Life Can Be Beautiful

Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

koeavioliitto
ilman kahleita ja
sitoutumisen pakkoa

läheisyyden pelko,
jota yhteiselämä
merkitsee

sukupuolisen
kanssakäymisen
jatko- osaa

jokapäiväistä
ruumiillista ja henkistä
kosketusta, joka
sitoo ja muuttaa
osittain toisen
toisekseen ja
huutaa parantavaa
voimaansa

ja niin kuin
aikoinaan rikkinäinen,
peruuttamattomia
vaurioita saalistanut
sielu diagnosoitiin
korjauskelvottomaksi

jossa suljetun
paikankammoinen
mieli antoi
tuulen tuivertaa
ajatusten läpi
antamatta yhdenkään
merkityksellisen tai
merkityksettömän sanan
juurtua edes
pienen pieneen soppeen

niin nyt se
yksinäinen
turvallinen elämä
puretaan tiili
tiileltä peruskiveen ja
silti silmät tähyilivät
tulevaisuuteen
epäluuloisena
haluamatta taas uutta
harhaluotia rintaansa

silmien harhaillessa
osuen upeisiin
ruusupensaisiin, jotka
komeilivat täydessä
kukassa ja

ne hohtavissa väreissä
rehottavat perennat
symbolisoivat
maan kauneutta ja
hedelmällisyyttä,
täydellistä elämää

kyyneleet poskilla
ruumis värisi
auringossa

sitä kylmäsi vaikka
helle oli läpitunkevan
sininen ja valkoisten
pilvihattaroiden reunustama

säpsähdys kosketti
olkapäitä,
sellainen omenien ja
kesäruusujen tuoksu, joka
naulitsee tunneiksi
pidätellen hengitystään

hetki päivästä,
hetki ennekuin
maailma herää,
kun kaikki on
hiljaista ja hievahtamatonta

mikään ei liikkunut,
ei ruohon eikä
puun lehti,
sydänkin katsoi
ymmällään maailman
ainutta elävää ihmistä
viemällä jalat alta

tilaan, jossa
kohteliaisuudet
menevät päähän ja
luovat kyvyn
tavoittaa toisen
ihmisen sisimmän

luomalla kuvia,
joissa mielikuvitus
laukkaa ja
luo elävän tunnelman
yhä uudelleen

talo löysi
paikkansa ja
avasi sylinsä kuin
elävä olento

sitä on
mahdoton selittää,
talon viittilöidessä
astumaan yli kynnyksen

aivan kuin
herkän kaunis
perhonen olisi
leijaillut alitajunnassa ja
näyttänyt tietä

röyhtäissyt
tyytyväisyyttään

ja sanaton aallonpituus
saattoi sanoa ääneen
sen mitä ajattelin

ajattoman armon
laskeutuvan, mutta
menneisyys nyppi
niitä siipiä,
laittoi haavin
ympärilleen

esittämällä ehtoja
monella tasolla,
syviä huokaisuja
hipaisemalla yöpaidan
olkaimia kärsimättömänä

sinisten silmien
sokaistessa,
hukkumalla pulputtavaan
lempeyteen

kuten peiton
alla käperrytään,
painaudutaan kylkeen ja

kuunnellaan hengitystä
kun suudellaan päälaelle
kasvot tyynyllä
kasvojen vieressä

kaikki lapsuuden salaisuudet
menneisyyden varjoista

vaarallisuuden syvyyksistä
sorina houkutteli,
loihti haudasta nostettuna
takaisin nykyhetkeen

katseille alttiina
saaden kaiken
eläväksi
hengittämään
kuten raivo
rumentaa kasvot
ja luo tuskan
vääristämän ilmeen

sulkee kyyneleitä
pidättelevät silmät
näkemään haamuja

korppeja, jotka
istuvat hievahtamatta
vahtimassa ja
laulamassa tragedyä

kahta palavaa rakkautta
pitelemässä toisiaan
aamun auringossa
tietäen kaiken
olevan ohi,
menetetty
viimeisen valssin
jälkeen

nähden liekin
kuolevan kasvoillasi
vaikka kaiken
piti olla teflonia

ikuista lovee

läpi elon ja
kuoleman
tavaramerkki, jossa
yhdistyy
into ja ilo

spontaanius

ollen täyteläistä,
kunnioituksella
vaalittua puusepän
tarkkaa kunnioitusta

sokaisemalla
auringon murtautumisen
pilven takaa
veden selkään
juoksevaksi totuudeksi,
josta yksinäinen
ottaa voimansa

väistää
oman kuolemansa
olematta riippuvainen
toisista ihmistä

yön kuiskuttelusta
hempeille korville
persoonallisella tavallaan,
joka aukaisee
naisen sisimmän

antamaan haluttavuudelle
ja kukoistavaisuudelle
merkityksensä

poistamalla tummat
varjot silmien
alta,
loukatut tunteet,
jotka olivat
hautoneet kouriintuntuvan
kiukun avaraksi
tilaksi, jossa jokainen
sana muistutti
heitetystä tavarasta

muuttuen verhot
vaihtamalla helläksi ja
rakastavaksi katseeksi,
joka peitti kokonaisuuden
isot ja
sielukkaat silmät

hetkellisen hiljaisuuden

savun noustessa
kartanon piipusta
kiertyen silkinsiloisele
taivaalle

ja se huone oli
kuin sydän

siinä on helppo
elää
vahakynttilän lämpö,
joka näyttää
ruumiillisen rakkauden
omakseen

liekin tanssiessa
seinillä antaen
sen ruusunpunaisen
hehkun, joka
tarvitaan
tartuttaessa
reiden sisäpinnan
väkevään virtaan

siltoihin, siipiin
ja purjeisiin, kun
toivotaan matkaa
aistilliseen voimaan,
joka solisee lävitsemme

sana sanasta
käsi liu’uttaa,
opettaa lukemaan
täydellisyyttä

suut, sielu ja
kehon läheisyys
tuo tuoksun,
joka on enemmän
kuin tunnustus,
lupaus tai
alttarin tahdon

se ei lennä
se ei pala
eikä se kerskaa

se on vain
rakastavaisten
raakaa työtä,
kunniamerkeistä korkein

sisarukset,
jotka on
siitetty
rohtunein huulin

niin kuin
elämän mittaisella
hipaisulla
voi koskettaa

jos sinä niin
vain haluat

olla kaunis


http://www.youtube.com/watch?v=iXQFxNpH2i0

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä