sanoit etteivät tunteesi ole muuttuneet...emme vain voi yhteyttä pitää ,jotka ymmärrän.
Mutta,tämä täydellinen hiljaisuus välillämme rikkoo minut.Jos sä oikeasti mua rakastat ...ilmaise se minulle edes jotenkin. Se helpottaisi! Miksi sun piti multa täydellisesti hävitä ja mun lakata "olla olemassa ".
selitä se mulle,ole kiltti.Kaikki asiat jäi mun mielestä kuitenkin roikkumaan.
Kaikkea hyvää :)
Mutta,tämä täydellinen hiljaisuus välillämme rikkoo minut.Jos sä oikeasti mua rakastat ...ilmaise se minulle edes jotenkin. Se helpottaisi! Miksi sun piti multa täydellisesti hävitä ja mun lakata "olla olemassa ".
selitä se mulle,ole kiltti.Kaikki asiat jäi mun mielestä kuitenkin roikkumaan.
Kaikkea hyvää :)
Vastaukset 77
Vanhimmat
Jos rakastat sitä miestä niin ota yhteys häneen. Ei naisen pidä olla yksin tunteidensa kanssa. Kyllä hienotunteinen mies ymmärtää sun tarpeesi ja osaa ottaa sut huomioon. Sovi vaikka tapaaminen ja jutelkaa asiat että kumpikin saa ne päätöksen.
Minusta se mies on tuon sinulle ainakin velkaa.
Ei kukaan rakasta jos roikottaa. Leikkii vain tunteillasi. Uutta kehiin hyvä nainen.
on joku toinen.
Anteeksi mutta eiköhän se liene totuus
Voihan se syy olla se mies joka asuu sinun luonasi.
En tiedä, arvailen vain...
En löytänyt aloituksesta kohtaa jossa mainittiin tuosta kertomastasi miehestä .. ?
toikaan sulle. Mistä oot kaivanut tietoja mun elämäntilanteesta ? Mutta olin yksin tai en niin sillä ei oo enää mitään tekemistä sun kanssa.
Joskus oli mutta ei enää. Sä et enää mahdu mun maailmaan.
aikaseen on halu vittuilla.
silence..
Tää voisi olla mulle.
Saat sanoa noin ja oot varmaan oikeassa, että suhtaudut noin. Ei se asumisjärjestely mitenkään järkevää olekaan, mutta onko tässä moni muukaan asia järkevää. Ne voisivat järkevöityä, jos saisivat mahdollisuuden... Ja jos mäkin saisin vähän uskoa muhun.
Hetken olin ihan tosissani muuttamassa pois, susta johtuvien tunteiden takia. Etsin jo asuntoakin ja päätin, että ei voi jatkua näin. Olisi itseänikin kohtaan oikein, että saisin puhtaan pöydän, jotta ei tarvisi koko ajan miettiä, että on niin paska tilanne. Kun ihastuu johonkin toiseen, eli siis kun rakkaudentunne taas herää uniltaan, niin tuntuuhan tää järjestely niin paskalta kuin olla ja voi. Siltä, että se estää jotain. Vaikka sitten edes oman vapauden tunteen olla ihastunut.
Silloin kun päätin tämän, niin ei ollut samaa tilannetta. En ajatellut sua enkä etenkään uskonut että säkään enää ajattelisit mua.
Todellisuus on sellainen, että pistäisin muuton käyntiin heti, jos meidän välillä olisi vähänkään konkreettisempaa. Syy miksi en laita sitä heti, on että olisi vähän kummallista haaveilla sun tilanteessa olevasta miehestä ja antaa sen vaikuttaa noin isoihin päätöksiin ilman konkretiaa. Tuntuisi epärealistiselta.
Saatan saada ihan oman asunnon keväällä, jonka voin pitää ilman virallista muuttoa sinne, tai sitten muuttaa virallisestikin.
Aika paljon voisi helpottaa tää sekavuus ihan vaan kysymällä ärsyynnytystä aiheuttavista asioista, vai pitääkö mun vaan yrittää selittää sillä riskilläkin, että tulee väärinymmärryksiä...
En asu sen kanssa enää siksi, että toivoisin meidän suhteen lämpenevän. En toivo sitä, se on ollutta ja mennyttä. En halua viettää loppuelämääni sen kanssa, me ollaan ihan liian erilaisia ihmisiä, sen olen huomannut jo ajat sitten. Haluan vähän läheisyydenkaipuisemman ihmisen ja sellaisen, jonka kanssa voi joskus jutella vähän syvällisempiäkin. yms. Se ei sellainen ole. Se miksi sen kanssa ei ole tuntunut hyvältä voi myös johtua siitä, että se on ollut laastari, kun olen rakastanut jotakuta toista sydän verillä. Ei ehkä paras mahdollinen lähtökohta ollut suhteelle.
ettekö te tajuu ...mitä laittaa tänne tämmöstä.
Olihan menossa sellainen "enjoy the silence" -hetki, niin ei viitsi aloittaa kovaäänisesti puhetta, kun on liian hiljaista...
varatulle miehelle selvästi
Niin.
Keskustelisin mielelläni asioista kanssasi. Telepaattisena ihmisenä varmaan tiedät että olen kyllä ajatellut sinua ja kaipaan hauskoja ja mielenkiintoisia keskusteluita kanssasi. Eiköhän kaikki järjestäisi kahden keskisellä tapaamisella?
Mun omissa asumisjärjestelyissä ei ole mitään ongelmaa ja olet tervetullut halutessasi tänne. Olen selkeiden sopimusten mies, jotka myös pitävät jos jotakin yhdessä päätetään. Meistä on tällä hetkellä yksi yhteinen kuva mun f***bookissa.
P.S. Vasemmalla vaatemainoksessa esiintyvä siniasuinen nainen muistuttaa kasvoiltaan hieman sinua, tai sitten se on iloisessa ilmeessä.
emme tunne toisiamme.
Telepaattiset viestit tuntuu olevan aika usein nykyään ihan yhtä sekavia kuin selkeitäkin :) Tai ehkä tämä vastaanottajan pää turhaan niitä monimutkaistaa.
Saatko kiinni, että mun lähettämä viesti on sama... kaipaan keskusteluja sun kanssa ja oon ajatellut sua paljon viimeaikoina. Jos et saa kiinni telepaattisesti, niin pitäisi varmaan yrittää vaan kakistaa se ulos. Voisi olla järkevämpää, mutta kyllä säkin sen varmaan tiedät silti jo kumminkin. Ehkä oot huomannut.
