En olisi koskaan uskonut, en koskaan enkä vielä viime viikolla
.... mä tunnen vihaa??!!
Mä olen ajatellut niin, parisuhteissakin, että jokainen meistä tekee omat valintansa. Ja elää niiden seurausten kanssa, oli ne sit hyviä tai vähemmän hyviä.
Ettei toista voi kahlita tai ohjailla. Pitää antaa tilaa ja antaa toisen itse hakea ne omat vastaukset ja tavat ratkoa asioita ja elää elämää.
Ja jos hänen valinsa vie meitä kauemmas, se on niin ja minä en yritä hänen päätänsä kääntää. Hän tietää missä minä seison tässä suhteessa joten ratkaisujaan hänen ei tarvitse perustaa peloille tai olettamuksille.
Ja jos hän valitsee mennä, minä kunnioitan sitä valintaa.
Mutta suljen myös oven. Koska silloin olen heikoimmillani ja suojelen itseäni.
Ja nyt yhtä äkkiä, minä tunnen vihaa ja raivoa?!! Että se oli väärin ja epäreilua ja sulaa hulluutta.
Käsittääkseni tää kuuluu surun vaiheisiin ja tämä ei vaikuta tohon mun "vakaumukseen" että ihmistä ei voi omistaa, ei pakottaa, ei asettaa omia haluamisia toisen edelle -olen vaan todella hämmästynyt tästä tunteesta.
.... mä tunnen vihaa??!!
Mä olen ajatellut niin, parisuhteissakin, että jokainen meistä tekee omat valintansa. Ja elää niiden seurausten kanssa, oli ne sit hyviä tai vähemmän hyviä.
Ettei toista voi kahlita tai ohjailla. Pitää antaa tilaa ja antaa toisen itse hakea ne omat vastaukset ja tavat ratkoa asioita ja elää elämää.
Ja jos hänen valinsa vie meitä kauemmas, se on niin ja minä en yritä hänen päätänsä kääntää. Hän tietää missä minä seison tässä suhteessa joten ratkaisujaan hänen ei tarvitse perustaa peloille tai olettamuksille.
Ja jos hän valitsee mennä, minä kunnioitan sitä valintaa.
Mutta suljen myös oven. Koska silloin olen heikoimmillani ja suojelen itseäni.
Ja nyt yhtä äkkiä, minä tunnen vihaa ja raivoa?!! Että se oli väärin ja epäreilua ja sulaa hulluutta.
Käsittääkseni tää kuuluu surun vaiheisiin ja tämä ei vaikuta tohon mun "vakaumukseen" että ihmistä ei voi omistaa, ei pakottaa, ei asettaa omia haluamisia toisen edelle -olen vaan todella hämmästynyt tästä tunteesta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus ! Mä voin niin hyvin jakaa nuo tunteet aloittajan kanssa!
Mä oon ollut myös Niin täynnä rakkautta erääseen mieheen. Hän teki ratkaisun ,ettei halua yhteyttä pitää,kylläkin hyvistä syistä.Mutta ,nyt tunnen jopa vihaa..niinkin lapsellisista syistä,kuten : Hän on on aina tehnyt päätöksen ,jossa minä jään rannalle ruikuttamaan..oli elämäntilanne mikä hyvänsä.
Olisin halunnut ajatella kauniisti ja positiivisesti meistä ,koska ajattelin,että välillämme oli/on edelleen rakkautta ,vaikka toisiamme emme voi saada. Nyt vaan ajatuksiin pyrkii väkisin vihakin. Se ,että rakastamasi ihminen ei halua edes kuulla
kuulumisia yms...saa väkisinkin ajattelemaan ettet olekaan mitään toiselle.
Tämä johtuu tietysti omasta epävarmuudestani,mutta myös siitä ,että asiota ei kunnolla puhuttu loppuun. Viestejä ja selityksiä sain,mutta vasta kun olin niitä
kinunnut. Mä olen jo pari kertaa hänen kanssaan siipeni polttanut ja silti rakastan häntä.Pientä masokismia ilmassa?
Ja loppuun vielä: Olen yrittänyt yhteyttä häneen ja hän ei osoita vastakaikua.Eli nyt on turha kysyä jätänkö asian vaan toisen hartioille...
Jokainen suhde pitäisi lopettaa kunnolla juttelemalla ,ei viestittelyllä.Ei jäisi mitään tulkinnanvaraa toiselle !
Juuh. Elämä jatkuu. Vastuu siitä, miten se jatkuu kuuluu itselle, ei sille toiselle.
Niinpä jokainen tekee omat valintansa kuten myöskin minä olen tehnyt ja todellakin kärsinyt ja valvonut lukemattomia öitä vihaakin olen kyllä tuntenut .Katson että niin epäreilusti minua kohdeltiin minä sivusta seurasin voimattomana aikani sillä tiesin mihin se johtaa jos esille aran asian ottaa.Monasti heikkona hetkenä katunut myöskin omia ratkaisujani.Sen kuitenkin tiedän etten muuta voinnut tehdä.Olenko yrittänyt kahlita omistaa mahdollisesti tai enpä usko kuitenkaan .On kuitenkin olemassa asioita joita en kykene hyväksymään sillä selvä. En tänne ole mitään aikoihin laittanut enkä jatkossakaan kirjoittele elämän tilanne muuttunut siinä määrin ettei enää syytä
Niin tietysti kuuluu !!! Mutta,edelleen olen sitä mieltä,että asian olisi voinut hoitaa toisin.Kummallekin olisi jäänyt parempi mieli jatkaa sitä elämää .
Noh,turhaa rutinaahan tämä on. Hyvä opetus !
sitten todellakin kannattaa vihan kautta jatkaa elämää koska tuollainen urpo ei ansaitse mitään ellei osaa asioita hoitaa muuten kuin toista lisää loukaten
onneksi vartalo on korvattavissa ;P jos ei siellä pään sisällä mitään erikoista ollut miksi kaivata sitäkään... niinpä!
Huono kohtelu loukkaa aina oli tunteita tai ei. Se voi myös aiheuttaa riippuvuutta jos on huono itsetunto tai ei voimia tarpeeksi mutta surua senkin edestä, mutta sitä suurempi on myös viha!!!!!
mä halusin sinut viereeni. mä en ollut sulle minkään arvoinen. osoitit se omilla teoillasi juuri eilen. hyvä ihminen vastaa aina toiselle vaikkei hotsituttaisikaan...