Hermostuin tänään 2-vuotiaalle pojalleni ja raivostuin niin että ihan hillittömästi karjuin ja löin häntä kaikin voimin monta kertaa sukkahousuilla (jotka sattui olemaan kädessäni).
Eihän se häneen varmaankaan fyysisesti sattunut, mutta kyllähän sen täytyy pelottavaa olla, kun äiti on niin hillittömän raivoissaan! En halua hänelle sellaista väkilvalta-kokemusta enää. Näin on kuitenkin käynyt jo kaksi kertaa aikaisemmin. Pelkään että jossain vaiheessa todella satutan häntä!
Rakastan pientä poikaani kuitenkin niiin yli kaiken! Hän on pieni ja avuton ja täysin minusta riippuvainen. Tunnen oloni niin kurjaksi ja häpeän! En olisi koskaan uskonut että minä olisin tällainen äiti.
Onko joku kokenut samaa ja osaisi antaa myötätuntoa ja ennen kaikkea osaatteko sanoa mitä tehdä kun pinna katkeaa, tai siis ennen sitä!!!
Eihän se häneen varmaankaan fyysisesti sattunut, mutta kyllähän sen täytyy pelottavaa olla, kun äiti on niin hillittömän raivoissaan! En halua hänelle sellaista väkilvalta-kokemusta enää. Näin on kuitenkin käynyt jo kaksi kertaa aikaisemmin. Pelkään että jossain vaiheessa todella satutan häntä!
Rakastan pientä poikaani kuitenkin niiin yli kaiken! Hän on pieni ja avuton ja täysin minusta riippuvainen. Tunnen oloni niin kurjaksi ja häpeän! En olisi koskaan uskonut että minä olisin tällainen äiti.
Onko joku kokenut samaa ja osaisi antaa myötätuntoa ja ennen kaikkea osaatteko sanoa mitä tehdä kun pinna katkeaa, tai siis ennen sitä!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletko yksin lapsesi kanssa?
Ota yhteyttä neuvolaan ja kerro tilanteesi, ehkä he voivat auttaa.
Itseäni on helpottanut näissä turhautumistilanteissa, että olen lainannut kirjastosta lapsen ikäkauteen liittyviä oppaita, jolloin olen voinut etäyttää itseni raivosta.
Olen itse totaali yh ja monesti tuntuu, että lapsi tahallaan ärsyttää. Ei ole pakotietä mihinkään, eikä pääse nollaamaan tunteitaan. Jokainen ärsytys siirtyy suoraan lapseen.
Rakastan myös lastani paljon ja uskon, että hän on elämäni ihanin asia.
Mielestäni ongelmasi on, että 2 v ei ymmärrä vielä mitään, joten sitten kun hänellä 4-vuotiaan uhmaikä, niin millä sitten lyöt?
Lapsen käyttäytyminen (ainakin minun lapseni) vaatii jatkuvaa vuorovaikutusta ja mitä vanhemmaksi hän tulee, niin sitä enemmän hän alkaa kyseenalaistamaan jopa ihan yksinkertaisimpiakin asioita.
Vanhemmuuden todellinen ongelma piilee siinä (varsinkin yh: n), että ainoastaan hänen on vastuu vuorovaikutussuhteesta jonka lapsen kanssa käy joka hetki. Lapsi ei ole vastuussa, hän ei siihen kykene.
Joten raivoamisellasi on valitettavasti pahat jäljet. Kannattaa hankkia apua.
Mielestäni olet loistava äiti, ainoa onegelma on vihankäsittely. Toivottavasti tämä yhteiskunta antaa apua sinulle.
Jaksamista. Hienoa, että huomasit ongelman, rakastat lastasi paljon!
Toivottavasti jaksat kertoa jos sait apua tai jos et.
En saaanut apua. Eilen minä kuritin lapseni pahasti.... Piiskasin verille, sossut tulivat ja veivät hänet pois. Murruin.... :'(
Onpa harmillista että täällä jaksaa olla näitä asiattomia viestejä, kuten tuo yllä.
Mutta kiitos sinulle yhyhyh!
t. alkuperäinen kirjoittaja
Susta on tehty lastensuojeluilmoitus! Se on ennenkaikkea lapsesi, mutta myös sinun parhaaksi!
Mene töihin ja vie lapsi perhepäivähoitoon.