Selkeät sopimukset olisi tosi kaivattuja. Selkeiden sopimusten mies saattaisi olla juuri sellainen mulle sopiva sopimuskumppani, koska mulla ei ole kauheasti koronkiskurimaista olemusta vahvistamassa sopimuksissa pitäytymistä :) ja ilman selkeitä sopimuksia saatan häilyä vähän liikaa omaankin makuuni. Kuten myös...
Kahdenkeskinen tapaaminen ratkaisisi aika vähän tästä eksyneestä pyörimisestä ja esim. sen takia voisin haluta siitä paljonkin.
Harmi vaan, ettei meistä ole yhteistä kuvaa. selkeiden sopimusten miehet on epäselvissä tilanteissa aina niitä, jotka on liian kaivattuja ja hyviä ollakseen totta :)
Lähetyksen ajastin, osaat kirjoittaa, merkillisesti sanoja pyörittää. Paljastettakoon että tuo kuva on v.2009 ja siihen aikaan olosuhteet olivat erilaiset kuin nykyään. Kuvat kuitenkin monesti kertovat siitä, ketkä ovat niitä merkityksellisiä, tärkeitä ihmisiä. Kundaliinijooga avaa kolmannen silmän ja telepatia voimistuu.
Parin viime vuoden aikana on tapahtunut muutenkin kummallisen paljon "sattumia", jotka viittaavat asioiden ennalta näkemiseen - ne ilmenevät melkein aina yllättäen.
Mä saatan pitäytyä astangajoogassa, ettei ajatusten kulkeutuminen ainakaan enää vahvistu, tarpeeksi verenperinnössä kolmatta silmää :) välillä on vaikeeta, jos ei edes tiedä mitkä ideat on alunperin omia. Otan siis kunnian sopimustapaamisajatuksesta, vaikka ehdit sen ensimmäisenä mainitsemaan. Ajattelin varmasti sitä kumminkin ensin :)
Niin, 2009 oli vielä erilaiset olosuhteet. En tosin silti sitä vuotta kestäisi elää enää uudestaan, joten onneksi se on eletty jo ja ehkä jotain siitä opittukin :) vaikeista jutuista aina oppii ja ehkä oon kasvanut ja vähän rauhallisempikin kuin silloin :)
Millaisia sattumia, itselle tulee mieleen sellaisia ihan loputtomattomasti. On tosi kummallista miettiä niitä, vaikea käsittää :) Tosin ihan alusta asti on mulla tullut ihan ihme oloja, ennakkoajatuksia ja niitä kummallisia "sattumia" tähän liittyen. Jossain määrin on ehkä menneet vaan kummallisemmaksi. Ehkä ne huutaa entistä kovempaa, jos oltiin sulkenavimme silmämme. Tiedän, että tää on jotain, mitä ei varmasti tulee elämässä eteen kenenkään muun kanssa. Oon iloinen, että juuri sinä ymmärrät.
Yoga flame - Yoga fire!
Näin tässä parina yönä unta jossa kohtasimme ja asiat sekoittuivat. Toisessa oli sukujuhlat ja olit mun pikkuserkku tai joku muu sukulainen. Mulla on oikeastikin naispuolinen pikkuserkku, jota en oikeastaan tunne, mutta jossa on ripaus eksoottisia piirteitä. Toisessa harrastimme hummerijoogaa ahtaassa kaapissa tutussa kaupungissa, siinä suuremmassa. Kyse ei takuulla ollut irtokarkeista, koska olen kokonaisen suklaan ystävä. Niinhän sinäkin?
Pari kertaa olen kutsunut Kreikan jumalia ja ne ovat vastanneet kutsuun mm. uusien tuttavuuksien avulla. Ketään sun veroista ei kuitenkaan ole tullut vastaan. Olen myös pariin kertaan saanut mieleeni jostain kummasta asian, mitä vajaan puolen tunnin sisällä joku on yllättäen kysynyt. Luottaisitko muhun sen verran, että saataisiin se tapaaminen sovituksi?
Olin heikossa hapessa silloin kun viimeksi näimme, anteeksi siitä, ja asiat ovat palautuneet normaalitilaan.
Mä näin toissayönä tai sitä edellisenä koko-yön-unen susta. Kaikkea tapahtui ja aamulla oli lievästi sanottuna vaikea herätä. Joo, ollaan aika kaapissa tämän asian kanssa, siitä huolimatta me kerran mun unessa kohdattiin liikkuvassa ja heiluvassa junassa siinä keskellä, vaunujen välissä olevassa tilassa ja jostain syystä, tai ehkä tietysti, meillä oli siinä se joogatunti. No, onhan sekin ehkä kaappi, niin kuin tuulikaappi.
En käy irttarihyllyillä koskaan, mutten oo ollut ihan varma susta, että mitä karkkeja sä haluat. Onneksi haluat samaa kokonaista suklaata sieltä kaikkein vaikeimmin tavoitettavalta ylähyllyltä, ei olla suotta ihan sekaisin, mutta hyvä näin :)
Mua ei enää edes haittaa, että ei ole ketään sun veroista. Sua on vain yksi ja niitä muita koko maailma täynnä, niin ei haittaa, että kohtaamisia tulee ja etenkin menee, eikä kukaan kuitenkaan tuntuisi hyvältä kuin sen hämäävän kaksi sekuntia, kun luulen unohtaneeni sut.
Uskon ja luotan suhun, ehkä luotto vaan on vielä sellaista, että pinnan alla se on vahva, mutta se on siellä pinnan alla. Ei siis ehkä tarvitse kuin vähän tukea susta, niin se luotto on. Nyt kun olen vastannut, että luotan, niin seuraava oleellinen kysymys on varmaan, että mitä mun pitää tehdä? :) Jos se on se yhteydenottopeikko, niin voitko auttaa sulattelemaan sitä...
Mä olen miettinyt ja ainut lopputulos on, että haluan että sovitaan se tapaaminen. Sun pitää olla yhtä varma, koska me kuitenkin päädytään... ja mä en usko että sen jälkeen sun unohtaminen edes siksi kahdeksi sekunniksi olisi kauhean helppoa. Luvataanko myös toisillemme, että osataan sitten pitää kaikki niin, että kerrotaan mitä ajatellaan? Mäkin ehkä tällä kertaa osaisin :)
Ps. Mä haluaisin edes hetken esittää sellaista hillittyä ja kohteliaan viileä, mutta lämmintä paloa ja se menee tosi vaikeaksi, jos sä vaan kaadat bensaa noilla unikerronnoillasi. Mun olo on jo tarpeeksi tukala ikävästä :)
Olin muuten 8.11. matkalla junalla J-k:ään, eihän tuo junauni silloin ollut?
