Lasten muistikuvat ovat epäluotettavia ennen kouluikää. HS 13.11.12 julkaisi tutkimuksen valemuistoista ja miten ne aikuistuessa muuttuvat.
"Suurin osa Stevensonin haastattelemista henkilöistä oli lapsia, joten Haraldsson ja Abu-Izzedin halusivat tietää, mitä näille ihmisille ja heidän muistikuvilleen oli tapahtunut aikuisiällä.
He onnistuivat jäljittämään 28 Stevensonin haastattelemaa henkilöä Libanonista. Tutkijat haastattelivat jokaista selvittääkseen, miten paljon he muistivat edellisestä elämästään ja muistivatko he samoja asioita, jotka he olivat lapsena raportoineet Stevensonille.
Haastatteluissa 12 henkilöä 28:sta ilmoitti, että heillä on edelleen selkeitä muistikuvia edellisestä elämästä ja 12 muuta kertoi muistavansa jotakin.
Yksi mies ei ollut varma, liittyivätkö hänen muistikuvansa edelliseen elämään. Kaksi muisti puhuneensa edellisestä elämästä lapsena, mutta heillä ei ollut muistikuvia siitä nyt. Yksi nainen ei ollut varma, oliko hänellä oikeita muistikuvia edellisestä elämästä vai sekoittuivatko ne siihen, mitä hänelle oli myöhemmin kerrottu.
Kun tutkijat vertailivat muistikuvia edellisestä elämästä lapsuusajalta ja nyt, he huomasivat, että aika oli tehnyt tehtävänsä. Lapsena haastatelluilla oli ollut keskimäärin kolmekymmentä muistikuvaa, mutta nyt se oli kutistunut keskimäärin kahdeksaan.
Mielenkiintoisesti puolet muistikuvista, mitä heillä oli nyt, ei täsmännyt muistikuviin, jotka heillä oli ollut lapsuudessa. Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa, että osa muistikuvista oli valemuistoja – eli puhtaasti sepitteellisiä muistikuvia – tai vääristyneitä lapsuusmuistoja.
Mielenkiintoisin tulos kuitenkin saatiin, kun henkilöitä haastateltiin heidän oikeista lapsuusmuistoistaan ennen kouluikää.
Tutkijat hämmästyivät, miten vähän muistikuvia ihmisillä oli tästä elämänvaiheesta, ja jotkut heistä eivät muistaneet mitään. Yleisesti ottaen haastatellut siis muistivat edellisen elämänsä paremmin kuin oman todellisen lapsuutensa.
Tutkimuksen julkaisi tiedelehti The Journal of Nervous and Mental Disease. Tiivistelmä lyötyy täältä."
.
"Suurin osa Stevensonin haastattelemista henkilöistä oli lapsia, joten Haraldsson ja Abu-Izzedin halusivat tietää, mitä näille ihmisille ja heidän muistikuvilleen oli tapahtunut aikuisiällä.
He onnistuivat jäljittämään 28 Stevensonin haastattelemaa henkilöä Libanonista. Tutkijat haastattelivat jokaista selvittääkseen, miten paljon he muistivat edellisestä elämästään ja muistivatko he samoja asioita, jotka he olivat lapsena raportoineet Stevensonille.
Haastatteluissa 12 henkilöä 28:sta ilmoitti, että heillä on edelleen selkeitä muistikuvia edellisestä elämästä ja 12 muuta kertoi muistavansa jotakin.
Yksi mies ei ollut varma, liittyivätkö hänen muistikuvansa edelliseen elämään. Kaksi muisti puhuneensa edellisestä elämästä lapsena, mutta heillä ei ollut muistikuvia siitä nyt. Yksi nainen ei ollut varma, oliko hänellä oikeita muistikuvia edellisestä elämästä vai sekoittuivatko ne siihen, mitä hänelle oli myöhemmin kerrottu.
