Elämässä luovuttaminen

Samaa vaivaa itselläkin, oireet viittavat loppuunpalamiseen. Nykyisessä työyhteiskunnassa on se vikana, että tunnollisille ihmisille asetetaan ylisuuret tavoitteet, joiden saavuttaminen on aivan epärealistista. Ilmeisesti parhaiten pärjäisi olemalla vain työpaikalla mahdollismman välinpitämätön ja tekemällä ainoastaan sen vähimmäissuorituksen ja senkin mahdollisimma vähällä vaivalla.
Lisäksi on erittäin hankalia työtehtäviä nimenomaan tietoalalla, jossa itsekkin työskentelen. Pidän työtäni ikävänä ja henkisesti erittäin kuluttavana. Työpäivän jälkeen ei jaksa enää mitään, kun 8h tulee täyteen on voimat täysin loppu ja raskas väsymys. Lomat eivät riitä ns. akkujen lataamiseen.
Tekisi mieli lähteä tästä sairaasta oravanpyörästä, mutta kun työtilanne on niin huono jokapuolella ja asuntolainat eivät mahdollista mitään huikeita seikkailuja.

Funtsit samoja asioita kuin minäkin. Olen kurkkua myöten täynnä tätä oravanpyörässä ravaamista. Töistä päästessä ei voimia enää ole mihinkään muuhun. Olen haaveillut elämästä kaukana hälinästä ja suoritus- sekä materiakeskeisestä tohelluksesta, jossa ihmiset voivat monesti hyvinkin huonosti. Itselle riittäisi katto pään päälle ja koira tai kaksi, ei kellon ja tulosten kanssa kilpaa juokseminen.

Samoja ajatuksia myös täällä suunnalla. Olen nainen hieman alle 30v ja työssä oloa muutama vuosi takana. Opiskelua sitä ennen yli 12 vuotta. Takana on siis jo runsaasti erilaisten lappujen täyttöä, kiirettä ja aamuheräämisiä aikatauluineen. Kaikki tuntuvat olettavan että tämän ikäisenä on vielä virkeä eikä koe väsymystä, mutta näin se ei päde ainakaan omalla kohdallani. Työpäivän jälkeen olen usein väsynyt ja varsinkin perjantaisin ei saunan jälkeen enää jaksaisi lähteä yöelämää katsomaan (sinkku siis olen). Olen myös tunnollinen, ahkera ja jopa jonkinlainen suorittaja luonne. Minulla on todettu ahdistuneisuushäiriö ja masennusta joten jo niidenkin takia olisi tärkeää päästä palautumaan kunnolla töiden välillä mutta siihen ei oikein yhteiskunta ole ymmärtäväinen vaan pitäisi jaksaa suorittaa koko ajan.

Kuitenkin tuntuu että vaikka kuinka suorittaisi ja ahkeroisi aina vaaditaan lisää, eikä työpaikat ole mitään itsestään selvyyksiä vaan todella epävakaalla pohjalla.
Joka paikassa saa kokea kilpailua ja ihmissuhteet ovat pinnallisia ja suorituskeskeisiä.

ettei ihmisille anneta sopivaa keskitietä! Jotkut pitkästyvät työttömänä ollessaan ja haluavat töitiä! Toisia ei huvita elää työlle ja yleensä työtahti on järjetön eikä tosiaan jaksa vapaa-ajalla muuta kuin nukkua ja syödä!

Kuka sitä on määrännyt, että jokainen syntyy vain paiskimaan töitä???? Ei tämä planeettamme maa tästä miksikään muutu eikä ihmisten sielunelämä!!! Kaikkea "krääsää ja palvelua" ei tarvitse 24/7. Olisi hyvä vaan sulkea suurin osa kaupoista kiinni ajoissa ja sulkea kaupunkien valot yöksi!!! Ja kaikki voisi aloittaa päivän vähän myöhemmin kuin klo.8.00, joka tarkoittaa monille sitä, että täytyy nousta juuri kesken syvimmän unen klo. 6.00 aikaan!!!!

Vapaus tekee onnelliseksi. Toisaalta eipä hyvinvointiyhteiskunta toimi ilman työntekijöitä, mutta nykyään on kaikki mennyt yli äyräiden ja ihmiset on ihan stressaantuneita!!! Maalaisjärki käyttöön!!!!!

Toimeentulotuella eläminen on kaikista huonoin vaihtoehto ja se viimeinen vaihtoehto muutenkin.

Mikäli teillä on työhistoriaa vähintään viisi vuotta suosittelen kääntymään oman työeläkelaitoksenne puoleen puhelimitse tai perehtymään netissä ammatilliseen kuntoutukseen/työeläkekuntoutukseen. Työeläkelaitos saattaa lähteä tukemaan rahallisesti esim. työkokeilua toisessa työssä, uudelleen kouluttautumista, oman yrityksen perustamista.

Mikäli työhistoriaa ei ole kertynyt viittä vuotta, kannattaa kysyä Kelasta tai työ- ja elinkeinotoimistosta lähtisivätkö tukemaan.

Kelassa on myös mahdollista varata aika työkykyneuvojalle aika, joka auttaa pohtimaan tulevaisuutta ja eri mahdollisuuksia.

Halutessanne voitte myös pyytää tilannettanne käsiteltävän lakisääteisessä Kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmässä, jossa saatte halutessanne olla itse mukana.