Karkeista sen verran, että sulla on melko ronski (semmonen mitä äiti vois paheksua, hehee) ja myös omalaatuinen tapa puhua asioista - oon osallistunut näihin juttuihin myös siksi, että oot tuonut sellaisia esiin. Mutta on mullakin oudot jutut, eikä aina niin kauniit. Asuinkaupungissa oon vähän erilainen kuin millaisena mut tunnet, mut toisaalta sun kanssa keskustelut on olleet tavallaan enemmän sitä omaa itseä.
Puheet ja käytännön toiminta on kuitenkin eri asia, ei aina kaikissa asioissa, mutta aika paljon kuitenkin.
Kun me kohtaamme kaksin, niin mulla ei ole mitään syytä häipyä minnekään tai puhua pelkin vertauskuvin, etenkään kun asioita on myös sun puolelta tuota esiin.
Myönnetään pieni epäloogisuus omassa toiminnassa silloin ennen. Poden joskus sosiaalista jännitystä, mutta en tarvitse nykyään alkoholia ainakaan kahden kesken.
No, sun ei tarvitse tehdä muuta kuin sopia tapaaminen. Vaikka mieluiten sun määrittelemässä paikassa kahden kesken mieluiten. Kyllä mä voin paljastaa mitä ajattelen - osan jo tiedätkin. Mulla ei ole autoa, niin jätetään se bensa pois. Tunnelmaa vois keventää alkuun erään pelin osalla 3. Ehkä tiedätkin mikä hauska seurapeli on kyseessä? Me ei vain ole koskaan pelattu sitä kahdestaan. Missä sä haluaisit tavata? Mentäiskö syömään. Voit kommentoida halutessasi myös tonne rekatun profiilin tai fb:n puolelle.
En muista enää milloin se junauni oli.
Mun äiti suuttuu, jos/kun en pukeudu tarpeeksi paljastavasti, niin ehkä se ei kauheasti järkyttyisi. Meillä on katsos ollut niin päin, että mä olen vaihtanut sen matkalaukusta nuorena salaa kaikki minihameet siveellisempiin vaatteisiin, kun se on lähtenyt lomalle :)
Mä oon tahallani sanonut asiat vähän turhan ronskisti, koska en jaksa sitä, että aina luullaan etten kerro mitään ja musta ei saa mitään otetta. En mä oikeasti puhu näin enkä ole sitä ronskiuttakaan ihan kauheasti viljellyt, vaikka varmaan voisi luulla. Oon juuri sellainen, että saatan ehkä sanoa tässä tällaista, mutta oikeasti saattaisin vihjata korkeintaan hyvin hyvin hyvin epäsuorasti ja olla tajuamatta mitään vihjeitä ja olla ärsyttävyyteen asti oman itsehillintäni hillitsemä. Tykkään nimittäin ihan kauheasti siitä tunteesta, että tietää jotain tapahtuvan, mutta ei vielä. Mutta ehkä se siitä aiheesta :) Ettet saa ihan väärää kuvaa.
Niin ja siis jotain olen sanonut silleen ronskisti törkeästi täräyttämällä vain siksi, että tiedät. En siksi, että se olisi kauhean ajankohtaista kertoa sulle sitä, vaan siksi että jos se on liikaa, niin ehdit vielä perääntyä. Oon kasvotusten tosi hillitty ja vaan kiltisti hymyilen, en puhu sellaisia.
Niin ja siis ihmisissä on monia eri puolia, niin kyllä mä ymmärrän, että oot erilainen eri konteksteissa. Ehkä paras on silloin, kun ihmiset pystyy ymmärtämään ne kaikki eri puolet ja näkee sen kokonaisuutena. En säikähdä, jos sulla on ronskimpi imago jossain muualla. En sitten oo kovin arvosteleva muita ihmisiä kohtaan, ihmiset saa olla sellaisia kuin ne on :) En tiedä osaanko näyttää sulle kunnolla millainen olen, mutta sun kanssa jutellessa on ainakin tuntunut siltä, että on helppo puhua. Että uskaltaisi syvemmistäkin asioista.
Muakin välillä jännittää, kahdenkesken on kyllä tosi paljon helpompi yleensä. Haluan sitten, että sulla on sen verran kärsivällisyyttä mun kanssa, että jos jännittää, niin voitaisiin ihan rauhassa yrittää päästä siitä yli. Pidetään se alkoholi sitten viimeisenä oljenkortena, jos ei muu auta :) Jos se käy sulle.
Mä ymmärrän ihan täysin ne menneet tilanteet, ei mitään huolta niistä. Jos olisin ollut sä, niin olisin varmaan käyttäytynyt täsmälleen samoin. Oli vähän turhan vaikeita ne tilanteet.
Haluaisin oikeastaan vaan, että voitaisiin olla ihan rauhassa kahden. En ehkä ihan kauheasti halua sun asuinkaupunkiin, ehkä parempi niin? Mikäköhän se seurapeli mahtaa olla? Jos se on jotain niitä, että tulee sana "kana" ja sitten pitää esittää sitä pantomiiminä, niin en usko, että se etenkään laukaisee jännitystä :D Toivottavasti se on joku parempi.
No joo, siis eniten mulla tässä asiassa on kyllä sellainen olo, että tuntuisi aika ahdistavalta joutua kohtamaan esim. se oma jännitys siten, että olisi muita ihmisiä ympärillä. Niin ehkä sen vuoksi joku sellainen voisi tuntua parhaimmalta, että jos suostuisit tulemaan mun asuinkaupunkiin (en tiedä onko liikaa pyydetty) ja tavattaisiin esim. mun hotellihuoneessa. Ainakin olisi puolueeton maaperä, niin siten helpompi. Ja siis nimenomaan siten, että ei mitään epäilyttäviä ajatuksia epäilyttävästä tapaamispaikasta, vaan ainoastaan sen rauhallisuuden takia. En tiedä, ehkä se on vähän liikaa, liian vakavalta tuntuvaa?
Okei, se luottamus on vähän enemmän pinnan alla kuin väitin. Epäilen, että et ehkä ihan halua kuitenkaan, niin en siltä pohjalta viitsi sitä yrittää sopia, aaltoilee. Älä sitten sano jänishousuksi, kun yritän olla realisti ja hakea sulta vähän rohkaisua. Enkä sanonut, että en pysty, mutta en ehkä ihan tällä puheella.
Kyllä tuo kaupunki missä oletettavasti edelleen asut, siis sama kuin ennen, on oikein sopiva tapaamispaikka. Käyn itsekin siellä säännöllisest ja kaupunkikin on tuttu. Ihan hyvin sopii tuo huonekin mihin viittasit - juuri sellainen paikka missä on tilaisuus viettää aikaa kahden kesken. Jospa kuitenkin näkisimme ensin jossain lähellä siinä kaupungilla tai sitten tuon mestan aulassa tai infon lähellä? Nyt me kuitenkin netissä ollaan ja sitten livenä.