Kun tutkijat vertailivat muistikuvia edellisestä elämästä lapsuusajalta ja nyt, he huomasivat, että aika oli tehnyt tehtävänsä. Lapsena haastatelluilla oli ollut keskimäärin kolmekymmentä muistikuvaa, mutta nyt se oli kutistunut keskimäärin kahdeksaan.
Mielenkiintoisesti puolet muistikuvista, mitä heillä oli nyt, ei täsmännyt muistikuviin, jotka heillä oli ollut lapsuudessa. Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa, että osa muistikuvista oli valemuistoja – eli puhtaasti sepitteellisiä muistikuvia – tai vääristyneitä lapsuusmuistoja.
Mielenkiintoisin tulos kuitenkin saatiin, kun henkilöitä haastateltiin heidän oikeista lapsuusmuistoistaan ennen kouluikää.
Tutkijat hämmästyivät, miten vähän muistikuvia ihmisillä oli tästä elämänvaiheesta, ja jotkut heistä eivät muistaneet mitään. Yleisesti ottaen haastatellut siis muistivat edellisen elämänsä paremmin kuin oman todellisen lapsuutensa.
Tutkimuksen julkaisi tiedelehti The Journal of Nervous and Mental Disease. Tiivistelmä lyötyy täältä."
.
Vastaukset 13
Vanhimmat
alotuksen teit samasta sadusta. Olet ääliö.
Tuossa epävirallisessa tutkimuksessahan oli kyse nimen omaan ihmisistä joilla on muistoja EDELLISESTÄ elämästään. Eihän Jukan lapsilla ole mistään sellaisesta kyse vaan lähemenneisyydessä tapahtuneista oikeista asioista.
Kaikkea te idiootit aa:n puolustajat keksittekin.
"Mielenkiintoisin tulos kuitenkin saatiin, kun henkilöitä haastateltiin heidän oikeista lapsuusmuistoistaan ennen kouluikää.
Tutkijat hämmästyivät, miten vähän muistikuvia ihmisillä oli tästä elämänvaiheesta, ja jotkut heistä eivät muistaneet mitään. Yleisesti ottaen haastatellut siis muistivat edellisen elämänsä paremmin kuin oman todellisen lapsuutensa."
Oletko lukutaidoton. Tässä kohdassa tutkittiin todellisia lapsuusmuistoja. Myös muut muistot todistavat tosiasioista hyvin vähän, vaikka tutkittavat ovat varmoja asiastaan. Vanhemmiten valemuistot vähenevät. Lapset ilmeisesti luovat ympäristön vaikutuksesta muistoja, tavallaan oppivat muiden puheista.
Onko annijatta taralla muistikuvia siltä ajalta kun etsittiin oikeaa murhaajaa eikä annelia syytetty mistään. Kaikki nämä uudet syytteet ovat mielen vääristymiä . Kapellimestarina ihmisten mielensyövereihin toimii syyttäjä poliisi ja media. Nämä ovat myös muokanneet lasten muistikuvia. Turha on tästä totuudesta änkätä. Niin kuka niitä aikoja vielä muistaa? Vai väitätkö että sinä olit aivan tasan varma jo silloin a syyllisyydestä??
Ei he sekoittaneet "edellistä elämäänsä" omaan lapsuuteensa ja lapsuudesta kyseltiin vasta aikuisena. Harvemmalla varmaan mitään noin mieleen painuvaa tapahtumaa ollutkaan kuin vanhemman murha. Itse taas muistan todella paljon pikkuasioitakin.
Jo pieni lapsi muistaa erikoiset ja erityisesti järkyttävät tapahtumat ja kristallinkirkkaasti. Itsellä on selkeitä muistoja aina 3-vuotiaasta alkaen, mutta ei voi yleistää ketään että jokaisella on. Varmasti monilla on muistoja traagisista ja hirveistä asioista hyvin nuorella iällä koetuista. Ne jäävät pysyvään muistiin. Mm pahoin dementoinut vanhus muistaa asioitaan ja kokemuksiaan kuin eilispäivän vaikka sota-ajalta, mutta ei muista mitään tuoreita tapahtumia. Olen nuo todennut satoja kertoja käytännön työssä.
