Nyt raskaana ollessa mietin miten kertoa kun sen aika on. Mieleni tekisi kovasti avautua lapsettomuudesta, sanoa että kyllähän minä tätä olen halunnut jo pitkään, mutta en vain ole saanut mahdollisuutta.
Olenkohan liian avoin? En vain kykene ajattelemaan että "nyt olen raskaana ja se siitä" koska kyllä pitkä lapsen yrittäminen ja hoidot on minuun ja mieheenikin vaikuttaneet. En pidä itsestään selvyytenä raskaaksi tuloa ja joskus minua kiukuttaa tietämättömien ihmisten kommentit.
Mielessäni olen käynyt läpi keskustelua serkkuni, vanhempieni, appivanhempieni ja työkaverieni kanssa. Heille kaikille oikeastaan haluaisin sanoa, että oli vähällä ettei näin edes käynyt ja että olin menettänyt jo toivoni. Haluaisin kertoa että lasta todellakin on odotettu. Ei se tee minusta parempaa ihmisenä, naisena, äitinä tai minään muunakaan mutta jostain syystä haluaisin kertoa. Onko siinä mitään järkeä? Tahdon avata ihmisten silmät, ettei kaikki ole itsestään selvää.
Olenkohan liian avoin? En vain kykene ajattelemaan että "nyt olen raskaana ja se siitä" koska kyllä pitkä lapsen yrittäminen ja hoidot on minuun ja mieheenikin vaikuttaneet. En pidä itsestään selvyytenä raskaaksi tuloa ja joskus minua kiukuttaa tietämättömien ihmisten kommentit.
Mielessäni olen käynyt läpi keskustelua serkkuni, vanhempieni, appivanhempieni ja työkaverieni kanssa. Heille kaikille oikeastaan haluaisin sanoa, että oli vähällä ettei näin edes käynyt ja että olin menettänyt jo toivoni. Haluaisin kertoa että lasta todellakin on odotettu. Ei se tee minusta parempaa ihmisenä, naisena, äitinä tai minään muunakaan mutta jostain syystä haluaisin kertoa. Onko siinä mitään järkeä? Tahdon avata ihmisten silmät, ettei kaikki ole itsestään selvää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos hoidot joskus onnistuvat, niin veikkaa, että en kerro lapsettomuudesta kenellekään. Nyt jo kaduttaa niille harvoillekin kertominen. Jokainen tekee tietysti niin kuin parhaaksi kokee. Onnea odotukseesi :)!
Me vasta ollaan aloittamassa hoitoja lähitulevaisuudessa, mutta olen tuotakin jo valmiiksi miettinyt. Jos raskaaksi vielä joskus tulen, niin varmaan kerron tutuille ihmisille silleen ohimennen, ettei käynyt helposti. Kun tuntuu että niin laajasti ajatellaan, että tottakai se kaikilta onnistuu jos vaan haluaa. No, myönnetään, niin ajattelin itsekin. Ei käynyt koskaan mielessä etukäteen että lapsen saaminen voisi olla näin vaikeaa. Siis omalla kohdalla. Lapsettomuusongelmat on jossain tuolla, muilla, tosi kaukana, ei koske mua. Eipä.
Kerron kyllä kunhan raskaudun, tosin hoidoista tietää jo moni ympärilläni.
Oon myös ystäville sanonut että jos kuulevat jonkun muun ikinä painivan samojen ongelmien kanssa, niin kehottavat ottamaan yhteyttä.
Tän homman pitäminen tabuna ei auta ketään, ja lapsettomuus on niin yleistä että ihan turhaan kituutetaan "yksin" ongelmamme kanssa!
Jokainen tottakai tekee päätöksen omalla kohdallaan, mutta itse ajattelen niin että olisin kyllä mielelläni kuunnellut ja jutellun samaa kokeneen kanssa kun hoitorumbat alko -ja pakostahan niitä kohtalontovereita ympäristösäkin on.
Onko lapsettomuus yleistä ja onko se yleistymässä, kun "lapsettomat" tulevat hoitojen avulla raskaaksi. Perityykö lapsettomuus?
Sinulle Apua, voi ei? Ajattelin vastata kuitenkin kysymyksiisi koska näköjään tuntuu kiinnostavan vaikka viestissäsi jotain piikiksi lapsettomille tarkoitettua onkin (jostain syystä).
On yleistymässä, mutta myös kuulostaa vain yleistyvän koska aiheesta puhutaan enemmän nykyään.
Lapsettomuus, tai pikemminkin hedelmällisyyden ongelmat voi periytyä. Naisilla PCO:sta sanotaan että voi periytyä, en tosin tiedä onko aivan tarkkaa tietoa. Prolaktinooma ei periydy, mutta esimerkiksi sen taustalla oleva MEN1-syndrooma voi periytyä ja aiheuttaa näin saman vaivan jälkikasvulle.
Endometrioosi jonkin verran periytyvä. Miesten jotkut siittiötuotantoa huonontavat sairaudet voivat periytyä.
Miksi salata asia? Itse ainakin olen avoin. Itselläni on endometrioosi ja nyt monen vuoden hoitojen jälkeen pikkuinen köllöttelee vieressä. Salaisitko perheeltäsi / lähipiiriltäsi esimerkiksi syöpään sairastumisen? Lapsettomuus on mielestäni yksi "sairaus"muiden joukossa. Kyllä asioista on hyvä puhua, varsinkin kun itsestä siltä tuntuu.
Ei kannata kertoa. Nauti nykyisestä tilanteesta. Turha alkaa märähtiä ns menneitä
Minä olen kertonut, ettei esikon saaminen tosiaankaan ollut mikää vahinko. Siis meillä silleen ollut "helppo" lapsettomuus, että raskauduin pelkillä clomeilla. En välttämättä ole kaikille kertonut, että olen niitä tarvinnut, mutta sanonut ettei helppoa ole ollut. Kertonut ihan sen takia, että olen monet itkut itkenyt ja mieleni pahoittanut kun ihmiset kehtaavat olettaa ja kysellä asioita, jotka eivät heille kuulu. Enhän minäkään kysy keneltäkään että: vieläkö sinulla/miehelläsi seisoo? tai joko sulla/vaimollasi on alkanut vaihdevuodet? Meiltä jopa kysyttiin että oletteko niin itsekkäitä, että haluatte vain kahdestaan reissata ja elämästä nauttia. Ja monet kerrat iskettiin vauvat kainaloon, että saisin vaikutteita.
Itse en enää lapsettomuudesta kärsi, mutta haluan kertomallani avata ihmisten silmiä sille, mitä kannattaa milloinkin kysyä ja miten puhua.
Minä olen ollut avoin tämän asian suhteen alusta asti ja se on helpottanut omaa oloani paljon. Avoimuuteni myötä on tullut ilmi usieta samoista ongelmista kärsiviä/kärsineitä henkilöitä, joista en aijemmin ollut tiennyt. Minusta ei ole kiertelemään ja pitämään sisällä asioita ja jos huonosti käy emmekä saa lapsia, niin eipä kukaan tule sitten enää utelemaan, kun tietävät asian oikean ladan.