Viitaten vielä niihin sun puheisiin, niin useimmiten ne on olleet ihan hauskoja. Pelillä tarkoitin erästä kaupassa myytävää peliä jota olemme kahdesti pelanneet pienellä porukalla, siitä nimitys kolmasosa. Mutta peli ei ole se pointti, vois vaan olla sellaisena alkujuttuna jos haluat, vaan Sinä ja eteenpäin pääseminen meidän asioissa. Tosi hienoa että olet kirjoittanut vielä noin pitkiä viestejä.
Tapaamisen tarkempi paikka ja ajankohta voisi sitten mieluummin sopia rekatulla priva-nikillä - tai puhelimeen jos niin toivot.
Niin juuri :) Tietysti jossain kaupungilla ensin, jotta on ilmaa ympärillä ja voisi siitä yhdessä kävellä, ehkä se kävelykin vähän rauhoittaa. Mutta ootko ehtinyt pohtia sitä miksi haluaisit nähdä jonkun, jonka kanssa susta ei ole yhteistä kuvaa? Mä en suostu näkemään ketään, jonka kanssa musta olisi yhteinen kuva :) Ehkä nää on vaan tällaisia kuvitelmia ja elämän värityksiä. Ehkä siksi, että oikeasti se olisi liian ahdistavaa? Mä en tiedä olisiko, ehkä. Ainakin pysyä siinä päätöksessä. Mua ahdistaisi ehkä siihen kahdestaan oloon asti niin paljon, että tekisi mieli perua koko homma varmasti useampaan otteeseen, mutten peruisi sitä, jos olen jo päättänyt tavata. Eli jollain sisukkuudella saattaisin selvitä siihen asti. Kaksinolo ahdistaisi niin kauan kun sydän hakkaisi, mutta sen saisi varmaan lieventymään sillä että sanoisi vaan toiselle, että sydän hakkaa liikaa ja se vähän siinä ahdistaa. Ehkä pitäisi ottaa joku jännityksen oireiden poistajalääke. Mä uskon, että sen alun jälkeen olisi ihan hyvä olla, koska sä olisit siinä ja siis siitä huolimatta :) Koska kyllä mä tiedän, että voin puhua sulle ja luottaa suhun. Luotan oikeasti, mua ei haittaa se vaikka sulla olisi kaikkea musta, millä voisit loukata ja tuhota mut. Ehkä haluankin, että sulla olisi, jotta voisit luottaa muhun.
Seuraavina päivinä kyllä tarvisi saada aikaa ja ajatella jotain muuta. En tiedä ahdistaisiko jälkeenpäin, en usko. Ehkä sydän olisi murtumaisillaan sun takia, että miltä susta tuntuu. Itseä ahdistaisi ehkä se, jos en saisi tarpeeksi tehokkaasti ajateltua elämäni muitakin juttuja, eli jos tuntuisi liian ihastuneelta. Se on mulla se suurin ahdistus nykyään, että jos tuntuu liian ihastuneelta, kun ei saa sitten rutiiniasioitaan tehtyä. Otan kaikki muut asiat tosi rauhallisesti ja niiden suhteen on kasvanut jotain vahvuutta ja vakautta. En mene rikki, vaikka sä et tietäisi mitä tahdot. En tiedä tiedänkö itsekään aina. Haluaisin kyllä kokeilla miltä se tuntuisi, että katsottaisiin ne meidän välit. Siis sen älyttömän ahdistuksen lisäksi :D
Vai hauskoja, nauratko mun toiveille ja tunteille :D Törkeää.
En kyllä nykyään ehdi kirjoittamaan kauhean pitkästi, lyhyesti lähinnä. On aika vähän enemmän kortilla, välillä sitten ehtii. Niin ihan semmoisiin ei kyllä aika riittäisi kuin ennen :) Mutta ei se siitä johdu, että tuntisi jotenkin erilailla, ei vaan yksinkertaisesti oo tarpeeksi tunteja vuorokaudessa. Mä välillä vähän epäilen, että sekin voisi olla meidän väleille este, voisi haitata sua.
Peliajatus on kiva, varmasti jokin tekeminen helpottaisi sitä tilannetta :) Niin, kyllä mä haluaisin sopia ne yksityiskohdat, lyödä ne ihan lukkoon ja sitten panikoida nahoissani noin 50 kertaa ennen sitä ja sitten rauhoittua ja päättää, että kohtaan sut vaan, koska en voi syödä sanojani, en minkään muun takia ja sitten ihastua niin täysin taas, että tuntuu hullulta ja antaa sen tunteen soljua itsessä :) Harmi vaan, että tää kaikki on vain tätä ja vain kuvitelmissa täällä...
Kyllä mä uskon että olet oikea ihminen jota olen ajatellut. Telepatia toimii sen verran tällä hetkellä. Hauskuudella en viitannut näihin kirjoituksiin tänään palstalla, nyt on oltu enemmänkin asialinjalla, vaan eräisiin juttuihin ja heittoihin menneessä, sun tapaan ilmaista asiat. No jospa meistä ei ole yhteistä kuvaa ja muistan väärin.. Haluan jutella ja selvittää meidän asiat. Mona Lisa, taikavoimat tallella.
Uskon että pääsemme eteenpäin. Mutta miksi haluat itse nähdä mut?
Mistä itse muistat mut?
Ei tässä mitään hätää ole, neito. Kyllä asiat voivat mennä ja menevätkin ihan konkreettisesti eteenpäin.
Toinen juttu on että jos itse kirjoittelet täällä vain huviksesi tai pidät tätä vain kuvitelmana, mutta itse lähden siitä että on olemassa hyvä mahdollisuus tavata live-elämän puolella. Se vaatii vastavuoroisuutta.
Olen iloinen tuosta kaikesta mitä kirjoitit, paitsi älä ikinä kuvittele, että kirjoittelisin vain ajanvietteeksi :) Haluan ihan oikeasti tavata sut ja selvittää meidän välit, vastavuoroisesti. Nyt tosin haluan vain nukkua :) Ja ajatella tätä rauhassa siinä nukahtamisen kynnyksellä. Hyvää yötä, nuku hyvin. Mä vastaan huomenna noihin sun kysymyksiin, jos kerran tykkäsit niistä pidemmistä vastauksista :) Enkä sitten oo Moona enkä Liisa, jos siitä yritit vihjailla :)
Mona ja Lisa ovat naisen nimiä, saattaahan joku ihminen senkin niminen olla mutta eihän nimi naista huononna, miestä pahenna.
Pitkät viestit herättävät huomiota senkin takia, että ovat palstalla ja netissä melko harvinaisia ja niiden sanoma toi tuttuja asioita mieleen. 12 8 = 20 ...2012.