Minäpäs nostan sossusta rahaa, saan 2 lapsen eelatusmaksut valtiolta anteeksi. mun 670e ja 52 neliön kämppä maksetaan ja vielä 466e ruokarahaa annetaan ja vielä 60e lasten ruokaan ku ovat mun luona. sähköä kulutan ja tuhlaan 100e/3kk ja senkin sossu maksaa. yhteensä saan yli 1500e nettoa/kk tekemättä mitään töitä.

muakin vitutti pienellä palkalla olla joskus töissä. it-alan tutkinnon jälkeen vaadin 3000e palkan jos menisin töihin.

valvon yöt ja nautin. en dokaa.naiseni rakastaa mua oikeesti ja meillä vilkasta sängyssä. hän ei ole kirjoilla luonani, muuten tuet menis.

teen joskus 3kk pätkiä hanttihommia ulkomailla ja tienaan 10Ke nettoa.sit palaan suomeen säästöjen kaa ja rupean työttömäksi taas.

tosin rahoilla ollaan lomailtu etelässä pitkiä aikoja, viimestää ensi talvena taas 2-3kk kanarialla...

kohta meen nukkuu takas naiseni viereen. ajatelkaa jos voisitte elää näin....kuten minä.

no,älkää edes ajatelko,tää on moraalitonta =)

hyvää työpäivää,aika jännä ajokeli siellä on tänään...

Jos kaikki eläisi noin kuin äsköinen sika niin eipä täällä mitään saisi. Kauppaan olisi turha lähteä. Ottaa aivoon tollaiset ihmiset, toivottavasti noille laitetaan joku kuri kuten kokoajan suunnitellaan.

Jokatapauksessa minulla kanssa sama tilanne. Teen 10tunnin työpäiviä ja matkat päälle. Olet 12 tuntia poissa kotoa ja kaiken lisäksi vihaan työtäni. En ole enää aikoihin palautunut vapaalla. Poltan itseäni molemmista päivästä loppuun. Tänäänkin koko päivä oksettanut kun täytyy huomenna töihin mennä. Olen kanssa nuori ihminen (30v) ja makselen omakotitalolainaa pois. Mietin kokoajan kuumeisesti erilaisia keinoja miten hypätä pois tästä oravanpyörästä.

Siitä on äärimmäisen hyvä kirja kirjoitettu, suomalainen sairaanhoitaja Kaarina Davis teki sen, hyppäsi pois oravanpyörästä ja kirjoitti siitä kirjan; Irti oravanpyörästä. Kannattaa kyllä lukea, ihan mahtava kirja.

Olen miettinyt, jos myisi talonsa pois ja vaihtaisi puolet halvempaan ja pienempään. Olisi halvat asumiskulut. Kasvattaisi itse ruokaansa kellariin ja tälläkin pienentäisi kuluja. Saisi olla ulkona ja elää. Nyt en elä mitään, käyn vain töissä ja yritän levätä työn jälkeen.

Kun saisi joskus talolainan tosiaan pois, niin rahaa ei tarvitsi olla niin paljon. Voisi sitten alkaa tekemään jotain osa-aikahommaa, että pärjäisi. Rikastua en halua eikä se täällä edes onnistuisi. Haluan vain nauttia elämästä, tienata sen verran, etten ihan kurjuudessa eläisi.

En halua olla koko elämääni sidottuna painamaan tällaisia päiviä ja maata sitten kotona kaiken muun ajan. Ketään en edes jaksa juuri nähdä kun kotia päästyään haluaa vain olla hiljaa ja omissa oloissaan.

Ei tässä ole mitään järkeä.

Itse olen vähän katkera sossupummeille. Se on minulle aikalailla punainen vaate. Olen lähipiirissä seurannut kuinka yksi nuori alle 30v nainen elää vain sossun rahoilla. Yöt valvoo ja päivät nukkuu. Kaikki tulee sossulta, ei tikkua tarvitse ristiin laittaa. Sossusta haetaan rahaa kuin pankista. Miksi valtio ei lopeta tällaista vätystelyä??

Potuttaa herätä aamulla palelemaan ja ajaa raatamaan kun mielessä käy sossupummit jotka kääntävät vain kylkeään jos ovat vielä menneet edes nukkumaan. On se väärin.

Ehdotan, että aletaan kaikki elämään noin kuin tuo "vidsinSika" ja katsotaan kuinka kauan valtio pystyy elättämään meitä.
Minusta on todella väärin, että jotkut ovat oikeutettuja saamaan tukina enemään rahaa kuin sellainen ihminen joka raata perse verillä vähintään 5 päivää viikossa töissä. Kaikilla pitäisi olla samat mahdollisuudet.

Minäkään en enää jaksa tätä. Töitä tehnyt kuin hullu ja hoitanu lapset ja kodin siihen päälle. Kolme viikkoa sitten tuli romahdus, en jaksanu enää edes kävellä. Väsyttää niin hirveästi ihan pahoinvoinniksi asti. Uni ei auta sillä näen unta työstä ja unissakin vain juoksen tai kävelen, herään valmiiksi väsyneenä. Sain sairaslomaa.. Mutt entä sitten, kun se loppuu..en jaksais palata takas työhön. Ahdistaa niin pirusti ajatuskin työhön menosta. Työ sinänsä on mukavaa ja työkaverit kivoja, mutta olo on vain niin voimaton ja huonovointinen. Olen miettiny alan vaihtoa jotain missä saisin istua kun ei jalat kanna. Pää toimis mutta fyysisesti olen aivan loppuunajettu.