläkin hankalampi, mikä näitä miehiä ja isukkeja oikein vaivaa?? Onneksi täällä saa purkaa ajatuksiaan ja lukea muidenkin kokemuksia sekä saada hyviä neuvoja!
Pitää tietty,jokaisella saa olla myös omaa elämää.
Minusta oli iso virhe jutella anopille miehen ohitse! Itse olisin ainakin miehenä suuttunut kovasti tuosta tempusta. Et voi pitää miestä talutusnuorassa, vaan hän tekee itse omat ratkaisunsa. Jos jätät hänet kerran kuussa ryyppäämisen takia niin se on sitten sinun ratkaisusi.
Mieheni tietää minun ja anoppini keskusteluista, en ole jutellut hänen asioistaan salaa selän takana! Minun vaan on pakko saada puhua jollekin tästä asiasta, ennen kaikkea sellaiselle joka ymmärtää ja haluaa auttaa parhaansa mukaan. Minulla ei ole yhtään sydänystävää, jolle rohkenisin tällaisesta puhua ja oma äitini on ihan vihon viimeinen vaihtoehto! Meillä ei ole puolisoni kanssa tapana hiiskua toistemme asioista juorukellojen tapaan! Enkä nyt ole vielä jättämässä ukkoa kelkasta, yritän vain saada hänet tajuamaan asioiden tärkeysjärjestyksen.