Hyvää yötä ja kauniita unia Kaksoisvirtain maahan :)
Tuo sun varhainenpalstadementia hieman välillä syö mun uskoa kaikkeen :) Tiedän, että ei sen uskon todellakaan näistä pitäisi olla kiinni, mutta se on ehkä vähän huonoissa kantimissa, kun ei ole kunnollista yhteyttä. Ja siis toivon, että se varhainen dementia ei johdu musta, vaan näistä palstoista.
Ei ne kaikki pitkätkään viestit ole aina mun kirjoittamia, paitsi jotkut seitsemänosaseiset ehkä sitten on.
Miksi mä haluan nähdä, mitä mä haluan... En tiedä pystyykö siihen antamaan mitään kaiken kattavaa ja täysin varmaa vastausta. Ehkä sellainen vastaus, mikä pitää varmasti paikkansa olisi niinkin epämääräinen kuin että selvittää meidän välit siten, että olisi helpompi omien tunteiden kanssa. Ja se on mulle aika ehdoton asia, että mitä ikinä tapahtuukin, niin en halua että meidän välit menisi huonommaksi. Oot aina ollut mulle tosi tärkeä ja en ole kauhean valmis luopumaan tästä saavutetusta tunteesta, että sun ajatteleminen tuo lämpimän olon. En halua palata sellaiseen, että meidän välit oli päin jotakin. Omalta osaltani teen siis kaiken, että ne pysyy kaikissa mahdollisissa tilanteissa hyvänä.
Sitten se häilyvämpi vastaus on, että kyllä musta tuntuu siltä, että olisi jotenkin puutteellista elää loppuelämä ilman sua. Oon kyllä yrittänyt, mutta pelkään vähän, että mitä enemmän yrittäisin, niin sitä paremmin huomaisin sen, että jotain aina vain edelleen puuttuu. Eli haluan olla sun kanssa, koko elämän loppuun. Mutta siinä ajatuksessa mulla on vaan tosi paljon ongelmia ajatuksissa sen takia, että se sydän murtuu sun vuoksi. Tiedän, että itse kestäisin kyllä, mutta ajattelen, että se olisi sulle liian tuskallista. Ja kun siinä on sitten kaikki käytännön asiat vähän huonosti, kun tiedän että mun pitäisi lopulta muuttaa lähemmäs sua, eikä se haittaisi, mutta kun olen omassa elämässäni eli koulussa kiinni vielä vuosia tässä asuinkaupungissani. Ja se vie ihan kunnolla aikaani, niin tuntisin ehkä jatkuvasti jonkun verran tuskaa siitä, että millaista sun elämänlaatu olisi. Eli siis sitä, että haluaisin olla läsnä sun elämässä ja tehdä asioita sulle, niin sitten kun ei vain voisi vuosiin olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, niin voisi tuntua pahalta. Tietysti ihan säännöllisesti voisin, mutta en halua kauheasti tuoda sitä asiaa esiin, koska en voisi pyytää sulta sellaista, mikä vaan huonontaisi sun elämää.
Toisaalta tiedän järjellisesti, että me tarvitaankin jonkun verran aluksi etäisyyttä, koska mun tunteet on oikeasti niin vahvoja, että saan tehdä niiden kanssa työtä, että ne ei estä tehokasta keskittymistä muihin asioihin. Ja että ei sitten kävisi sellaista, että ne palaisi aluksi liian roihuten, koska sitten lakkaan vaan syömästä enkä ajattele mitään muuta kuin sua jatkuvasti, niin se muu elämä kärsisi vähän liikaa. Inhoan sitä ihastumista oikeasti ihan kauheasti :) Niin tietysti haluaisin sitä hetkeä, kun se olisi jo vähän laantunut ja pelkään aivan älyttömästi sitä, että se ei laantuisi. Ainakin luulen, että se syttyisi uudestaan ja uudestaan. En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan sillä, että se kuluttaa?
Jos puhutaan asioista, mitkä ahdistaa, niin mua kyllä ahdistaa hieman ajatus, että joutuisin sovittautumaan sun elämää. Sama ajatus on ahdistanut siis jo vuosia, ei mitään uutta. Ehkä se on vaan sitä ujoutta. Jostain syystä ei kauheasti ole muita pelkoja tai ahdistuksia, vaikka voisi olla ja olisin ajatellut, että olisi, mutta ei ole. Eniten se ahdistus koskee sitä millaista sulla olisi. Tietysti mä välittäisin susta tosi paljon ja osoittaisin sen, mutta pelkään ettei se riittäisi. Toivon, että riittäisi.
Haluatko vielä tietää seikkaperäisemmin, mitä haluan? :) Siis vieläkin eteenpäin ja yleisempiä asioita? Jos sua jokin sellainen pohdituttaa.
Se vielä pitää sanoa, että luotan maailmaan ja luotan siihen, että tää tilanne on sellainen kuin sen pitääkin. Se paras meille, kaikesta siitä huolimatta, että se ei aina näytä siltä. Ajattelen, että kaikki onnistuu jos tahdotaan niin.
osa 2, en ala kirjoittelemaan kyllä näitä jaettavia viestejä tämän enempää, luulin päässeeni eroon niistä :)
Siis yksinkertainen vastaus siihen miksi mä haluan nähdä on se, että mun sydän kaipaa sua niin paljon, että en kestä enää sen peittämistä. Mulla on ikävä. Se kaipaus on sellaista, että jos esim. sä et yhtään ottaisi mua huomioon, kun nähdään ja sanoisit vaan kaikenlaisia asioita, jotka satuttaa mua liikaa ja en kestäisi sitä tilannetta, niin haluaisin silti halata sua kerran kunnolla ja saada sen kaipauksen paremmaksi. Enkä siis tarkoita, että sun tarvisi varoa mitä sanot, kunhan ymmärrät että saattaa sattua, vaikka tosi paljon kyllä kestän. Ja asioista puhumisen siis kestän, tulikohan tästä nyt väärä käsitys. Yritin vaan sanoa, että kaipaan sua silti, vaikka se näkeminen olisi ihan paskaa. Se on sellainen tunne, joka ei vaan lähde pois.
Mä juuri mietin sitä hetkeä, kun näin sut ensimmäisen kerran ja outoa tunnetta, joka vei mut siihen kohtaan, missä olit, mutta tajusin, että ne muistot on alkaneet vähän hämärtyä. Siitä on jo niin kauan. Muistan kyllä sen, kun näin sut ja kaiken miltä tuntui, mutta en näe enää sitä samanlaisena tarkkana kuvana mielessä enkä muista askeliani ennen sitä. Viimeksi, kun ajattelin sitä, muistin sen vielä paremmin.