Sisotalo kirjoitti äskettäin että perhetapaamisia pitäisi järjestää nyt heti. Ensin ajatus tuntui utopistiselta.
Tarkemmin ajateltuna se olisi erittäin hyvä keino saada totuus esiin koko sotkusta.
Oletan että äidillä ei ole ollut tilaisuutta tavata lapsiaan pitkään aikaan. Tapaamiset olisivat tietysti valvottuja ja vaikka videoituja.. Muutaman tapaamisen jälkeen suojamuurit psyyken ympäriltä putoaisivat ja totuus alkaisi nousta pinnalle kun lapset huomaisivat että äiti ei ole uhka.
Ensin tapaamisia yhden lapsen kanssa kerrallaan ja vähitellen ryhmätapaamisia. Ehkä sellaisia on jo järjestetty.
Tämä olisi yhteiskunnallekin rahaa säästävä tapa. Sosiologit voisivat oppia menetelmästä uutta lähestymistapaa lukkiutuneessa tilanteessa.
Tuomarit saisivat uutta ajankohtaista tietoa perhedynamiikasta.
Kuin mahtaa elokuva aiheesta edistyä?
Uoti on kyhännyt jonkinlaisen rekonstruktion itse murhasta. Uotin tiedot hänen blogissa ovat osoittautuneet puutteellisiksi. Arvailen että hänen tekeleensä on osoittautunut toimintaleffan tapaiseksi esitykseksi.
Esitystä ei ainakaan vielä ole saatu julkisuuteen. Arvailen että mahdollinen julkistaja pohtii vastuukysymyksiä. Puolustus voi hyvinkin käyttää julkistajaa vastaan esitystä koska Uotin näkemys vaikuttaa kovin yksipuoliselta blogikirjoittelun perusteella.
Tuskin Uoti on yksin mitään "kyhännyt"... ettei olisi tilaus joltain taholta. Mutta mielenkiintoinen varmaan. Uoti ampuu alas tytön kertomukset murhayön kulusta ja sanoo ettei ole mitenkään mahdollista et ne tapahtumat ovat menneet kuten tyttö on kertonut. Totta maar Annufanit tyrmäävät moisen kun uskovat kuin pukki suuriin sarviinsa tyttöä, niiltä osin mitkä puoltavat A:n syyttömyyttä. Mutta tytön kertomuksissa on myös kohtia jotka eivät istu äiskän syyttömyyteen. Oletan, että ko rekonstruktio on esillä mm oikeudenkäynnissä ts käsittelyssä sit elokuussa 2013.
Sorry vaan mutta lasten puheisiin on Annelin ja rikoskumppanin itse ottamia valokuvia rikoksesta lapsia kohtaan. Lisäksi lääkärin tekemät tutkimukset. Yksin lasten jutut eivät riitä todisteena.
Jos Uotin rekonstruktio on esillä elokuussa 2013 oikeudenkäynnissä niin ehkä tilauksenkin siitä tekeleestä on tehnyt syyttäjä. Sinänsä uskottavaa koska Uotin blogin yksipuolisuus selittyy sillä että kokonaisuutta ei Uoti yrttäkään hahmottaa vaan vain syyttäjän näkökulmaa.
Ihmetyttää vain että eikö syyttäjänkin tehtävä ole saada totuus esiin. Eihän tavoite saa yleisellä syyttäjällä olla voittaminen, maksoi mitä maksoi.
Onko auerin sadunkerronnasta tehty tieteellistä tutkimusta?
tuskin Aueriin jutusta vielä. Mutta muuten kyllä on tehty tutkimuksia mitä ihminen muistaa paniikkitilanteista. Niihinkin pitäisi tutustua että osaisi arvioida Auerin ristiriitaisia kertomuksia.
Luulenpa että vain Jumala selviäisi puhtain jauhoin tällaisesta nettipainostuksesta, ja nettipainostajathan kirjoittavatkin ilman henkilökohtaista vastuuta.