Miksi sä haluat nähdä mut? Jos siksi, että toivoisit näkeväsi, että oon 300-kiloinen ja hampaaton, niin voin jo kertoa, että en oo vielä ihan siellä asti :D
Onko sulla ihan sellaisia yleisiä aikataulutoiveita, että haluatko nopeammin sen näkemisen vai vasta esim. keväällä?
Sinä kirjoittelet sinulle tuntemattoman kanssa.
On parempi, ettei jätetä mitään kevääseen. Yleensäkään asioiden siirtäminen pitkälle ei auta, vaan saattaa mutkistaa asioita, koska välillä saattaisi tapahtua kaikenlaista yllättävää. On loogisempaa ja parempi idea, että mun asuipaikka muuttuisi, kun pääsemme sinne asti. En ole ajatellut jäädä tänne Zimbabween loppuiäksi, vaan Babylonia voisi olla enemmän mun juttu. Teen tälläkin hetkellä erästä projektia etänä, jonka päätaho on Juudeassa mutta pääosin teen sitä täällä Babyloniassa. Projekti vaatii työntekoa muttei kovin vahvasti sido mua tänne. Eripaikkakunnalla asuminen ei välttämättä haittaa lyhyellä tähtäimellä, mutta pystyn järjestämään itseni lähemmäs sua. Sun kaupunki sijaitsee myös hyvässä paikassa.
Toivoisin että ainakin tapaaminen ja varmaan useampi sellainen saataisiin aikaiseksi talven aikana, jos mahdollista niin se ensimmäinen tän vuoden puolella. Niin vaikka että ennen joulua jo oltaisiin pidemmällä kuin nyt ollaan. Muuten en ole koskaan viettänyt joulua oman kullan kanssa ja uskon että niitä vielä tulee useampi, vaikken tuohon Jesseen uskokaan vaan johonkin muuhun.
Tilanteen selkiyttäminen ja vaikuttavan persooan tapaaminen ovat merkittävimmät syyt tapaamiseen. Sanoisin että 2000-luvun ihmisistä olet parhaiten mieleen jäänyt; sitä ennen olen ollut pienempi, hyvin epäkypsä ja tutustunut lähinä johonkin koulukavereihin. Tunteet, ne eivät ole pelkkää kuvitettua mieltä, mulla on parempi olla kun sä olet siinä vieressä. Sua voisi heittää tyynyllä. Aurinko ja lämmin energia. Ja mulle ei sovi ne raskaat ihmiset, ei 300-kiloiset eikä etenkää henkisesti raskaat - pois liika pessimismi tästä elämästä. Meidän ensikohtaamisesta tuli mieleen, että sussa on jotakin hyvällä tavalla erikoista. Tapaamisen suhteen, oletko vk-loppuneitoja vai arki-ihmisiä?
Ihanaa kun me ollaan molemmat näin joustavia :) Kaikki tuntuisi tosi hyvältä jos susta ei tuntuisi liian vaikealta muuttaa sitten lähemmäs mua. Tai siis ehkä ihan yhteenkin, jos se alku on mennyt hyvin ja tuntuu siltä. Kun olisi kiva, että se tyynysotakaveri löytyisi aina vierestä kun aamulla avaa silmät :) Tiedän, että näiden asioiden pohtiminen menee vähän asioiden edelle, mutta mun on pakko saada puhua tästä, että osaan ajatella näitä :) Helpotti jo, että ei tarvisikaan olla niin kaukana vuosia. Niin ja sen jälkeen, kun oon saanut opintoni tehtyä, voitaisiin muuttaa ihan mihin tahansa haluaisit. Mulla ei ole mitään väliä, löydän kyllä kivan työn ihan mistä tahansa. Niin ja mun alalla on niin kauhea työvoimapula ihan tässä lähivuosina, että voisin aina perustaa omankin yrityksen ja tehdä paljon kotoa käsin niitä töitä, koska niitä varmasti olisi niin paljon kuin ehtii tehdä. Jos siis esim. yhdessäkin tahdotaan tehdä ja tuijotella tietokoneen näyttöä yms.. Tälleen vaan vaihtoehtona, jos haluat miettiä sitä millaista se sitten olisi. Tosin ei ehkä oman yrityksen perustaminen oo kaikkein rauhallisimmasta päästä, niin voi olla ettei kannattaisi, vaikka antaisi vapauttakin :)
Ei kun se toive mulla on asuinpaikan suhteen, että ei ainakaan mun äidin naapuriin, ei muuta väliä :D
Mä säikähdin sua, kun ensikerran kohdattiin. Tai sä vaan jotenkin täysin pysäytit mut ja ihan kummallisia tunteita meni läpi ja säikähdin sitä tunnetta niin paljon, että en pystynyt edes ajattelemaan sitä moneen päivään :) Nyt oon jo toipunut siitä, jos sua epäilyttää, että oonko edelleen vuosien jälkeen säikähtäneessä tilassa :) Mulle tuli ennen sitä aivan käsittämätön pakko kävellä sinne, missä olit enkä tajunnut miksi.
Pystyn aikalailla järjestämään omat menot ihan miten vain sen tapaamisen suhteen. Eli mulle käy viikonloppu ja arki kummatkin. Paremmalta tuntuisi, että tehdään silleen, mikä sulle parhaiten sopii. Tietty mulla on joitain päiviä sekä viikonloppuisin että arkisin, jolloin on jotain sellaista menoa, mitä on vaikeampi siirtää.
Mä menin viime jouluksi yksin äitini luo ja tuli vaan sellainen olo, että pieni yliannostus tuli siitä. Mä tykkäisin vaan olla sen ihmisen kanssa, jota rakastan, ihan missä vain. Oon aika paljon muutenkin sellainen, että mulle on tärkeää vain se, että lähellä on se rakas ihminen ja muilla asioilla ei niin ole väliä.
Mä en ymmärrä kristinuskosta kauheasti mitään, mutta on varmasti hyvä, että uskoo johonkin. Itse tykkään ajatella niitä asioita, mutta ajattelen ne omalla tavallani. On hyvä, että uskot johonkin.
Mua tässä hieman, tai aika paljon epäilyttää, että ootko sä oikeasti oikea ihminen vai et, uskon että oot ja sitten en kuitenkaan, yrität tahallasi sekoittaa mua :) Heittelet vaan tyynyillä ja oon tosi hidas väistämään, mutta kivaa on :) Niin olisiko ihan mahdotonta yrittää edetä tässä asiassa vaikka sillä tavalla, että voitaisiin jutella tarkemmin esim. sähköpostilla? Selvittää että puhutaan samasta asiasta. Olisi tosi kiva edetä tässä asiassa jo tämän vuoden puolella. Munkin mielestä se on paras niin. Ja ehkä sitten tämän talven tapaamisten jälkeen tiedetään enemmän siitä miltä tuntuu.
Niin ja sä oot mun mörrimöykky :) Toivottavasti ei sitten häikäise se, että otan oikeasti tosi huonosti asioita raskaasti. Sellaisiakaan mitä pitäisi ottaa. Sä voit hoitaa mun puolesta sitten sen synkistelyn, paitsi että saatan olla niin kauhean hyvä piristämään sua, niin joudut ehkä luopumaan siitä sitten joskus :) Mutta ei haittaa, vaikka olisitkin mörrimöykky aina :)
Enkä oo ajatellut lihoa kolmeasataa kiloa, enhän edes syönyt niitä irttareita :D Mä siis puhuin koko ajan karkeista, mistä sä puhuit?
Älä nyt tänne kaikkea kirjoita!!! Tuostahan saa jo tietoja vaikka kuinka paljon, jos joku haluaisi vedättä sinua. Minulle tuli sääl, sillä en oikein usko tuohon tuntemiseen. Hyvä jos olen väärässä, muta ei kai sitä HETI mietitä yhteen muuttoa kun ootte vasta tällä palstalla kommunikoineet -totuus on jossain tuolla hämärän rajamailla tai ulkona.
Varoitan vain
Ei tarvitse raasutella. Oon aikuinen ihminen enkä välitä asioista, jotka ehkä sun mielestä on sellaisia, joista mun pitäisi välittää. Tää on mulle asioiden pohtimista ja se on tosi paljon helpompaa, kun joku antaa jotain aihetta. Helppoa myös se päätöksen saamisen tunne, kun ihmiset osottautuu vääriksi.
Mulle on myös kasvanut tosi paksu nahka tietynlaisten vedättimis yms. yritysten vuoksi, niin ei ne mun päivää pilaa :) enkä ole niin heikko tai tyhmä kuin luulet. Mä yritän käsitellä mun tunteet, enkä voi sille mitään, että on vain huonoja tapoja. Jos on jotain valittamista mun toiminnasta, niin sulla on kaikki vapaus antaa parempi.
Niin täällä me ollaan poikettu polulta. Siirrytään sähköpostin puolelle, nyt on jo kirjoitettu tarpeeksi tekstiä tänne. Vastaan sun viimiseen mulle tarkoitettuun, siis pitempään viestiin siellä. Mikä sun mailis on, tai kirjota mulle pian. Tein just uuden osoitteen.
[email protected]
Ok ; ) Eihän näistä voi tietää
Itsekkin tänne aikoinani kirjoittelin ihmisen kanssa jonka tunnen ja se selvitti asioita toisistamme, asioita joita emme olisi muuten osanneet ilmaista. Vaikka emme yhdessä ole vieläkään ja voi olla että emme koskaan tule olemaankaan, niin tää oli meille hyvä foorumi -en kadu.
Enään en tänne kirjoitelle, mutta käyn lukemassa joskus ja jotenkin tuli vain olo että teitä pitäisi varoittaa -olin väärässä sori : )
Ehkä jätetään tämä nyt tähän, niin kenenkään ei tarvitse ahdistua, jos tämä kerran ahdistaa, että kirjoitan ajatuksiani tänne.
Olen pahoillani sun ajan haaskaamisesta. Mutta kun me ei tunneta toisiamme, niin moni asia ei sopinut. Oon esimerkiksi ihan täysin varma, että meistä ei ole kuvaa. Ei olisi edes mahdollista, että olisi.
Mä lopetan nyt sitten tämän tänne kirjoittamisen, niin kenenkään ei tarvitse siitä ahdistua. Kiitos sulle, että autoit mua selvittelemään tunteitani, tajusin että tuntisin edelleen, jos kaikki olisi niin kuin sun kirjoituksessa. Toisaalta ymmärsin myös sen, että en tunne enää samalla tavalla, koska todellisuus eli sen oikean ihmisen sanat olisi paljon karumpia kuin sun sanat. Tunteet elää kuvitelmissa.
Kiitos vielä kauniista ajatuksistasi, harmi ettet ole hän :)
Ehkä nyt on parempi mieli, kun kuuntelin sun neuvoja. En halua aiheuttaa sulle tai kellekään turhaa ahdistusta, anteeksi.
Mörrimöykky on hauska kutsumanimi. Pahastutko jos kutsun sinua helmilaamaksi vai onko keijunkutitus kivempi? Tuntuu sellainen kupliva olo mahassa ja ehkä sun karvoitus viehättää, oli ne sitten kirjaimellisia tai jotain muuta.
Onhan sulla ennestäänkin kutsumanimiä olemassa, mutta tuossa uusia..
Ainahan se somempi, että kohtalotoveri asuisi saman katon alla. Tästä kannattaa kuitenkin puhua lisää sitten, kun olemme nähneet toisemme kasvotusten. Kokemuksesta tiedetään, ettei kannata useampaa kuukautta asua erillään esim. 3 kuukauden säännöstä puhuminen on ihan fiksua, vaikkei se niin tarkkaa olekaan.
Luultavasti tulevaisuudessa mahdollinen yritysprojekti toimisi korkeintaan osittain tietokoneen ruudun takaa, sillä olisi jokin kiinteä toimipiste. Toki siihen menisi aikaa ja resursseja ja se on vain yksi vaihtoehto.
Äidin naapuriin, heh, ei varmaankaan. Jouluisin olisi mukavampi puhua joistakin muista olennoista, eiväthä tontutkaan alunperin liity jouluun vaan pakanalliseen kansanperinteeseen.
Heh, en tarkoituksella pelästyttänyt, mutta mene ja tiedä mistä johtui.
Irtokarkit on yksi monista monimerkityksellisistä käsitteistä.
Laitoin sulle äsken viestin, johon laitoin joitain tunnisteita. Ihan vain siksi, että näet niistä etten ole se, jota kaipaat. Nyt mun pitää mennä, elämä ei odota. Toivottavasti löydät sen, ketä kaipaat jos se en nyt minä ollutkaan.
Hyvä valinta ettet halua asua aivan äitisi helman alla, joskus äidit tunkeutuvat liikaa tyttäriensä elämään.
Ihmetyttää nämä sinulle vastaavat ihmiset, kun sisälukutaito puuttuu kokonaan. Ilmiselvästi se kenelle kirjoitat täällä ei ole sinulle tuttu vain täältä, vaan tunnette tosielämästäkin. Se on sitten aivan eri asia onko tom bombadil oikeasti se sama henkilö, jolle kirjoituksiasi osoitat.
Sano millä nimellä hän sinua kutsui.
Vähintään sellainen 100 kilometrin hajurako mun äitiin on aika pakollinen :) Enemmänkään ei ole pahitteeksi, mutta kyllä se tuolla etäisyydelläkin pysyy juuri ja juuri tunkeutumatta :) Ei Tom Bombadil ole se henkilö, jolle kirjoitukseni tarkoitin. Ihan oikeassa elämässä tuntemalleni henkilölle ne kirjoitin, kuten ymmärsitkin :) Mä luulen, että hän kutsui mua Piinaksi ja ehkä joskus toivottavasti jopa ilman P:tä :)
Luulen, että mun pitäisi nyt lopettaa tämä tänne kirjoittelu, etten syö sanojani.
Te itsekkäät narsistiset kakka kokkareet. LOPETTAKAA LAASTAREIDEN pito HETI! Laastarina olo SATTUU!!! Ja kun sitten olette itsekkyyksissänne rikkoneet siitä ympäriltä parit perheet ja huomanneet että se uusikin unelma olikin kupla haluatte taas laastarin.. Kierre jatkuu.. Mutta eniten omasta itsekkydestänne loppujen lopuksi kärsitte te hyväksikäyttäjät itse...Kokemusta on.. Mutta toipuilen pikkuhiljaa löydön itteni uudelleen..
Tämähän on täydellinen yhteys.
Jos mies rakastaa niin se sen sulle näyttää ja pitää yhteyttä. Hiljaisuus on merkki siitä, että ei kiinnosta enää tai on jotain parempaa ilmaantunut kuvioihin. Kuivaa kyyneleesi, kerää ylpeytesi ja katso eteenpäin. Mennyt on mennyttä, jonain päivänä olet kiitollinen tästäkin kokemuksesta.
Rakastan minä.
Kyllä sinä olet olemassa. Ei sinua voi koskaan pyyhkiä. Aikani sitä yritettyäni tajusin, ettei se ole mahdollista. Olet osa minua.
Missään nimessä en toivo mitään pahaa sinulle. En halunnut satuttaa hiljaisuudella, minulle vaan on ollut helpompaa olla kokonaan ilman, kuin vain pieniä palasia.
aina yhtä hupaisa näitten satujes kanssa !!
Eikö tuo olisi pitänyt kertoa sille asianomaiselle eikä jättää hiljaisuuteen kertomatta mitään ?
Jos rakastaa oikeasti ei kyllä toimi noin.
Kiitos sanoistasi . oon vaan ihan loppu .
et ne sanat ei ees ollu sulle, ei se noin tääl mee.
Oletko koskaan miettinyt miltä nämä rakkaudentunnustuksesi sinne tänne on tuntunut rakkaastasi ? Miten noin voi sanoa jatkuvasti kenelle vain useammalla palstalla ? Sinähän olet se joka on harrastanut tätä toimintaa jo vuosien ajan ?
Osaatko olla rehellinen itseäsi kohtaan ?
ei se sentään ihan noin helppoo ja yksinkertaista ole mutta moni on varmaan
niin syvällä näissä palstoissa että todellisuudentaju on päässyt katoamaan kokonaan ja kuka vain on kuka vain.
ja sitten lisänä pelkkää välinpitämättömyyttä ja ajattelemattomuutta ja tyhmyyttä.
jonkinlainen coctailhan se on että pystyy vieraille sanomaan mitä hyvänsä mitä suurin osa saa vaivoin sanottua oikeasti oikealle ihmiselle.
Oli mulle tai ei ,niin kai kauniista viestistä kiittää saa?!
Ja en ole noita rakkaudentunnustuksia sanonut usealla palstalla yms. Vuosia en täällä todellakaan ole ollut!
Olen ihan rehellinen itseäni kohtaan ja jos ihminen saa vähänkin helpomman olon itselleen kirjoittamalla ajatuksiaa ja "kirjeitä" tänne ,niin teiltäkö se on pois ?
En netissä muutenkaan juuri roiku ,eli en elä missään harhoissa .Ihan tavallista elämää.
Itse lähinnä ihmettelen teitä ,jotka haluavat joka hemmetin väliin sorkkia lausetta
"älä usko tota " tai "tuo ei ollut sulle " .Kyllä sen normaali ihminen tietää tämän pelin hengen täällä ! Kenties olette itse juuri niitä ,jotka huvikseen vastailee toisten ajatusten purkamiseen . ...? sillä sitä tämä juuri on !
Ihan lepo vaan !:)
kun lukee esim. yöllisiä juttuja niin kyllä satasella uskovat että toi on juuri se tietty.
joten kaikki ei todellakaan tiedä pelin henkeä täällä.
Hiljaisuudella sinä nimenomaan satutat. Ettei se vaan riipu nyt sinusta minkä kokoisia palasia saat vai olisiko mahdollista kokonaiseen. Kokonaiseen tarvitaan molemmat, kaksi.
tämä oli tarkoitettu...rakastan minä......
ei satuta, hän rakastaa.
Ja edelleenkin, sinultako se on poissa? Mitä ihmettä muuten kyttäät toisten yöllisiä juttuja kun kerran noin hyvin tiedät ettei ole sinulle kuitenkaan?
Mikä sut on saanut loppuun palamaan?
eiks tääl kaikki lue kaikkien juttuja ei se oo mitään kyttäämistä, tuleehän ne yölliset jutut kaikkien silmien eteen.
En olekaan " kaikki " ja puhun vain omasta puolestani ! Luuletko olevasi ainut palstalla kuka ymmärtää pelin hengen ?
Eiköhän täällä kaikki saa uskoa mihin haluaa ja sinun ei tarvitse " meistä" muista huolehtia !
yhtälailla sinä ärsytät ja pitäiskö olla huolissaan?!
Noin mä haluan uskoa .
siis että rakastat.:
oletko m-alkuinen nainen?
Sulla on rakkaani ihanan selvät tunnisteet.
Tulee, mutta suurin osa lukijoista ei ota asiakseen tulla kertoilemaan mikä on totta ja mikä ei. Katkeruus vaan paistaa kirjoittelustaan läpi, väärälle palstalle vuodattavat vaan sitä.
En ole M-alkuinen nainen.
vaan T:llä taidat alkaa kun kirjoitat nimimerkkisi tällä kertaa isolla että tyhmempikin tajuaisi
No mitkäs ne on ? Ja mistäs ne tiedät ? annapas oma tunniste ,et tiedän varmaksi ;)
Jep :)
Edelleenkään ei voi tietää kuka on kuka,ellei ole hakkeri tai vastaava.
Ei enään voi tietää kuka on kuka.
Mä rakastan sua J-P
Tarjalta Juha-Pekalle
Ei ole Tarjalta ....
keneltäs ?
KYLLÄPÄ ON MENNYT OUDOKSI TÄMÄ KETJU....
Ei ollut multa tämä viesti, enkä jaksanut lukea kuin alkua..